Tästä on tainnut olla aikaisemminkin jo puhetta, mutta ilmeisesti en ole ollenkaan yksin sen kanssa, että mielessäni annan nimen monille vaatteilleni. Garderobista löytyy mm. vyötäröjakku (sellainen vyötäröltä laskosteltu juttu), kirjastotätihousut ja merimekko (vain väri, ei muuta merellistä…). Mustan, Lindexiltä aikoinaan ostamani, neulepaidan nimi on nimmarineule.
Rinnuksille vaalealla ja läpikuultavilla paljeteilla kirjaillulla tekstillä ei todellakaan ole mitään tekemistä nimikirjoituksen kanssa – Crème de la crème siinä lukee – mutta yhtäkaikki, neule on ollut alusta asti itselleni nimmarineule ja siinä ei järkipuheet auta.

Tämän illan ohjelmassa on ensinnäkin mennä aikaisin nukkumaan (as if…) ja aloitella Helsingin reissulle pakkaamista. Meillä on huomenna töiden jälkeen totaalisen remontin läpikäyneen toimiston “House Warming Party” ja siksi pitää poikkeuksellisesti yrittää valmistautua reissuun lähtöön oikein hyvissä ajoin.
Hiukan kyllä ihmetyttää, että mitähän oikein pitäisi pakata mukaan. Mikäli tämänpäiväistä facebook-feediä on uskominen, on Helsingissä satanut lunta. Yleensä Tukholman ja Helsingin säätila ja lämpötilat on about samat, mutta vaikka tänään onkin ollut varsin railakkaan kirpeä tuuli, lumentulo tuntuu vielä aikas kaukaiselta ajatukselta. No, ehkä se riittää, jos otan takiksi vettäpitävän puolilämpimän öljykangastakin. Eihän sinne nyt varsinaisesti olla ulkoilemaan menossa.

On se vaan jotenkin hassua, että vaikka reissaan Suomeen varsin usein – eikä kysymyksessä ole mikään varsinaisesti eksoottinen matkakohde itselleni – siitä huolimatta sitä tuntee lähestyvän matkan kutkutuksen mahanpohjassa. Kyllä se taitaa niin olla, että yksi matkustamisen nautintoja on itse lähteminen; aivan sama, minne on menossa. Siitäkin huolimatta, että pakkaaminen on yksi niitä rasittavimpia ja vaikeimpia puuhia, mitä voi olla.
Onneksi testailin viime viikonloppuna, rauhaisaa kotiaikaa viettäessäni, lauantain asut, kampaukset ja meikit, joten varsinaista asukriisiä kieltäydyn nyt potemasta. Mutta ei, kyllä tässä nyt täytyy ryhtyä tuumasta toimeen tuon pakkaamisen kanssa, ettei iske päälle ihan muunlaiset kriisit. 🙂

• neulepaita, Lindex
• hame, H&M
• kengät, Bronx

Ensi perjantain palkkapäivä näyttää jälleen houkuttelevan monet svenne-brandit pitämään ystiksiään. Tällä kertaa vuorossa on Rodebjer, Hunkydory ja Swedish Hasbeens.
Itselläni on nyt niin sekunttiaikataulu viikonlopun Helsingin reissun vuoksi, että en taida ehtiä osallistua mihinkään shoppailuhurmokseen. Hiukan kieltämättä harmittaa, mutta tuleehan sitä taas uusia tilaisuuksia – eikä tavara maailmasta ostamalla lopu…
Tässä kuitenkin ystiksien koordinaatit tiedoksi kaikille niille, jotka ovat täällä kulmilla nyt tulevana viikonloppuna.


Ja tämä viimeinen on siis Swedish Hasbeensin Sample Sale. 🙂

Elikkä suosikit uusinnassa – tai jotain sinnepäin.
Aika paljon olen jaksanut kitistä täällä syksyn tulosta ja syksyssä elämisestä. Yksi positiivinen puoli on kuitenkin se, että monet syys-/talvikaudelle sopivat vaatteet alkavat tuntua jo aika aikaisin keväällä liian synkiltä ja jäävät tästä syystä vähälle käytölle tai kokonaan kaapin perukoille. Puoleksikin vuodeksi helposti venähtävä käyttötauko aiheuttaa sen, että monet lempparivetimet tuntuvat näin syksyllä kuin uusilta. Melkein siis kuin olisi uusia vaatteita, mutta sillä erotuksella, että vanhoille luottovetimille on jo valmiiksi sopivia kavereita garderobissa.

En edes muista, miten mones yhteinen talvi meillä alkaa tuon metsänvihreän COS:in villaneuletakin kanssa. Ilahduin kuitenkin aivan vilpittömästi, kun aamukiireessä kaappia penkoessani se sattui käteeni. Periaatteessa en ollut unohtanut neuletakin olemassaoloa, mutta aktiivisesti en kyllä enää muistanut sitä etsiä. Melkein kuin olisi löytänyt uuden, kivan vaatteen!
Loppu asu muokkaantui aivan itsestään neuletakin ympärille. Olen käyttänyt aika usein sitä yhdistettynä H&M:n pliseerattuun kukka-/camo-kuosiseen hameeseen. Kombo on mielestäni kivalla tavalla kaino. Fiilistä terästää vielä kunnon nauhakengät.

Hei mutta huomaatteko – viikon puoliväli on ohitettu kunnialla! Nyt on enää kaksi päivää töitä ja sitten lauantaina odottaa Helsinki ja Blogger’s Inspiration Day sekä Indiedays Blog Awards! Niin kivaa!!

 

• neuletakki, COS
• hame, H&M
• kengät, Vagabond

Olen jo pitkään yrittänyt löytää hyvän voidemaisen poskipunan. Ihoni on varsinkin talvisin tosi kuiva ja haluaisin jättää puuterin käytön aivan minimiin. Kakkumaisen perusposkipunan levittäminen siististi puuteroimattomille kasvoille on kuitenkin aivan mahdoton tehtävä.
Olen testannut aika moniakin erilaisia voide- tai moussemuodossa olevia ei-puuterimaisia poskipunia, mutta tähän asti kaikissa on ollut niin paljon puutteita, että mikään ei ole jäänyt testausta pidempiaikaiseksi tuttavuudeksi. Osa (varsinkin ne moussemaiset) antavat kyllä ihan kauniin sävyn, mutta viimeistään lounaaseen mennessä peilistä kurkistaa takaisin vitivalkoposkinen haamu. Mihin lie väri muutamassa tunnissa haihtunut… Jotkut voidemaiset punat ovat puolestaan niin rasvaisia, että hiukset tuntuu liimaantuvan kiinni poskiin, mikä ei tietty ole kovin toivottavaa.

Sain muutama viikko sitten testattavakseni Lumenen Rasberry Miracle -sarjan voidemaiset poskipunapuikot. Sen verran olin lukenut tuotteesta etukäteen, että odotukset olivat varsin korkealla. Poskipunapuikkojen helppokäyttöisyyttä, kestävyyttä, kauniin luonnollisia sävyjä ja samettimaista olemusta tuntuvat kehuvan käytännöllisesti katsoen kaikki.

Rasberry Miracle -poskipunat muistuttavat isoa huulipunaa. Hylsy myös toimii samaan tapaan – eli hopeisesta kannasta ruuvaamalla puikkoa saa enemmän esiin. Sävyjä on neljä: luonnollinen, hiukan rusehtava Aamun kajo (1), roosan koralli Ruusut hehkuvat (2), heleä roosa Kukkaniityllä (3) ja lämmin koralli Kesä hymyilee (4).
Meidän kolmihenkinen (Karkki, Peetu, Minttu) ja kuivaihoinen testaustiimimme ihastui poskipunapuikkoihin aivan välittömästi. Tuntuu aika hassulta, mutta Karkin sanoin: kaikki valikoiman sävyt näyttävät sopivan kaikille. Voidemainen väri sulautuu pehmeästi omaan ihoon, joka edelleen kuultaa alta kauniisti. Koska emme enää asu saman katon alla, meidän oli kuitenkin valittava suosikkimme. Peetulle sopii aina parhaiten puhtaimmat ja heleimmät punaisen sävyt, niinpä hän nappasi mukaansa Uumajaan roosan sävyn nro 3. Karkki viihtyy parhaiten lempeän lämpimissä sävyissä, joten hän omi korallin sävyn nro 4.

Itse olen pääasiassa käyttänyt erittäin luonnollisen sävyistä poskipunapuikkoa nro: 2, mutta myös aavistuksen aurinkopuuterimaisen efektin antava sävy nro 1 on ollut mieluinen.
Rasberry Miracle -poskipunien käyttö on helppoa. Sen kuin vain töpsyttelee puikosta hiukkasen väriä poskipäille heti meikkivoiteen päälle ja tasoittelee sormenpäillä. Pelkäsin etukäteen, että miten vaikea lopputuloksesta on saada luonnollisen näköinen – mutta voin kertoa, että se on ihan superhelppoa ja homma sujuu todella nopsaan.

Lopputulos on kivasti raikkaan ja reippaan näköinen, ihan kuin olisi ollut ulkoilemassa ja sen jälkeen nauttinut super-vihersmoothien. Arkiaamuisin varsinkin arvostan todella paljon sitä, että parin punasipaisun avulla voin näyttää heränneeltä ja terveyttä puhkuvalta, vaikka fiilis olisi kaikkea muuta.
Suosittelen siis lämpimästi kaikille muillekin – ja etenkin, jos iho on kuivuuteen taipuvainen. Nyt noin neljän viikon aktiivisen testaamisen jälkeen ei ole oikeastaan mitään pahaa sanottavaa. Paitsi ehkä se, että kantsii muistaa kiertää poskipunapuikko takaisin alas, jos ei halua, että se liiskaantuu korkkiin. Mutta sekin taitaa olla enempi käyttäjän kuin itse tuotteen vika.

Ajattelin vinkata kaikkien Jamie Oliver fanien iloksi, että Tukholmassa on avattu celebrity-kokin italiahenkistä ruokaa tarjoileva konseptiravintola Jamie’s Italian.

Avajaisia juhlittiin viime viikolla sellaisessa tungoksessa, että jätin suosiolla kamerani laukkuun. Mutkattoman mukavan tunnelmalliselta paikka kuitenkin näyttää. Ruokaa en ole muuten maistanut, mutta avajaisissa tarjotut useat erilaiset antipastot olivat todella herkullisia! Hintatasoltaan keskellä Tukholmaa, Stureplanilla Scandic Hotel Anglaisin kyljessä, sijaitseva Jamie’s Italian on hyvinkin maltillista keskitasoa. Siinä ainakin itselleni kaksi hyvää syytä, joiden ansiosta aion mennä testaamaan uutuusravintolan vielä ihan kunnolla.
Tarkemmat koordinaatit Jamie’s Italian ravintolaan tässä: