Sain jo jokin aika sitten Tuulannelilta ihanan “Starlight Blogger Award” -tunnustuksen ja haasteen vastata kolmeen tiukkaan kysymykseen.
Joskus aikoinaan, blogitaipaleeni alkuaikoina, tällaisia bloggareitten toisilleen myöntämiä arvomerkkejä kiersi blogista toiseen aika useinkin. Nykyään ainakaan omalle kohdalleni ei näitä ole juuri osunut – johtuneeko sitten siitä, että kukaan ei ole sellaista blogilleni halunnut myöntää vai että niitä ei enää juurikaan ole jaossa. En osaa sanoa, mutta jotenkin tuntuu, ettei toisten blogeille kiitosten ja ihailun osoittaminen ole ihan samalla tavalla suosittua kuin joskus edellisellä vuosikymmenellä.
Oli miten oli, olen todella iloinen ja otettu saamastani kunniamerkistä! Lisäksi olen tosi mielissäni siitä, että vielä on pikkuisen sitä alkuaikojen yhteisöllistä blogihenkeä jäljellä, jolloin toisten blogien kehuminen ja juuri tällaisten tunnustustenkin jakaminen, oli ihan tavallista.

Todella paljon mietintää vaatineet haastekysymykset on alunperin laatinut Lady of the Mess -blogin Lady. Tuulannelin lisäksi Lady on osa uudempaa, vasta vuosi-pari sitten löytämääni inspiroivaa ja antoisaa aikuisten naisten blogiverkostoa. Aikaisemmin tunsin olevani ihan outo lintu nuorten muoti- ja lifestylebloggareitten joukossa, mutta nyt meitä aikuisia bloggarinaisia on jo ihanan paljon!
Mutta nyt niihin haastekysymyksiin!
1. Mistä olet kiitollinen juuri nyt?
Olen koko syksyn harjoitellut kiitollisuutta – ja erityisesti kiitollisuutta kaikista pienistä asioista, joita välttämättä yleensä ei edes huomaa. Tottakai olen kiitollinen kaikista isoistakin asioista – että olen saanut olla terve samoin kuin lapseni ja äitinikin, ja että on kiva työ, jossa viihdyn hyvin, mukava koti kivalla paikalla, kaksi pöljää kissaa ja ihania ystäviä, jotka tuntuvat läheisiltä, vaikka olisivatkin kaukana.
Ihan konkreettisesti olen juuri nyt tosi kiitollinen siitä, että ensi viikonloppuna on tiedossa mukava reissu Helsinkiin Karkkia tapaamaan ja blogihulinoimaan. Ja että Peetu löysi meille ihanan kisuvahdin, joten koti ei ole tyhjillään eikä kisut vailla seuraa poissaollessani.
Muutenkin koko loppusyksy tästä eteenpäin on täynnä kaikenlaisia mukavia tapahtumia, ystävän vierailua, Uumajan reissua ja kaikenlaista pienempää kiva. Olen kiitollinen siitä, että saan elää juuri omaa elämääni, enkä kenenkään muun.

2. Minkä valinnan tai asian haluaisit muuttaa elämässäsi, jos pystyisit?
Olen äiti – kahden fantastisen upean, hyväsydämisen, älykkään, omapäisen, fiksun, luovan ja lahjakkaan nuoren naisen äiti. Ei tarvitse kuin vähän raaputtaa pintaa, kun mieleen tulee tuhansia kertoja, jolloin olen ollut turhan äkkipikainen, liian jyrkkä, väsynyt kuuntelemaan, purkanut omaa turhautumistani äksyyn käyttäytymiseen, asettanut oman pikkumaisuuteni etusijalle ja ylipäätään ollut niin kamala äiti, että klumppi mahassa muuttuu tonnin painoiseksi, kun vain ajattelenkin sitä. Siinä pohjattomassa huonon omatunnon säkissä riittäisi muutettavia asioita, jos se vain olisi  mahdollista.
Todella tyhmiäkin valintoja on tullut tehtyä. Ihan ensimmäisenä tulee mieleen se, kun nyt jo viisi vuotta sitten satutin selkäni pahasti. Jos voisin valita uudelleen, menisin lääkäriin heti, enkä vasta, kun selkä ei vielä kahden vuodenkaan (!!) jälkeen ollut tullut kuntoon. Ehkä olisin pystynyt jatkamaan itselleni silloin niin rakasta juoksuharrastusta, enkä olisi päätynyt tähän ikuiselta vaikuttavaan “elämäntaparemonttien” suohon.
Hedelmällisintä on tietenkin miettiä, mitä haluaisin muuttaa elämässäni nyt – eikä murehtia menneitä. Vaikka olenkin varsin tyytyväinen olooni ihan yleisesti ottaen, hiukan kuitenkin häiritsee se, että vaikka toisaalta päivät, viikot, kuukaudet vilahtelevat ohi ihan älytöntä vauhtia, tuntuu välillä siltä, että ikinä ei tapahdu mitään. Se ei faktisesti pidä paikkansa – sen voin todeta helposti vain vilkaisemalla kalenteriani. Jonkinlainen tässä hetkessä olemisen kokemus kuitenkin puuttuu ja uskon, että sen vuoksi mielen valtaa aina silloin tällöin outo tyhjyyden tunne. Haluan siis muuttaa sen miten koen juuri tämänkin hetken. Ja tämän. 🙂

3. Mikä sinun mielestäsi on elämän tarkoitus?
Tästä ei juuri kysmys voi vaikeammaksi muuttua…
Mielestäni elämän tarkoitus on tehdä maailma paremmaksi paikaksi kuin mitä se oli tänne tullessamme. Itsensä ja toisten kunnioittaminen, ympäristön arvostaminen ja kaiken elävän rakastaminen on ainoa tie siihen. En oikein osaa ajatella, että mikään muu voisi olla elämän tarkoitus. Klassinen itsensä toteuttaminen, yhteisöllisyys, onnellisuuden tavoittelu ja sen sellainen on mielestäni alisteista tuolle.
Toisaalta kysymys on niin vaikea, laaja ja melkein mahdoton hahmottaa, että yhtä hyvin voisin vastata: neljäkymmentäkaksi.
Tai: “No, se ei ole mitään kovin erikoista. Hmm, yritä olla kiva ihmisille, varo syömästä rasvaa, lue hyvä kirja silloin tällöin, kävele hieman, ja yritä elää rauhassa ja sopusoinnussa yhdessä kaikkien uskontojen ja kansojen edustajien kanssa”. (Monty Python’s Meaning of Life, 1983)

Starlight Blogger Award -haasteen mukaisesti haastan mukaan blogeja ja bloggareita, jotka innostavat, inspiroivat, koskettavat, ilahduttavat, opastavat, viihdyttävät ja osaltaan luovat sen blogimaailman, jossa niin kovin viihdyn ja jota ilman elämä olisi niin paljon tyhjempää ja tylsempää! Haasteet lähtevät:

• BusinessWoman -blogille, joka on ehtymätön inspiration lähde klassisen tyylikkäisiin toimistotyyleihin.
• Sara S. -blogin Saralle, jonka rennontrendikästä tyyliä ja upeita kuvia ei voi kuin ihailla.
• Glitz&Glam -blogin Minnalle ja samalla lähetän suurkiitokset erinomaisista tutoriaaleista ja kädestä-pitäen -neuvoista sekä ystävällisistä vastauksista allekirjoittaneen moniin kysymyksiin!
• Muoti mielessä -blogin Anna Malialle, jonka tyyli, valokuvat ja sisustusvinkit ilahduttavat visuaalisesti ja inspiroivat niin kotona kuin garderobissakin.
• Secret Wardrobe -blogin Anna-Marialle, jonka valoisa ja optimistinen ote elämään on tehnyt vähintään yhtä suuren vaikutuksen kuin kaunokaisen hurmaava olemus.
• Tunnetilan Ninalle – kiitos aidosta, kauniista ja itsesi näköisestä blogista – sekä pitkästä blogikaveruudesta!
• Lumo Lifestyle -blogin Lumolle, jonka silmiähivelevän kauniit kuvat ja ihanat reseptit tuovat kultareunuksen harmaaseenkin päivään.

Toivottavasti, ette ole saanut haastetta vielä kovin moneen kertaan – ja toivottavasti Starlight Blogger Award -tunnustus ilahduttaa. Tykkään itse lukea vastauksia tämän tapaisiin haasteisiin, vaikka kysymykset poikkeaisivatkin blogin muusta linjasta. On niin kiinnostava päästä tutustumaan hiukan paremmin seuraamaansa bloggariin ja siihen yleensä haastekysymykset antavat hyvän tilaisuuden.
The Starlight Blogger Award is to highlight and promote Inspiring Bloggers. Here are the rules for the Starlight Blogger Award:

1. Thank the giver and link their Blog to your post.
2. Answer the 3 questions given to you.
3. Please Pass the award on to 6 or more other Bloggers of your choice and let them know that they have been nominated by you.
4. Include the logo of the award in a post or on your Blog please never alter the logo and never change the rules.

Mikäli olet kiinnostunut muodista edes ihan pikkuriikkisen yli sen alueen, jota kutsutaan shoppailuksi, tässä on näyttely, jota ei kertakaikkiaan voi jättää näkemättä!
Liljevalchsissa muutama viikko sitten avattu näyttely Utopian Bodies – Fashion Looks Forward on kattavin ja mielenkiintoisin, mitä näillä leveysasteilla on ikinä nähty. Kaikki yksitoista eri tilaa esittelee erilaisen näkökulman pukeutumiseen, vaatteiden rooliin ja tulevaisuuteen. Osa kallisarvoisimmista näyttelyesineistä on lasivitriineissä, mutta suurinta osaa pääsee katsomaan todella läheltä – mikä ainakin tällaista ex-käsityöläistä kiinnosti kovasti.
Esillä on ihan mielettömiä luomuksia, ajattelua haastavia teoksia (joita ei ole tarkoitettukaan käytettäväksi), jonkin verran muodin historiaa (mutta ei niinkään pukuhistoriaa, joka on ihan oma taiteenlajinsa) ja mielikuvitusta kutkuttavia katsauksia nyt jo testikäytössä oleviin tulevaisuuden tekniikoihin. Miten olisi vaikkapa 3D-printatut sandaalit?

Utopian Bodies -näyttely sopii erinomaisesti vierailukohteeksi myös vähän isompien lasten kanssa. Varsinaisen näyttelytilan ulkopuolella on laaja workshop-alue, jossa on tarjolla runsaasti erilaista materiaalia – kankaita, helmiä, paljetteja, nauhoja, liimaa, neuloja, lankaa etc.. – joiden avulla nuoret näyttelyvieraat voivat luoda oman tulkintansa haluamastaan muodista.
Täytyy tunnustaa, että lasten alue näytti niin inspiroivalta, että olisin erittäin mielelläni jäänyt itsekin sinne askartelemaan. Terkuin nimimerkki: “Barbille vaatteita vielä lukioikäisenä ommellut”. Haha!

Vaikka pyörimme ystäväni Camillan kanssa näyttelyssä useamman tunnin ja nyt olen sulatellut kaikkea näkemääni jo viikon verran, tuntuu kuitenkin siltä, että haluan ehdottomasti nähdä Utopian Bodiesin vielä uudelleen. Harvoin, jos milloinkaan, näkee näin hyvin toteutettua, todella laajaa ja erittäin inspiroivaa muotiin keskittyvää näyttelyä näillä meidän leveysasteilla. Suosittelen todellakin lämpimästi ja jos ette usko minua niin ylistäviä arvosteluja voi lukea mm. täältä: Rodeo, “höstens mest omistliga modeupplevelse i Stockholm, DN, “modefest med politisk djup”, SvD, “En modeutställning som går utanpå det mesta”.

Pidempään blogiani lukeneet varmaan muistavatkin, että olen onnistunut keräämään aikamoisen läjän epäonnistuneita kampaamokäyntejä. Milloin epämiellyttävästi lähentelevä kampaajanuorukainen vaalentaa lettini oman makunsa mukaiseksi povipommiblondiksi, milloin asiaansa vain keskinkertaisesti keskittyvä kampaajaneitokainen polttaa föönillä otsani vesikellukoille.
Joskus aikoinaan vannoin, että en enää ikinä koskaan värjää itse hiuksiani, mutta kun viime kevään BID-tapahtumasta sain testattavaksi uuden Prodigy-hiusvärin ja tykkäsin kovasti luonnollisesta lopputuloksesta, päädyin takaisin omatoimivärjääjäksi. Tänään oli taas tyvikasvuhuollon aika – ja ihan hyvinhän se sujui. Tätä kirjoittaessa hiukseni ovat vielä vähän kosteat, mutta väri näyttää taas tarttuneen oikein hyvin ja tasaisesti. Hommaan ei mene mitenkään älyttömän kauan aikaa ja vuosien harjoittelun jälkeen kylppärikin pysyy suht siistinä.
Silti houkuttaisi mennä oikein ammattilaisen käsiteltäväksi. Omatoimisesti sitä saa lähinnä tyvikasvun piiloon, mutta mitään muuta muutosta en halua edes alkaa yrittää. Kampaajalla sen sijaan voisi testata jotain vähän uuttakin.

En kuulu siihen porukkaan, joka aikoinaan rakasti Jennifer Anistonin hiuksia niin paljon, että painuivat kampaajalle näyttelijättären kuva ojossa. Sen sijaan tämä myöhempien aikojen sävymaailma on mielestäni todella kaunis. Voisin kuvitella, että tuollainen karamellinmakea toffeenruskea muutamalla harkitulla highlightsilla voisi sopia myös omiin ominaisväreihini. Tällainen sävytys ei myöskään olisi niin älyttömän suuri muutos nykyiseen.

Toisaalta kunnon liukuväri voisi olla ratkaisu ainaiseen tyvikasvun kanssa tappelemiseen. Oma perusvärini kun on aika tumma (ei tosin niin tumma kuin Jessica Alban tässä…), niin kasvusto alkaa yleensä häiritä jo aika pian värjäyksen jälkeen. Tosin tämän tyyppinen väritys taisi olla kuumin viime syksynä ja nyt trendijunaan hyppääminen tuntuisi ehkä vähän laimealta.

Varsinaiseksi punapääksi en missään tapauksessa halua. Olen kokeillut varmasti kaikki mahdolliset punaisen sävyt mustanpunaisesta (“musta tulppaani” oli sävyn nimi!) mahonkiin ja tummasta kuparista kirkuvaan porkkanaan. Näin jälkeenpäin en voi kuin ihmetellä, että mitä oikein ajattelin.. Sen sijaan vaalea keskiruskea, joka taittaa hiukan punakultaan ja inkivääriin, kuten tässä Jessica Chastainilla, on yksi suosikkisävyjäni. Vahva suosikki seuraavalle kampaamokäynnille!

Toisaalta sitä voisi vain mennä ammattilaisen luokse ja pyytää se täydellinen vaalea sävy. Se, joka on luonnollisen, aurinkoisen ja kepeän näköinen. Esimerkiksi kuten Kate Bosworthilla. Valitettavan harva – ammattitaitoinenkaan – kampaaja hallitsee täydellisesti blondin tekemisen..
Kuvat: Elle.com

Nyt on niin uskomaton varastomyynti, että kannattaa ehdottomasti suoriutua paikalle lyhyemmälläkin Tukholman visiitillä! Myytäviä tavaroita tuodaan lisää koko ajan, joten vielä huomenna lauantainakin riittää löydettävää!

Lisa Eldridge on ehdottomasti suurin guruni, mitä meikkaamiseen tulee. Löysin hänen Youtube-kanavalle jo joskus kolme-neljä vuotta sitten Karkin vinkistä. Sen jälkeen olen opetellut meikkaamaan kulmakarvani, peittämään tummat silmänaluset ja tekemään niin arki- kuin juhlameikkejäkin Lisa Eldridgen havainnollisten tutoriaalien avulla.
Normikäyttöön tarkoitettujen meikkien tutoriaalivideoissa leikitellään aika usein eri vuosikymmeniltä saaduilla vaikutteilla. Nyt Lisa Eldridge on kuitenkin tehnyt tosi kiinnostavan ja hyvin havainnollistavan läpileikkauksen eri aikakausien ehostustyyleistä aina muinaisen Egyptin voimakkaista rajauksista tähän päivään asti.

Kaikkea ei tietty tarvitse aina ajatella monimutkaisesti, mutta jotenkin mielestäni meikkaustyylit kuvastavat kunkin aikakauden ajatuksia naisen asemasta. Hurjimmat mustat rajaukset ja “sumusilmät” vaikuttavat olleen pinnalla esim. faaraoiden aikana, jolloin naiset olivat poikkeuksellisen tasa-arvoisia verrattuna myöhempiin ajanjaksoihin. Sama toistui 1920-luvulla, naisten vapautettua itsensä sekä henkisestä että fyysisestä korsetista.
Toisaalta havaittavissa on sama ilmiö kuin kaikissa trendi-ilmiöissä yhä edelleen: yhden äärilaidan jälkeen siirrytään mielellään toiseen laitaan, vahvasta ja näyttävästä ehostuksesta puhtaisiin ja luonnonmukaisiin kasvoihin.
Olisipa mielenkiintoista tietää, minkä hullutuksen tulevat historioitsijat valitsevat tämän ajan signature-tyyliksi. Veikkaan sumusilmämeikkiä ja kasvojen voimakasta contouring-muotoilua.
Kuva: Lisa Eldridge