Vähän vaikuttaa siltä, että koko Tukholma on aloittanut kesälomansa tämän viikon alusta. Ihmisiä on niin vähän liikkeellä, että tuntuu kuin olisi aikainen sunnuntai-aamupäivä koko ajan. Toimistollakin oli niin hiljaista, että piti oikein vilkaista, että kai tänään nyt kuitenkin on maanantai.
Olisi voinut kuvitella, että aamuinen työmatka julkisilla kulkuvälineillä olisi sujunut tosi noileesti, kun sekä ihmisiä että kanssaliikennettä oli sen verran harvassa. Toisin kuitenkin kävi – taisi olla kesätyötekijät puikoissa niin busseissa, tunnelbanassa kuin paikallisjunissakin. Itselläni ei ole mitään tarkkoja työaikoja, mutta Peetun piti tekstata pomollensa, että tulee “vähän” myöhässä. Vastauksen perusteella sielläkin oli puoli toimistoa myöhässä samasta syystä. Maanantai on näköjään maanantai myös heinäkuussa.

Tosin ihan mitenkään erityisen heinäkuumaiselta ei ole tänään tuntunut. Koleus ja keskipäivän sadekuurot toivat paremminkin mieleen marraskuun… Voin kertoa, että pikkuisen vilutti varpaista tuossa tämänpäiväisessä asussa. Haha! Aamulla vain ei voinut vielä mitenkään uskoa tai aavistaa, että viikonlopun superhelteet kääntyisivät näin nopeasti taas pakkasen puolelle. Joku katossa kuuntelemassa istunut kärpänen voisi kylläkin muistuttaa, että Peetu luki eilen illalla ääneen säätiedotusta, jossa juurikin luvattiin jääkauden paluuta. Mintun valikoiva kuulo ei vain näköjään suostunut moista viestiä vastaanottamaan.
Onneksi tuli sentään napattua farkkutakki harteille aamukiireessä, vaikka juuri silloin se tuntui aivan täysin turhalta liikavarustelulta.

Jotenkin tuntuu, että olen onnistunut käyttämään tämän järkyn pitkän ja kylmän kevään (joka ei näköjään jaksa muuttua pysyvästi kesäksi) aikana koko säästävalittamiskiintiöni. Niinpä tavoistani poiketen toteankin vain optimistisesti: kyllä se siitä vielä, ei ne lämpimät eiliseen loppunut, vielä pääsee iltauinnille, laituriloikoilemaan ja parvekegrillailemaan. Kesä tulee vielä takaisin!
Nyt myöhäisiltana taivas on jo hiukan kirkastunut ja aurinkokin paistelee lupaavasti. Parempi asennoitua siihen, että viime viikonlopun ihanat helteet eivät nyt heti tule takaisin, mutta kyllä tämäkin on jo hyvä. Kun kaikki päivät tulee vietettyä jokatapauksessa toimistolla, nautin enemmän valosta ja auringosta ikkunan takana kuin varsinaisesta helteestä.

• t-paita, Rika
• hame, Mintun ompelimosta (kangas Marimekon, Fujiwo Ishimoton suunnittelema “Perhonen”)
• sandaalit, Charles Jourdan

Tämän viikon drinksu sopii täydellisesti virkistämään ihanan helteistä iltapäivää. Raikas ja viilentävä juoma saa makunsa kurkun, limen ja tuoreen inkiväärin liitosta. Alkoholina valkoinen rommi, joka vie ajatukset helposti leveysasteille, joissa helle on arkipäivää.
Drinksun ohje on Peetun itse kehittämä ja testasimme sitä jo muutama viikko sitten, kun Karkki oli kotona käymässä. Tänään saatoimme todeta, että makuharmonia on juuri niin täydellinen kuin muistimmekin!

YOGA WATER
ainekset:

• pätkä kurkkua
• lime
• tuoretta inkivääriä
• valkoista rommia
• sitruunalimpparia (Sprite, 7Up tms.)
• runsaasti jäitä

valmistus:
Leikkaa kurkusta muutama siivu jokaisen lasin pohjalle koristeeksi ja täytä lasit jäillä. Leikkaa lime lohkoiksi – jokaista drinksua varten tarvitaan noin kaksi lohkoa ja mahdollisesti yksi ekstra koristelua varten.

Täytä sheikkeri jäillä. Raasta kurkusta noin 1/2 cm pätkä drinksua kohti sheikkeriin. Raasta myös inkivääristä noin puolen teelusikallisen verran/drinksu. Purista limelohkoista mehu sheikkeriin ja laita lohkot sen jälkeen lasiin. Mittaa päälle rommi (4 cl/drinkki) ja sheikkaa viileäksi.
Jaa juoma laseihin ja kaada päälle tilkka limpparia.

 
Nautitaan mieluiten auringonpaisteessa, hyvässä seurassa, sanikat silmillä!

Melkein kokonainen viikko takana toimistohommia Riminin reissun jälkeen. Jos menee aika nopeasti lomalla, niin menee se kyllä näitä arkisia ratojakin tallatessa. Tuntuu kuin matkasta olisi jo tosi kauan, vaikka vasta viime lauantaina palasin kotiin.
Lomafiiliksiin on onneksi helppo palata nyt, kun helteet ja auringonpaiste saapui tänne pohjoiseenkin. Ei päivääkään liian aikaisin, jos minulta kysytään – mutta senhän taisitte jo tietääkin. Samoin reissussa näpsittyjä noin ziljoonaa kuvaa koneella pläräillessä voi melkein tuntea meren suolaisen tuoksun nenässään ja pehmeän rantahiekan rahinan varpaiden välissä. Aavistuksen kyllä tulee kaipuu takaisin, sillä Tinni jäi Riminille vielä toiseksi viikoksi miehensä kanssa ja heidän ihanat kuvat facebookissa muistuttavat, miten vain hetki sitten olin itse samoilla kulmilla.

Etukäteen olin ajatellut, että Rimillä tulee napsittua ihan älyttömästi asukuvia – olinhan varustautunut matkaan poikkeuksellisen laajalla asuvalikoimalla. Ja Tinnihän on aina hurjan huoliteltu juhlassa, arjessa, matkoilla ja kotona. Totuus oli kuitenkin se, että elämä vei, eikä aina voinut, ehtinyt tai halunnut pysähtyä pitämään puolen tunnin kuvaussessiota.
Yhtenä iltana, kun palasimme iltarimpsuilta takaisin hotellille, loistivat sisääntuloväylään maahan upotetut spotit niin houkuttelevasti, että ylipuhuin Tinnin poussaamaan kauniissa, viime talvena Australiasta hankitussa silkkimekossaan. Aivan mielettömän ihana kuosi, materiaali, malli – ja katsokaa nyt tuota selkäpuolen pääntien nyöritystä!
Kyllä muuten näkee, että Tinni matkustaa usein – lähemmäs (ellei jopa yli) kymmenen kertaa vuodessa. Kokeneen reissailijan matkalaukku ei kärsinyt ylipainosta, vaikka vaatevarasto oli tarkoitettu kahdeksi viikoksi. Lisäksi kaikki mukana oleva kesti mainiosti myös kuljetuksen aikaisen viikkaamisen ilman pahempia rypistymisongelmia. Tai niinkuin tuo hurmaava silkkimekko, joka on kevyt, menee pieneen tilaan ja oikenee henkarilla silitetyn veroiseksi muutamassa tunnissa ilman mitään erityistemppuja (tiedättehän: höyrytys kylppärissä kuuman suihkun avulla etc…). Täydellinen matkavaate monessakin mielessä siis.

Pakkaamisen lisäksi toinen asia, josta haluan ottaa oppia bestikseltäni, on värikoordinointi. Tinni pukeutuu vain harvoin mustaan – ja tuskin koskaan kokomustaan. Sen sijaan hän on valinnut lempivärinsä: violetti ja keltainen, sekä suosikkinsa aksenttiväreistä: oranssi. Kaikki hankinnat perustuvat näihin sävyihin ja – tadaa – koko garderobi on helposti koordinoitavissa keskenään! Kuinka moni voi sanoa samaa? En ainakaan minä… 😀
Arvatkaas muuten kuka pakkasi Mintun matkalaukun kotimatkalle? Aivan oikein, Tinnihän sen teki! Ja jostain syystä hän onnistui saamaan kamamäärän laukun sisään niin, että vetoketjulla avattavaa laajennusosaa ei tarvinnut hyödyntää lainkaan. Olin toki siirtänyt muutaman painavan jutun käsimatkatavaroihini (mennessä laukku painoi 25,6 kg ja kotiin palatessa 23,4 kg), mutta eihän ne kirjat niin olennaisesti tilaa vie. Taitolaji tuo pakkaaminenkin näköjään!

Seuraavaa yhteisreissua alettiin suunnitella tietty saman tien. Vahva ehdokas olisi uuteen nousuun siistiytymisen myötä noussut Mallorca tai ehkä jopa Ibiza, jonka olemme molemmat onnistuneet tähän asti välttämään. Tosin, mikäli suunnitelma on sama, että Tinni viettää samassa kohteessa ensin viikon minun kanssani ja sitten toisen viikon miehensä kanssa, valinta kohdistuu todennäköisimmin Italiaan. No onneksi saapasmaassa riittää vielä koluamattomia kohteita, vaikka me molemmat olemmekin siellä lukuisia kertoja lomailleet. Onneksi päätöksiä ei todellakaan tarvitse tehdä vielä – matkakohteen valinta on yksi koko homman ihanuuksista!

• mekko, Kachel (ostettu Canberrasta)
• sandaalit, Geox
• laukku, Furla
• ranne-, kaula- ja korvakorut, Frey Wille
• pikkusormus, Kalevala
• vihkisormukset, Cartier ja Aurifaber 

Olen ollut kirjoittamassa tätä postausta jo vaikka miten pitkään! Itse tykkään nimittäin kovasti lukea ja kuulla muiden löytämistä uusista hyvistä kosmetiikkatuotteista – ja kokeilla varovaisesti vähän uutta. Oikeastaan jumitan mielelläni vanhoissa hyviksi havaituissa luottotuotteissa, mutta aina joskus löytyy jotain, mikä pistää uusiksi meikkipussin ja kylppärin kaapin sisältöä.
Tässä nyt esittelyssä muutamia viimeisen puolen vuoden aikana testaamiani tuotteita, joihin olen tykästynyt niin, että niitä voidaan jo kutsua uusiksi vakilemppareiksi.
Kevään ja kesän aikana löytämiäni uusia lemppareita on: kasvoille perinteisen voiteen sijaan laitettava öljy, kynsienkuorintavoide, joka poistaa kuivahtaneet kynsinauhat, kuitukankaiset kasvonaamiot, joissa vaikuttavat aineet ovat jo valmiina, kynsilakan pikakuivattaja ja bikinirajojen hoitoon tarkoitettu, punaisia pilkkuja ja sisäänkasvaneita karvoja ehkäisevä voide.

Kasvoöljyihin jäin koukkuun jo talvella. Miten ihanan pehmeältä ja kimmoisalta iho tuntuukaan aamulla, kun on nukkunut yön öljy kasvoilla ja dekolteella! Olen ehtinyt testata Kiéhl’sin, L’Oréalin, orgaanisen M Picaut -merkin ja Lumenen kasvoöljyjä. Kaikki ovat toimineet aivan mainiosti, mutta suosikkini on ehkä lähes tuoksuton M Picaut tai sitten Kiéhl’sin voimakkaan laventelinen versio. Viimeksi mainittua en suosittele, jos laventelin tuoksu tökkii. Itse olen normaalisti hyvin tuoksuherkkä, mutta luonnonlaventeli toimi yllättävän hyvin.
Tällä hetkellä käytössä on Lumenen Complete Rewind kasvoöljy* – ja se toimii mainiosti myös.

Olen aina ollut tosi huono käyttämään kasvonaamioita, vaikka hyvin tiedän, että varsinkin aikuinen iho kaipaa silloin tällöin kunnon tehoboostia. Sen jälkeen, kun löysin kuitukankaiset valmiit naamiot, tilanne on ollut aivan toinen. Puhtaalle iholle levitettävä naamari on niin helppokäyttöinen, että hoitoja tulee tehtyä silloinkin, kun aikaa mihinkään kunnolliseen itsehemmotteluhetkeen ei ole. Olen testannut muutamia erilaisia ja suosikkini on rauhoittava ja kosteuttava MASQ+ -naamio*, jonka sain testiin taannoisilta Stockholm Beauty Weekiltä.

Lisäplussana tehokas pelotteluefekti!

Näin bikinikaudella olen löytänyt korvaamattoman avun RFSU:n “Hair Helper” -voiteesta*. Ihan täysin se ei tietenkään estä punaisten pilkkujen muodostumista tai karvojen sisäänkasvamista bikinirajojen siivouksen jälkeen, mutta kun aloin käyttää kevyen geelimäistä voidetta, tilanne on ollut kirjaimellisesti huomattavasti rauhallisempi. Tuote on melko tuoksuton ja se viilentää ja rauhoittaa ihoa todella tehokkaasti.

Yves Rocherin kynsienkuorintavoiteesta* tuli myös suosikki tosi nopeasti. Haaveilen aina, että olisin yksi niistä huolitelluista naisista, jotka käyvät säännöllisesti, vähintään kerran kuukaudessa, manikyyrissä ja joiden kynnet ja kädet olisivat aina hyvin hoidetut ja kauniit. Käytännössä ehdin kuitenkin istahtaa hoitopenkkiin ehkä pari kertaa vuodessa.
Kuorintavoide onneksi pelastaa suuremmilta katastrofeilta. Kevyt hieronta poistaa kuolleen solukon ja kuivuneet kynsinauhat hellävaraisesti. Kynnen pinta tuntuu heti paljon tasaisemmalta ja kynsinauhat pehmeiltä ja joustavilta.

Kynsien lakkaaminen on helppo tapa piristää olemusta ja mieltä. Monet naiset käyttävät huulipunaa samaan tarkoitukseen, mutta itse kun en ole oikein oppinut koskaan niitä käyttämään, on kynsilakka aivan loistava vaihtoehto. Paitsi että mikään ei ole rasittavampaa kuin se, että kun on askarrellut ajan kanssa jotkut tosi ihanan herkulliset ja hienot lakkaukset – ja sitten tökkäistä ne rullalle johonkin tietokoneen kulmaan tai farkun nappiin.
Vuosien saatossa olen testannut vaikka mitä lakkojen pikakuivattajia, mutta yleisin kokemukseni on se, että joko ne ei toimi tavallista päällyslakkaa kummemmin tai sitten ne “sammuttavat” kirkkaimmatkin sävyt tylsän harmahtaviksi. Mavalan Mavadry ei varmasti ole mikään uutuus, mutta jostain syystä päädyin testaamaan sitä vasta nyt. Ja oikeasti hämmästyin, miten hyvin se toimii! Lakka kuivuu ilmiömäisen nopeasti ja kovettuukin lähes puutarhahommia kestäväksi. Lisäksi kynnen pinta jää ihanan syvän kiiltäväksi. En edes tajua, miten olen pärjännyt tähän asti ilman tuota!
Tähdellä * -merkityt saatu blogin kautta.