Heti inspiroiduin eilisestä postauksestani ja päätin oikein perjantain kunniaksi pitää hiukset auki ja jopa hiukan taivutella niitä. Olisi näköjään ihan terveellistä käydä läpi omia vanhoja kuviaan vähän useamminkin! Inspiroitumisen lisäksi sitä huomaa oman kaavoihin kangistumisensa.. 😀
Päivän suurin uutinen on kampauksesta huolimatta tietty se, että on syyskuun puoliväli (melkein) ja yhä tarkenee aivan mainiosti sääret paljaana ja sandaaleissa! Kieltämättä ilmassa on selkeä syksyn tuoksu ja monet näyttävät jo siirtyneen todella lämpimiin vetimiin. Bongasin aamulla työmatkalla peräti kaksi tyyppiä kevytuntsikassa. Itse olen sitä mieltä, että vaikka kevään ja kesän alkaminen katsotaankin kalenterista, syksyn tuloa määrittelee lämpömittari. Ja jos lukemat huitelee parissakympissä, päivällä auringossa reilusti ylikin, en näe mitään syytä luopua kesähenkisestä pukeutumisesta.

Hiukan erikoiselta tuntuu tällainen lyhyt toimistoviikko. Vaikka töitä on tullut tehtyä varmasti kahden normiviikon verran, on fiilis alkuviikon reissauksen vuoksi ihan, että mitä, nytkö jo on perjantai!? Ihan mukavaa silti ja tiedossa ei tälläkertaa olekaan mikään normaali ei-mitään-erityistä-ohjelmaa -viikonloppu, vaan huomenna lähden ajamaan Peetun muuttokuormaa Uumajaan.
Hiukan on suoraan sanottuna perhosia vatsassa. Miten me saadaan Karkin kanssa auto pakattua, mahtuuko kaikki? Miten jaksan ajaa yksin koko matkan edes-takaisin (en ole koskaan ajanut yhtä pitkästi yksin)? Miten löydän Uumajaan? Mitä Peetulle kuuluu? Onko lapsi muuttunut jo näin pian? Ja niin edelleen. Uskon, että kaikki menee hyvin, enkä stressaa ylimääräistä, mutta vähän kyllä jännitys nipistelee mahan pohjassa.

Perjantaisen toimistoasun yhteydessä onkin näköjään ensiesittelyssä hame, jonka hankin edulliseen hintaan Nelly.comin kesäalesta. Ihastuin hamosen kevyeen ja iisiin malliin sekä hiukan etnisen oloiseen musta-valkoiseen printtiin. Hiukan se on omaan silmääni lyhyt, mutta ajattelin silti, että vähän viileämmälläkin tuo voisi hyvin mennä paksujen mustien sukkiksien ja matalien OTK-saappaiden kanssa. Ehkä vielä paremminkin kuin kesästailauksessa paljaiden kinttujen kaverina.
Ja jos joku nyt ihmettelee raapaleisia sääriäni, niin voin kertoa, että meillä asuva kauhukakara-kissanpentu, Sailor Moon, kuvittelee olevansa yhä edelleen höyhenenkevyt pikkurääpäle ja kiipeilee housunpuntteja pitkin hoomanien kirkumisesta välittämättä. Farkkujen kanssa homma sujuu vielä ihan ookoo, mutta esmes ohuesta lörppötrikoosta valmistetuista jooga-housuista kynnet menee erittäin tehokkaasti läpi.

 

• toppi, minimarket
• jakku, H&M
• hame, Nelly Trend
• sandaalit, Lacoste

Selailin viime kesän kuvasaalista ja silmiini osui Stockholm Music & Arts -festareilla bongaamani kaunis ruusumekko. Kuosi ja malli vaikuttaa etäisesti tutulta. Olisikohan jollain ystävälläni samanlainen? Jotenkin en saa nyt mekkoa ollenkaan pois mielestäni, mutta en kuolemaksenikaan muista, mistä se on peräisin. Melkein veikkaisin H&M:ää, mutta en ole varma.
Mieleni tekisi kovasti alkaa haravoida nettiä, jos vaikka onnistaisi ja löytäisin ihanan ruusumekon jostain käytettynä. Hommaa helpottaisi kummasti, jos tietäisi esmes valmistajan. Eli jos joku sielä ruudun toisella puolella tunnistaa mekon, niin kaikki vinkit otetaan kiitollisena vastaan!

On tainnut tulla jo aika selväksi, että en ole mikään syksyihminen. En edes oikein tiedä, mikä siinä niin pahasti tökkii. Kai se on se pimeys ja jossain määrin myös kylmyyskin – mutta ennenkaikkea kammoksun sitä, että voi mennä viikkoja ilman pilkahdustakaan auringosta.
Syyspukeutuminen on kuitenkin kivaa. Tykkään neuleista ja syksyn väriskaalasta, kerrospukeutumisesta ja kesäkautta topakammista kengistä. Näin vuodenaikojen vaihteessa kaipaan kuitenkin aina hiukan inspiraatiota ja helposti ensimmäinen ajatus on, että mitä kaikkea uutta sitä nyt oikein taas tarvitseekaan garderobin täydennykseksi. Mielessäni olin jo listannut, että ainakin muutamat paidat, ruskeat bootsit ja uusi laukku ja mitä kaikkea vielä, pitäisi hankkia, että olo olisi riittävän ajankohtainen.
Ihana MouMou haastoi juuri oikeaan aikaan pohtimaan syyspukeutumista lähtökohtana oma vaatevarasto. Kävin läpi kaikki blogissa julkaisemani päivän asu -kuvat viime vuoden syys-, loka-, marras- ja joulukuulta ja huomasin, että enpä kuulkaa taida tarvita oikeastaan mitään varsinaisesti uutta (paitsi ehkä sen laukun…). Pukeudun ihan mielelläni tänä syksynä ihan tismalleen samoin kuin viime vuonnakin. Sen sijaan taidan alkaa tsempata tuon tukkani kanssa. Onhan se nyt vähän noloa, että hiukset ovat kertakaikkiaan aina ihan samalla lailla.. 😀

• Viime syksyn huippuhankinta, mustat Dr. Martens -nilkkurit tulee jälleen olemaan yksi pukeutumiseni rakkaimpia peruspalikoita. Pienen kesytyksen jälkeen niistä tuli niin hyvät jalkaan, että olen lähestulkoon kaivannut viileämpiä kelejä, että saisin taas käyttää niitä. T-paita ja jakku -kombo on se, mistä yritän vähän kouluttaa itseäni pois, mutta kyllähän sitä aina joskus voi vähän rentoilla, kunhan ei joka päivä!
• Beigeä ja valkoista syksyyn ja talveen – me likes! Acne Studion neulepaidan alla oleva Filippa K:n silkkipaita jatkaa sekin suosikkina. Hiukan laatikkomaisesti mitoitetuissa neuleissa aion viihtyä tämänkin pimeän kauden. En panisi yhtään pahakseni, vaikka löytäisin kauniin tummansinisen tai teräksenharmaan neuleen vanhaa kunnon patenttineuletta vielä lisäksi.
• Kauluspaitaa, neuletta, hametta ja pikkuisen korkoa, kyllä kiitos. Ripaus väriä asussa tekee myös hyvää sielulle. Jalassa H&M:n kevyet kiilanilkkurit, mutta melkein luulen, että tänä syksynä enemmän tulee käytettyä Acnen poninkarvaisia Pistoleita.
• Yksi garderobini kestotähtiä on ollut jo useamman vuoden ajan ziljoona vuotta sitten hankkimani Acnen biker. Enpä usko, että tilanne muuttuu myöskään nyt tänä syksynä. Sen sijaan himoitsen klassista kaksirivistä Burberryn trenssiä, mutta se voi tulla elämääni myös joskus muulloin. Ikuisuushankintojen kanssa kun ei ole niin kiire.

• Operaatio “toimiva toimistogarderobi” jatkuu. Olen hahmottelemassa laajempaa pukeutusmispalapeliteoriaa, jonka avulla kolmen viikon kiertävän asukokonaisuusvalikoiman ansiosta aina olisi töihin jotain kivaa päällepantavaa. H&M:n pliseerattu, tyylitellysti camo-kuosinen hame on  ollut aivan yltiökovalla käytöllä. Kapeiden hameideni seuraksi kaipaisin toisetkin heiluhelmat – mielellään jopa pohjepituisena.
• Koulupoika-look on aina vedonnut. Peetun 2nd hand -löytö, täysvillainen slipari, pysynee edelleen käytössä, Acnen farkutkin toimivat edelleen. Sen sijaan ihanat mustikansiniset Karhut alkaa mennä varpaan päältä puhki. Vielä niitä kehtaa käyttää, kun laittaa tummat sukat, mutta ei kyllä enää montaa kertaa. Piintyneenä tennarifanina pitänee hankkia jotkut korvaavat. Hiukan tekisi mieleni mustia Air Maxeja, mutta en ole vielä päättänyt…
• Prässihousut ja valkoiset kaulukset kuuluvat ilman muuta tämän(kin) syyskauden vakio-ohjelmaan. Melkein kaikki kauluspaitani ovat alunperin miesten osastolta, tänä syksynä aion hankkia pari ihan itselleni mitoitettua kauluspaitaa. Peetu teki tilauksen Tailor Storesta ja sai aivan älyttömän hyvää palvelua ja tosi kivoja paitoja. Kunhan nyt vain saan aikaiseksi aion täydentää omaa office-garderobiani samassa paikassa.
• Siinä se nahkarotsi taas on. Suosikki mikä suosikki. Sen sijaan pitkästä kynähameesta en oikein tiedä… Se on nyt ollut jäähyllä reilusti yli puoli vuotta ja ehkä annan sille vielä mahdollisuuden. Sen sijaan Sandin lyhythihainen pooloneule pääsee aivan varmasti tehokäyttöön – enkä panisi pahakseni, vaikka löytäisin vielä pari hyvän mallista versiota aiheesta syyspukeutumista piristämään.

Tiedän monen bloggarin harrastavan aina sesongin vaihtuessa tai viimeistään vuoden lopussa erilaisia “parhaat päivän asut” -kokoelmia. Itse en ole sellaista ikinä tehnyt, mutta nyt tuntuu, että ehkä kannattaisi. Muistui nimittäin mieleen näiden kahdeksan asun lisäksi monta kivaa vaatetta, joka on aivan hautautunut jonnekin kaapin perukoille ja puoliksi unohtunut. Nyt tuntuu siltä, että en välttämättä tarvitsisi oikeastaan mitään uutta, mutta jotain kivoja päivityksiä voi hankkia vanhaa varastoa täydentämään. Suosittelen lämpimästi ei-bloggajiakin selailemaan sillä silmällä vähän vanhempia valokuvia itsestään. Tiedä, mitä aarteita sitä kautta löytää takaisin käyttöön!
Suurkiitokset MouMoulle erittäin antoisasta ja hauskasta haasteesta! Seuraavaksi haastan mukaan syyspukeutumisinspiraatiota miettimään Rillan, Dahlian, Marjukan ja Veeran. Tuskin maltan odottaa, että pääsen kurkistelemaan teidän suunnitelmianne!
PS. Viime vuoden asukuvia selatessa tajusin, että olin vielä syyskuun lopussa töissä paljain säärin ja sandaalit jalassa. Eli vielä on… jne! 😀

Sorry blogihiljaisuus! IFA messut Berliinissä olikin sen verran intensiivinen kokemus, että ne äärimmäisen lyhyet ajat, jotka tuli vietettyä hotellihuoneessa, meni kyllä tiiviisti nukkumisen tai päivään valmistautumisen merkeissä. Lisäksi hotellin wifi toimi miten kuten ja lähinnä aulassa, joten muutamaa Insta-kuvaa lukuunottamatta messupäivät menivät lähinnä off line. Eipä siinä, että mitään erityistä datailuaikaa olisi ollut muutenkaan.
Onneksi pomo sanoi eilen meidän koko tiimille, että tämä keskiviikko otetaan iisisti ja toimistolle ei ole pakko mennä. Olen purkanut pahimman suman työmeileistä, joten nyt rentoudun yhdellä parhaista tuntemistani tavoista: bloggaamalla! 🙂
Esittelyssä eilinen messuasuni, tosin kotikadulla kuvattuna. Olin ihan ensimmäistä kertaa kyseisillä, käsittääkseni maailman suurimmilla kodinelektroniikkamessuilla. Sen verran on kuitenkin tullut säädettyä erilaisissa häppeningeissä, että tiesin, millaiset kriteerit hyvän asun tulee täyttää.

Ensinnäkin kenkien tulee olla mukavat, hyvin sisäänajetut ja suht matalat. Kymmenen tuntia päivässä jalkojen päällä tekee tehtävänsä, joten ei ole mitään syytä alkaa liian kunnianhimoiseksi ja laittaa niitä kivoja korkoja jalkaan, vaikka ne ensimmäiset kolme tuntia tuntuisikin hyvältä. Tai sitten on syytä ainakin ottaa vaihtokengät mukaan. Lisäksi asussa tulee olla taskuja, mieluiten useita. Puhelin, kulkukortit ja kaikenlaiset muut lippuset ja lappuset pitää saada tungettua johonkin. Messuvieraana on toki ihan ookoo kantaa käsilaukkua, mutta jos on osastolla esittelemässä ja tapaamassa asiakkaita, se näyttää vähän pöhköltä.

Asiallisuus, siisteys, mukavuus ja edustavuus on messuasun tärkeimmät piirteet ainakin itselleni. Lindexin Matthew Williamson -malliston kiva kotelomekko on ihan täydellinen tähän tarkoitukseen. Tykkään hurjasti sinivalkomustasta kuosista ja kaiken nielevistä isoista taskuista. Lisäksi materiaalissa on riittävästi elastaania. Musta jakku lisää asiallisuutta pukuäijien keskellä pyöriessä. Välillä oli kyllä niin kuuma, että tuumasin heittäväni jakun narikkaan, mutta priorisoin sitten kuitenkin virkamiesilmettäni.

Matthew Williamson -mekko on siitäkin hyvä, että kun pitkän messupäivän päätteeksi päädytään illalliselle, olo on selkäosan syvän leikkauksen ansiosta heti hiukan juhlavampi.

 

• mekko, Matthew Williamson for Lindex
• jakku, H&M
• sandaalit, Clarks

Suhteeni käsilaukkuihin on vähän sama kuin omaan kotiin. Haluan, että arkilaukkuni on tilava, hyvässä järjestyksessä, kaikella on oma paikkansa ja lokeronsa. Lisäksi vaihdan “kotia” hyvin harvoin, muutto on aina vaivalloinen ja suuri operaatio. Näin siis tähän asti.
Sain jo joskus viime keväänä Polhemilta testiin kotimaisen Insjö-merkkisen laukunjärjestelijän. Aikani tietenkin kyräilin tulokasta – laukkukonservatiivi kun olen. Mutta sitten satuin rakastumaan tilavaan ja kauniiseen pinkinkoralliin ihanuuteen, jossa yhden vetoketjutaskun ja pakollisen “kännykkälokeron” lisäksi ei ollut lainkaan muita järjestelymahdollisuuksia.
Hetken jo kuvittelin, että meille tulee uuden laukun kanssa paha kriisi jo ennenkuin suhteemme on kunnolla edes alkanut, mutta sitten muistin ihanan auringonkeltaisen laukujärjestelijän.

Idea on aivan mahottoman loistava etenkin juuri kaltaiselleni “laukussa asujalle”. Olen joskus etsinyt ihan hermoromahduksen partaalla isosta taskuttomasta laukusta kaikenlaista kampetta avaimista kännykkään, silmälasehin ja huulirasvaan. Jopa vesipullo osaa kätkeytyä täysin tavoittamattomaksi. Laukunjärjestelijässä on lukuisia, selkeästi käytännön kokemuksella harkittuja taskuja ja lokeroita kaikkea mahdollista kampetta varten. Eri kokoisiin lokeroihin on helppo sovitella isompia ja pienempiä käsilaukkuvälttämättömyyksiä.
Arvostan myös erittäin suuresti sitä, että laukunjärjestelijän voi sulkea vetoketjulla. Olen nimittäin aavistuksen paranoidi tunnelbana-tungoksessa ja pelkään, että joku tunkee kätensä laukkuuni, jos sitä ei voi sulkea vetoketjulla. Olen yleensä aina liikkeellä ruuhka-aikoihin, jolloin väkeä on todella paljon, mikä on tietty myös taskuvarkaille ihanteellinen “työskentelyolosuhde”. Monissa kivoissa laukuissa on vain magneettikiinnitys, mutta niitä en ole voinut aikaisemmin harkitakaan.

Yritä nyt sitten löytää tuolta kaaoksesta jotain kissaa pienempää. Monena aamuna melkein tuli itku toimiston ovella, kun en löytänyt sotkun seasta kulkukorttiani. Onneksi, onneksi tajusin ottaa laukunjärjestelijän käyttöön!

Laukunjärjestelijässä on taskujen lisäksi useampikin avainrengas, joista yksi hirmu kätevästi klipsulla kiinnitettävä. Ainakin itselläni on juuri avaimet se juttu, joka on säännöllisimmin hukassa laukun uumenissa. Kaikkia eri malleja voi käydä tutkailemassa täällä. Tuo on mielestäni niin kätevä ihan sellaisenaankin, että olen hiukan harkinnut hankkivani toisen ihan vain nesessääriksi…

Ah ihanaa – järjestys! Kate Spade -laukkuun jää vielä mukavasti tilaa isommille jutuille, kuten vesipullolle tai A4-kansiolle, ihan hillittömän kätevää. Ja voi, miten rauhoittaakaan hermoja, kun tietää tismalleen, missä avaimet, kulkukortti, aurinkolasit ja muut elämän pikkuiset välttämättömyydet asuvat.

Ja ei siinä vielä kaikki! Laukunjärjestelijässä on pikkuiset kahvat, joiden avulla koko hässäkän saa helposti siirrettyä toiseen kantovälineeseen. Tässä olen työnjohdon tarkkailun alaisena pakkaamassa Berliinin reissulle. Eipä muuta kuin nappaan laukujärjestelijän sisuksineen ja siirrän sen käsimatkatavaran virkaa toimittavaan kassiini, lisään virallisen lentsikkakosmetiikkaa sisältävän mini grip -pussin ja tietsan ja olen valmis matkaan! Vitsi, miten kätsyä!