Ihan minipieni paussi tässä lomailun ja työnteon välissä ennenkuin seurueeni ihan väkisin haluaa lähteä illalliselle, joten pikaiset terkut täältä kesäisen lämpimästä Berliinistä!
Onnistuin hankkimaan pienen flunssanpoikasen, joten ihan hurjasti ei ole tullut tässä sheikattua. Mitenkään erityisesti se ei haittaa, sillä nautin yleensäkin matkoilla ihan vain siitä, että voin rauhakseen kuljeksia pitkin katuja, pysähtyä mukavan näköiseen kahvilaan pienelle breikille ja vain katsella ihmisiä ja ihmetellä maailman menoa.
Tänään oli ihan oikea työpäivä ja onneksi pääsin sen verran kuntoon, että ääni kesti tunnin puhumisen parinkymmenen hengen porukalle keskellä messuhälinää. Juuri tällä hetkellä kurkustani ei sitten tulekaan kuin pientä kähinää. No, olo ei ole enää flunssaisen kipeä, joten pieni nokan vuotaminen ja äänen käheys ovat pikkuasioita.

Ihan koko päivä ei mennyt messuilla, vaan olen ehtinyt kävelemään ympäri Berliiniä hyvän ystäväni Camillan ja hänen Berliinissä asuvan tyttärensä Lisan kanssa. On muuten aivan mielettömän hienoa, kun on joku “paikallinen” oppaana. Ollaan syöty todella hyvin ja nähty kivoja paikkoja, kun Lisa on ollut oppaana.
Kirjoitan ilman muuta ihan kunnollisen vinkkipostauksen, mistä löytyy Berliinin paras pizza, herkullisin hampurilainen (jota tullaan jonottamaan kauempaakin), parhaat shoppailut, ihanimmat käppäilyalueet ja kiinnostavin katutaide.

Kamera kourassa kulkeminen tarkoittaa Berliinissä sitä, että etenemisvauhti alkaa muistuttaa koiran ulkoilutusta. Jokaikisen kulman takana on aina jotain kivaa, hauskaa, mielenkiintoista tai kaunista kuvattavaa. Eteneminen on toisin sanoen vähintäänkin töksähtelevää. Haha!

Olen jo ehtinyt rakastua Berliiniläiseen kahvilakulttuuriin! Vaikuttaa siltä, että jokaikisestä paikasta saa tuorepuristettua appelsiinimehua (vrt. ensimmäinen kuva) tai mahtavia smoothieita. Flunssan karkoitukseen sain suositukseksi kuvan ihanan raikkaan Vitamine Boost -smoothien, jonka voimakas inkiväärin maku todella tuntui hävittävän kaikki vilustumisen oireet.

Seurueeni alkaa tuossa jo huudella, että nyt olisi aika lähteä syömään, mutta tähän kuvaan pitää vielä kommentoida, että on kyllä aivan mielettömän hienoa, miten Berliinin kokoisessa kaupungissa on kevyen liikenteen väylät on hoidettu hienosti ja turvallisesti. Lähes joka paikassa tuntuu olevan punaisella huomiovärillä merkatut, muusta liikenteestä eristetyt hyväkuntoiset pyörätiet. Tästä vähän mallia sekä meille että teille?

 
Mutta mikä ihme mahtaa olla tarina tuon parvekkeen kaiteella pasteeraavan sähkönsinisen vasikan/pässin tarina?

On kaksi hyvää syytä pysyä ainakin jonkin verran kärryillä siitä, mitä voimakkaita trendejä on tulossa:

1. On hauskaa olla tietoinen tulevista trendeistä hyvissä ajoin, koska silloin on helpompi kaikessa rauhassa poimia kivoja ajankohtaisia mausteita omaan pukeutumiseensa ja tehdä itselle sopivia sovelluksia trendijutuista.
2. Mahdollisten vähän kalliimpien ja pitkäaikaisempaan käyttöön ajateltujen vetimien kohdalla on yleensä hyvä olla tietoinen siitä, mihin suuntaan trendipyörä on pyörähtämässä. Eli, jos on vähänkään epävarma, kannattaa poletit satsata sellaiseen tyyliin, jonka tietää olevan ns. nousussa. Näin saadaan garderobiin mahdollisimman pitkäikäisiä kamppeita.

Juuri nyt on oivallinen tilaisuus käydä lukemassa täältä juttu, jossa olen analysoinut Tukholman muotiviikon kaikki näytökset ja karsinut jyvät akanoista. Lopputuloksena on neljä vahvaa trendiä kevät-kesä 2015 -sesongille ja vinkit käyttöön otettavaksi jo nyt! Koko juttu löytyy siis täältä: Neljä trendiä muotiviikoilta.
Tämänkin kollaasin kuvat: Kristian Löveborg

Seuraavaan H&M:n yhteistyömalliston lanseerauspäivään on vielä reilu pari kuukautta. Pidempään Go 4 it vol. 2 -blogia seuranneet tietävät, että olen aina innostunut ihan täysillä varsinkin juuri noista Henkan yhteistyöjutuista, vaikka kyllähän Lindexinkin vastaavista on melkein aina tullut jotain hankittua. Joskus aiheesta vouhkatessani sain kommenttiboksiin kysymyksen, että onko kyseessä vain aina kulloistakin mallistoa kohtaan kehitetystä hypestä, jonka perässä juoksen, vai käytänkö ihan oikeasti kaikkia hankkimiani vetimiä.
Tapoihini ei todellakaan kuulu ostaa vartavasten kertakäyttöön tulevia vaatteita – päinvastoin. Taisin luvata, että teen oikein kokoelmapostauksen kaikista, yhä käytössä olevista yhteistyömallistohankinnoistani. Projekti odottaa yhä toteutumistaan, mutta tässä nyt jälleen yksi todiste siitä, että käytössä ovat. Karkin ihana musta silkkipaita on nimittäin peräisin H&M:n Viktor&Rolf -mallistosta. Ja vuosi oli muistaakseni 2007 (melkein väittäisin, että olen oikeassa vuoden suhteen. 2006 oli Stella McCartney ja 2008 Roberto Cavalli, joten Viktor&Rolf on väkisin vuonna 2007).

Musta outfit ei mitenkään erityisen helposti ole liiallisen hempeä, mutta Karkki halusi kuitenkin terävöittää yleisilmettä Acnen makeitten nilkkureitten avulla. Henkan aavistuksen a-linjainen hame antaa kivan tiimalasiefektin. Kokomusta asu voi olla hyvinkin ilmeikäs!
Ai, että harmittaa, kun jonkun ihme järkevyyspuuskan vallassa jätin nuo samaiset kengät, mutta mokkaisina ja sähkönsinisinä ostamatta, vaikka alesta olisi saanut puoleen hintaan! No, ehkä Karkki on ihan tyytyväinen, ettei joudu olemaan äiskän kanssa kenkäsamis. Toisaalta ei me nyt niin paljon yhdessä liikuta, joten tuskin kukaan olisi huomannut, että meillä on samanlaiset nilkkurit. Tajusin olleeni muka järkevä ihan väärään aikaan ja laukkasin heti, kun vain pääsin, takaisin kauppaan, mutta eihän siellä ollut enää ainuttakaan paria jäljellä yhtään minkään värisenä. Oh well.

 

• paita, Viktor&Rolf for H&M
• hame, H&M
• kengät, Acne

Instagramin perusteella tiedän, että ainakin osassa Suomea kärvistellään (tai vaihtoehtoisesti nautitaan) jo ihan oikeasti syksyisen sään kourissa. Täälläkin oli jo pientä uhkailua siihen suuntaan tuossa reilu viikko sitten, mutta eilen ja tänään on ollut ihan mielettömän ihanan aurinkoista ja lämmintä. Lapset leikkii pihalla t-paidoissa ja shortseissa, naapuri ottaa aurinkoa parvekkeella bikinit päällä ja digitaalinen elohopea näyttää 22 lämpöastetta varjossa. No, okei, tämä oli siis kaksi tuntia sitten, mutta edelleenkin on vielä tosi lämmin, vaikka aurinko onkin jo laskemassa.
Tuntuu aivan ihanalta, suorastaan lahjalta, tällainen ekstra-kesä, vaikka syksyn piti jo tulla. Jos en olisi onnistunut hankkimaan muotiviikoilta pientä flunssanpoikasta (niin käy jostain syystä joka kerta…) olisin lähtenyt vielä kesän perinteiden mukaiselle iltauinnille. Sen verran ajattelin kuitenkin hyödyttää näitä melkein hellekelejä, että käytän vielä kerran kaikkia selkeästi kesäsesongille kuuluvia vetimiäni. Sitten kun oikeasti vihmoo, kukkasandaalit ovat käytännössä mahdottomat ja oranssit housutkin aika väärään paikkaan eksyneen oloiset.

Sandaaleista pitää kertoa sen verran, että ne eivät oikeasti ole minun, vaan bestikseni Tinnin. Tinni on ostanut ne sievästä putiikista jollain lukuisista ulkomaanreissuistaan. Vasta kotona tuli tajuttua, että sandaaliremmien piukeus ei johdukaan reissaamisen aiheuttamasta turvotuksesta, vaan onnettomat jalkineet on todella tehty paljon pienemmälle lestille. Pari kertaa kukkaissöpöliinejä on venytetty jopa suutarilla, mutta lopulta Tinni antoi ne Mintulle venytyslainaan.
Aika piukat ne on kyllä itsellenikin, mutta useamman kerran sievät sandaalit ovat olleet jalassa. Suosikkikomboni on noudatellut aina samaa kaavaa: oranssit Filippa K:n farkut ja Kate Spaden pinkki laukku on saanut seurakseen jotain beige-, hiekka-, vaaleanruskea-akselilta. Sandaalien pohjasävy on varsin puhdas punainen, mutta kukista löytyy niin korallia, pinkkiä kuin vaaleaa ruskeaakin. Sinänsä mainiota, että juuri nuo sandaalit toimivat yhdistävänä tekijänä oranssien lempparihousujen ja tämän kesän pinkin must-laukkuni välillä!

Toppi on peräisin Nelly.comin alesta ja jälleen yksi askel kohti “vähemmän t-paitoja toimistolla” -garderobia. Malli on täysin hihaton, mutta tässä tapauksessa se ei haittaa, sillä meillä on töissä aina sen verran tehokas ilmastointi, että jotain pitkähihaista pitää olla päällä oli kesä tai talvi. Tykkään hurjasti tuosta pääntien korumaisesta koristelusta. En varsinaisesti ole mikään superlaiska asustaja, mutta aamuisin on kyllä yleensä sen verran tiukka meininki, että mitään korumylläkän keskelle solmiutuneita kaulakoruja ei kyllä ehdi setviä. Valmiiksi toppiin kiinnitetty koru ratkaisee tämän ongelman aivan loistavasti!

• toppi, Nelly.com
• housut, Filippa K
• neuletakki, H&M
• laukku, Kate Spade
• kengät (lainassa), Camper

Huomasin juuri, että viimeisen Tukholman muotiviikkopäivän raportti on jäänyt jonnekin Peetun muuton aiheuttaman kaaoksen jalkoihin. Kuvia peratessani ajattelin, että kirjoittelenkin vähän yleisemmin siitä, millaista muotiviikoilla oleminen noin ylipäätään on. Tai on täällä Tukholmassa. Voin vain kuvitella, että kaikenlainen bisnes ja show ja säätäminen on ihan eri luokkaa maailman suurilla Fashion Weekeillä. Perusasiat on varmaankin kuitenkin aika samat oli missä tahansa.

Eli tästä lähdetään. Ohjelma on yleensä rakennettu väljän tiiviiksi, mikä tarkoittaa sitä, että näytösten välillä ehtii tehdä oikeastaan vain yhtä asiaa: jonottaa seuraavaan näytökseen. Syöminen rajoittuu pikaisesti suuhun tungettuihin kolmioleipiin ja mahdollisesti jossain tapahtumassa tarjottuihin pikkupalleroihin. Jos haluaa lounaalle tai illalliselle, se pitää tehdä joko aikaisin aamulla tai myöhään illalla – tai sitten pitää jättää joku näytös väliin. Jonossa on tosin yleensä leppoisa tunnelma ja fashionistat astuvat mielihyvin sivuun kuvattavaksi, kunhan vain joku kaveri jää pitämään paikkaa.
Tosin jonopaikalla ei kyllä varsinaisesti ole mitään väliä, sillä sisään pääsee kaikki, joiden nimi on kutsuvieraslistalla ja istumapaikan saa ne, joille sellainen on etukäteen määrätty. Ja front row – se kaikkein tärkein paikka näytöksessä – on tietty varattu niille kaikkein tärkeimmille vieraille.

Jonotuksen jälkeen päästään saliin ja järjestävän PR-toimiston ahkera henkilökunta yritää parhaansa mukaan löytää kaikkien oikeat paikat ja saada vieraat istumaan ajoissa paikoilleen. Näytöksen pitää alkaa ainakin suht ajallaan, koska suurimmalla osalla on jo taas kiire seuraavaan näytökseen. Ei kyllä käy kateeksi PR-ihmisiä tuossa hommassa, välillä väki ei vain kertakaikkiaan suostu istumaan, kun vielä tuon ja tuonkin kanssa pitää vaihtaa äkkiä kuulumiset tässä ja nyt. (PS. Ruotsalainen fashion-väki ei käytä poskisuudelmia! Olen yllätyksekseni huomannut, että suomessa bloggari- ja muotiporukoissa on vallalla oikeen fransmannien kolmen pusun menetelmä. Huisaa!)
Tuo ylläoleva hurjan tarkka ja hieno, kolmosriviltä napattu, kuva on Altewaisaomen aivan mielettömän upeasta näytöksestä!

Näytössalissa menee toki aikansa, ennenkuin itse action alkaa. Silloin voi vaikka diskreetisti bongailla kivoja detaljeja ihmisten asuista. Tuon samaisen, siis saman mallisen, Stella McCartneyn ketjulaukun bongasin niin monella muotiviikon aikana, että ihan tuli mieleen, että onko nyt joku salainen it-laukkuboomi, josta en ole kuullut ollenkaan.

Ja sitten lähdetään kohti seuraavaa näytöstä. Bussissa tuli istuttua pienen luokkaretken verran, sillä yksi Tukholman muotiviikon virallisista näytöspaikoista sijaitsee Djurgårdenilla vanhassa venevarastossa. (Kuullostaapa “venevarasto” kovin köyhältä? “Båthall” ruotsiksi eniveis.)

Valokuvaaja tiukassa paikassa. Kameroita ja kuvaajia on koko ajan ja joka paikassa. Kaikkia tosin ei kuvata. He he!

Joskus näytöselämys antaa vielä vähän enemmän. Erik Bjerkesjön musiikista vastasi livebändi. Hyvä oli myös näytös, mutta olen lopettanut melkein kokonaan miesten vaatteiden kommentoimisen, kun en siitä niin kovasti mitään kunnolla tiedäkään. Mutta jos siellä on muodista kiinnostuneita miehiä ruudun toisella puolella, suosittelen pistämään nimen muistiin!

Sit jonotetaan taas vähän lisää.. Pakko saada musta pohjemittainen kellohame, btw.

Ja sitten katsotaan näytöstä. Tässä ihan käsittämättömän lahjakkaan Ida Klambornin design. Viimeiselle muotiviikkopäivälle osui sekä upeimmat että myös ne vähän vahemmän vaikuttavat elämykset. Kaikki eivät ehkä ole ihan vielä valmiita oikealle catwalkille luomustensa kanssa, mutta esimerkiksi juuri Ida Klamborn on hyvä esimerkki siitä, että kun on kunnianhimoa, näkemystä ja taitoa, onnistua voi myös ilman vuosikausien kokemusta!

Seuraavaksi bongaillaan pitsejä ja nahkatakkeja.

Aina välillä sponsorit pitävät huolta muotiviikkovieraiden nestetasapainosta. Peroni on kyllä kunnostautunut myös auttamalla hyvin paljon eri taidealojen nuoria luovia suunnittelijoita ja muotoilijoita.

Sitten lopuksi vielä vähän front rown julkkisbongailua! Kesän suuren svenne-hitin (Girls) tekijä Beatrice Eli ja talvella Ida Klambornin näytöksessä esiintynyt Silvana Imam. (Karkki – tää oli sulle! <3)