Michelin-tähtiä kahmineessa ravintolassa syöminen maksaa helposti yhden etelän matkan verran. Aika monissa on onneksi kuitenkin myös vähän tavallisemmalle budjetille sopiva sivuravintola, bakfickan. Eihän se nyt tietysti elämyksenä ole aivan sama piipahtaa takataskussa kuin nauttia harkiten rakennettua maistelumenytä tähtien loisteessa. Ruoka tulee kuitenkin samasta keittiöstä ja valmistetaan samoista raaka-aineista – eikä millään arvostetulla ravintolalla ole varaa pilata mainettaan polkemalla sivuravintolankaan laatua.
Yksi tällaisista helmipaikoista Tukholmassa on kahden Michelin-tähden ravintolan Oaxenin takatasku Oaxen Slip.

Tällä hetkellä lähellä Tukholman keskustaa Djurgårdenissa sijaitsevan Oaxen-ravintolan tarina on kiinnostava. Paikka nimittäin avattiin jo 21 vuotta sitten kaukana landella, keskellä ei-mitään, Mörkö-nimisellä saarella. Sijainnistaan huolimatta ravintola ansaitsi pian ensimmäisen Michelin tähtensä ja lukuisia muita kansainvälisiä kunnianosoituksia.
(Ja siis ihan pakko kertoa tähän fun fact, joka ei liity ravintolaan mitenkään. Moottoriliikennetiellä Tukholmasta noin sata kilsaa etelään on päällekäin kaksi tienviittaa: Mörkö ja Hölö. Pitkään olin sitä mieltä, että jos ikinä saan hankittua omia kissoja, niiden nimet on ehdottomasti Mörkö ja Hölö. No, Sunshine ja Sailor Moon ovat varmasti hyvin tyytyväisiä, että ehdin muuttaa mieleni, ennen kuin he muuttivat meille asumaan. “Ö” on ruotsia ja tarkoittaa saarta, eli ihan niin vinkeät paikannimet nuo eivät kuitenkaan oikeasti ole, vaikka siltä suomenkielisen silmään näyttääkin).
Muutama vuosi sitten Oaxen muutti nykyiselle paikalleen Djurgårdenille ja samaan syssyyn avattiin myös rennompaan ruokailuun tarkoitettu Oaxen Slip. Vuonna 2015 Oaxen sai toisen Michelin tähden.

Olen jahdannut pöytävarausta Slip-puolelle vaikka miten kauan ja vihdoin viime huhtikuun alussa onnistuin ujuttamaan itseni ja Suomesta vierailulla olevan kaverini sinne syömään. Kuvat on tosiaan huhtikuun alusta ja sen takia ympäristö näyttää nyt jo kesävehreyteen tottuneisiin silmiin vähän karulta. Mutta sijainti on todella aivan ihana ja näkymät nyt kesällä varmasti vielä viehättävämmät.
Oaxen Slip -ravintolan puolella meno on rentoa ja välitöntä. Drinkkilista on yksinkertainen: tarjolla on muuta erilainen, itse ravintolassa valmistettu limonadi ja siihen saa valita haluamansa alkoholin (tai jättää pois – tietenkin!). Simppeliä ja herkullista!

Ruoka-annokset on trendikkäästi keskisuuria, niitä on tarkoitus tilata 2 – 3 per ruokailija ja mielellään myös niin, että annokset jaetaan keskenään. Aivan loistava konsepti silloin, kun haluaa maistella mahdollisimman monia eri makuja. Annokset on hinnoiteltu niin, että kahdesta tulee yhteensä aika keskiverto normaali tukholmalaisen keskihintaisen ravintolan annoksen hinta. Eli ei mitään superhyperhalpaa, mutta kovastikin hintansa väärtiä!

Ikimuistoisesta illallisestamme alkaa olla jo sen verran aikaa, etten ihan tarkkaan muista, mitä annoksia söimme. Eipä siitä enää olisi paljon apuakaan, sillä meny vaihtuu aina sesongin mukaan. Kaikki oli kuitenkin aivan mahtavan hyvää! Annokset ja makuyhdistelmät olivat kekseliäitä, mutta konstailemattomia. Tykkäsin itse erityisesti kaikista kasvisannoksista, mutta myös tilaamamme liha oli mureaa ja maukasta.

Djurgården on ihana retkikohde muutenkin – ja varsinkin näin kesällä – ja varsinkin, jos ohjelmaan voi yhdistää hyvää ruokaa kivassa ravintolassa. Oaxen Slip on siis todellakin vaivan väärti lähteä vähän kauemmaksi keskustasta!

En muista, milloin viimeksi olisin tullut niin vilpittömän iloiseksi näytöskuvia katsellessani kuin tänään, kun vihdoin netistä löytyi Marc Jacobsin 2017 resort -malliston kuvat! Instagramista oli saanut jo eilen hyvää esimakua värikkäästä, rokkihenkisestä tyylistä, joka melkein pisti otsikoimaan tämän jutun: “Hanoi Rocks -tytön paluu”.
Resort-mallistot ovat aina nimensä mukaisesti vähän sellaisia välimallistoja. Usein toteutus on melko laimeaa ja pahimmillaan esitellään vain vesitettyjä versioita varsinaisista päämallistoista. Rivien välissä saattaa paistaa sekä rahastamisen maku että muotibusineksen epätoivoinen hinku puristaa uutuuksia silloinkin, kun niitä ei oikein luonnollisesti syntyisi.

En oikeastaan hämmästele yhtään, miksi rakastuin Marc Jacobsin Resort 2017 -mallistoon aivan välittömästi ensimmäiset Instagram-kuvat maestron omalta tililtä bongattuani. Kyllähän vanhan Hanoi Rocks -fanin, joka on viettänyt puolet nuoruuttaan silloin vielä musikkikanavana tunnettua MTV:tä kuunnellen, sydämessä läikähtää, kun näkee kaikki hehkuvat neonvärit, glitteriset rihkamakorut, röyhkeät leopardi- ja seepraprintit, pasifisti-merkein peitellyt army-kuosit ja niin edelleen.
Aikaa on ilmeisesti kulunut jo riittävästi, että nostalgia ei tunnu enää lainkaan kiusalliselta. Vanhat atribuutit tarjoillaan myös sen verran päivitetyssä muodossa, että flash back ei pistä hikoilemaan – vaan tekee mielen iloiseksi.
Uskon, että osa tyylin raikkaasta keveydestä johtuu juuri siitä, että kysymyksessä on resort-mallisto. En väitä, että toteutuksesta paistaisi mikään kieli poskessa -meininki, mutta päämallistoihin liittyvä pinkeä täydellisyyden tavoittelun fiilinki puuttuu.

Näytös on stailattu – tietenkin – niin, että mieleen ei tulisikaan lähteä tismalleen tuon näköisenä ihmisten ilmoille. Silti olen aivan vakuuttunut, että tällaista tyyliä tullaan näkemään yllättävän pian ja yllättävän paljon ihan katukuvassa. Itse en ainakaan pidä mahdottomana shakkiruutua tai seeprakuosia yhdistettynä perinteisempiin asikokonaisuuksiin. Toisaalta paljettiaplikaatiot, ballerinahelmat ja smokkitakit ovat kestosuosikkejani jo valmiiksi.
Ja hei, miten i h a n a on tuo MTV-paita!!
Kuvat: aboutmarcjacobs.com, vogue.com

[mittaustagi]
[conversionpixel campaign=’VR Allegro 2′ title=’Meovinkkejä Pietariin’]

Tässä tulee niitä luvattuja  reissuvinkkejä Pietariin! Tämäkin postaus on toteutettu yhteistyössä Indiedaysin ja VR Allegron kanssa.
Rivien välistä saattaa paistaa pieni turhautuminen, sillä yksi viikonloppu Pietarissa ei tosiaankaan riitä kaikkeen. Etukäteen kuvittelin rauhaisia illallisia, rentoa hengailua Pietarin lukuisissa puistoissa, inspiroivia visiittejä eri nähtävyyksiin ja elämyksellisiä kohtaamisia venäläisen taiteen kanssa.
Noh, positiivista on se, että jopa yhden viikonlopun aikana ehtii todella paljon! Enkä kyllä halua laittaa negatiivisten listalle sitä, että kaikkea suunnittelemaani en sitten ehtinytkään kokea. Kyllähän te tiedätte minut ja todo-listani!
Lyhyt yhteenveto Pietarin-vinkeistäni kuuluu näin: yhden viikonlopun aikana ei kannata yrittää ehtiä kaikkea! Nähtävää ja koettavaa on niin älyttömän paljon, että aluksi on ihan pakko priorisoida tekemisiään. On oikeastaan ihan mahtavaa, että Pietari on niin lähellä – ja että sinne on niin helppo matkustaa – niin paljon siellä on nähtävää ja löydettävää.

Iisakin kirkko oli meidän ykkösnähtävyys.
Kirkko on todella upea – ja moneen kertaan todettiinkin, että eihän tätä pysty sanoin kuvailla. Upeus on pakko kokea itse!
Lippujen ostaminen käy helposti kirkon ulkopuolella olevista automaateista. Suosittelen visiittiä myös näköalatasanteelle. Näkymät ovat aivan fantastiset ja myös kevyestä korkeanpaikan kammosta kärsivä selviää tukevien kaiteiden ansiosta hyvin. 🙂

Pietarilauantain toinen pääkohteemme oli talvipalatsi. Sali toisensa jälkeen kultaa, kimallusta, kristallia ja kirjailuja. Alun ymmyrkäisyys vaihtui jossain vaiheessa turtumukseksi. Emiliakin kysyi, että mikä on Minttu, kun et enää ota kuvia. Jonkinlainen ähky varmaankin iski. Vaikka en kyllä olisi uskonut, että voisin saada yliannostusta kullasta ja kristallista!

Pietariin pääsee tosiaan superkätsysti, nopeasti ja edullisesti junalla.
Yhden viikonlopun aikana kaupungista ei mitenkään ehdi kokea kaikkea, mutta yllättävän paljon kuitenkin. Kesäreissulle liput löytyvät helposti täältä – tai jos kilpailuhenki kiinnostaa – kantsii osallistua 240 € matkalahjakortin arvontaan täällä! Jos haluat maksimoida tsäänsisi, kantsii osallistua arvontaan myös Uuden Kuun Emilian blogissa.

Ennen Pietarin reissua tutkailin silmä kovana sääennusteita. Pakkaaminen ei ole lempipuuhaani, mutta jos on edes jonkinlainen käsitys odotettavissa olevista keleistä, mukaan otettavien vaatteiden valinta on aavistuksen helpompaa.
Vielä pari päivää ennen meidän matkaa Pietariin luvattiin lauantaille täyttä auringonpaistetta ja vähintään 24 asteen hellettä. Tuumasin silloin, että ilmava maksimekko on varmasti tasan ainoa vaate, jolla selviää helteisestä kaupunkilomapäivästä. No, ennuste on aina ennuste – ja lauantaina oli turistihommiin varsin miellyttävät 19 astetta ja puolipilvistä.

Puin silti mekon päälleni, vaikka hellettä ei ollutkaan. Hyvin tuo Lindexiltä hankkimani huitula palveli myös sukkisten ja tennareitten kanssa.
Toimistolle se on valitettavasti vähän liian epämuodollinen mielestäni. Muuten se olisi saanut olla tämän päivän valinta – mittari näytti nimittäin iltapäivällä uskomatonta 27 asteen lämpötilaa! Huomiseksi sitten taitaakin olla luvassa se Helsingissä tänään päivällä pauhannut ukkosmyrsky.

• mekko, Lindex
• neuletakki, Filippa K
• huivi, Alexander McQueen
• laukku, Michael Kors
• tennarit, Adidas

Kuvat: Emilia

Testasin jokin aika sitten lehdestä löytämääni tandoorilohen reseptiä ja kalasta tuli niin älyttömän herkullista, että haluan ehdottomasti jakaa ohjeen myös teille. Tai ainakin sen version ohjeesta, joka tuli, kun tein vähän omia sovelluksiani.
Itse en harrasta mitään erityisiä ruokavalioita, mutta hoksasin juuri, että tässähän ei ole juuri lainkaan nopeita hiilihydraatteja. Eli eikös resepti silloin sovellukin myös aakkos-diettiä noudattaville?
Lohen kaveriksi sopii erinomaisesti mintulla ja korianterilla maustettu mehevä papu-omenasalaatti. Turkkijogurtti on herkkuani, joten sitä löytyy niin kalan yltä kuin lisukkeenakin.

TANDOORILOHI
Ainekset:

• n. 900 g lohifile, jossa on nahka tallella
• 4 rkl tandoorimaustetta (itse käytin jauhetta, mutta tandooripasta käy varmasti myös)
• 2,5 dl turkkijogurttia

Valmistus:
Laita lohi uunin kestävään vuokaan nahka alaspäin. Sekoita tandoorimauste ja jogurtti. Levitä kastike lohen päälle ja laita jääkaappiin marinoitumaan ainakin 2 tunniksi (itse pidin melkein 4 tuntia).
Lämmitä uuni 200 asteiseksi ja laita lohi paistumaan uunin keskiosaan. Paista noin 20 minuuttia. Lohi saa jäädä vähän meheväksi, joten paistoaikaa ei kannata liioitella. Anna levätä hetki ennen tarjoilua.

PAPU-OMENASALAATTI
Ainekset:

• 1 paketti mustia papuja
• 1 paketti valkoisia papuja
• reilu puolikas kurkku
• 1 vihreä omena (Granny Smith on hyvä!)
• 1 – 2 shalottisipulia
• 1/2 ruukkua tuoretta minttua
• 1 ruukku tuoretta korianteria
• 1 limen mehu
• 2 rkl oliiviöljyä
• sormisuolaa

Valmistus:
Huuhtele pavut juoksevan kylmän veden alla. Hienonna yrtit pieneksi. Kuutioi kurkku ja omena, silppua sipulit tosi pieneksi. Sekoita kastikkeen ainekset ja mausta suolalla. Sekoita kaikki papusalaatin ainekset kulhossa.
Tarjoile lohi lämpimänä ja salaatti kylmänä. Lisukkeeksi mielellään vähän lisää turkkijogurttia.

Sekä tandoorilohi että papusalaatti ovat mainioita tarjottavia vähän isommallekin porukalle. Kumpaakin valmistuu suht vaivatta enemmänkin ja salaattikin vain paranee, jos sen tekee valmiiksi muutamaa tuntia aikaisemmin. Eli illallisvastaavan ei tarvitse heilua hikipäässä keittiössä, kun vieraat ovat jo tulleet.