Stiletoilla luonnikkaan näköisesti kävelemisen jälkeen ehkä haastavin pukeutumiseen liittyvä erityistaito on huivin solmiminen kivasti. Kuten korkokengät saisi myös huivi istahtaa luonnollisesti kokonaisuuten, lisäten sitä kuuluisaa pientä ekstraa ilman, että koko outfit kirkuu: “kattokaa ny, tällä olis tänään oikeen tällaset kengät/hauska huivi”.
Asustehuivivalikoimani on aikas mitätön. Ihan parin rakkaan lisäksi omistan käytännössä vain niitä lämmikkeeksi tarkoitettuja tylsiä villasysteemejä, joita ei kai koskaan ollut tarkoitettukaan varsinaisesti asusteeksi. Haluaisin kuitenkin oppia käyttämään erilaisia, eri mallisia ja kaikenlaisista materiaaleista tehtyjä huiveja tuomassa väriä ja vaihtelua asuihini.
Uskon, että tässä – niinkuin lähestulkoon kaikissa – asioissa, tekemällä ja testaamalla oppii. Ja onneksi moderni maailma on tehnyt opiskelun helpoksi, sillä Youtube tulvii toinen toistaan parempia tutoriaaleja. Jos joku oppii rakentamaan pommin Youtube-videon avulla, niin kai minä sitten solmimaan huivin kivan nonchalantisti ja tyylikkäästi?

Harjoitus tekee metsurin?

Aion nyt olla ilonpilaaja ja häiriköidä kaikkien hyvää maanantai-angstia toteamalla, että juuri nyt arki tuntuu mielestäni tosi hyvältä. Tietty olin tänään aamulla ihan sikaväsynyt viikonlopun festaririekkumisten jäljiltä. Vielä eilen illallakin piti kuunnella Neil Youngin kitaranvingutusta ihan liian myöhäiseen, vaikka en just sen tyyppisen äijämusiikin ylin ystävä olekaan. Siinä kaiken aamuväsymyksen ja vetämättömyyden keskellä tajusin yhtäkkiä, miten hyvin asiani oikeastaan on.
Kaikki muuttuu koko ajan – niinkuin elämässä kai aina – mutta vielä tänään saan matkustaa Peetun kanssa samaa matkaa aamulla töihin. Ihan parin viikon päästä Peetu aloittaa opinnot ja sitten saan taas juosta bussia kiinni aamukiireessä ihan keskenäni. Sen verran on tullut suunnitelmiin muutoksia, että tyttö jääkin Tukholmaan ja aloittaa opinnot KTH:lla – eikä siis ainakaan nyt heti muuta Umajaan alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Lähes vuoden kestäneet yhteiset aamut meillä kuitenkin nyt loppuu, mutta vielä hetken saan nauttia kivoista höpötyshetkistämme.

Hetken aikaa jaksoin olla vähän ärrinpurrin tai ainakin vali-vali siitä, että on niin hieno ilma ja miksi pitää olla toimistolla ja tehdä jotain töitä, kun ihan yhtä hyvin voisi olla syömässä jäätelöä uimarannalla, liottamassa bikineitään linnunmaidonlämpimässä vedessä ja sotkemassa pokkareita rantahiekkaan ja aurinkorasvaan. Mutta sitten toisaalta. Meiltä on noin kuuden minuutin kävelymatka lähimmälle uimarannalle. Lähes joka ilta ollaan heitetty välittömästi office-vetimet nurkkaan, hypätty uikkareihin ja painuttu uimaan.
Ei kyllä oikein kehtaa valittaa. Elämä on aikas hienoa!

Toimistollakaan ei sula, kun huolehtii pukeutumisen riittävästä ilmastoinnista. Joskus aikoinaan täällä blogissani käytiin melkeinpä kiivasta keskustelua siitä, sopiiko hihaton paita töihin vai ei. No, työpaikat on tietenkin kaikki erilaisia ja joissakin on edelleen ihan kirjoitetut pukeutumissäännöt. Asiakaskontakteja hoitavilla on yleensä tiukemmat koodit kuin muilla, mutta ylipäätään tuntuu, että tällä puolen Pohjanlahtea kirjoittamattomat säännöt ovat hiukan rennommat kuin koti-Suomessa.
Eli paljaat sääret ja hihaton paita on ok. Mistä me tietty olemme hyvin iloisia näinä poskettoman helteisinä kesätyöpäivinä!

 

• paita, Forever21
• hame, Asos
• sandaalit (Mintunt), Clarks
• aurikolasit, Ray Ban (malli: Erika)

Kaupunkifestareillakin mukavuus on yksi tärkeimmistä pukeutumisen kulmakivistä. Koko päivän hengailu ulkoilmassa ja epämääräisillä alustoilla istuminen on kivempaa, kun vaatteet eivät purista, kiristä tai nouse korviin. Hiukan festarihenkinen halusin kuitenkin olla, joten yhdistin luottoshortseihini Riverislandin kimallustopin.

Topin selkäosa on mielestäni hurjan kaunis. Ihan älyttömän hyvää laatua tuo ei valitettavasti ole… Jo ennen ensimmäistä käyttökertaa ompelin noin ziljoona helmeä takas paikoilleen, mutta yhä jätän jälkeeni varsinaisen vanan kimalteita. Oh well.

• toppi, Riverisland
• shortsit, Filippa K
• pikkulaukku, Filippa K
• lipsut, Havaianas

Bonuksena vielä Peetun upeat kynnet!

Polkadotseja ja kissannassuja – voiko olla suloisempaa!?
Kakkosbonuksena Karkin hieno yksisarvistatuointi.

 
No ei, se ei ole aito – mutta hieno kuitenkin!

Jo kolmatta vuotta peräkkäin hengailemme tämän elokuun ensimmäisen viikonlopun Skeppsholmenin ihanan merellisissä maisemissa Stockholm Music and Arts -festareilla musiikista nauttimassa. Eilinen meni mukavasti auringossa chillaillen. Tänään ohjelmassa on hiukan enemmän actionia.

Taidetta ei olla vielä ehditty käydä katsomassa ollenkaan, mutta vielähän sitä ehtii. Festarirannekkeella on vapaa sisäänpääsy kaikkiin Skeppsholmenin museoihin. Erityisesti Moderna Museet on kyllä aina käymisen väärti.

 
Eilisen mahtava “fangirl”-moment, kun upea Chrissie Hynde katsoi suoraan kohti ja suupielessä häivähti hymyn tapainen. Oooh – se näki mut!!

 
Heinäkuun viimeinen viikko on jo perinteisesti Tukholmassa omistettu sateenkaaren väreille. Mm. kaupungin bussit ja monet julkiset rakennukset liputtavat Pride-viikon kunniaksi. Pohjoismaiden suurin homo-, bi-, trans- ja queer-identiteettien tapahtuma näkyy katukuvassa – ja hyvä niin.
Itse olen jo perinteisesti samana viikonloppuna järjestettävällä Stockholm Music and Arts -kaupunkifestarilla. Halusin kuitenkin osoittaa respektiä myös Pridelle, joten tunnustan väriä kynsilakan avulla.

 
Pikkuisen hankalaa, kun Pride-lipussa sateenkaarivärejä on kuusi ja keskivertokädessä kynsiä vain viisi. Ratkaisin asian siten, että oranssin ja punaisen sijaan valitsin yhden oranssinpunaisen sävyn.
Käytetyt kynsilakat:

• violetti: H&M:n minilakka, sävy “Purple” ja Maybellinen Color Show, sävy “Tutti Fruity” kynsien kärjissä (Maybelline saatu blogin kautta)
• sininen: Essie, sävy 679 “Mesmerize”
• vihreä: Viva la Diva, sävy 56 ja Lumenen Natural Code -sarjan sävy 12 “Go crazy”
• keltainen: Orly, sävy “Spark”
• punaoranssi: Ciaté, sävy PP106, “hopscotch”

 
Happy Stockholm Pride -weekend to ya all!! <3