Sorry blogihiljaisuus! IFA messut Berliinissä olikin sen verran intensiivinen kokemus, että ne äärimmäisen lyhyet ajat, jotka tuli vietettyä hotellihuoneessa, meni kyllä tiiviisti nukkumisen tai päivään valmistautumisen merkeissä. Lisäksi hotellin wifi toimi miten kuten ja lähinnä aulassa, joten muutamaa Insta-kuvaa lukuunottamatta messupäivät menivät lähinnä off line. Eipä siinä, että mitään erityistä datailuaikaa olisi ollut muutenkaan.
Onneksi pomo sanoi eilen meidän koko tiimille, että tämä keskiviikko otetaan iisisti ja toimistolle ei ole pakko mennä. Olen purkanut pahimman suman työmeileistä, joten nyt rentoudun yhdellä parhaista tuntemistani tavoista: bloggaamalla! 🙂
Esittelyssä eilinen messuasuni, tosin kotikadulla kuvattuna. Olin ihan ensimmäistä kertaa kyseisillä, käsittääkseni maailman suurimmilla kodinelektroniikkamessuilla. Sen verran on kuitenkin tullut säädettyä erilaisissa häppeningeissä, että tiesin, millaiset kriteerit hyvän asun tulee täyttää.

Ensinnäkin kenkien tulee olla mukavat, hyvin sisäänajetut ja suht matalat. Kymmenen tuntia päivässä jalkojen päällä tekee tehtävänsä, joten ei ole mitään syytä alkaa liian kunnianhimoiseksi ja laittaa niitä kivoja korkoja jalkaan, vaikka ne ensimmäiset kolme tuntia tuntuisikin hyvältä. Tai sitten on syytä ainakin ottaa vaihtokengät mukaan. Lisäksi asussa tulee olla taskuja, mieluiten useita. Puhelin, kulkukortit ja kaikenlaiset muut lippuset ja lappuset pitää saada tungettua johonkin. Messuvieraana on toki ihan ookoo kantaa käsilaukkua, mutta jos on osastolla esittelemässä ja tapaamassa asiakkaita, se näyttää vähän pöhköltä.

Asiallisuus, siisteys, mukavuus ja edustavuus on messuasun tärkeimmät piirteet ainakin itselleni. Lindexin Matthew Williamson -malliston kiva kotelomekko on ihan täydellinen tähän tarkoitukseen. Tykkään hurjasti sinivalkomustasta kuosista ja kaiken nielevistä isoista taskuista. Lisäksi materiaalissa on riittävästi elastaania. Musta jakku lisää asiallisuutta pukuäijien keskellä pyöriessä. Välillä oli kyllä niin kuuma, että tuumasin heittäväni jakun narikkaan, mutta priorisoin sitten kuitenkin virkamiesilmettäni.

Matthew Williamson -mekko on siitäkin hyvä, että kun pitkän messupäivän päätteeksi päädytään illalliselle, olo on selkäosan syvän leikkauksen ansiosta heti hiukan juhlavampi.

 

• mekko, Matthew Williamson for Lindex
• jakku, H&M
• sandaalit, Clarks

Suhteeni käsilaukkuihin on vähän sama kuin omaan kotiin. Haluan, että arkilaukkuni on tilava, hyvässä järjestyksessä, kaikella on oma paikkansa ja lokeronsa. Lisäksi vaihdan “kotia” hyvin harvoin, muutto on aina vaivalloinen ja suuri operaatio. Näin siis tähän asti.
Sain jo joskus viime keväänä Polhemilta testiin kotimaisen Insjö-merkkisen laukunjärjestelijän. Aikani tietenkin kyräilin tulokasta – laukkukonservatiivi kun olen. Mutta sitten satuin rakastumaan tilavaan ja kauniiseen pinkinkoralliin ihanuuteen, jossa yhden vetoketjutaskun ja pakollisen “kännykkälokeron” lisäksi ei ollut lainkaan muita järjestelymahdollisuuksia.
Hetken jo kuvittelin, että meille tulee uuden laukun kanssa paha kriisi jo ennenkuin suhteemme on kunnolla edes alkanut, mutta sitten muistin ihanan auringonkeltaisen laukujärjestelijän.

Idea on aivan mahottoman loistava etenkin juuri kaltaiselleni “laukussa asujalle”. Olen joskus etsinyt ihan hermoromahduksen partaalla isosta taskuttomasta laukusta kaikenlaista kampetta avaimista kännykkään, silmälasehin ja huulirasvaan. Jopa vesipullo osaa kätkeytyä täysin tavoittamattomaksi. Laukunjärjestelijässä on lukuisia, selkeästi käytännön kokemuksella harkittuja taskuja ja lokeroita kaikkea mahdollista kampetta varten. Eri kokoisiin lokeroihin on helppo sovitella isompia ja pienempiä käsilaukkuvälttämättömyyksiä.
Arvostan myös erittäin suuresti sitä, että laukunjärjestelijän voi sulkea vetoketjulla. Olen nimittäin aavistuksen paranoidi tunnelbana-tungoksessa ja pelkään, että joku tunkee kätensä laukkuuni, jos sitä ei voi sulkea vetoketjulla. Olen yleensä aina liikkeellä ruuhka-aikoihin, jolloin väkeä on todella paljon, mikä on tietty myös taskuvarkaille ihanteellinen “työskentelyolosuhde”. Monissa kivoissa laukuissa on vain magneettikiinnitys, mutta niitä en ole voinut aikaisemmin harkitakaan.

Yritä nyt sitten löytää tuolta kaaoksesta jotain kissaa pienempää. Monena aamuna melkein tuli itku toimiston ovella, kun en löytänyt sotkun seasta kulkukorttiani. Onneksi, onneksi tajusin ottaa laukunjärjestelijän käyttöön!

Laukunjärjestelijässä on taskujen lisäksi useampikin avainrengas, joista yksi hirmu kätevästi klipsulla kiinnitettävä. Ainakin itselläni on juuri avaimet se juttu, joka on säännöllisimmin hukassa laukun uumenissa. Kaikkia eri malleja voi käydä tutkailemassa täällä. Tuo on mielestäni niin kätevä ihan sellaisenaankin, että olen hiukan harkinnut hankkivani toisen ihan vain nesessääriksi…

Ah ihanaa – järjestys! Kate Spade -laukkuun jää vielä mukavasti tilaa isommille jutuille, kuten vesipullolle tai A4-kansiolle, ihan hillittömän kätevää. Ja voi, miten rauhoittaakaan hermoja, kun tietää tismalleen, missä avaimet, kulkukortti, aurinkolasit ja muut elämän pikkuiset välttämättömyydet asuvat.

Ja ei siinä vielä kaikki! Laukunjärjestelijässä on pikkuiset kahvat, joiden avulla koko hässäkän saa helposti siirrettyä toiseen kantovälineeseen. Tässä olen työnjohdon tarkkailun alaisena pakkaamassa Berliinin reissulle. Eipä muuta kuin nappaan laukujärjestelijän sisuksineen ja siirrän sen käsimatkatavaran virkaa toimittavaan kassiini, lisään virallisen lentsikkakosmetiikkaa sisältävän mini grip -pussin ja tietsan ja olen valmis matkaan! Vitsi, miten kätsyä!

Ihan minipieni paussi tässä lomailun ja työnteon välissä ennenkuin seurueeni ihan väkisin haluaa lähteä illalliselle, joten pikaiset terkut täältä kesäisen lämpimästä Berliinistä!
Onnistuin hankkimaan pienen flunssanpoikasen, joten ihan hurjasti ei ole tullut tässä sheikattua. Mitenkään erityisesti se ei haittaa, sillä nautin yleensäkin matkoilla ihan vain siitä, että voin rauhakseen kuljeksia pitkin katuja, pysähtyä mukavan näköiseen kahvilaan pienelle breikille ja vain katsella ihmisiä ja ihmetellä maailman menoa.
Tänään oli ihan oikea työpäivä ja onneksi pääsin sen verran kuntoon, että ääni kesti tunnin puhumisen parinkymmenen hengen porukalle keskellä messuhälinää. Juuri tällä hetkellä kurkustani ei sitten tulekaan kuin pientä kähinää. No, olo ei ole enää flunssaisen kipeä, joten pieni nokan vuotaminen ja äänen käheys ovat pikkuasioita.

Ihan koko päivä ei mennyt messuilla, vaan olen ehtinyt kävelemään ympäri Berliiniä hyvän ystäväni Camillan ja hänen Berliinissä asuvan tyttärensä Lisan kanssa. On muuten aivan mielettömän hienoa, kun on joku “paikallinen” oppaana. Ollaan syöty todella hyvin ja nähty kivoja paikkoja, kun Lisa on ollut oppaana.
Kirjoitan ilman muuta ihan kunnollisen vinkkipostauksen, mistä löytyy Berliinin paras pizza, herkullisin hampurilainen (jota tullaan jonottamaan kauempaakin), parhaat shoppailut, ihanimmat käppäilyalueet ja kiinnostavin katutaide.

Kamera kourassa kulkeminen tarkoittaa Berliinissä sitä, että etenemisvauhti alkaa muistuttaa koiran ulkoilutusta. Jokaikisen kulman takana on aina jotain kivaa, hauskaa, mielenkiintoista tai kaunista kuvattavaa. Eteneminen on toisin sanoen vähintäänkin töksähtelevää. Haha!

Olen jo ehtinyt rakastua Berliiniläiseen kahvilakulttuuriin! Vaikuttaa siltä, että jokaikisestä paikasta saa tuorepuristettua appelsiinimehua (vrt. ensimmäinen kuva) tai mahtavia smoothieita. Flunssan karkoitukseen sain suositukseksi kuvan ihanan raikkaan Vitamine Boost -smoothien, jonka voimakas inkiväärin maku todella tuntui hävittävän kaikki vilustumisen oireet.

Seurueeni alkaa tuossa jo huudella, että nyt olisi aika lähteä syömään, mutta tähän kuvaan pitää vielä kommentoida, että on kyllä aivan mielettömän hienoa, miten Berliinin kokoisessa kaupungissa on kevyen liikenteen väylät on hoidettu hienosti ja turvallisesti. Lähes joka paikassa tuntuu olevan punaisella huomiovärillä merkatut, muusta liikenteestä eristetyt hyväkuntoiset pyörätiet. Tästä vähän mallia sekä meille että teille?

 
Mutta mikä ihme mahtaa olla tarina tuon parvekkeen kaiteella pasteeraavan sähkönsinisen vasikan/pässin tarina?

On kaksi hyvää syytä pysyä ainakin jonkin verran kärryillä siitä, mitä voimakkaita trendejä on tulossa:

1. On hauskaa olla tietoinen tulevista trendeistä hyvissä ajoin, koska silloin on helpompi kaikessa rauhassa poimia kivoja ajankohtaisia mausteita omaan pukeutumiseensa ja tehdä itselle sopivia sovelluksia trendijutuista.
2. Mahdollisten vähän kalliimpien ja pitkäaikaisempaan käyttöön ajateltujen vetimien kohdalla on yleensä hyvä olla tietoinen siitä, mihin suuntaan trendipyörä on pyörähtämässä. Eli, jos on vähänkään epävarma, kannattaa poletit satsata sellaiseen tyyliin, jonka tietää olevan ns. nousussa. Näin saadaan garderobiin mahdollisimman pitkäikäisiä kamppeita.

Juuri nyt on oivallinen tilaisuus käydä lukemassa täältä juttu, jossa olen analysoinut Tukholman muotiviikon kaikki näytökset ja karsinut jyvät akanoista. Lopputuloksena on neljä vahvaa trendiä kevät-kesä 2015 -sesongille ja vinkit käyttöön otettavaksi jo nyt! Koko juttu löytyy siis täältä: Neljä trendiä muotiviikoilta.
Tämänkin kollaasin kuvat: Kristian Löveborg

Seuraavaan H&M:n yhteistyömalliston lanseerauspäivään on vielä reilu pari kuukautta. Pidempään Go 4 it vol. 2 -blogia seuranneet tietävät, että olen aina innostunut ihan täysillä varsinkin juuri noista Henkan yhteistyöjutuista, vaikka kyllähän Lindexinkin vastaavista on melkein aina tullut jotain hankittua. Joskus aiheesta vouhkatessani sain kommenttiboksiin kysymyksen, että onko kyseessä vain aina kulloistakin mallistoa kohtaan kehitetystä hypestä, jonka perässä juoksen, vai käytänkö ihan oikeasti kaikkia hankkimiani vetimiä.
Tapoihini ei todellakaan kuulu ostaa vartavasten kertakäyttöön tulevia vaatteita – päinvastoin. Taisin luvata, että teen oikein kokoelmapostauksen kaikista, yhä käytössä olevista yhteistyömallistohankinnoistani. Projekti odottaa yhä toteutumistaan, mutta tässä nyt jälleen yksi todiste siitä, että käytössä ovat. Karkin ihana musta silkkipaita on nimittäin peräisin H&M:n Viktor&Rolf -mallistosta. Ja vuosi oli muistaakseni 2007 (melkein väittäisin, että olen oikeassa vuoden suhteen. 2006 oli Stella McCartney ja 2008 Roberto Cavalli, joten Viktor&Rolf on väkisin vuonna 2007).

Musta outfit ei mitenkään erityisen helposti ole liiallisen hempeä, mutta Karkki halusi kuitenkin terävöittää yleisilmettä Acnen makeitten nilkkureitten avulla. Henkan aavistuksen a-linjainen hame antaa kivan tiimalasiefektin. Kokomusta asu voi olla hyvinkin ilmeikäs!
Ai, että harmittaa, kun jonkun ihme järkevyyspuuskan vallassa jätin nuo samaiset kengät, mutta mokkaisina ja sähkönsinisinä ostamatta, vaikka alesta olisi saanut puoleen hintaan! No, ehkä Karkki on ihan tyytyväinen, ettei joudu olemaan äiskän kanssa kenkäsamis. Toisaalta ei me nyt niin paljon yhdessä liikuta, joten tuskin kukaan olisi huomannut, että meillä on samanlaiset nilkkurit. Tajusin olleeni muka järkevä ihan väärään aikaan ja laukkasin heti, kun vain pääsin, takaisin kauppaan, mutta eihän siellä ollut enää ainuttakaan paria jäljellä yhtään minkään värisenä. Oh well.

 

• paita, Viktor&Rolf for H&M
• hame, H&M
• kengät, Acne