Tänään esittelyssä yksi harvoista tämän kesän aleista tekemistäni hankinnoista. Olin jo vähän sitä mieltä, että jätän aleostokset kokonaan seuraaville sesongeille. Pikkuhiljaa sitä alkaa ymmärtää, että aina ei tarvitse olla ostamassa uutta – “shoppailu” omassa garderobissa voi sekin olla tosi antoisaa.
Mutta sitten tuli se hetki, kun puhelimeen alkoi plingahdella alennusmyyntien loppurysäyksistä muistuttelevia viestejä. Muhkeat prosentit pois jo valmiiksi alessa olevista tuotteista houkutteli tekemään pienen visiitin nettikaupoissa. Lindexillä tuli vastaan ihana kaksikerroksinen tummansininen hame, jota en sitten pystynytkään vastustamaan.

Lindexiltä on tullut viimeaikoina tehtyä muutenkin yllättävän kivoja löytöjä. Etenkin sellaisia aikuiselle töihin sopivia simppeleitä käyttövaatteita tuntuu olevan hyvin valikoimissa. Tykkään kovasti heidän preppystä Holly & Whyte -linjasta – melkein kaikki Lindex-hankintani on just tuosta mallistosta. Niin myös uusi hieno brodyyrireikäpitsihameeni.
Pidän hameesta tosi paljon, mutta nyt on alkanut hiukan arveluttaa – onko se ihan liian tyttömäinen?


Ajattelen yleensä tyyliäni niin, että sekoittelen mielelläni erilaisia elementtejä, maskuliinisia, feminiinisiä, klassisia, nuorekkaita, sofistikoituneita ja rouheita. Tyttömäinen ei ole adjektiivi, johon samaistun – vaikka ei se ihan täysin vieraaltakaan tunnu.
Printtiteeppari tuo kokonaisuuteen hiukan rouheutta, mutta tennarit ehkä hiukan yllättäen vain alleviivaa tyttömäistä nuorisofiilistä. Sinänsä se ei ole paha, mutta en halua näyttää siltä kuin epätoivoisesti tavoittelisin nuorekkuutta. Paino tosiaankin sanalla “epätoivoinen”.

Ehkä tämäkin on vain yksi niitä asioita, joissa oma mielipide ratkaisee. Jos tykkään hameesta ja tunnen oloni siinä kotoisaksi, ei kai ole mitään syytä miettiä, onko se liian tyttömäinen vai ei.
Toisaalta olin ajatellut, että tuosta tulisi hyvä vaate toimistolle, mutta siellä jos missä, haluan välttää antamasta infantiilia kuvaa itsestäni. Tiettyinä päivinä voin valita töihin hyvinkin rennon asun, mutta lapsekkaan söpöä en koskaan.

Täytyy nyt kyllä tosiaankin miettiä hamosen kohtaloa. Takaisin Lindexille tuollaista sataan kertaan alennettua vaatetta ei tosiaankaan voi enää palauttaa. Kysymys ei ole myöskään hinnasta – maksoin alunperin noin 50 euron hintaisesta hameesta alle 10 euroa – joten mistään suuresta taloudellisesta uhrauksesta ei ole kyse.
Nykyään vain ärsyttää enemmän ja enemmän, jos vaatekaapissa on asioita, joita en ikinä käytä – ja joille on vaikea myöskään keksiä mitään järkeviä potentiaalisia käyttötilanteita. Esmes niiden muutamien omistamieni juhlavaatteiden käyttöaste ei huoleta tai ärsytä – ne on valittu niin, että ne saakin roikkua kaapissa käyttämättöminä välillä pitkäänkin.

Uusi hameeni on todella tyttömäinen – siitä ei pääse mihinkään. Nyt kysymys onkin, onko se liian tyttömäinen vai saisiko tuosta vielä hyvän työhameen.
Vielä tähän aikaan vuodesta sitä on vähän aikaista ajatella mustia sukkiksia, mutta niiden, mustien kenkien ja mustan neulepaidan kanssa hame voisi olla hyvinkin ziljoona piirua asiallisempi ja aikuisempi. En siis menetä vielä toivoa, kyllä me siitä vielä hyvä työhame saadaan!

• jakku, Monki
• t-paita, Black Book
• hame, Lindex
• tennarit, Adidas
• laukku, Michael Kors
• aurinkolasit, Dior

Loma-aika on ohitse ja nyt on hyvä hetki palata myös lounasruokailujen kanssa ruotuun. Niin ihanaa kuin ulkona syöminen onkin, se tulee pidemmän päälle tosi kalliiksi ja näkyy kyllä vyötärölläkin, vaikka miten yrittäisi valita välillä sen kevyemmän vaihtoehdon.
Itse säästän mielelläni lounailut ravintolassa johonkin erityiseen hetkeen. Sellaiseksi tosin lasketaan vähän pienempikin happening – esim. se, että työkaveri unohti oman lounaslaatikkonsa eteisen piirongin päälle, on ihan validi syy.

Tästä eteenpäin on kuitenkin ohjelmassa ensisijaisesti itse tehty, herkullinen, ravinteikas, kasvispainotteinen arkiruoka. Tagin “Lunchlåda” alta löytyy kaikki aikaisemmat reseptit. Tuota linkkiä käytän itsekin, kun mielikuvitus kokkailujen suhteen on hiipunut.
Syyskauden ensimmäinen virallinen arkiruokalounas on ihanasti inkiväärille tuoksuva ja maistuva, uunissa yhdessä kesäpunasipulien kanssa paahdettu parsakaali ja mehevästi tomaattinen, soijapavuilla pimpattu couscous.

INKIVÄÄRIPAAHDETTU PARSAKAALI JA TOMAATTICOUSCOUS
(2 annosta + 2 – 3 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 500 g tuoretta parsakaalia (2 x varsi)
• 250 g soijapapuja (pakastepkt)
• 4 – 6 kesäpunasipulia (siis sellaista sipulia, missä on ne varret jäljellä – on mielestäni miedomman makuista)
• noin 1/2 peukalon kokoinen pala tuoretta inkivääriä (inkiväärifanit voi laittaa vähän enemmänkin!)
• 1/2 dl oliiviöljyä
• 4 dl couscousia
• 4 dl vettä
• 1 kasvisliemikuutio
• 1/2 purkkia öljyyn säilöttyjä aurinkokuivattuja tomaatteja (n. 100 g)
• 2 rkl aurinkokuivattujen tomaattien öljyä
• 3 rkl tomaattipyrettä
• 2 limettiä
• suolaa
• pippuria myllystä
• paahdettuja soijapapuja tai edamame-papuja ripoteltavaksi annoksien päälle

Valmistus:

• Ota soijapavut sulamaan ja laita uuni lämpiämään 225°C asteiseksi. Pellin voi hyvin jättää uuniin lämpiämään.
• Kuori parsakaalin vartta ohuesti kuorimaveitsellä ja leikkaa kannasta ohut pala pois. Leikkaa parsakaalit pitkittäin noin 4 osaan.
• Kuori ja raasta inkivääri. Kuori myös sipulit ja leikkaa lohkoihin.
• Sekoita raastettu inkivääri oliiviöljyyn ja mausta suolalla sekä tuoreena rouhitulla mustapippurilla.
• Levitä parsakaalit ja sipulilohkot pellille ja laita uuniin noin 5 minuutiksi.
• Pirskottele inkivääri-oliiviöljyseos parsakaalien ja sipulilohkojen päälle ja laita pelti uuniin vielä noin 10 minuutiksi.
• Keitä vesi ja sulata kasvisliemikuutio siihen. Sekoita liemeen myös tomaattipyree. Ota kattila pois levyltä ja sekoita mukaan couscous. Anna muhia kannen alla noin 5 min.
• Pilko aurinkokuivatut tomaatit ja sekoita couscousiin yhdessä soijapapujen ja öljytilkan kanssa. Tarkista maku.
• Leikkaa lime lohkoiksi tarjoile annosten kanssa.
• Suolaiset, paahdetut soija- tai edamamepavut sopivat hyvin annosten päälle.

Olen ollut viimeaikoina ihan hulluna kaikkiin uunissa paahdettuihin kasviksiin ja juureksiin. Peetu laittoi jo alkukesästä erilaisia komboja, välillä juureskimaraa fetajuustolla ja nektariineilla höystettynä, välillä rapsakkaa kukkakaalia salaatin kyytipojaksi. Ja kaikkea siltä väliltä.

Ihastuin helposti valmistuviin kasviksiin niin paljon, että teen niitä nykyään vähän harva se päivä. Annosten pakastamista en ole kokeillut – jotenkin tuntuu, että se ei olisi niin hyvä idea – mutta seuraavan päivän lounaslaatikossa uunissa paahdettu parsakaali ja tomaatticouscous pärjää oikein mainiosti. Couscous on jopa maukkaampaa kuin heti nautittuna eikä parsakaalin tai sipulinkaan rapsakkuus kärsi mitenkään erityisesti.
Vegaaneille vielä sellainen vinkki, että jos hakusessa on jokin mukavasti rapea, suolainen ja ihanasti vähän rasvainen asia, jota voisi ripotella salaattien ja keittojen päälle pekonilastujen tapaan, niin paahdetut soija- ja edamamepavut toimivat tuossa tehtävässä täydellisesti!

Tiedän, että olen sanonut tämän ennenkin, mutta sanon taas: miten taas voi olla perjantai!? Tuntuu kuin elämä olisi pelkkää maanantaita ja perjantaita… Sikäli ihan loogista, että tuntuu kuin koko kesä olisi ollut vain yhden naurettavan viikonlopun mittainen.
Tänään aamulla heräsin jo ennen herätyskellon soittoa siihen, että sade ropisi peltisiin ikkunalautoihin. Pikkuisen raollaan oleva ikkuna takasi sen, että mekkala saavutti sikeämminkin nukkuvien korvat.
Laitoin toimistolle päälle pitkähihaisen silkkipuseron (ihana, ihana uutuus garderobissani! Yritän saada otettua siitä kuvia asap!) – en edes muista, milloin viimeksi olisin käyttänyt muita kuin lyhythihaisia paitoja. Sateinen aamu tuntui niin syksyiseltä, että olin valmis antamaan periksi; elokuuta on vielä viikon verran jäljellä, mutta kesä on nyt loppu.

Ilmeisesti puoli Suomea on ollut tänään vähän samanlaisissa fiiliksissä, sillä Instagramin feedini on ollut täynnä “kesä on ohitse” ja “syksy on täällä” -tyyppisiä postauksia.
Juuri nyt tätä kirjoittaessani olen kyllä valmis pyörtämään omat tämän aamuiset ajatukseni – keli kirkastui heti puolenpäivän jälkeen ja perjantainen alkuilta on ollut erittäin lämmin ja aurinkoinen. Eli sikäli olen edelleen sitä mieltä, että nyt ollaan loppukesässä eikä alkusyksyssä.
Yksi tärkeä vuosittainen loppukesän perinne on vielä sekin tulossa. Tukholman muotiviikko on vasta ensi viikolla ja oma syksyni ei kyllä oikein voi alkaa ennenkuin se on ohi. Tosin tänä vuonna oikeisiin töihin liittyvät asiat pitävät sen verran kiireisenä, että en ole pystynyt bookaamaan kuin muutaman näytöksen – mutta paljon parempi ja hauskempi sekin kuin ei mitään.

Jo aamun sateessa töihin pinkoessani päätin, että tänään haluan laittaa tänne blogiin yhden tämän kesän suosikkiasuistani. Kuvat on ottanut bestikseni Tinni, kun olimme matkalla nauttimaan Grand Hotellin ihanasta smörgåsbordista.
House of Dagmarin neulehame on oikeasti putkimekko, mutta sen jälkeen, kun hoksasin, että sitä voi hyvin käyttää hameena, siitä on tullut yksi luottovaatteistani. Putkimekolle ei nyt suoraan sanottuna ole niin paljon käyttötilanteita nykyisessä elämässäni, mutta pohjemittaiselle kivalle hameelle sitäkin enemmän.
Korallit, valkoiset, mustat ja harmaat raidat rytmittävät raikkaasti kolmesta erilaisesta ribbineuleesta toteutettua vaatetta. Olen aivan vakuuttunut, että sopivasti asustamalla tuon kanssa ollaan kavereita vielä pitkälle syksyyn.

Grand Hotellin lounaalla oli mukana myös ihana rakas kummityttöni. Hän sai virallisen “ooo, oot niin upea – saanko ottaa susta kuvan mun blogiini” -käsittelyn… Sellaista se on, kun kummitäti on bloggari! 😀


Tinni oli tilanteen tasalla ja ikuisti puoliväkisin toteutetun kuvaussession.



Pepin asusta ei ole sen tarkempaa tietoa, mutta allekirjoittanut meni näillä:

• liuhupaita, Lindex
• hame, Dagmar
• sandaalit, Clark’s
• laukku, Botkier
• arskat, Dior
• kaulakoru, Ideakoru (saatu)

Viikon smoothie is back!
Tällä kertaa herkutellaan ihanan samettisella vihersmoothiella, jonka voi valmistaa joko kylmäksi keitoksi tai hiukan enemmän vettä lisäämällä terveyspommi-smoothieksi. Itse halusin vaihteeksi vähän lusikoitavampaa syötävää.
Vitamiineja, kivennäisaineita, hyviä rasvoja, kuituja ja runsaasti proteiinia sisältävä Avokado-kurkkukeitto toimii loistavasti lounaana tai ruokaisampana välipalana. Sen voi hyvin valmistaa vaikka jo edellisenä iltana ja ottaa tiiviissä purkissa mukaan töihin tai muihin menoihin.

AVOKADO-KURKKUKEITTO
(yksi reilu annos)
Ainekset:

• 1 pienehkö kurkku
• 1 kypsä avokado
• 1 pieni salottisipuli
• 1 dl kurpitsansiemeniä
• 1 limetin mehu
• pieni kourallinen baby pinaattia
• pieni kourallinen tuoretta basilikaa
• hyppysellinen valkopippuria
• ripaus cayennepippuria
• ripaus suolaa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 – 2 dl vettä

Valmistus:

• Huuhtele kurkku ja pilko muutamaan osaan. Kuori avokado (poista kivi) ja salottisipuli. Sipulia voi myös vähän pienentää.
• Laita kaikki ainekset blenderiin ja huruttele tasaiseksi.
• Hyvä keitto tulee, kun laittaa noin 1 dl vettä. Smoothieen voi laittaa maun mukaan enemmän.

Elokuussa puhun aina sinnikkäästi loppukesästä, vaikka kaikki merkit viittaisikin siihen, että on alkusyksy. En ole mikään suuri syysfani – en edes oikeastaan tiedä miksi. Jotain vaikean teini-iän aikaisia traumoja varmaan kummittelee alitajunnassa, koska periaatteessa rakastan monia seuraavan vuodenajan tyypillisiä asioita.
On ihanaa, että saa taas kaivaa kaikki lempparineuleet käyttöön, sytyttää ziljoona kynttilää valaisemaan tunnelmalliseen pimeitä iltoja, haistella raikasta syksyn kirpeyttä tuulessa ja nauttia sadonkorjuuajan mielettömän ihanista vihanneksista, juureksista, sienistä ja marjoista. Rakastan kulkea metsässä, kun lehdet räiskyvät punaisina, keltaisina, oransseina ja purppuraisina.

Ehkä kaikkein eniten tykkään kuitenkin siitä, että syksyn tulo antaa täydellisen tilaisuuden elämän arviointiin ja uuden aloittamiseen. Useimmiten se on itselleni tarkoittanut sitä, että mietin uusia harrastuksia, haasteita ja projekteja, joita haluaisin aloittaa. Elokuun puolivälin tienoille osuu “koululaisten uusivuosi” ja siksi kai se tuntuu juuri sopivalta hetkeltä miettiä, mihin suuntaan sitä haluaisi itseään, tietojaan ja taitojaan kehittää.
Toisiaan seuraavat kammottavat tapahtumat maailmalla ja Suomessakin on pyörinyt päässäni koko viikonlopun. Jotenkin tuntuu siltä, että haluaisin tehdä jotain enemmän kuin vain tuijottaa omaa napaani ja miettiä henkilökohtaista hyvinvointiani.

Toisaalta karu totuus on kuitenkin se, että itsestä sitä on aloitettava. Jos on voimaton, saamaton, iloton ja täysin vailla energiaa, ei ole paljoa, mistä voisi ammentaa mihinkään sen laajempaankaan kokonaisuuteen. Eikä pidä myöskään väheksyä sitä hyvää, mitä voi pienillä teoilla ja sanoilla levittää lähiympäristöön. Positiivinen energia leviää vesirenkaiden tavoin toivottavasti myös sinne, missä sitä kipeimmin tarvitaan, uskon niin.
Eikös perhosefekti ole lähes tieteellisesti todistettu asia? Tosin kyseinen teoria ei taida luvata hyvän leviämistä, mutta antaa ainakin uskoa siihen, että pienilläkin asioilla ja teoilla on merkitystä.



Osallistuin viime talvena Unelma Itsestä online valmennukseen. Koin valmennuksen aikana monia oivalluksia ja niiden avulla olen pystynyt löytämään uusia voimavaroja itsestäni ja muokkaamaan elämästäni enemmän itseni näköistä. Osan ajatuksistani olen jakanut täällä blogissakin (jutut löytyvät tagin: Unelma Itsestä -alta).
Tammikuussa alkaneen valmennuksen ensimmäiset viikot sujuivat tosi hyvin, olin innostunut ja käytin sopivasti aikaa tehtävien tekemiseen ja kysymysten pohtimiseen. Sitten tuli se e:llä alkava väliin ja putosin hiukan vauhdista. Otin kyllä keväällä loppukirin, mutta tuntuu, että missasin monta tärkeää ja inspiroivaa steppiä. Niinpä olinkin tosi innoissani, kun minulta kysyttiin, että haluaisinko osallistua 4. syyskuuta alkavaan seuraavaan valmennukseen. Aivan varmasti haluan!
Jos olet miettinyt tämän tyyppistä itsensä kehittämistä, hyvinvoinnin aakkosten haltuunottoa ja voimavarojen kerryttämistä, kantsii tsekata Unelma Itsestä -valmennuksen kotisivut täältä. Mikäli neljän kuukauden mittainen hyvinvointivalmennus alkoi kiinnostaa, koodilla “minnaunelmaitsestä” saat kurssin hintaan 149 €. Koodi on voimassa elokuun loppuun asti. (Yhteistyössä Unelma Itsestä Online valmennus)

Vähän tuntuu ristiriitaiselta ajatella toisaalta kaikkea maailman pahuutta ja samalla suunnitella osallistumista omaan hyvinvointiin keskittyvään valmennukseen. Ihan niinkuin minun napani olisi tärkeämpi kuin ympärillä olevat vääryydet.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos haluan edes yrittää tehdä maailmasta parempaa paikkaa, on ihan pakko ensin pitää huolta omasta jaksamisesta. Jonkinlainen uusi alku on edessä ja odotan innostuneen malttamattomana, että pääsen näkemään, mitä tästä vielä tulee!
Näiden pohdiskelujen lomassa loppukesän lemppariasuni lämpimänviileisiin iltoihin. Neuletta jo vähän kaivataan, eikä täysin sääret paljaana tarkene olla, mutta sandaaleista ei onneksi vielä tarvitse luopua.

• neule, Dagmar
• farkut, Lindex
• laukku, Rebecca Minkoff
• sandaalit, Jeffrey Campbell