Kaikkien näiden blogivuosien jälkeen ei taida olla montaa asiaa, jotka olisi jäänyt kertomatta. Mintun menneisyyden hämärät duunit, heikkoudet ja paheet on nyt kuitenkin koottu yhteen Indiedaysin ystäväkirjaan. Ja kertauksen vuoksi listaan toki luottoasuni ja rakkaimmat esineeni myös.
Ystäväkirjan idea on minusta hauska. Vanhoja alakouluaikaisia juttuja lukiessa saa toisaalta hyvät naurut ja toisaalta voi huomata, että jotkut asiat, mielipiteet ja mieltymykset ovat pysyneet hyvinkin samoina. Indiedaysin ystäväkirjajuttuun vastauksia kirjoitellessani päätin, että hankin kotiin perinteisen vieraskirjan sijaan aikuisillekin sopivan version ystäväkirjasta. Luulisi, että sellaisia löytyy valmiina – tai sitten yksi mahdollisuus olisi hankkia kiva kansio ja tulostaa sinne itse sivut kysymyksineen.

Vaikka mieli onkin ollut vallaton nyt, kun kevätaurinko paistelee ja maisema muuttuu pikkuhiljaa vihreämmäksi, peilistä tuntuu tuijottavan takaisin tyyppi, jolle pari-kolme tuntia lisää unta ei olisi ollut ollenkaan pahitteeksi. Kevyt päivetys ei vielä ole ehtinyt tehdä taikojaan yleisilmeelle – päinvastoin – tuntuu, että huikaiseva valoisuus paljastaa varsin talvenharmaan olemuksen. Ja jostain syystä on myös niin, että työelämä ei ollenkaan tunnu noudattavan luonnon kiertokulkua. Lähes kaikki kollegat voihkivat, että voi, kun olisi ihana vaan olla ulkona, kun on niin hieno ilma ja samaan aikaan työtahti vain kiristyy. Loma-ajan lähestyessä pitää alkaa juosta kilpaa projektien valmistumisen kanssa – niinhän se on.
Onneksi kosmetiikkateolllisuus ojentaa auttavan kätensä. Muutamien harkittujen siveltimenvetojen avulla on tosi helppo luoda illuusio ainakin kahdesta yöunitunnista lisää. En nyt puutu varsinaisesti meikkipohjan tekemiseen, vaikka hyvä meikkivoide (vannon edelleen Lumenen BB -voiteen nimeen!) ja varjokohtiin sivelty valokynä toki ovatkin vankka perusta virkeämmän ilmeen feikkaamisessa. Mutta myös ehostuksen avulla voi saavuttaa huomattavaa edistystä. Tässä Mintun viisi vinkkiä virkeämpään ilmeeseen:

1. Lämpöä kasvoille aurinkopuuterin avulla. Kunnon kasarivinkki on, että sutia kannattaa pyöräyttää hiusrajassa kasvojen ympäri.

Luonnollisimman lopputuloksen saa mattapuuterilla, joka ei ole kovin punainen. Hileinen aurinkopuuteri sopii juhlakäyttöön ja jo päivettyneelle iholle korostukseen. Oma lempparini on Guerlainin Terracotta Bronzing Powder, sävy 01.

Talvenkalpealle iholle aurinkopuuteria kannattaa laittaa todella varovaisesti. Lopputulos on muuten helposti tunkkaisen ja suttuisen näköinen. Sitten vasta, kun päivetystä alkaa olla jo myös omasta takaa, voi puuteria huiskutella estottomammin kasvojen sävyjä syventämään.

2. Lämminsävyinen poskipuna. Mikään ei piristä ilmettä yhtä paljon kuin kevyt huiskaus luonnollisen sävyistä punaa poskilla. Itse olen sitä mieltä, että parhaimman lopputuloksen, joka antaa illuusion juuri tehdystä reippaasta kävelylenkistä raikkaassa ulkoilmassa saa, kun tupsuttelee punaa vain posken korkeimmalle kohdalle.

Tällä hetkellä suosikkini on Lumenen Touch of Radiance -sarjan poskipuna sävy 10, Kuulaus. Pitkään käytin kylmän sävyisiä pinkkejä värejä, mutta Karkin neuvosta testasin persikkaa – ja olen ollut erittäin tyytyväinen. Nyt tosin tekisi mieleni seuraavaksi testata voidemaisia poskipunia ja sorbettivärejä etc. uutuuksia. Jotenkin voisin kuvitella, että ne sopisivat varsin mainiosti just kevät- ja kesäkasvoille.

3. Nuden värinen rajauskynä. Aivan ehdoton ilmeen kirkastaja, josta olen ollut riippuvainen jo vuosia! Siinä missä valkoiset sun muut värilliset sisärajaukset silmissä tekevät vain teennäisen ja meikatun ilmeen, toimii nude aivan täydellisenä vähäunisten silmien maskeeraajana. Plussaa myös se, että samalla kynällä voi piirrellä piiloon mitä tahansa kasvojen pikkuvirheitä ja läikkiä. Lopputulos on luonnollinen ja kevyt.
Oma luottokynäni on M.A.C.:in – ja tosiaan jo aika vanha. Nykyään niiden kynät on mustia, mutta sama sävy löytyy edelleen valikoimista. Lisäksi ainakin IsaDoralla on hyvä nude kajal.

4. Markkeeratut kulmakarvat avaavat katseen. Kirjoittelinkin tästä jo kokonaisen postauksen (jonka voi lukea täältä). Sen verran kuitenkin aiheesta vielä, että en edes pirteimpinä päivinäni enää tunne näyttäväni kunnolla hereillä olevalta, jos kulmat ovat miten sattuu. Kannattaa siis testata tätä vinkkiä!

5. Matta high-lighter kulmien alle. Ei varsinaisesti mikään uusi juttu, mutta itselläni korostusväri eksyy kulmien alle useimmiten vain juhlameikissä. Kimalteiset high-lighterit ei toimistomeikissä kovin freesiltä näyttäisikään, mutta matan luomivärin avulla saa juuri sopivasti hiukan lisää valoa katseeseen.

Käytän tuollaista kapeaa sutinysää high-lighter-luomivärin levitykseen. Juju on se, että sitä on tosiaan ihan kapea viiru kulmakarvojen ulomman puolikkaan alapuolella. Myös voidemainen valokynä käy tähän tarkoitukseen hyvin, mikäli täysin mattaa luomiväriä ei satu varastoista löytymään.
Itselläni on käytössä Face Stockholmin Matte Eye Shadow luomiväri, sävy Mist.
Todelliset meikkitaiturit tietävät varmasti ziljoona muutakin vinkkiä, mutta näiden viiden avulla on mahdollista luoda nopeasti illuusio aavistuksen virkeämmästä tyypistä jopa hektisinä arkiaamuina, jolloin halua, aikaa tai kykyä hillittömään kikkailuun ei ole.

 
Ei tälle tyypille varmasti pahaa tekisi, vaikka ihan oikeasti joskus nukkuisi ne pari tarvittavaa lisätuntia. Mutta aika uskottavasti menee läpi hereillä olevasta. Haha!

 
No hei – eihän se töihin ja arkeen palaaminen ollut ollenkaan niin vaikeaa, miltä eilen tuntui! Ihan mukavahan se oli taas nähdä kaikkia kivoja kollegoita, kuulla pääsiäiskuulumisia ja taivastella yhdessä mahottoman hienoa kesäkeliä. Ja sitäpaitsi eräillä oli selkeästi ollut vauhdikkaammat pääsiäisenpäättäjäisbileet eilen – lievää vahingoniloa saattoi tuntea sitäkin itseaiheutettua väsymystä kohtaan! Haha! Vielä kun päivän sai aloittaa hyvällä ja rakentavalla palaverilla, joka tuntui vievän yhtä duunin ikuisuuskysymystä monta askelta parempaan suuntaan, niin mikäs tässä oli työviikkoa aloitellessa. Etenkään tällaista lyhyttä.
Sen verran oli kuitenkin annettava periksi suojaväripukeutumiselle, että mitään keväistä väri-iloittelua en tänään kyennyt päälleni pukemaan. En, vaikka eilisessä pinkkihuurussa ajattelinkin, että tästä lähtien pukeudun ainoastaan ja vain tuohon kevään hurmaavaan huipputrendiväriin. Olisi se kyllä toisaalta ollut sikälikin aika haasteellista, että varsinaisesti en taida omistaa muuta pinkkiä vaatetta kuin ihanan huivini.

 
Varsinaisen keväisenä ei tänään toisin sanoen toimistolla keikuttu. Toisaalta ihan umpitalvinen ei päivän kokonaisuus silti ole. Jakun tapaan käytetty valkoinen kauluspaita keventää hiukan tunnelmaa ja Cheap Mondayn syysnäytöksestä pari-kolme sesonkia sitten saatu tekstipainettu t-paita on mielestäni aika vuodenaikoihin sitoutumaton. Fiksuutta fuskasin H&M:n jersey-kynähameella – ja tietty kauluksilla myös.
Näillä mentiin siis tänään – ja huomenna voikin todeta, että työviikko on jo puolessa. Eipä ollenkaan hassumpaa.


 

• kauluspaita, Whyred
• hame, H&M
• t-paita, Cheap Monday
• kengät, Vagabond

Taidan joka vuosi tehdä about samanlaisen postauksen, jossa hämmästyneen hengästyneen innostuneena kuvailen kirsikkapuiden upeaa pinkkihuumaista kukintaa. Nyt on näköjään taas sen aika. Paksuksi jo valmiiksi pulskistuneet nuput ovat suorastaan räjähtäneet kukkimaan nyt, kun on ollut niin fantastisen lämmintä ja aurinkoista. Pari-kolme viikkoa normaalista aikataulusta edellä taitavat olla. Mielestäni Kungsträdgårdenin kirsikkakukanpäivää vietetään perinteisesti toukokuun toisena viikonloppuna. Eipä taida olla kovin suurta tsäänssiä, että kovin montaa kukkaa on enää tuolloin jäljellä – sen verran napakka elinkaari pinkillä hörselömerellä on.

Sen verran on laiskottanut, että emme jaksaneet tälläytyä kaupunkikuntoon ja lähteä keskustaan asti pinkistä kukkaväriterapiasta nauttimaan. Onneksi tässä meidän lähellä, just mukavan päiväkävelymatkan päässä on myös ihana puisto täynnä kirsikkapuita.
Halusin ehdottomasti matsata ihanan Malene Birgerin huivin kukkien värimaailmaan, muuten valinta osui vanhoihin farkkuihin ja Peetun uuteen farkkutakkiin (kiitti lainasta!) sekä värimaailmaan sopiviin Vanseihin. Marc by Marc Jacobsin pikkulaukku toimii perinteisesti sitruunankeltaisena aksenttina.

Karkkia alkoi ihan naurattaa, kun tajusi, miten kokomustissa hän lähti liikkeelle. Neito kun ei muuten ole välttämättä mikään perinteinen päästä varpaisiin mustiin pukeutuva tyyppi. No, V AVE Shoe Repairin jersey-paita, Vero Modan housut ja Niken tossut toimivat mainiosti toisen pääsiäispäivän päiväkävelyn asuna.
Miksi muuten on aina sama sama juttu, että ennen vähän pidempiä vapaita tuntuu, että sitä ehtii tehdä vaikka mitä ja aikaa on vaikka kuinka paljon. Sitten yhtäkkiä onkin viimeisen vapaapäivän ilta – ja on ihan pakko ihmetellä, että mihin se kaikki aika meni. Joko tosiaan huomenna on taas työpäivä?

Ei kyllä ole mitään valittamista – pääsiäinen oli kaikin puolin erittäin onnistunut. Ihanaa laiskottelua auringossa, vähän parvekehommia (tosin uusien tuolien hakeminen jäi ensi viikonlopulle, koska Karkki ei suostunut lähtemään kaveriksi Ikea-reissulle), paljon hyvää ruokaa, yhdessäoloa, pikkutunneille venyviä henkeväksi heittäytyneitä keskusteluja ja täydellistä akkujen latausta.

Ja vaikka huomenna onkin taas työpäivä, on nyt kuitenkin vasta kesäsesongin alku. Mikä tarkoittaa sitä, että on vielä pitkä aika siihen, kun täytyy taas muuttaa takaisin sisälle.

Pääsiäisen soundtrack on kuunneltu varmasti satakertaa. Päivässä. 🙂

Mikä uskomattoman ihana pääsiäiskeli! Virallisesti lämpöasteita on täällä meilläpäin noin 15, mutta tuulettomalle sisäpihalle suunnatulla partsillamme varmasti lähemmäs 20! Ihan mieletöntä! Osa naapureista makoilee jo bikineissä, me nyt vielä chillataan ihan vaan shortseissa/minihamosessa ja nirunarutopeissa.
Otsikko on sikäli tietty harhaanjohtava, että ihan oikeaa pihaa meillä ei ole, mutta reiluhkon kokoinen parveke on kyllä oikeastaan juuri sopivan kokoinen siihen nähden, miten paljon oikeasti jaksan “pihahommille” omistautua.

Keskisuuri-parveke -tasoinen pihanhoito on juuri se mitä haluan. On ihanaa saada vähän multaistaa sormia, saada tuoreita yrttejä (minttu tosin on ainoa, joka meidän epävakaisessa hoidossa jaksaa kukoistaa vuodesta toiseen), luoda suloista värimaailmaa kukkien avulla ja sisustaa kodin sosiaalisen kanssakäymisen kannalta tärkein “huone” seuraavaa neljää-viittä kuukautta varten.
Meillä tosiaan käytännössä muutetaan partsille heti ja aina, kun säätila sen vain sallii. Esim. viime kesänä, kun hyviä ilmoja ja lämmintä riitti koko kesän ja pitkälle syksyyn, tuntui melkein oudolta, kun ensimmäisen kerran syötiin illallista sisällä, varsinaisen ruokapöydän ääressä.

 
Tänään ollaan raivattu partsia kesäkuntoon. (Se onneton parvekkeelle jäähylle päätynyt joulukuusen raato tosin vietiin jo pari viikkoa sitten läheistä vappukokkoa täydentämään). Toistaiseksi tunnelma on aika karu. En ole hankkinut varsinaisesti kukkia vielä ja tänään istutetut siemenet, hajuherneet (just love them!!), kissanruohot ja persiljat eivät nyt ihan saman tien ole vehreyttä luomassa. Ensimmäinen feta-salaattipäivällinen rosé-viinin kera nautitaan toki ulkona. Ja se, jos mikä, on kesäkauden aloituksen merkki.
Väriloistosta huolehtii toistaiseksi Peetun uudet Tretornin pinkit kumisaappaat. Ostohankinnan perusteena oli, että pitäähän sitä ihmisellä olla kunnon saappaat (niin pitääkin) ja kun kesällä on se partioleirikin. Kerrankin äiskä oli tismalleen samaa mieltä – ja värikin on mitä suloisin.