Peetu päätti, että tänä kesänä hän ei halua mennä kesätöihin.
Itse sain ensimmäisen työpaikkani elokuvateatteri Nordiasta Tampereella, kun olin juuri täyttänyt 15. Siitä lähtien olen ollut töissä ja jotenkin selkäytimessä on sellainen automatiikka, että työ on ihmisen mitta.
Elokuvateatterin lipunrepijän paikka ei ollut ensimmäinen palkkatyöni. Jo edellisenä (tai ehkä jo sitä edellisenä?) kesänä oltiin Tinnin kanssa sekä lapsenvahtina että vahdittiin uunista tulevia leipiä ja leivonnaisia Tinnin tädin leipomossa Peipohjassa. Muutaman viikon pesti leipomossa oli varsin opettavaista aikaa. Tinnin yrittäjätäti ei päästänyt pentuja helpolla, vaikka työajan jälkeen saimmekin ihan vapaasti ratsata pakastimesta tanskalaisviinereitä evääksi uimarannalle.
Leipomon omistaja, Tinnin täti Kaarina, oli hiukan pelottava, mutta samalla aivan mahtava esikuva. Silloisen 13-vuotiaan Mintun maailmankuva oli toki hiukan erilainen kuin nykyään, mutta muistan ihailleeni jo silloin (ja silloisella ymmärrykselläni) sitä, että Tinnin täti oli tehnyt ihan itse ja ihan tyhjästä itselleen juuri sellaisen elämän kuin halusi. Sen lisäksi, että hänellä oli koko ajan ziljoona tanskalaista viineriä ja tosca-kakkua pakastimessa.
Työpäivä Kaarinan leimossa alkoi neljältä aamulla, joten päivisin jäi hyvin aikaa hengailla uimarannalla. Aikana ennen nettiä viihteenä toimi lähinnä radio, Sinä/Minä -lehti ja Kaarinan kirjahylly. Aika monta kirjaa tuli kahlattua läpi sinä kesänä ja sitäkin useampi sivu kirjoitettua farkkukangaskantiseen, imelään hajuveteen hukutettuun päiväkirjaan.

Lapsuudenkodissani arvostettiin työntekoa. Yksi syy – tai ansio – siihen, että olen kouluttautunut ompelijaksi on se, että ensimmäisen kerran, kun abivuonna hain yliopistoon lukemaan kauppatieteitä, äiti oli sitä mieltä, että on hyvä olla joku takaportti, jos pääsykokeet eivät menekään ihan suunnitelmien mukaan. Ja hyvä olikin, menihän siinä aika monta vuotta, ennenkuin sitten oikeasti pääsin yliopistoon. Silloin monta kokemusta ja yhtä Go 4 it:ia rikkaampana.
Kun aloitin kauppatieteen opinnot Tampereen yliopistossa Karkki oli parivuotias ja odotin Peetua.
Mikään ei olisi voinut olla mahtavampaa kuin opiskella! Rakastin vilpittömästi jokaista hetkeä! (Tai no, siis konseptuaalisesti jokaista hetkeä, mutta olihan se välillä aavistuksen raskasta).

En muista, että olisin ollut yhtenäkään kesänä opintojeni aikana töissä. Välillä tein jotain kesäkursseja, mutta yleensä taisin olla kodinhoitovapaalla. Jo silloin se tuntui tosi huikealta. Että sitä vaan voi olla omien lapsiensa kanssa kotosalla ja voida hyvin. Olla stressaamatta. Tunsin oloni tosi etuoikeutetuksi.
Mielestäni on hyvä, että nuoret ja nuoret aikuiset oppivat tekemään töitä, mutta on myös hurjan tärkeää, että he oppivat, että joskus on tärkeämpi pitää huolta itsestään.
Peetu olisi päässyt kesätöihin tänäkin kesänä, jos olisi halunnut. Sen sijaan hän päätti lukea kesän aikana kaksi nykyisiä arkkitehtiopintoja laajentavaa kurssia ja olla menemättä töihin. Kaupunkiviljely ei ehkä ole se, mikä ratkaisee Peetun työnsaannin tulevaisuudessa, mutta hurjan kiinnostavalta kurssi on tuntunut myös näin äiskän näkökulmasta. Ja ensi viikolla laitetaan parsa-perunat parvekkeelle kasvamaan!
Töiden tekeminen on tärkeää, mutta aina silloin tällöin on tärkeä pysähtyä ja miettiä, että onko se kuukausipalkka todella kaikkein tärkein asia – vai voisiko sitä tehdä jotain muuta. Jotain, mikä ei näy välittömästi pankkitilillä, mutta antaa valmiuksia, kokemuksia ja lisää hyvinvointia.

Super-sateisen viikonlopun jälkeen tänään oli jo taas hiukan lämpimämpää ja kesäisempää. Aamulla mittarissa oli kuitenkin vain vaivaiset 15 astetta, joten sukkikset ei ollut ollenkaan liioittelua.
Peetun perusarkiunivormuun kuuluu vanhan Asokselta hankitun luottohameen lisäksi yleensä t-paita, New Yorkin reissulla hankittu farkkutakki ja tennarit.

• t-paita, Levi’s
• hame, Asos
• farkkutakki, Levi’s
• tennarit, New Balance

[mittaustagi]
[conversionpixel campaign=’Livbox’ title=’Kampaamokauniit hiukset kotikonstein + arvonta!’]

Pääsin mukaan Indidaysin ja Livboxin kampanjaan ja sain valita yhden kevään Livbox-laatikoista testattavaksi. Suurin osa teistä varmasti jo tietääkin, mikä Livbox on, mutta varmuuden vuoksi pieni kertaus: Livbox on täysin suomalainen yritys ja perusidea on se, että pientä kuukausimaksua vastaan saa joka kuukausi postitse laatikollisen kosmetiikkaa. Laatikon arvo on aina reilusti yli kuukausittaisen maksun ja mukana on vähintään yksi täysikokoinen tuote.
Mielestäni idea on aivan loistava! Itse tykkään tosi paljon testailla uusia tuotteita, mutta olen niin hurjan laiska shoppailija, että yleensä tulee aina hankittua niitä vanhoja samoja aina edellisten loppuessa. Livboxissa on aina mukana useampia tuotteita ja varsinkin matkakokoiset pakkaukset ovat todella mainioita, kun haluaa testata uutta kosmetiikkaa.

Valitsin testaukseen viime huhtikuun Livboxin. Laatikosta löytyi rakastamiani hiustuotteita, ihoöljyä, valkaisevaa hammastahnaa ja Lumenen uutuus, huuliöljy, jota Emilia kovasti kehui taannoin Pietarin matkallamme.

Garnierin vartaloöljy ja Golgaten valkaiseva hammastahna päätyivät heti käyttöön, mutta erityisesti ihastuin Osiksen tuuhentavaan, mukavasti luonnollista tukea antavaan Big Blast -geeliin.
Tiedätte varmaan sen tunteen, kun on käynyt kampaajalla ja siellä hiukset on föönattu upean kiiltäviksi ja juuri oikealla tavalla taipuisiksi? Osiksen geelin – tai oikeastaan se on melkein nestemäistä lientä – avulla on mahdollista saada melkein yhtä ihana tulos itse kotona!

Ei tarvita kuin suuri pyöröharja ja hiukan kärsivällisyyttä ja kauniin rennot kiharat ovat totta! Totuuden nimessä täytyy kyllä sanoa, että kolmas käsi auttaisi kovasti prosessissa, mutta näköjään mikään ei ole mahdotonta.
Eipä olisi tätäkään tuotetta tullut testattua, jos sitä ei olisi Livboxin kautta saanut kotiin.

Jos kosmetiikka ja uusien tuotteiden testailu kiinnostaa, kantsii tilata LivBoxin uutiskirje:

Kaikki uudet uutiskirjeen tilaukset osallistuvat arvontaan, jossa voi voittaa heinäkuun Livboxin!
Katso arvonnan säännöt täältä.

Ja jos kuukausittain postilaatikkoon kolahtava ihana kosmetiikkapaketti kiinnostaa, Livboxin voi helposti tilata heidän kotisivuiltaan! Melkein unohdin mainita, että ensi sunnuntaihin 26.6. asti on lukijoilleni tarjolla myös alekoodi – eli:
Tilaa heinäkuun LivBox itsellesi tai ystävällesi lukijakoodillani go4it hintaan 13,90 €* (norm. 16,90 €). Koodi on voimassa sunnuntaihin 26.6. asti.
*Alennus koskee seuraavia normaalihintaisia tilauksia: joko kolmen kuukauden määräaikaisen tilauksen kokonaishintaa tai jatkuvan tilauksen ensimmäistä boxia. Voit päättää jatkuvan tilauksen milloin haluat. Alennus koskee myös lahjatilauksia.
 Koodi on siis: go4it

Tiesittekö, että Mulberryn ikiaikainen klassikkolaukku, Bayswater, on saanut uudet muodot? Vuosi sitten muotitalon taiteellisena johtajana aloittanut espanjalainen pitkän linjan laukku-guru Johnny Coca tuumasi ensi töikseen, että hänpä pystyy tekemään monien rakastamasta mallista vieläkin paremman.
Aika rohkea veto lähteä uudistamaan laukkua, joka on Mulberryn kaikkein eniten rakastettu, eniten kopioitu ja edelleenkin parhaiten myyvä malli. Jotenkin sitä itse yrittää elää sellaisen if it’s not broken, don’t fix it -periaatteen mukaan, mutta toisaalta modernisoidaan ja uudistetaanhan sitä monia muitakin asioita, joten en nyt halua vastustaa uutta Bayswateria ihan vain periaatteesta.

Kun näin ensimmäiset kuvat uudistetusta mallista, spontaani reaktioni oli “voi, ei – ovat tehneet siitä köyhän naisen Céline Trapèzen”! Ja siis tosiaankin Johnny Coca on ollut Célinellä luomassa tuota bloggarien suosikkilaukkua, joten vaikutelmia ei ole tarvinnut hakea kaukaa. (Fun fact: tämän hetkisen laukkuhimotuslistani ykkösenä oleva Célinen Trio Bag on myös Johnny Cocan käsialaa).
Vielä nyt hetken asiaa sulateltuanikin olen sitä mieltä, että modernisoitu, virtaviivaisempi ja kevyemmän oloinen uusi Bayswater ei ole mieleeni. Sen sijaan huomaan, että uudistuksen myötä olen rakastunut vanhaan malliin! Olen aina kyllä tykännyt klassisesta Bayswaterista, mutta ikinä en ole varsinaisesti harkinnut sen hankkimista. Ennenkuin nyt.
Päivällä kilahti sähköpostiin uutiskirje, jossa ilmoitettiin Mulberryn alen alkamisesta. Sen jälkeen en ole saanut mielestäni kermanvalkoista klassista Bayswateria.

Alennus ei ole mikään päätähuimaavan suuri – eikä valkoinen todellakaan mikään maailman paras väri käyttölaukuksi tarkoitetulle asialle.
Toisaalta kuka tietää, miten kauan klassista Bayswateria enää saa? Syksyksi sitä on ilmeisesti tulossa vielä, mutta on vaikea kuvitella, että kahta samannimistä laukkumallia pidettäisiin rinnakkain valikoimissa. Ja on mulla ennenkin ollut valkoinen arkilaukku, silloinen oli sitäpaitsi ihan vitivalkoinen.
Pankkitillä on hiukan laukkuhankintaan korvamerkittyjä säästöjä, mutta toisaalta tässä on juurikin tulossa kauan odotettu makuuhuoneen remppa. Jossain vaiheessa taisin jo päättää, että uudessa makkarissa säästöistä on enemmän iloa kuin uudesta laukusta.
Nääs, nääs… Päätöksiä, päätöksiä…
BTW. Mikäli erinomainen vertailu vanhan ja uuden Bayswaterin välillä kiinnostaa, kantsii klikata tänne: The Mulberry Bayswater is Redesigned: Here is a Breakdown
EDIT: (perjantai-iltana klo 22.37 Suomen aikaa): Tilasin laukun ja kaikkien mutkien kauttakin nyt tuntuu siltä, että tämä oli ment to be!
Kuvat: Mulberry.com

Kesäinen toimistopukeutuminen on haasteellista monessakin mielessä. Ensinnäkin sitä tietty haluaisi olla edes jotenkin kesäinen – erotuksena siis muun vuoden perusharmaaseen työunivormuun. En tosin ymmärrä niitä, jotka ilmestyvät konttorille rantsumekoissaan, mutta pieni ripaus sesongin fiilistä maustaa kyllä kivasti asun kuin asun.
Toisekseen säätiedotukset lupailevat ihan mitä sattuu. Sääriippuvaisena ennusteaddiktina tsekkailen paikallisen Ilmatieteen laitoksen nettisivut useamman kerran päivässä ja en liioittele yhtään, kun sanon, että ennuste jopa saman illan säätilaksi vaihtelee aivan laidasta toiseen. Illalla saatetaan luvata seuraavaksi päiväksi sadekuuroja ja nippanappa viidentoista-asteen lämpötiloja. Fiksuna siinä sitten aamulla tuumaan, että enpä anna hetkellisen auringonpaisteen hämätä, vaan pistän kuitenkin vähän lämpimämmät vaatteet päälle. Vain löytääkseni itseni hikoilemasta koko armaan päivän. Positiivinen ongelma toki, että sää on kauniimpi kuin luvattu, mutta ai että inhoan olla kuumissani!

Kolmas kiusa on toimiston AC. Vaikka ulkona olisi miten järkyn ihana helle, sisällä konttorilla on aina tasaisen viileä. Onnistun vilustuttamaan itseni melkein joka kesä, koska en muista, että sisälle pitää pukeutua suht lämpimästi, vaikka ulkona olisi millainen helle. On aika ikävä tunne, kun sandaaleissa värjöttelevät paljaat varpaat alkavat olla niin kohmeessa, että on pakko painua ulos aurinkoon sulattelemaan niitä.
Aika positiivisia ongelmiahan nämä ovat – ja suurimmasta osasta selviää kerrospukeutumisella ja tilanteen hyväksymisellä. Ei se nyt ole niin kauheaa, jos joskus joutuu kantamaan mukana ylimääräistä neuletakkia.

Henkalta hankkimani kynähame on ollut luottovaatteeni jo niin pitkään, että kävi mielessä, josko se olisi aika päivittää. Kesäisyyttä asuun tuo Lindexiltä hankkimani huivimainen huitula, jonka Peetu risti ensinäkemällä orvokkitunikaksi.
Adidaksen kevyet polypropeenitennarit ovat olleet aivan ykkössuosikkini koko kevään. Hengittävän materiaalin ansiosta jalat pysyvät paljon virkeämpinä kuin perinteisissä lenkkareissa ja diskreetin värimaailman ansiosta ne tuntuu kivalta vaihtoehdolta melkein kaikkien asujen kaveriksi.
Sattui muuten aika mukavasti päivän asuun sopiva ulkoilija hiippailemaan kuvan taka-alalla! 😀

• tunika, Lindex
• hame, H&M
• tennarit, Adidas
• laukku, Michael Kors

Lakkiaisviikonloppu on jo takana, mutta muuten kesän juhlakausi on parhaimmillaan edessä. Itselläni ei ole varsinaisesti perinteisiä perhejuhlia tulossa, mutta mikään ei estä silti inspiroitumasta kuninkaallisten nyt kesän alussa eri tilanteissa väläyttelemistä eleganteista tyyleistä. Häät, rippijuhlat ja muut perhejuhlat ovat tilaisuuksia, joissa prinsessojen herkän pastellisten kesäisten asujen toimivuus on taattu.
Prinssi Oscarin ristiäisten aikaan olin ikimuistoisella Pietarin matkallani ja siksi välitön asuraportointi jäi nyt tällä kertaa väliin. Mutta sesonki on tosiaan vasta alussa ja vielä on hyvä aikaa toteuttaa omia sovelluksia kuninkaallisten tyyleistä.

Prinsessa Sofia oli ristiäisissä mielestäni aavistuksen vaisu. Antonio Berardin vaaleansininen puku on kyllä kaunis – ja viittahässäkkä on mielestäni aivan ihana. Sen sijaan helman kissankelloleikkaus, pannukakulta näyttävä päähineentapainen ja sen muotojen kanssa ristiriitaisen kulmikas laukku eivät olleet mielestäni ihan kymppivalintoja.

Prinsessa Madeleine on aina ilmestyksenä omaa luokkaansa – ja jotenkin tuntuu, että hän on saanut takaisin vähän aikaa kadoksissa olleen hehkunsa. Aluksi oudostin hennon beige-roosan mekon huikaisevia kellohihoja, mutta varsinkin silloin, kun hän pitää sylissä suloista pikku Leonorea hihat asettuvat itseasiassa tosi kauniisti. Mekko on Roksandan käsialaa.

Onnistunein asu prinssi Oscarin ristiäisissä oli mielestäni kruunuprinsessa Victorialla. Kokovalkoinen mekko on ruotsalaisen By Malinan valmistama. Valkoinen versio on valmistettu erityisesti juuri ristiäisiä varten, mutta mustana ja punaisena sitä löytyy vielä By Malinan verkkokaupasta.

Ja siis en vaan kestä, miten järkyttävän suloinen prinsessa Estelle voikaan olla! Niin reippaan ja ihanan – ja kuitenkin jotenkin hyvin aidon ja onnellisen oloinen pieni tyttö.
Katsokaa nyt näitä serkuksia:

Voi olla, että tulee svenne-hovissa hiukan hulinaa, kun tytöt tuosta vielä vähän kasvavat!
Bonuksena vielä Britti-kuninkaallisia.

En ole mikään varsinainen Kate Middleton -fani, mutta päivän “mitä-laittaisin-päälleni-sukujuhliin” -teemaan asu sopii kyllä mielestäni oikein hyvin. Kuningatar Elisabethin 90-v synttäreillä miniä edusti valkoisen ja hennon roosan sävyissä. Takki/takkimekko on aikaisemminkin nähty Alexander McQueen ja korvissa kuningaskunnassa kohinaa herättäneet Balenciagan näyttävät helmiäishohtavat korvikset.
Kuvat: Elle.se, Expressen.se, Svenska Damtidning ja Hello Magazine