Ihanaa Lucian päivän loppuiltaa!
Vihdoinkin alkaa tuntua täälläkin vähän jouluiselta! Käytiin tänään Karkin kanssa Storkyrkanissa Lucianpäivän konsertissa ja oikeastaan vasta siinä, kun kävelimme läpi tunnelmallisen Gamla Stanin iski fiilis, että jouluhan on ihan kohta. Hiukan tosin harjoiteltiin jo ensimmäisenä adventtina ja soiteltiin Karkin joululaululistaa, mutta Gamla Stanin tunnelmalliset, jouluvaloin koristellut kujat, Storkyrkanin lempeä juhlallisuus ja konsertin lämmin, kynttilöin valaistu tunnelma ja klassinen koskettavuus, vasta oikein herättivät tähän joulunalusaikaan.
Joulutoivelistaa miettiessäni hoksasin, että varmaan olisi parasta ensin esitellä viimeiset uutukaisen Mintun “New in” -osastossa. Osa on toki vilahtanut jo ohimennen eri postauksissa, mutta tässä nyt 3 viimeistä ostosta + ihanat sormukset, jotka sain blogiyhteistyön kautta.

Vuoden 15 muotiostoksen listan viidennelletoista paikalle päätyi Balmain X H&M -malliston ihana silkkipaita. Valittelinkin tuossa jo taannoin, että tuli sitten hätäpäissään tilattua vähän liian suuri paita (ja näiden yhteistyömallistojen kanssa vaihtaminenhan on mahdotonta…), joten hihansuiden kaunis kultanapitus menee piiloon. Näppärä ompelija toki fiksaisi tuon hujauksessa, mutta korjausompelu ei ole koskaan ollut vahvin lajini. Terkuin “farkut lyhentämättä jo kolmatta vuotta”…

Vuoden viidentoista muotiostoksen kuudennelletoista paikalle päätyi niinikään Balmain X H&M -mallistoon kuuluva ihanaakin ihanampi hopea-clutch. Kovin järkevä tuo ei ole – sisukalut muistuttaa lähinnä suurta ja litteää lompakkoa, mutta ihanasta korusta se käy juhla-asussa kuin juhla-asussa. Eikä siitä bileisiin koko meikkiarsenaalin raahaamisesta ole ikinä mitään hyötyä ollutkaan!

Saanko esitellä: uusi oikea käteni, vasen aivolohkoni, uskollinen seuralaiseni, co-pilot ja wing man – pinkki iPhone 6S. Tuntuu kuin olisin palannut takaisin tälle vuosikymmenelle!

 
En ole varsinaisesti mikään minimalisti, mutta kun törmäsin viime elokuun Tukholman muotiviikolla Holpp-nimiseen korumerkkiin ja näihin herkkiin, suloisiin sterling-hopeisiin sormuksiin, olin aivan myyty. Merkin perustaja, hopeaseppä Sofia Holpp, huomasi innokkaan fanitukseni ja lähetti kiitokseksi kaksi kaunista hopeasormusta minulle. Siitä lähtien ne ovat olleet ja pysyneet vasemman keskarini koristeena! (sormukset olen siis saanut, mutta ihan vastikkeetta – eli ilman toivetta tai vaatimusta blogimaininnasta.)

Siis en voi sanoa muuta kuin AAAAH, mitä pukuja eilisessä Nobel gaalassa nähtiinkään! Ja Linnan juhlille kaikki kiitos ja kunnia, mutta kyllä tällaisen piilorojalistin sydän sykkii muutaman ekstra-lyönnin, kun näkee kuninkaalliset illallistamassa kristallikruunujen, kukka-asetelmien ja kullanhohdon paisteessa. Lähikuvatsuumaukset kruunujalokiviin, moiteettomiin kampauksiin ja huomaavaisiin pöytäseuralaisiin iskee kyllä suoraan ikuiseen romantikkoon!
Pukuloistoa johti kuninkaalliset – niinkuin pitääkin. Olisi suorastaan mautonta, jos joku puoluejohtaja tai muu tavallinen kuolevainen alkaisi pöyhistellä tiaroilla ja käädyillä. Tämän vuotiselle parhaimpien pukeutujien listan kärkeen kiilasi silti parikin yllättävää tyylitaituria.
Mutta ykkösenä tietenkin prinsessat!

Kruunuprinsessa Victorian lämpimän violetti silkkikokonaisuus on mielestäni oikein kaunis. Erityisesti väri on aivan täydellinen (täällä monet nimitti sävyä munakoisoksi, mutta mielestäni tuo on ennemminkin joku kukka… Kukkatuntemukseni on vain niin surkea, etten keksi mitään hyvää kuvaavaa sanaa) ja sopii aivan täydellisesti Victorian ihon ja hiusten sävyyn. Henkäyksenohuesta silkkisifongista tehty, satiinilla kantattu ja taakse viitaksi leviävä cape on kiva idea. Erityisesti se, että siitä tosiaan tulee melkein kuin laahus.
Puku on ruotsalaisen By Malina -merkin valmistama. Tiedän olleeni Tukholman muotiviikoilla monet monituiset kerrat heidän muotinäytöksessä, mutta muistan aina ennen näytöstä yrittäneeni epätoivoisesti kaivaa mielestäni edellistä mallistoa, linjaa, tyyliä – edes jotain – pääasiassa tuloksetta. Tällä yritän kauniisti sanoa, että By Malinan tyyli on kaunis ja kiva, mutta aika mieleenpainumaton. Kruunuprinsessa ei luonnollisesti milloinkaan ole random tai helposti sivuutettava, mutta joku syy siihen on, miksi tämä – sinänsä upea – asu ei saa Minttua huokailemaan.
Ehkä tyyli on nimenomaan Victorialle vähän liian metsänkeijumainen? Tässä viimeaikoina kun on tottunut siihen, että hän on ollut vahvan ja tyylikkään naisen ruumiillistuma. Ilman täydellistä *lisää oikean kukan nimi tähän* lämpimän violettia sävyä mekko olisi suorastaan hempeä ja söpö. En halua teilata pukua täysin missään nimessä, mutta edellisen raskausajan Nobel-mekon (yönsininen paljettiunelma v. 2011) wau-efekti jäi kyllä saavuttamatta.
Plusssaa upeasta Bottega Venetan clutchista ja rakastuneesti vaimoaan taka-alalla katselevasta prinssi Danielista. <3 <3 <3

Prinsessa Sofia on todellakin päättänyt näyttää kyntensä kuningasperheen sisäisessä fashionista-kisassa! Täytyy sanoa, että melkein odotin, että sieltä tulee taas yksi Ida Sjöstedt -luomus, sillä miksi vaihtaa menestyskonseptia. Mutta ei, Sofia ampuu nyt kovilla ja valitsi gaala-asujen kuninkaan Oscar de la Rentan luomuksen.
Ja eihän sen kanssa pieleen mennä, ei mitenkään. Pyöristyvä raskausmasu jää kauniisti puvun laskoksiin, mutta antaa silti myös muutoin hoikan olemuksen päästä oikeuksiin. Lähes musta sininen on mielestäni äärimmäisen elegantti värivalinta ja sekä miehustan sifongille näperrellyt kukkayksityiskohdat että taftihelman muheva brodyyri ovat kertakaikkiaan aivan upeat.
Iltalaukun värivalinnalla on varmasti haettu välisävyä puvun yönsiniseen ja prinsessanauhan vaaleansiniseen – silti se on mielestäni asun heikoin lenkki. Funny fact: ruotsalaisten kuninkaallisbloggareitten mukaan prinsessa Sofialla on jalassa Zaran sandaalit!

Prinsessa Madeleine on aivan kertakaikkiaan häikäisevä ruotsalais-libanonilaisen Fadi el Khouryn jääprinsessapuvussa! Tämä on yksi niistä puvuista, jotka kuvissa näyttävät hienolta, mutta tv:n liikkuvassa kuvassa aivan mielettömältä. Voin vain kuvitella, miltä jäänsininen silkki, silkkisifonki ja ziljoonat kristallit ovatkaan näyttäneet livenä. Olisin varmasti pyörtynyt, sillä jo lähetystä iPadin pieneltä näytöltä seuratessani, meinasi kyllä alkaa huipata.
Tumma sumusilmämeikki, hopeiset kengät, tummanpunaiset kynnet, sensuelli kiharakampaus – koko stailaus on aivan täydellinen!
Puvun erittäin ei-antelias pääntie on varmasti tietoinen valinta – ja tietyllä tavalla tykkäilen sen antamia körtti-viboja. Jotenkin vain tulee mieleen ajatus, että ex-bileprinsessa Madeleine tekee kyllä kovasti töitä brändätäkseen itsensä uudelleen aikuisena ja vakavana. Sen sijaan en ole ihan satavarma, onko hihojen tosiaankin tarkoitus kurttuntua rannekkeelle tuolla tavoin, vai onko kristallien paino saanut sifongin venymään odotettua enemmän?
Ja painosta puheenollen. Kesällä olin huolissani prinssi Danielin hyvinvoinnista, nyt tuntuu siltä, että haluaisin esittää saman kysymyksen prinsessa Madeleinelle. Ainahan hän on ollut hoikka, mutta jotenkin sellaisella energisellä ja urheilullisella tavalla. Nyt tuntuu, että Madde on vain laihtunut/laihduttanut liikaa – ja se ei oikein tunnu kovin vahvalta hyvinvoinnin merkiltä. Toivottavasti kaikki on kuitenkin ookoo!
Sitten ne Top-listalle päätyneet tavikset:

Svenska Akademienin sihteeri Sara Danius saa oikeastaan sellaisen erittäin harvinaisen kunnian, että nimitän hänet epävirallisesti koko Nobel 2015 gaalaillallisen parhaiten pukeutuneeksi!
Mustan, suurin punaisin ruusuin kuvioidun silkkipuvun on suunnitellut suuri suosikkini Pär Engsheden, jonka omatunnolta löytyy mm. kruunuprinsessa Victorian hääpuku. Huhujen mukaan itse Balenciaga on suunnitellut kankaan joskus 60-luvulla.
Tässä on loistava esimerkki upeasta, seksikkäästä juhlapuvusta, jonka kantamiseen pystyy vain aikuinen itsevarma nainen!

En fanita mitenkään erityisesti sen paremmin Moderatien puoluejohtajaa Anna Kinberg Batraa kuin couture-suunnittelija Lars Walliniakaan. Tosin en kyllä mitenkään aktiivisesti epä-fanitakaan, mutta kumpikaan ei mielestäni ole erityisen kiinnostava. Paitsi nyt.
Wallinin Kinberg Batralle suunnittelema mustanhopeinen linjakas puku on aivan jäätävän hieno. Kampaus ei jotenkin pääse tässä kuvassa oikeuksiinsa, mutta mielestäni myös stailaus toimii hyvin ja live-lähetyksessä kokonaisuus näytti erinomaiselta. Puvun pop-fashion -henkinen pääntie saa seurakseen saman tyylisen kampauksen. Kova metalliclutch on täydellinen valinta, mutta joku olisi voinut sanoa rouva puoluejohtajalle, että iltapuvun kanssa ei käytetä kelloa.
Top listani oli siinä, mutta pitäähän sitä nyt sanoa pari sanaa kuningatar Silviankin asusta, vaikka se ei mielestäni erityinen hitti ollutkaan.

 
Ensinnäkin: kaksiosainen juhla-asu voi olla hyvinkin onnistunut.
Toiseksi: jakku voi olla työasu tai juhla-asu – materiaalin valintaakin tärkeämpää on, että pääntie on juhlava.
Periaatteessa Silvian asussa ei ole mitään vikaa. Tykkään kovasti rohkeasta eri punaisten yhdistelystä, samoin kuin kankaiden erilaisten struktuurien yhdistelystä. Pääntie ja linjat ovat ookoo – ja niin edelleen. Silti en pääse ajatuksesta, että asu on kovin arkinen ja niin ei silviamainen…
Kuvat: The You Way, Elle.se

“New in” -osaston päivitys laahaa virallisesti vähän jäljessä. Tässä on kuitenkin toinen saaliini Balmain X H&M -mallistosta: mustavalkoinen, kultanappinen silkkipaita. Paita on ollut jo varsin ahkerassa käytössä, pari kertaa ravintolassa illallisella, pari kertaa toimistolla etsetera.
Tuollaisten näyttävien ja helposti huomiota herättävien vetimien käyttäminen liian tiuhaan on hiukan ongelmallista, sillä ne jäävät ihmisten mieleen. Ei sillä, että varsinaisesti vaivaantuisin siitä, vaikka joku random tyyppi ajattelisikin, että “taasko sillä on toi”… Jotenkin silti on helpompaa heittää päälle minimalistinen harmaa tai musta neule vaikka joka toinen päivä kuin huomionkipeä silkkipaita. Toisin sanoen pientä lepoa tiedossa erotuomaripaidalle!
Tykkään paidasta kovasti, vaikka jos olisin tietänyt, olisin ottanut kokoa pienemmän. Joskus H&M:n 38-koko on mitoitukseltaan aika pieni ja kun sitten vielä kuulin huhuja, että ainakin jotkut Balmain-malliston vaatteet on kokoonsa nähden nafteja, tilasin koon 40. Hihat ovat sen verran pitkät, että joudun kääntämään rannekkeen, mikä on sikäli harmi, että ihkut kultanapit menevät piiloon. Muutenkin paidassa on sen verran reilusti tilaa, että kokoa pienempi olisi ollut varmasti piirun parempi.

Ei tuo silti käyttämättä jää! Tunnen oloni ihan kunkuksi erotuomariraidoissa (erotuomarihan se lopulta on se, joka päättää miten sitä peliä pelataan… :D) ja ylellisen oloinen silkki hyväilee ihoa. Ja kieltämättä kultanapitkin antavat ihan hyvältä tuntuvan power-efektin.
Tähän mennessä olen yhdistellyt paitaa eri hameisiin ja farkkuihin. Tuo toimii hyvin myös avoimena, rentoon jakkumaiseen tapaan pidettynä. Tänään toimistolla erotuomaripaita sai kaverikseen tämän syksyn luottohameen ja vanhat H&M:n kiilanilkkurit, joista en raaski luopua, vaikka alkavatkin olla jo vähän kulahtaneet. Sen verran keveät ja hyvät kengät on jalassa ja lisäksi säistä piittaamaton mokkamainen keinomateriaali sopii hyvin tällaisiin päiviin, kun taivaalta tulee ties mitä.

Aikamoinen H&M-univormu tästä näköjään tuli, mutta välillä se menee näin.
Nyt takaisin Nobel-mekkojen pariin, niin saatte sitten huomenna analyysiä ja huomioita niistä!

 

• paita, Balmain X H&M
• hame, H&M
• nilkkurit, H&M

Olen pahoillani useammaksi päiväksi venähtäneestä radio silencesta! Olen täällä kärvistellyt vuosituhannen migreenissä ja sen paremmin tietokoneen näytön tuijottaminen tahi huomattavan ajatustyön tekeminen ei ole tuntunut kovin hyvältä ajatukselta. Siitä huolimatta kukaan ei nyt säästy jokavuotiselta linnan juhlien pukujen ruotimiselta – vaikka vähän myöhässä ollaankin.
Yleisesti ottaen vaikuttaisi siltä, että tänä vuonna värejä oli aikaisempaa enemmän – erityisesti fuksiaa, pinkkiä ja punaista – mutta myös jäisen puuterisia pastelleja. Moniin tyylikkäisiin mustiin mekkoihin oli yhdistelty kultaa tai muita metallisävyjä.
Jos pukeutumispuolella yleisvaikutelma olikin plussan puolella, asustamisessa ja erityisesti kampauksissa oli mielestäni paljonkin ruodittavaa. Yksityiskohtien tulisi täydentää kokonaisuutta ja jos on tärkeää saada esimerkiksi juuri tietynlainen kiharakampaus, pitäisi valita puku, joka sopii siihen…

Ensimmäinen kunniamaininta menee presidentinpuoliso Jenni Haukiolle. Ei niin, että lähtisin häntä nyt juhlien parhaiten pukeutuvaksi kruunaamaan, mutta kylläpäs oli mukava nähdä hänen päällään jotain raikasta ja aikaisempiin vuosiin verrattuna jopa nuorekasta. Väri ja malli pukee tummaa ja hoikkaa naista mainiosti ja ex-ompelijana en voi kuin ihailla puvun kauniisti laskeutuvia saumoja!

Kiira Korpi on aivan upea näyttävässä Tom Fordin luomuksessa. Hän jos kuka kykenee kantamaan haastavan, katseita keräävän mallin. Jokin siinä aavistuksen mättää (ja ei, se ei ole se, että nännit näkyvät kankaan läpi!) – olisko mekko aavistuksen liian pitkä ja siksi helmaosa näyttää vähän raskaalta? Tykkään silti stailauksesta, yksinkertaisesta kampauksesta ja että laukuksi on valittu kultainen kova clutch – eikä esim. musta, mikä olisi varmasti ollut monille se ensimmäinen vaihtoehto.

Nasima Razmyarin veistoksellinen syvän sininen silkkimekko ilahduttaa näyttävyydellään ja se tuntui hyvin raikkaalta tuulahdukselta kaikkien pönäköiden prinsessamekkojen keskellä. Mekko on Katri Niskasen suunnittelema.

Nyt täytyy tunnustaa, että en enää edes muista, mistä bongasin tämän mekon ja siksi en pysty tarkistamaan asun tai henkilön tietoja… Kansanedustaja (?) Ritva Hyvärinen on mielestäni kuitenkin tyylikkäästi ja arvokkaasti näyttävä musta-hopeisessa art-deco -henkisessä puvussaan. Stailaus hillityin koruin ja ylös klassiselle nutturalle nostetuin hiuksin erittäin onnistunut ja kokonaisuus muutenkin hyvä esimerkki siitä, että ei tarvitse olla parikymppinen näyttelijä tai urheilija kantaakseen kauniisti tuollaisen puvun.

Illan kaunotar oli kuitenkin mielestäni aivan ehdottomasti näyttelijä Tiina Lymi! Mert Otsamon suunnittelema mekko on kiehtovalla tavalla sekä herkkä että hurja. Kampaus ja meikki + korvikset täydentävät keijukaiskunigatarmaista tunnelmaa. Laukku tosin on aivan karsea – eikä sovi ollenkaan kokonaisuuteen, vaikka jonkinlaista kultaa onkin. Niin paljon kuitenkin tykkään kokonaisuudesta muuten, että en voi antaa edes sen haitata..
Huomenna onkin sitten taas Nobel Galan aika… Eli päästään ruotimaan ripirinnan ruotsalaisten kuninkaallisten juhla-asuja!
Kuvat: Iltasanomat, Iltalehti, Me Naiset & Anna

yhteistyöpostaus*

Kaikkein parhaimpia ovat lahjat, joissa on ajatusta. Kun näkee, että lahjan antaja on todella miettinyt saajan toiveita, elämäntilannetta, tarpeita (tiedostamattomiakin!) – eikä vain randomisti ostanut jotain eteen sattunutta – koskettaa ja ilahduttaa se ihan erityisesti.
Tänäkin jouluna suosikkilahjani on hyväntekeväisyys, mutta koska tykkään myös paketeista, muutama rakkaudella ja ajatuksella kääritty asia päätyy kyllä kuusen alle aattoiltaa odottamaan.
Korut ovat klassinen lahjaidea, mutta niissäkin on eroja. Käsityönä valmistettu koru, jonka mukana tulee lahjan antajan valitsema ajatus, on henkilökohtainen ja yksilöllinen.

Aina ei ole helppo tietää, mistä kauniita, ajattomia ja laadukkaita, käsityönä valmistettuja koruja voi löytää. Ideakoru on oma suosikkini ja varastoistani löytyy jo useampikin upea, käsityönä valmistettu sterling-hopeinen aarre.
Kauniit ja yksilölliset korut ovat aina viehättäneet, mutta Ideakorun “tunnus” Memento Vivere (muista elää) on puhutellut alusta asti. Ajatus on mielestäni niin tärkeä, että sitä ei voi toistaa liikaa! Tähtikaulakorun viesti Ad Astra (AD ASTRA tulee latinankielisestä sanonnasta AD ASTRA PER ASPERA , ”vaikeuksien kautta tähtiin”) pitäisi sekin muistaa – erityisesti niiden vaikeuksien keskellä.
Valmiiden tekstien lisäksi Ideakorun kauniita koruja voi teettää omilla ajatuksilla koristeltuina. Itselläni on tyylikkäät pantamaiset rannekorut Karkin ja Peetun nimillä.
En osaa sanoa, vieläkö ehtii tilata jouluksi koruja omilla teksteillä, mutta “Memento Vivere” ja “Ad Astra” -korut (ja kaikki muutkin) voi tilata vielä tämän viikonlopun ajan ilman postikuluja!
Kaikki Ideakorun tilaukset postikuluitta 6.12. asti. Mainitse tilatessasi POSTIKULUITTA!