Ja jälleen on lauantai ja viikon drinksun aika!
Tämän viikon drinkki on nimeltään “Stockholm Sour” ja alunperin ohje on peräisin Absolut Vodkan uutiskirjeestä (kyllä, luitte oikein, tuo on yksi niistä noin kahdestasadastatuhannesta uutiskirjeestä, jotka joskus olen viisauksissani tilannut sähköpostilaatikkoa tukkimaan… :D). Makeanraikas drinksu saa makunsa omenan, mantelin ja sitruunan yllättävästä, mutta oikein ihanasti toimivasta liitosta.

STOCKHOLM SOUR
yksi drinksu
Ainekset:

• 4 cl Vodka
• 3 cl Amaretto
• 3 cl sitruunan mehua
• 1 cl sokerilientä
• ¼ omena
• jäitä

Valmistus:
Muusaa omena sheikkerissä, mittaa päälle muut ainesosat ja täytä jäillä. Sheikkaa viileäksi ja kaada jäillä täytettyyn lasiin.



Oikeat baarimikot ovat tarkkoja siitä, että drinksut ovat myös koristeltu kauniisti ja kokonaisuutta korostavasti. Ihan niinkuin ruoka-annoksissakin, myös juomissa visuaalinen puoli korostaa kokonaiselämystä. Meillä ei olla oltu niin hirmu luovia drinksukoristeluiden suhteen, mansikka tai sitruunan siivu lasin reunassa on saanut riittää. Tänään yritettiin kuitenkin panostaa hiukan… Tosin omenat päätyivät aika pian juoman sekaan, mutta kivalta ne näyttivät sielläkin!

 
Ihanaa kesälauantai-iltaa kaikille toivottelevat Minttu, baarimikko-Peetu ja makutuomarina toiminut Greta!

Luin joskus jostain, että jokaisella naisella pitäisi olla varastoissaan yksi upea punainen mekko. Pikkupunainen ei tosin yleensä sovi yhtä kovaan käyttöön kuin LBD ihan jo pelkästään siitä syystä, että musta mekko häipyy helpommin taustaan, on anonyymimpi ja siten helpommin eri fiiliksiin muokattavissa. Punainen näkyy ja kuuluu – ja jää ihmisten mieleen. Mustaan mekkoon voi pukeutua vaikka monta kertaa viikossa – eikä kukaan välttämättä tajua, että kysymyksessä on sama vaate.
Silti punaisessa mekossa on klassista, magneettista vetoa. Punainen ei ole mikä tahansa väri. Jos on uskomista siihen muinaiseen “ajatusteluku”-leikkiin, jonka lopuksi piti sanoa työkalu (99 % vastasi “vasara”) ja väri, lähes poikkeuksetta kaikki, sukupuoleen, ikään tai vakaumukseen katsomatta, vastasi “punainen”. Eli väittäisin, että punainen on kaikkien värien äiti.

Mutta taipuu se punainenkin useampaan tyyliin. Peetu hankki Asokselta tämän aivan mielettömän ihanan tulipunaisen mekon viime uuden vuoden juhlia varten. Silloin asustuksena toimi klassiset mustat pumpsit, pikkuinen kirjekuorilaukku ja bling-bling -korut sekä hiukset 50-lukutyylisillä selkeillä kiharoilla.
Perjantaiseen leffailta/ravintolaillallinen -menoon puuvillainen, kauniisti kolmiulotteisilla brodyyrikukkasilla koristeltu mekko muuntuu helposti rentojen tennareitten ja ponnarin avulla. Lapsi on onneksi perinyt äidiltään periaatteen, että mitä niitä kauneimpia mekkoja turhaan säästelemään – päälle vain, aina kun siihen tarjoutuu mahdollisuus!

Mutta kyllä sitä pitäisi hankkia omaankin garderobiin joku veretseisauttavan ihana kirkkaanpunainen mekkoihanuus! Valitettavasti se superkiva, itse ompelemani mokkainen minimekko, joka on esitelty täällä ja joka edelleen toivorikkaana roikkuu kellarin vaatetangossa, ei ole osoittanut minkäänlaisia päälle sopimisen oireita tässä viime vuosina… 😀



 

• mekko, Asos
• tennarit, Vans
• aurinkolasit, Ray Ban

Grillissä tai muurinpohjapannulla paistettu mausteinen lohi ja ruokaisan raikas, chévrellä ja itketetyillä kurkuilla terästetty cous-cous salaatti on täydellinen kesäaterian kombo. Ei ole myöskään mitään väliä, vaikka sataisi, nokilohi valmistuu mainiosti myös uunissa. Tosin silloin ei pääse nauttimaan tummaksi paahtuneen grillipinnan suloisen syntisestä mausta, mutta lohi itsessään on oikein herkullista silti.
Testasimme ohjeita alkukesästä Tampereella, kun vietimme tyttöiltaa Tinnin luona. Tarkoitus oli tosiaan silloin istuskella pihalla ja antaa samalla ruuan valmistua avotulella. Säiden haltijat eivät kuitenkaan halunneet kompata suunnitelmaamme ja Tinni armahti grillimestarin (and that will be me!) seisomasta yksin ulkona kaloja ja tulta vahtimassa.

Nokilohen ohjeen Tinni on napannut alunperin käsittääkseni Hesarista ja cous-cous salaatin jostain ranskalaisesta akkainlehdestä.
NOKILOHI
Ohjeen mukaan noin 5 – 6 annosta, mutta sanoisin, että paremminkin 4 – 5 annosta näillä määrillä
Ainekset:

• 1 kg nahallista lohifileetä
• 1 dl voisulaa

mausteseos:

• 2 rkl paprikajauhetta
• 2 tl mustapippuria myllystä
• 2 tl kuivattua timjamia
• 2 tl kuivattua oreganoa
• 2 tl cyrryjauhetta
• 2 tl sokeria
• 1 tl cayannepippuria
• 2-3 tl suolaa

Valmistus ohjeen mukaan:
Sekoita mausteseoksen ainekset keskenään. Viipaloi lohi nahkoineen annospaloiksi. Sulata voi. Kasta kalat lämpimään voisulaan. Mausta kauttaaltaan mausteseoksella ja nosta kuumalle muurinpohjapannulle tai grilliin nahkapuoli ylöspäin. Anna hiillostua tummaksi. Käännä ja paista toinen puoli samaan tapaan. Tarjoa esimerkiksi perunoiden kanssa tai sitten vaikkapa herkullisen cous-cous salaatin kanssa.
Valmistus uunissa á la Tinni & Minttu:
Sekoita mausteseoksen ainekset keskenään. Sulata voi. Valuta voisula lohifileen päälle ja mausta paksulti mausteseoksella. Laita 175 asteiseen uuniin noin 35 – 40 minuutiksi – varo paistamasta liikaa, ettei lohesta tule liian kuivaa.

TINNIN COUS-COUS SALAATTI
Ohjeesta riittää lisukkeeksi noin 6 hengelle
Ainekset:

• cous-cousia 4 hengen annos (paketin ohjeen mukaan)
• 1/2 dl hyvää öljyä (meillä oli pähkinäöljyä, mutta hyvä oliiviöljy käy myös)
• 12 kpl aurinkokuivattua tomaattia
• 200 g chévreä
• 1/2 iso kurkku
• ruukku lehtipersiljaa
• 2 rkl Provencen yrttejä (rosmariini, rakuuna, oregano – kuivana)
• suolaa
• pippuria pippurimyllystä

Valmistus:
Aloita cous-cousista, että se ehtii jäähtyä. Sekoita Provencen yrtit öljyyn ja sekoita cous-cousin sekaan ja anna hautua kypsäksi.
Kurkkujen itkettäminen: halkaise kurkku pitkittäin ja kaiverra esim. ruokalusikalla kurkun siemenosuus pois. Leikkaa paksuhkoja siivuja ja levitä ne talouspaperille. Ripottele päälle vähän suolaa ja anna itkeä hetki. Puristele ylimääräinen neste talouspaperiin.
Pilko aurinkokuivatut tomaatit ja chévre. Saksi lehtipersilja silpuksi ja sekoita kaikki ainekset (myös kurkut) cous-cousin sekaan. Mausta suolalla ja pippurilla.
Salaatin voi hyvin valmistaa hyvissä ajoin jääkaappiin odottelemaan, sillä maut avautuvat ajan kanssa. Melkein voisi sanoa, että tämä on aina parhaimmillaan vasta toisena päivänä.

Mikäli aterialle kaipaa enemmän vihanneksia, voi oheen pyöräyttää vielä yksinkertaisen vihreän salaatin. Meidän versiossa on vain jääsalaattia, rucolaa ja vesimelonia. Kastikkeena öljyn ja sitruunan mehun sekoitusta. Simppeliä mutta raikasta ja herkullista!

Omnomnomnomnom!!

On aika erikoinen fiilis hiippailla toimistolla lähes yksinään, kun kaikki muut ovat lomilla. Melkein kuin olisi duunissa ihan eri paikassa kuin normaalisti – tai kesätöissä. Meiliboksiin putoilee vain harvakseltaan viestejä ja nekin vähät ovat sisällöltään enemmän informatiivisia kuin vaativia. Työpaikan yleinen tempo tasaantuu ja pulssi laskee lähelle leposykettä.
Nyt on juuri se legendaarinen – jopa hiukan mystinen – hetki toimistolla, kun kaikki ihan vähän oikeasti hiljenee. Mikä tarkoittaa sitä, että nyt pitäisi tehdä kaikki ne jutut/projektit/tehtävät, joita normaalin arjen ad hoc -hässäkässä on siirtänyt siihen, kun on vähän rauhallisempaa. Yleensähän tuo aika ei koita milloinkaan, sillä silloin ihminen on lomalla. Mintun vapaat ajoittuu nyt tänä kesänä niin, että saan viettää useamman viikon lähetulkoon ypönä officella.

Ei ole siis mitään tekosyytä olla tarttumatta “rauhallisempia aikoja” odottaneisiin isoihin, keskittymistä vaativiin projekteihin. Jotenkin se vaan tuntuu ihan älyttömän vaikealta. Kun on tottunut siihen, että koko vuosi on täynnä hässäkkää, isompia ja pienempiä tulipaloja riittää sammutettavaksi ja dead linet seuraavat toisiaan hengästyttävällä tahdilla, on näköjään varsin haastavaa ryhtyä toimeen, kun aikaa on vaikka kuinka (niin on kyllä haravoitavaakin…) eikä varsinaista projektin päätöspäivää ole merkitty kalenteriin.
No, “peruna kerrallaan” – niinkuin sanotaan. Pitää vain aloittaa yhdestä kulmasta ja olla hengästymättä homman suuruudesta.

Peetulla ei tosin ole samanlaisia ongelmia omassa kesätyössään. Asiakaspalveluhommissa riittää sarkaa vuodenajoista riippumatta. Ja sehän on tietty sikäli hyvä, että muuten kesälomasijaisia ei tarvittaisi ollenkaan.
Ruutuvekkari toimii Peetun kesäisenä toimistoasuna. Valkoisen teepparin kanssa kokonaisuudesta tulee ihanan raikas ja tolppakorot täydentää hienosti (ja tekee muutenkin pitkistä sääristä noin kilometrin pituiset!).

 

• t- paita, Primark
• hame, Monki
• sandaalit, Carin Wester

Iso-Britannian tuore prinsessa, Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa Prinsessa Charlotte, kastettiin viime sunnuntaina. Koko poppoo oli tietty puettu ja stailattu tilaisuutta varten ihan vimpan päälle, mutta ehdottomasti kaikkein hurmaavin oli prinssi George!
Pikkuprinssi oli pukeutunut (puettu…) punaisiin polvihousuihin ja punaisella brodeerattuun valkoiseen kauluspaitaan, kokonaisuuden täydensi mustat remmikengät ja valkoiset nilkkasukat. Ihan väkisinkin tulee ajatelleeksi, että vaatteiden valinta oli kunnianosoitus prinsessa Dianalle. Kysymyksessä on nimittäin tismalleen sama asu, johon isä-prinssi William oli puettu hänen pikkuveljen prinssi Harryn ristiäisissä.

No onhan tämä tulokaskin aivan järkyn suloinen! Kastemekko on sama, jota isoveli prinssi George käytti omissa ristiäisissään ja tarkka replika vuonna 1841 Queen Victorian vanhimmalle tyttärelle (Victoria hänkin, hauskoja noi kuninkaalliset…) valmistetusta mekosta. Alkuperäinen on nyt konservoitu säilöön, mutta tosi ihanalta näyttää tuo käsin hienosta Honiton-pitsistä valmistettu ja valkoisella silkkisatiinilla vuorattu uusiomekkokin.

Tyylipisteitä hurmaavista vintage-henkisistä vaunuista! Ymmärrän toki, että kaiken maailman bugaboot toimivat huomattavasti ketterämmin urbaanissa city-viidakossa, mutta retro-vankkurit voittavat kyllä selkeästi, kun puhutaan tyylikkyydestä.
Kate Middleton oli ristiäisissä juuri niin virheettömän tyylikäs kuin hänellä on tapana. Takki/mekko/takkimekko on Alexander McQueenin ja hattu brittikuninkaallisten vaki-modistin, Jane Taylorin käsialaa.

Kuningataräiti on aina aivan vastustamattoman herttainen, mutta ihan täysiä pisteitä en kyllä turhan jäykkälinjaisesta hatusta anna. Asun hento, lämmin vaaleanpunainen on sen sijaan just ihana!

Pippa Middleton oli pukeutunut saman tyyliseen takkimekkoon kuin sisarensa. Itseasiassa sisarusten tyyli oli niin samanlainen, että mielestäni se on jo vähän outoa… Pippan mekon on suunnitellut Emilia Wickstead, mutta periaatteessa kokonaisuus olisi voinut tulla, kampausta ja hattua myöten samasta osoitteesta kuin juhlakalun äidin. 

Onko samankaltaisuus vahinko vai tarkoitus? Vahingolta vaikuttaa ainakin minusta – ja vielä aika nololta sikäli, kun sisarukset ovat monella tapaa muutenkin niin saman näköiset.

Tässä kuvassa näkyy vielä paremmin Kate Middletonin ihana nutturakampaus! Ja oli kuninkaallisia tai ei – äidin rakastava katse tuntuu hyvältä mahanpohjassa asti.
Kuvat: The British Monarchy & Elle