Siis anteeksi nyt vaan taas ihan kauheesti, mutta mikä helkutan takatalvi täällä oikein on? Siis vaikka aurinkokin välillä paistelee, lämpötila huitelee korkeintaan jossain nippanappa viidessätoista ja napajäätiköiltä puhaltava tuuli vie hiukset päästä. Ja tänään ei ole tosiaankaan tarvinnut turhaan kuluttaa aurinkolaseja. Ihme harmaankalsea sateenpiiskaus on jatkunut koko päivän. Eikä kyse ole tosiaankaan mistään positiivista energiaa antavasta kesäsateesta – vaan tuntuu aivan täysin siltä, että tämä blogipostauksen otsikko ei ollut mikään vitsi, kesä oikeasti päättyi juhannukseen.
No, vali-valit sikseen. Peetu laittaa juuri ruokaa, koko kämppä tuoksuu aivan taivaalliselta, ja Karkki ilmoitti olevansa myös matkalla koti-kotiin. Kiva ilta tulossa toisin sanoen. Lisäksi lämmittää muistot todella kivasta juhannuksesta, jonka sain viettää hyvien ystävien kanssa.

Oli aivan ensimmäinen kerta, kun vietin lähestulkoon virallisen svenne-juhannuksen. Yleensä kun olen päätynyt joko Suomeen tai keskikesän juhlaa on tullut vietettyä kotona isommalla tai pienemmällä Suomi-henkisellä porukalla.
Peetun mielestä ruotsalainen juhannus on ehdottomasti kaikkein paras suuri juhlapyhä – mukaanluettuna joulu ja uusi vuosi. Olen toki kuullut “virallisista” perinteistä, mutta nyt tosiaan pääsin itse osallistumaan perinteisiin.
Peruskaava menee suunnilleen niin, että puolilta päivin syödään juhannuslounas, sillejä, lohta, uusia perunoita, kermaviiliä ja ruohosipulihakkelusta. Sen jälkeen nostetaan salko pystyyn asiaankuuluvin menoin, leikkien, salon ympärillä tanssien etc. kisaillen. Tässä yhteydessä nautitaan myös juhannuskahvit. Kun “pienet sammakot” ja pussihyppelyt sun muut on hoidettu, mennään saunaan. Loppuillasta grillaillaan ja muutenkin perinteet muuttuvat suomalaista juhannusjuhlintaa muistuttaviksi.

Suomessakin on jonkinlainen juhannusseppeleperinne. Täällä kuitenkin vaikuttaisi, että tosi monien mielestä seppele kuuluu ehdottomasti juhannukseen. Menomatkalla Vaxholmiin jopa laivassa oli ohjelmassa kukkia ja sidontaa.

Mistä lyödään vetoa, että kysymyksessä on bloggariäiti? Voin kertoa, että reipas pikkupoika otti kuvia pitkäjänteisesti ja pitkään. Järkkärillä, joka ei varmasti ollut sieltä kevyemmästä päästä. Muistojen albumia varten tuskin moista höykyytystä olisi tarvinnut pitää?

Juhannussalon nostoon kutsuttiin “voimakkaita naisia”!

Resarö paviljongille oli kokoontunut aivan hillittömästi väkeä viettämään päiväjuhlaa. Ilmeisesti tapana on tehdä juuri näin – eli harvalla on ihan omaa juhannussalkoa – vaan yleensä kokoonnutaan tanssimaan ja leikkimään isommalla porukalla. Selkeästi tätäkin juhlaa oli järjestämässä vapaaehtoisten aktiivisten joukko. Mistään kaupallisesta häppeningistä ei ollut kysymys.

Pussihyppely oli viihdyttävää katseltavaa. Taidetiin melkein sopia, että ensi vuonna osallistutaan naisten sarjaan… Ainakin hyppelystrategiat tuli hiottua.

Ystävyys ja kesä.

Hyvää ruokaa ja yhdessäoloa, syvällisiä keskusteluja, hölmöille jutuille nauramista, musiikkia, yhdessä tekemistä, kynttilöitä, kannustusta ja hyväksyntää. Että yhdestä illasta ihanassa seurassa voikin saada niin paljon hyvää mieltä ja energiaa.
Juhannusaaton asuni suunnittelin sillä perusteella, että se mahdollistaa kerrospukeutumisen viimeiseen asti. Ihan kaikkia villapaitoja ei tarvinnut onneksi kiskoa päälle – ja kukkahameestahan ei juhannuksena luovuta!

 

• t-paita, TopShop
• neuletakki, Lindex
• hame, Mintun ompelimosta (Marimekon kangas)
• takki, Acne
• tennarit, Karhu
• laukku, Rebecca Minkoff

Tämän viikon “Viikon drinksu” on aivan ehdottomasti dagen efter -klassikko, Bloody Mary. Varsinaisen maineensa herkullisen suolaisentulinen drinkki on saanut pikkujuhlijoiden olon parantajana. Ja mikä ettei, tomaatti sisältää hurjasti antioksidantteja ja suolaisuus tekee varmasti hyvää monelle party animalille. Itse tykkään Bloody Marysta, koska en ole mikään kovin makeiden juomien ystävä – ja harvat pitkät drinkit ovat oikeasti todella raikkaita.
Toinen syy, miksi baarimestari-Peetun kanssa valkkasimme Bloody Maryn juuri tämän juhannuslauantain nimikkojuomaksi on se, että huomenna alkaa USA:ssa True Bloodin seitsemäs – ja viimeinen – tuotantokausi. Tarvitsemme aivan varmasti Bloody Maryn tukea, että selviämme tästä. Tosin kukaan ei kai oikeasti usko, että Eric paloi kuoliaaksi Åre Skutanilla kutossesongin viimeisessä jaksossa.

BLOODY MARY
Ainekset:

• 4 cl Vodkaa
• Sitruunan mehua
• 1 dl tomaattimehua
• Worcester-kastiketta
• Tabascoa
• Sitruunan lohko
• Sellerin varsi
• suolaa ja pippuria tarvittaessa

 

Valmistus:

• Täytä keskipitkä lasi jäillä.
• Purista päälle sitruunan mehua noin 1 – 2 ruokalusikallisen verran
• Lisää tomaattimehu
• Mausta noin 1 – 2 teelusikallisella Worcester-kastiketta
• Lisää muutama pisara Tabascoa
• Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa, pippuria myllystä tai Tabascoa
• Sekoita juoma drinksutikkuina toimivilla sellerin varsilla
• Koristele sitruunan lohkolla

 

 
Bloody Maryn alkoholiton versio, Virgin Mary, on sekin aivan mainio juoma. Itse drinksusta on maailmalla monta versiota. Joskus tomaattimehua on vain pienen cocktailin verran – ja joskus eteensä saa tosi pitkän lasillisen puolivetistä litkua. Itse tykkään eniten tuollaisesta puolipitkästä, puolitulisesta versiosta, jossa sitruunanmehu terästää itsessäänkin jo raikkaan tomaattimehun.
Tähän loppuun on ihan pakko laittaa Youtubessa eteen osunut aivan kertakaikkiaan mainio filmi, joka kiteyttää True Bloodin kolme ensimmäistä sesonkia todella osuvasti alle viidessä minuutissa.
 

Kaikenlaista hulinaa ollut koko alkuviikon. Jostain syystä duunissa iskee päälle aina ihan tajuton dead line -suma, kun kaikki mahdollinen pitää tietty saada valmiiksi ennen virallista kesäsesongin alkua. Siihen päälle kun iskee uudet tehtävät ja toimiston muuton remontin tieltä pois väliaikaisiin tiloihin, niin täytyy sanoa, että varsinaisesti ei ole tarvinnut peukaloita pyöritellä.
Eilen illalla käytiin Peetun ja Camillan kanssa Bernsissä First Aid Kitin konsertissa. Alunperin Karkin piti tulla myös, mutta neito kutsuttiin osallistumaan YK:n ihmisoikeusviikkoon opiskelijajärjestön kautta, joten Geneve vei luonnollisesti voiton. First Aid Kit oli aivan tajuttoman hyvä, suosittelen ehdottomasti tsekkaamaan ja, jos vain mahdollista, näkemään bändin livenä (esmes Ruisrockissa)!
Nyt on aika sanoa hyvää juhannusta kaikille blogin lukijoille ja rauhoittua hetkeksi hengittämään sisään ja ulos. Toivottavasti saatte kaikki juuri sellaisen juhannuksen, vauhdikkaan, railakkaan, romanttisen, perhekeskeisen, herkkuruokia notkuvan, juhannuskokon tuoksua tulvivan, juhannuksen kuin haluattekin. Aurinkoista ja lämmintä säätä en valitettavasti uskalla toivottaa ainakaan meille, jotka jäämme edes lähelle nykyisiä leveysasteita.

 
Tarkoitus oli toivottaa Go 4 it vol. 2 -blogin lukijoille hyvää juhannusta romanttisenhilpeän kuvan avulla, jossa Sunshine-kisu kujeilee parvekekukkien keskellä. Tuo karvakasa ei kuitenkaan ole mikään poseeraaja, tässä koko setin paras otos. Haha! No, kukkaloistoa on sentään sen verran, että kriisitilanteessa ne seitsemän (vai pitäskö niitä olla yhdeksän?) tyynyn alle kerättävää kukkaa löytyy ihan omalta partsilta. Olisi korkea aika sen tulevan sulhasen alkaa näyttää naamaansa – edes unessa… 😀 😀
Ja tuosta otsikosta sen verran, että kai sieltä ruudun takaa löytyy joku muukin, jota on hirvistelty lapsena väittämällä, että kesä päättyy juhannukseen?! Siitähän se vasta alkaa!
Ihanaa juhannusta!!

Näin juhannuksen kynnyksellä ajattelin jakaa teille aivan hillittömän hyvän ja sikahelpon currysillin ohjeen. Ohje on Tinnin kehittelemä, koska tuo kulinaristiystäväni ei löytänyt mistään tarpeeksi “curryistä” versiota. Tehtiin tuota Tampereella Saarikylien reissulle tuliaisiksi ja uusien perunoitten kanssa nautittavaksi. Melkein kävi kuitenkin niin, että koko satsi hävisi jo illalla saaristolaisleivän päällä kummitytön ja hänen kaverinsa sekä iltavisiitille saapunen kummitytön mummun suihin (ja taidettiin me Tinninkin kanssa yhdet pienet leivät nautiskella). Eikä kummityttö edes oikeasti välitä sillistä mitenkään erityisesti!
Eli currysilli putoaa erinomaisesti sellaisellekin, joka ei varsinaisesti ole mikään suuri sillin ystävä. Hyvä pitää mielessä juhannuksen aterioita ajatellen! Ja valmistus on tosiaan erittäin yksinkertaista, voin vakuuttaa, sillä minä olin sillimestarina Tinnin puuhatessa samalla vähän vaativampien keittiöhommien parissa.

TINNIN CURRYSILLI
Ainekset:

• 2 isohkoa vonkaletta matjessillifilettä (löytyy irtomyynnissä kalatiskiltä, noviisin huom.)
• n. 10 cm pätkä purjoa (tai nippu ruohosipulia, jos purjoa ei ole)
• 1 makeahko omena, meidän taisi olla Golden Delicious
• 1 purkki ranskankermaa, kevytversio toimii ihan hyvin
• curryä maun mukaan

Valmistus:
Leikkele sillifileet sopivan kokoisiksi (sillimäisiksi) suikaleiksi. Vanhat kunnon keittiö-Fiskarsit ovat älyttömän kätevät niljakkaan kalan käsittelyssä (noviisin huom.). Pilko purjo pieniksi paloiksi, samoin omena. Suht pehmeäkuorista omenaa ei tarvitse kuoria. On kiva, kun koostumuksessa on vähän struktuuria.
Sekoita ranskankermaan reilusti curryjauhetta. Koska itse olen tosi surkea tietämään paljonko on paljon vai onko se sittenkin vähän, sanoisin, että Tinnin “reilusti” on ainakin kolme teelusikallista.
Lopuksi sekoita kaikki ainekset keskenään ja laita tiiviiseen astiaan jääkaappiin maustumaan yön yli.

 
Me kyllä tosiaan vedettiin currysillileivät heti tuoreeltaan (teinit kaksi kierrosta…) ja hyvää se oli silloinkin. Lepääminen kylmässä tasaa kuitenkin makuja huomattavasti ja kokonaisuudesta tulee harmonisempi.
Kantsii siis laittaa sillit muhimaan samantien, jos haluaa testata herkkua juhannusaattona!

Tänään maanantai ei ole tuntunut yhtään maanantailta. Onneksi aina joskus on tällaisiakin päiviä! Toimistolla oli kivaa, kun tänne Tukholman pääkonttorille oli matkustanut meidän muiden pohjoismaisten toimistojen markkinointi- ja myyntiväkeä yksipäiväiseen tapahtumaan. Tällaiset tapahtumat ja kaikkien mahtavien kollegoiden tapaaminen antaa aina sellaisen energialatauksen, että kyllä taas jaksaa!
Ja sitten olisi toinenkin huippu juttu kerrottavana tuohon privaatiduuniin liittyen. Olen ollut nyt markkinointiosastolla sijaisena vähän eri tehtävissä viimeiset puolitoista vuotta, mutta tänään pistettiin nimet paperiin ja pääsen tekemään yhtä ihan mielettömän kivaa tuotelanseerausta!! Vakituisena! Niin siistiä!
Hyvänmielen maanantain kunniaksi vähän lomamuistoja Tampereen reissulta.

Mummu Karkin ja Peetun kanssa lapsuuskotini sohvalla. Varsinkin alkureissu oli välillä niin nostalgishaikeaa menoa, että koko ajan sai olla hengittelemässä syvään. Aiheutin mm. lievää hämmennystä kirjastotalo Metson kahvilassa näppäilemällä kuvia ja nyyhkimällä kahvilatyöntekijälle, että kahvilaseinässä on edelleen samat kaakelit kuin alunalkaen. Oli ihan pakko selvittää, että olin muutaman vuoden kesä- ja iltatöissä samaisessa kahvilassa silloin, kun Metso avattiin.

Onko tämä nyt se “same same but different”?

Lomanautiskelun aakkosia: kotimaiset uudet perunat (no hei, Ruotsi on meidän kotimaa nyt!), ehta Tapola Laukontorilla auringonpaisteessa, kuplivat ennen Baby Lips -lanseerausta (kyllä, tarvitsen edelleen aina kartan, kun liikun Helsingissä) ja se varsinainen hulluus: oil pulling ekologisella seesamiöljyllä toteutettuna.

Lisää nostalgiaa, onneksi kuitenkin vain kevytversiona. Aikoinaan tuli nimittäin vietettyä Hämeenpuiston GoGo:lla pitkästi yli kymmenen tuntia viikossa. Nyt Tinni vei tutustumaan Hämeenkadun uuteen GoGo:hun (kyllä, kaikki muutokset Tampereella, jotka ovat ilmestyneet muuttoni jälkeen vuonna 2000, ovat “uusia“) ja Mirkan Body Jamiin.
Aivan ihana, energinen ja hyväntuulinen tunti – ja kyllähän sitä ihan ihmeesti pysyy askelissa mukana, vaikka tanssillisia tunteja on tullut viimeksi koluttua joskus ziljoona vuotta sitten. Mutta miksköhän Tinni ja Mirkka on ihan normaalin värisiä, kun taas Minttu helottaa kuin hikinen tomaatti??

I iz teh winner! Saunan jälkeen on helppo hymyillä!

Käytiin ostamassa kirjalahjaa Tinnin pienelle sukulaistytölle. Sattumanvaraisesti hyllystä käteen nappaamani opus todistaa, ettei 50-luvun perheihanteita tarvitse kovinkaan syvältä kaivella. Tervetuloa vaan 2010-luvulle….

Viikonlopun ohjelmassa oli akvarellikurssi (ei aerobic-kurssi, niinkuin onnistuin pariinkin eri kertaan sanomaan…). Taidekeskus Mältinrannassa. Kansallismaisema yritti siirtyä paperille varsin vaihtelevalla menestyksellä. Jotenkin olen edelleenkin sitä mieltä, että ihan ensimmäisenä sormiharjoitteluna tehdyt testimaalaukset kylmällä ja lämpimällä sinisellä ja punaisella, olivat koko kurssin onnistuneimmat teokset itseltäni. Kuvakollaasin oikeassa alakulmassa on opettajamme Toscanan matkallaan tekemiä postikortin kokoisia maalauksia.

Mintun Pure Squirrel ja Tinnin näätä vauhdissa. Tiesittekö muuten, että kaikkein parhaimmat akvarellipensselit tehdään Uraleilla asuvan näädän talviturkin peppukarvoista. Siinä vähän hifistelyn alkeita!

Tämä on myös opettajan opetusmielessä tekemä maalaus. Aikaa meni maks. viisi minuuttia ja samalla hän selosti muotoja ja valoa, varjoja ja värinkäyttöä. Respect!

Harjoitus tekee metsurin? Mintun harjoitelmat, kun sai käyttää vain kahta väriä. Molemmissa versioissa yritetään kuvata samaa koskimaisemaa – ehkä, jos näitä olisi tehnyt kaksikymmentä, käsi olisi saattanut jo alkaa totella hiukan.

Illallisella hyvien ystävien luona. En tiedä, mikä ihmeen luolanainen sisälläni asuu, mutta kyllä vain grilliruoka on kertakaikkiaan ihan parasta!

Aurinkolasiostoksia ja kaupungilla kiertelyä. Kummityttöni oli kuulemma laittanut poikaystävänsä kanssa lukon kaiteeseen. Parikin eri kertaa kävimme Tinnin kanssa katselemassa ja kääntelemässä lukkoja, mutta vasta jälkeenpäin saimme kuulla tihrustaneemme nimikaiverruksia ihan väärällä sillalla. Oh well. Ensi kerralla sitten.

 
Hei hei Tampere! Nähdään taas pian!