Aika usein saan kuulla töissä, että “hyvähän sun on (miettiä asuja), kun sulla on se blogi”. Että varmaan on aamulla helpompi pukeutua, kun on jo edes ajatustasolla, blogin vuoksi, pikkuisen miettinyt tulevan viikon toimistoasuja. Enkä missään tapauksessa väitä vastaan. Blogin ansiosta vähintään yksi, usein jopa kaksi, aamua on pukeutumisen kannalta helpompia, etten jopa sanoisi yksinkertaisia, ainoastaan ja vain siitä syystä, että blogin vuoksi olin miettinyt asun jo etukäteen.
Joskus etukäteen miettiminen voi myös mennä metsään. Esimerkkinä voidaan käyttää vaikka tätä, valitettavasti ei yhtään teoreettista esimerkkiä, joka sattuu olemaan tämänpäiväinen työasuni.

Tämänpäiväisen toimistoasuni huomiotaherättävin osuus oli viimekesäinen Marimekon (verho)kankaasta ompelemani melkein ballerinamittainen hame. Tykkään hameesta ihan hurjasti ja inspiraatio tulee, kuten sanottu, suoraa Diorilta. Hamekangas on peräisin niistä pakanjämistä, jotka jäivät ensimmäisiä Tukholman-kodin verhoja ommellessa. Laadukasta ja elegantisti läpinäkyvää pellavaa toisin sanoen!
Viime kesänä valmistunut hame oli yksi edellisen kesäsesongin suosikkivaatteitani. Jostain syystä se ei ollut kuitenkaan kertaakaan päälläni toimistolla. Tänään ymmärsin miksi. Kaikessa muka rentoudessaan ruotsalainen “epämuodollinen” toimistopukeutumiskoodi on varsin tiukka, Eli jos et halua laittaa jakkua ja siistejä farkkuja, rennommaksi vaihtoehdoksi jäänee vain Dagmarin Fortuna -neuletakki (joka, btw, taitaa löytyä jokaiselta meidän markkinointiosaston naispuoliselta jäseneltä jossain värissä).

No mutta tarkoitus ei siis ollut omistautua kritisoimaan ruotsalaista, muka rentoa toimistopukeutumistyyliä, joka kuitenkin odottaa, että kaikki ovat “rentoja” tismalleen samalla tavalla, vaan kertoa siitä, että ei, en ollut sitä mieltä, että tuo mielestäni hurjan kaunis ja kiva hame on sopiva toimistolle. Se ei myöskään käy ranta-asuksi, joten ainoa vaihtoehto on se, että ensi kesänä on ohjelmassa tosi paljon kaikkia kivoja kaupunkilomamaisia häppeningejä, elegantteja brunsseja, innostavia taidenäyttelyvisiittejä ja mitä kaikkea ne kultturellit ihmiset nyt keksivätkään hulmuavissa helmoissaan.
En nyt suorastaan usko, että viime kesän lempparihame jää käyttämättä, eihän niin käynyt viime kesänäkään. Mutta plz – älkää nyt sanoko, että nuo ihanat minimarketin kengät näyttää yhden koon liian isoilta. Tiedän sen kyllä ihan hyvin, mutta what can I do!?

 

• t-paita, minimarket
• hame, Mintun ompelimosta
• rotsi, Acne
• kengät, minimarket

Viimeaikoina on tainnut käydä niin, että Minttu on ollut se, joka on useimmiten esiintynyt lainavetimissä, toisten garderobista löytyneissä asuissa. Ihan siitä syystä pitää nyt esitellä, kun vaihteeksi Peetu on käynyt “shoppailemassa” allekirjoittaneen vaatevarastossa.
Hame on jo vanha, Henkalta löytynyt suosikki. Se on siitä hauska vaate, että en tiedä miten monet kehut olen saanut, kun se on ollut päälläni ja erittäin monet ovat vielä kuvitelleet, että se on jotain trendikästä fäshion-merkkiä. Ei siis mitenkään H&M:ää dissaten, mutta kuitenkin.

Kauluspaita on alunperin Peetun iskän rehvakkaina nuoruusvuosinaan tekemä hankinta, aito Yves Saint Laurentin pukupaita, Tampereen Stockalta ostettu. Sittemmin se palveli joitakin vuosia Mintun käytössä – ja nyt on jo varsin pitkään ollut Peetun garderobin tukipilarina.

Ja kengäthän on ne Mintun varsin tuoreet hankinnat. Ihan nastaa, että jalkamme ovat näin saman kokoiset – eipähän ainakaan tarvitse ajatella, että ostokset jäisivät kaappiin pölyttymään. Pikkuisen myös pihiä ja kulutushysteriaa vastustavaa sydäntäni lämmittää, kun voin todeta hinnan per käyttökerta putoavan siedettäville lukemille.

 

• paita, YSL
• hame (Mintun), H&M
• kengät (Mintun), Vagabond
• huulipuna, Maybelline (electric orange)

En mene nyt siihen halpaan, että alkaisin väittää kenkäkokoelmani olevan täydellinen. En tietenkään. Enkä edes väitä, että juuri nyt en tarvitse mitään. (Kummatkaan valkoisista tennareistani, Kedsit ja Converset, eivät oikein enää ole kaupunkikelpoiset, ainokaiset arkikäyttöönkin sopivat nudet sandaalit alkaa olla jo korjauskelvottomat ja punaiselle laukulle olisi kiva saada sävyyn matsaavat sandaalikaverit) Ainahan sitä tarpeita löytyy, kun pikkuisen tunnustelee.
Mutta en muista, milloin olisin ollut näin tyytyväinen garderobistani löytyviin peruskäyttökenkiin ja viimeisimmät hankinnat lisäävät olennaisesti kokonaistyytyväisyyttäni. Tuoreimmat kenkäostokseni ovat matalat mustat sandaalit (ei ne viime kesän hankinnat 12 cm korkeat Lacostet sitten ihan niin kätsyt arkisandaalit olleetkaan, vaikka kiilapohjan ansiosta toki hämmästyttävän stabiilit käytössä…) ja ne kauan ja kiihkeästi kaivatut simppelit nauhakengät.

Sandaalien merkki, Clarks, ei ole itselleni tuttu. Tai siis tunnistan brandin, mutta en ole koskaan itse omistanut mitään ko. merkiltä. Halusin juuri tismalleen tuon mallin: matala palikkakorko, leveähkö suora remmi varpaiden yli ja kantapään paljaaksi jättävä nilkkaremmi. Olin näkevinäni Vagabondilla tismalleen saman mallin – taisivat vain olla kokonaan nahkaa, kun näissä on mokkaa ja keinokiiltonahkaa. Oikeastaan olisin ehkä valinnut mielummin Vagabondit, koska tiedän, että niiden kengät sopivat itselleni hyvin, mutta niitä ei tuntunut olevan koskaan myynnssä sen paremmin Brandoksella, Zalandossa kuin Vagabondin omassakaan nettikaupassakaan.
Niinpä päädyin tilaamaan Clarksit ja itseasiassa tuo mokkanahkan ja keinokiiltonahkan (keino- kyllä hiukan ottaa päähän…) yhdistelmä on ihan maukas. Vielä en ole ollut sandaalit jalassa liikenteessä, mutta näin kotioloissa vaikuttavat myös ihan hyvän tuntuisilta.

Vagabondin nauhakengät puolestaan oli pitkään harkittu täsmäostos. Oma tyylini on sellainen, että kenkävarastosta pitäisi löytyä aina siistit mustat “pukukengät”. En voi tajuta, miten olen selvinnyt kokonaisen vuoden ilman!
Nauhakengät pääsivät jo käymään toimistollakin viime viikolla. Sinä iltana ei ollut kuvaaja paikalla, joten asukuvaa ohjelmassa next time. Erinomaisen mukavat ovat kuitenkin jalassa ja juuri niin linjakkaat ja klassiset kuin toivoinkin.

Olen siis periaatteessa erittäin tyytyväinen tilaukseeni. Molemmat kengät ovat täydellinen lisä tähän asti aika vajavaiseen arkikenkävarastooni. (Miksi niitä superhyperkorkeita juhlakenkiä on aina niin paljon hauskempi ostaa?) Ostoksen tein Zalandosta – en enää oikein muista edes miksi – vaikka periaatteessa olen ollut huipputyytyväinen Brandoksen valikoimaan ja toimintaan. Taisi olla niin, että nauhakenkiä ei sieltä saanut ja halusin tilata molemmat kengät samasta paikasta.
Toimituksen nopeudesta tai muusta sellaisesta ei ole pahaa sanottavaa, Zalando toimii näköjään ihan samoilla periaatteilla kuin nämä muutkin lokalisoidut nettikaupat. Aavistuksen harmittaa, että sandaaleissa on koron reunassa aika iso ja läheltä katsottuna erittäin hyvin näkyvä naarmu, melkein reikä. Eihän se mihinkään pidemmälle näy, kun kengät ovat jalassa, mutta harmittaahan tuo, kun hinta oli kuitenkin melkein 700,- kruunua. Koska kenkiä kuitenkin pystyy käyttämään, tiedän, että en varmasti saa niitä palautettua. Eihän sitä voi olla varma, onko samanlaisia enää jäljellä – tai mitkä repaleet sieltä sitten seuraavaksi lähetetään.
Eniten tässä oikeastaan nyppii se, että Zalandolla on aivan varmasti tiedetty, että sandaalit ovat naarmuiset. Se silkkipaperi, joka on kenkälaatikon sisällä, oli niin ruttuinen ja moneen kertaan laitetun oloinen, että pakettia on päivänselvästi auottu useampaan kertaan. Voisin melkein väittää, että ne on lähetetty jo kertaalleen jollekulle, joka on ne sitten naarmun takia palautettu. Ihmetyttää, että miten ne siellä Zalandossa ajattelee, kun lähettävät ne sitten eteenpäin toiselle asiakkaalle? Tai no, ymmärrän toisaalta ihan hyvin. Kai ne toivovat, että siellä vastaanottajapäässä on joku Minttu, joka on niin saamaton palauttamaan, että mielummin nielee pettymyksensä naarmuisista kengistä. Näin on Zalando päässyt kätevästi eroon sandaaleista ja saanut vieläpä täyden hinnan! Kätevää.
No, sen verran tiedän nyt ainakin, että vastaisuudessa käytän muita nettikauppoja – valinnanvaraa kuitenkin on vaikka kuinka paljon.
Tähän loppuun vielä kuva suuresta parveke-seikkailijakisusta.

Ei niin suurta pettymystä etteikö pieni Sunshine saisi päivää paistamaan!

Sateella ja sateella on eroa. Kylmänkalsea harmaanpiiskaava syyskolea sade painaa fiilikset alakuloisiksi ja inspiraation nollaan. Iloinen puhdistava kesäsade sen sijaan tuntuu raikkaalta ja virkistävältä kuin aamu-uinti puhtaassa metsälammessa. Tänään saatiin nauttia tuosta jälkimmäisestä. Perjantaina ja lauantaina vallinnut kesähelle muuttui jo eilen aavistuksen painostavaksi ja oudon pimeäksi – niinkuin usein ennen ukkosta. Joskus aamupäivällä taivas sitten repesi oikein kunnolla.
Vielä, kun läksin kotiin töistä, ripsoi viimeisiä monsuunisateen rippeitä taivaalta, mutta nyt illalla sade on jo tauonnut. Ja voi mikä tuoksu ulkona onkaan! Kesä, vihreys, lämpö, kukat, maa ja jopa kuivuva asfaltti tuoksuu city-lapsen nenään aivan taivaalliselta. Kissan kanssa vietettiin pitkä tovi partsilla viikonlopun istutuksia ihailemassa ja vain haistelemassa ilmaa. Jotenkin tuntuu, että tästä kesästä on tulossa hyvä.

Päivän asuna on vähän uutta ja vähän vanhaa. Työmatkalla tuossa päällä oli kyllä vielä valkoinen kevättakki, mutta ilmankin olisi pärjäillyt. Tennariasu on aika epämuodollinen toimistolle, mutta tänään ei ollut mitään palavereja ulkopuolisten kanssa, joten ajattelin, että Mintun casual Monday -ajattelu käy hyvin. Tosin tänään aloitti meidän webbi-osastolla yksi uusi työntekijä, joten olisi voinut olla paikallaan näyttää vähän bisnes-henkisemmältä. No, ehkä tällainen pehmeämpi versio tuntuu helpommin lähestyttävältä. Ehtiihän sitä sitten myöhemminkin esiintyä hampaisiin asti jakkupukuistettuna.

Tässä on nyt ziljoona kuvaa samasta asusta. Yritin saada esille sen, että bomberin kukissa on aavistus pinkkiä, mikä sopii kivasti niin laukkuun kuin tennareihinkin. Ei se nyt vain jotenkin halua näkyä kuvissa. Oh well.
Aika hassua muuten ajatella, että nyt on about viimeinen täysinäinen työviikko ennenkuin kesälomakuviot alkavat taas pyöriä. Ensi viikolla lähdetään Tampereelle (meille on tulossa kissavahdit asumaan tänne, joten kaikki ovelat ryöstäjät voivat unohtaa, että täällä olisi kämppä tyhjillään!), jossa vierähtää reilu viikko. Sitten onkin jo juhannus ja pian keskikesä. Mutta juuri nyt – koko kesä on vielä edessä – niin mahtavaa!

 

• paita, Filippa K
• jakku, minimarket
• hame, Part Two
• laukku, Kate Spade
• tennarit, Vans

Arkikuvahaaste – Vardagsbilder -kuvahaaste pyöri Instagramin puolella jo ennen vuoden vaihdetta. Tällä hetkellä ei ole enää varmaan ketään, jota ei olisi haastettu ja joka ei tietäisi, mistä on kyse. Perusperiaate on se, että esitellään kuvia omasta arjesta ja haastetaan aina joku muu julkaisemaan omia kuviaan. Instagramissa kiersi kaksi versiota. Ruotsalaisessa Vardagsbilder -haastessa esiteltiin yksi arkikuva viitenä peräkkäisenä päivänä ja suomalaisessa yhtenä arkipäivänä viisi kuvaa. Sittemmin Arkikuvahaaste ilmestyi myös facebookiin, mutta kuvia piti olla viitenä arkipäivänä viisi jokaisena. Haastettavien määrä pysyi kuitenkin jokaisessa versiossa aina yhtenä.
Itse osallistuin Instagramin puolella tuohon yhden päivän ja viiden kuvan versioon arkikuvahaasteesta. Sittemmin sain haasteen pariltakin eri taholta Facebookin puolella. Periaatteessa olen oikein otettu, että sain haasteen. Jotenkin en vain ole koskaan oppinut laittamaan kuvia Facebookiin ja muutenkin idea tuntui lopulta saavan enemmän vastustajia kuin kannattajia. Toisaalta “päivä bloggaajan kanssa” -tyyppiset postaukset ovat käsittääkseni erinomaisen suosittuja. Itse en ole selaista koskaan tehnyt, mutta tässä nyt sovellettu Mintun elämää -tyyppinen läpileikkaus viime viikostani ja samalla vastaus Facebookin arkikuvahaasteisiin.
(Ensimmäisessä kuvassa kaunis kesäyö kotikulmilta perjantai-iltana)

Office-hommaa: palavereja, sorvin ääressä nakuttelua ja toimistoremonttia. Piti olla tähän kollaasiin myös kuva Advanced Excel -kurssilta, johon osallistuin männäviikolla, mutta ilmeisesti kokemus oli niin tainnuttava, että kuvakin hävisi jonnekin.

Tukholman julkinen liikenne. Vietän vähintään kaksi tuntia päivässä tunnelbanassa, tvärbanassa, pendeltågissa, bussissa tai edellisten pysäkeillä. Kannatan ehdottomasti julkista liikennettä (vaikka miten se piereskelevä haisuliini ja tunnbrödsrullea vetävä fylleteini osuu aina juuri minun viereeni?) ja olen sitä mieltä, että se toimii Tukholmassa erinomaisesti. Olen myös iloinen siitä, että kykenen lukemaan liikkuvassa laitteessa ilman, että tulen matkapahoinvointiseksi.

Säännöllisen epäsäännöllisesti: SATS. Pitäisi muistaa, että Sickla Udden SATSissa on svenne-mittakaavalla mitattuna ihan kunnollinen sauna. Suomi-mittakaavallakin se on ihan siedettävä.

Peetu liehui maailmalla, joten jouduin käymään ruokakaupassa. Selvisin ihan hyvin. En saanut haukkuja, vaikka ostin feta-juustoa kummallisen näköisessä paketissa. Karkki on sitä mieltä, että Minttua ei voi päästää kauppaan, koska onnistun aina ostamaan kaikkea ihan outoa, vaikka kauppalistalla olisi vain perusjuttuja. Tällä kertaa en tehnyt edes mitään omituisia heräteostoksia, vaikka hetken jo pinosin “kivoja” muovimukeja ostoskärryyn. Olisihan ne ollut kai ihan kätevät mahdollisella piknikillä, mutta myrkynvihreä väri ei ehkä kuitenkaan ollut just se, mikä toisi retkijuomien parhaimmat puolet esiin.

Ihana kisu!! Hauska, leikkisä, hellämielinen, utelias, aktiivinen, nautiskelija ja paras kisu-kaveri. <3

Netflix ja Hart of Dixie. Arkena ja pyhänä. Vähän on nyt kyllä sekavia uutisia HoD:n nelossesongista. Se on tulossa, mutta koska? Ja mitä tarkoittaa “mid-season pick up”? Että Hart of Dixietä on tulossa vain puoli sesonkia – vai mitä? Kolmossesongin viimeinen episodi on katsomatta, mutta olenhan tietty nähnyt sen trailerin. I say no more.

Jokaisen arkiaamun rutiini: levitän päivän asun sängyn päälle ennen pukeutumista. Jotenkin siinä näkee parhaiten, miten osaset toimii keskenään. Tämä oli siis viime tiistai.

Perjantain huulipunavallankumous naisten sydän-, verisuoni- ja hengitystiesairauksien tietoisuuden lisäämiseksi. Kuvittelin haluavani kuvan ihanat uudet Aviatorit nenällä, mutta lopulta instaan päätyi tuo kuva ilman arskoja. Huulipuna on Lumenen Rasberry Sorbet -kyniä. Tummanpunaiseen taittavan huulipunakynän sävyn nimi on kulunut pois, mutta tuo aavistuksen kylmä punainen on yksi niistä harvoista voimakkaista punista, joita käyttäessäni en tunne oloani oudoksi.

Viime viikko oli pressiviikko täällä Tukholmassa. Vuosikausia juoksin kaksi kertaa vuodessa järjestettävillä viikoilla mediatoimistosta toiseen seuraavan sesongin mallistoja ihaillen ja ziljoonia kuvia räpsien. Sittemmin olen vähentänyt laukkaamista merkittävästi ja tänä keväänä kävin vain Moderådetin avoimien ovien päivässä tapaamassa kollegoita ja tsekkaamassa Rookies-näyttelyn. Black Book on edelleen suosikkini!

Matkakahvimuki ja Metro. Viittaan aiempaan tilitykseeni Tukholman julkisesta liikenteestä.

Liukuporrasselfie ja ziljoona vuotta vanha kevättakki.

Viikonloppuna palasi lämpimät kesäkelit, joten jatkoin hyvillä mielin parvekeprojektia. Uudet tuolit kasaantuivat ihan kohtuullisella voimasanamäärällä ja ovat niin hyvät istua, ettei paremmasta väliä!

Kukkateema tänä vuonna on punaisen, pinkin, violetin ja sinisen eri sävyt yhdistettynä valkoiseen. Mikäli edes jotkut pysyvät hengissä, partsista tulee vielä tosi kiva!

My little Sunshine! <3

 
Aikaisemmin olen aina repinyt Metrosta kaikki kivat ravintolavinkit ja reissujutut talteen. Laukun pohja ja kalenterini on täynnä epämääräisiä sanomalehtirepaleita, joita en ikinä edes vilkaise. Tajusin vihdoin, että on huomattavasti kätevämpää ottaa valokuva muistiin laitettavista jutuista. Niinkuin esim. näistä Berliini-vinkeistä. Sinne olisi taas aika suunnata syyskuun alussa.
Sellaista arkea täällä vietetään. Nyt kyllä jäi kaikki ruuat kuvaamatta, mutta ehkä se on vain hyvä. Harva inspiroituu kaalisopan kuvasta… Nyt pari jaksoa Grey’s Anatomya ja sitten kohti uutta arkea!