Olen pahoillani useammaksi päiväksi venähtäneestä radio silencesta! Olen täällä kärvistellyt vuosituhannen migreenissä ja sen paremmin tietokoneen näytön tuijottaminen tahi huomattavan ajatustyön tekeminen ei ole tuntunut kovin hyvältä ajatukselta. Siitä huolimatta kukaan ei nyt säästy jokavuotiselta linnan juhlien pukujen ruotimiselta – vaikka vähän myöhässä ollaankin.
Yleisesti ottaen vaikuttaisi siltä, että tänä vuonna värejä oli aikaisempaa enemmän – erityisesti fuksiaa, pinkkiä ja punaista – mutta myös jäisen puuterisia pastelleja. Moniin tyylikkäisiin mustiin mekkoihin oli yhdistelty kultaa tai muita metallisävyjä.
Jos pukeutumispuolella yleisvaikutelma olikin plussan puolella, asustamisessa ja erityisesti kampauksissa oli mielestäni paljonkin ruodittavaa. Yksityiskohtien tulisi täydentää kokonaisuutta ja jos on tärkeää saada esimerkiksi juuri tietynlainen kiharakampaus, pitäisi valita puku, joka sopii siihen…
Ensimmäinen kunniamaininta menee presidentinpuoliso Jenni Haukiolle. Ei niin, että lähtisin häntä nyt juhlien parhaiten pukeutuvaksi kruunaamaan, mutta kylläpäs oli mukava nähdä hänen päällään jotain raikasta ja aikaisempiin vuosiin verrattuna jopa nuorekasta. Väri ja malli pukee tummaa ja hoikkaa naista mainiosti ja ex-ompelijana en voi kuin ihailla puvun kauniisti laskeutuvia saumoja!
Kiira Korpi on aivan upea näyttävässä Tom Fordin luomuksessa. Hän jos kuka kykenee kantamaan haastavan, katseita keräävän mallin. Jokin siinä aavistuksen mättää (ja ei, se ei ole se, että nännit näkyvät kankaan läpi!) – olisko mekko aavistuksen liian pitkä ja siksi helmaosa näyttää vähän raskaalta? Tykkään silti stailauksesta, yksinkertaisesta kampauksesta ja että laukuksi on valittu kultainen kova clutch – eikä esim. musta, mikä olisi varmasti ollut monille se ensimmäinen vaihtoehto.
Nasima Razmyarin veistoksellinen syvän sininen silkkimekko ilahduttaa näyttävyydellään ja se tuntui hyvin raikkaalta tuulahdukselta kaikkien pönäköiden prinsessamekkojen keskellä. Mekko on Katri Niskasen suunnittelema.
Nyt täytyy tunnustaa, että en enää edes muista, mistä bongasin tämän mekon ja siksi en pysty tarkistamaan asun tai henkilön tietoja… Kansanedustaja (?) Ritva Hyvärinen on mielestäni kuitenkin tyylikkäästi ja arvokkaasti näyttävä musta-hopeisessa art-deco -henkisessä puvussaan. Stailaus hillityin koruin ja ylös klassiselle nutturalle nostetuin hiuksin erittäin onnistunut ja kokonaisuus muutenkin hyvä esimerkki siitä, että ei tarvitse olla parikymppinen näyttelijä tai urheilija kantaakseen kauniisti tuollaisen puvun.
Illan kaunotar oli kuitenkin mielestäni aivan ehdottomasti näyttelijä Tiina Lymi! Mert Otsamon suunnittelema mekko on kiehtovalla tavalla sekä herkkä että hurja. Kampaus ja meikki + korvikset täydentävät keijukaiskunigatarmaista tunnelmaa. Laukku tosin on aivan karsea – eikä sovi ollenkaan kokonaisuuteen, vaikka jonkinlaista kultaa onkin. Niin paljon kuitenkin tykkään kokonaisuudesta muuten, että en voi antaa edes sen haitata..
Huomenna onkin sitten taas Nobel Galan aika… Eli päästään ruotimaan ripirinnan ruotsalaisten kuninkaallisten juhla-asuja!
Kuvat: Iltasanomat, Iltalehti, Me Naiset & Anna
14 Comments
Aika lailla samat olivat minunkin suosikkini – lisään vielä ne 2 lotta-asua ylpeinä kantaneita – vaikka ei olekaan ihan protokollan mukaista – tai sitten on, jos ajatellaan, että heidät on kutsuttu “viran edustajina” – silloin on myös virkapuku paikallaan;)
Tuo Ritva Hyvärinen oli juhlissa erään sotaveteraanin saattajana – ja siellä ns. tavan tallaajien joukossa oli monia onnistuneita vaatevalintoja – harmi, että ne yleensä jäävät näiden julkimoiden jalkoihin.
Itse ihastuin lisäksi muutamaan todella hyvin leikattuun, istuvaan ja kauniisti hiuksia ja meikkiä myöten stailattuun mustaan asuun;)
Mukana oli tosiaan muutamia mustia, todella onnistuneita pukuja, jotka eivät yltäneet omasta mielestäni “Linnan upeimpien” -listalle, mutta jollaisen saattaisin hyvinkin valita itselleni, jos sellainen tilaisuus ikinä avautuu.
Ja tosiaan sekä televisiokamerat että lehtien kuvaajat keskittyvät pääasiassa julkimoihin, mikä on harmi, sillä tosiaan taviksista löytyi monta kaunista kokonaisuutta. Tuntuu melkein siltä, että vain “Linnan pahimmat mokat” -kategoriaan huolitaan ei-julkkiksia… 🙂
Kiitos Ritva Hyvärisen tiedoista – pitääkin editoida blogin tekstiä! 🙂
Odotan innolla Nobel-analyysia 🙂
Varmaan teilläkin siellä töllätään lähetystä silmä kovana! Mielenkiintoista, kun nyt on peräti kaksi prinsessaista raskausmasua Nobeleissa. 🙂
Samoja suosikkeja minullakin. Lisäksi rakastin niitä afrikkalaisvaikutteisista mekkoja. Ihanan raikasta ja erilaista!
Etnisissä puvuissa oli monta todella hienoa ja virkistävän erilaista pukua tosiaankin! En uskaltanut ottaa niitä kuitenkaan tänne listalle, kun pukutietämykseni ei ole niin laaja, että en voinut olla ihan varma, onko kysmyksessä kansallispuku tai sen mukaelma – ja silloin tavallinen juhlapukuanalyysi olisi tuntunut todella juntilta.
Tähän upeaan art deco-pukuun pukeutunut Lisa Hyvärinen (EI kansanedustaja) oli sotaveteraani-isänsä avecina.
Kiitos tiedosta! Respect!
(Täytyykin editoida blogijuttua, että nekin, jotka eivät jaksa lukue kommentteja saavat tämän tiedon!)
Kehtaan väittää että 80% asuista eivät istuneet kovinkaan hyvin kantajiensa päälle. Varsinkin tuo Kiira Korven asu oli kurtulla kokoajan. Tiina Lymi oli mun suosikki ei pelkästään upean lookin takia vaan siksikin että se istu sen päälle just eikä melkeen. Monella myös tursutti tissimakkarat olkaimettomista puvuista aika karusti.
Istuvuus on kieltämättä hankala juttu. Kyllähän sen näkee, kenellä on ollut mahdollisuus käyttää huippuammattilaista ompelijana ja kuka on joutunut tyytymään kaupan tangolta löytyneeseen mekkoon.
Mun mielestä Linnan juhlien pukeutuminen on parantunut entiseen verrattuna ja näkyy vähemmän makkaroita ja töyhötukkia. Ehkä suomalaiset ovat vihdoin oppineet edes vähän jotain?
Samat suosikit oli mullakin ja monia muita upeita pukujakin oli! Haukion puku ja tyyli kyllä ihastutti. Rouva on älyttömän hoikka, mun mielestä hoikistunut. Tähän väliin, aiheeseen liittymättä on mainittava, että Sauli ja Jenni on ihana pari! Vaikuttavat rakastavansa toisiaan ja on ihan mahtavaa nähdä, miten Sauli katsoo vaimoaan niin rakastavasti. Sellainen on harvinainen piirre suomalaisessa miehessä.
Tuo Hyvärisen tyyli on sellainen, että hän näyttää joltain ikäiseltään Hollywood-tähdeltä, Upea vartalo kestää tuollaisen puvun ja tuli ihan mieleen Eija-Riitta Korhola, jotenkin samanlainen olemus.
Joka vuosi odotan Elina Kiikkoa, hän on vähän kuin joulupukki, koska hänet muistetaan vain kerran vuodessa 😀 Kiikon puku ei tänä vuonna säväyttänyt. Vähän jännäsin Piia Nykäsen tyyliä, mutta se oli oikein onnistunut.
Kiitos tästä postauksesta 🙂 Toivottavasti sun migreeni helpottaa!
Kiitos, kyllä tämä migreeni taitaa nyt taas tällä era olla ohitse. Yleensä en saa kohtauksia kovin usein, mutta tämä syksy on ollut yllättävän raskas…
Olen muuten tismalleen samaa mieltä Piia Nykäsestä! Puolikauhuissani odotin, että mitähän sieltä tulee, mutta kokonaisuus oli oikein onnistunut kenkiä ja muuta stailausta myöten! Elina Kiikko sai valitettavasti tänä vuonna aikaiseksi suorastaan kylmiä väreitä olemuksellaan. Hyvä esimerkki siitä, että kokonaisuuden osien tulee sopia toisiinsa ja että hymy ja valoisa olemus on yleensä se kaikkein tärkein asuste juhlissa kuin juhlissa!
Ammatin puolestakin tuijottelen Linnan juhlia silmä kovana, olenhan ollut hankkimassa ja myymässä useita Linnan juhlien pukukankaita. Kättely tuntui menevän tänä vuonna supernopeasti, eikä kaikkia odottamiani pukuja näkynyt lehdissäkään, kun eivät olleet kuumimpien julkkisten päällä. Toisaalta monta on päässyt katsomaan lehtien sivuilta ja tästäkin katsauksesta.
Onhan Linnan juhlat kyllä mahtava tapahtuma – ja ihan hurjan hienoa, että saat olla pienessä kulmassa itsekin mukana! 🙂