Viime viikonlopun juhlimisputkessa tämä viimeinen, Indiedaysin Inspiration Awards -asu oli ehdottomasti oma suosikkini. Tykkäsin toki muistakin – enhän niin olisi muuten pukeutunutkaan, mutta tämä oli jotenkin keväisin ja hyvin persoonaani sopiva. Vähän hassu, pikkuisen kimaltava ja helppo kantaa.
Kun esittelin gaalaviikonlopun asuja pikaisessa sneak peak -postauksessa, sain kommenttiboksiin kysymyksen tuosta omasta mielestäni aivan mielettömän hienosta t-paidasta. Onko tosiaankaan mitään järkeä maksaa t-paidasta 900,- kruunua? Hyvä kysymys, jota olen miettinyt tässä useamman päivän. Ja tässä on vastaukseni:
Muoti on itselleni rakas harrastus. Rakastan hyvää laatua, kaunista suunnittelua, siluettiajattelua ja myös sitä, miten joskus pienillä asioilla voi tehdä isomman stamentin. Tykkään siitä, miten vaatteiden avulla voi pukeutua johonkin valitsemaansa rooliin, osoittaa arvostavansa tilaisuutta, itseään, tapaa, millä kokonaisuus rakentuu. Olen sitä mieltä, että muoti on hieno harrastus. Ihan niinkuin tennis tai valokuvaaminen tai keramiikkapyttyjen väsääminen, voi myös muoti olla harrastus. Ja jos nyt mistään mitään ymmärrän 900,- kruunulla (noin 100 euroa) ei vielä kovin kaksista tennismailaa saa hankittua.
Muodin käsittäminen harrastukseksi on sikäli vaikeaa, että kaikkien pitää pukeutua ja ihan kaikki ovat todella kiinnostuneita siitä, mitä laittavat päällensä. Olen hankkinut ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa etenkin miesten keskuudessa tuolla väitteellä. Monet tosimiehiksi itsensä laskevat ovat sitä mieltä, että heille “pukeutuminen ei merkitse mitään” ja että he “laittavat päällensä ihan mitä sattuu” (näin siis jopa täällä svennelässä). Näille olen sitten sanonut, että: “siinä tapauksessa varmaankin menet huomenna NK:lle pinkissä paljettimekossa, vain todistaaksesi, että on todellakin aivan sama, mitä laitat päällesi”. (Ei varmaan tarvitse sanoa, että olen edelleen sinkku?)
Itse hankin pääasiassa vaatteita. Tarvitsen esimerkiksi mustan hameen, että voin näyttää fiksulta töissä – sen ostaminen ei ole varsinaisesti muodin harrastamista vaan ihan tavallista pukeutumista. Joskus sitten pitää saada Cat Woman t-paidan kaltainen hienous ja sillä taas ei ole mitään tekemistä rationaalisen t-paitahankinnan, vaatteiden ostamisen, kanssa. Ostin sen, koska rakastuin eleganttiin printtiin, ihanan pehmeään ja sikalaadukkaaseen puuvillaan. T-paitojen suurkuluttajana arvostan myös leikkausta, joka on väljä “suora” malli, mutta kuitenkin sen verran muotoiltu, että se ei näytä teltalta päällä.
Ostin paidan tukholmalaisesta Mrs. H -kaupasta. Mielestäni on fantastista, että täällä on tuollaisia pieniä putiikkeja, joiden valikoimissa on Balmainia, Isabel Marantia, Alexander Wangia. Varmasti moni on sitä mieltä, että kyllähän Tukholmassa on rikasta väkeä pitämään Mrs. H ja ne muutamat muut rohkeat hengissä – ja ovat tietty ihan oikeassa. Toisaalta on aika todennäköistä, että juuri nuo ihmiset lentävät Lontooseen, New Yorkiin, Pariisiin ja mitä näitä nyt on, kun shoppailuhammasta alkaa kolottaa. Yksi Mintun ostama t-paita ei tietenkään pidä pystyssä mitään putiikkia, vaikka paita kuinka olisi ylihinnoiteltu, mutta haluan kuitenkin äänestää lompakollani myös tässä tilanteessa. Varmaan jostain nettiputiikista tuon olisi saanut halvemmallakin. En ole googlannut.
Koska rakastan muotia, haluan myös tukea pienempiä merkkejä. Rika ei enää kai lukeudu niihin kaikkein aloittelevimpiin indie-merkkeihin, mutta viimeaikaiset uutiset todistavat, että edes menestyneen oloisilla merkeillä ei aina mene taloudellisesti kovin hyvin. Valitettavasti henkilökohtaiset taloudelliset realiteetit estävät sen, että voisin tehdä kaikki pukeutumiseen liittyvät ostopäätökseni tästä näkökulmasta, mutta että edes joskus on mielestäni parempi kuin ei koskaan.
Periaatteessa kaksi viimeistä perustelua menee hiukan samaan kategoriaan kuin klassinen “Support your local band”. Tosin kukaan tuskin ikinä kokee riittävän cooliksi toteuttaa “Support your local designer” -pinssiä. Haha!

 
Todella upeeta! Oman elämänsä Patsy Stone voisi opetella olemaan messuamatta edes kuvanottohetkellä. Puhuvasta ihmisestä ei kertakaikkiaan ole mahdollista ottaa järkevän näköistä kuvaa. Haha! Onneksi on vieressä aina niin ihana ja freesi Veera!
Indiedays Inspiration Blog Awards -asu:

• paita, Rika
• hame, H&M (Consicous Collection)
• laukku, Michael Kors
• sandaalit, Zara
• kaulakoru, H&M

Kuvat: Jim Bergström

Ihan kohtuullisen kätsyä, että bloggaajatapahtumissa on niin paljon kuvaajia, ettei asukuvien saaminen ole varsinaisesti mikään ongelma. Tosin ammattikuvaajille ei kehtaa ihan samalla tavalla rutista, että “ota vielä yks” ja “tästä kantista kans” ja “eiku nyt mä en keskittyny”, niinkuin esmes Peetulle. Toisaalta sitten kuva on se, mikä on – asu näkyy ainakin! 😀
Tässä on siis viime viikonlopun Inspiration Day -päivätapahtuman asu. Kuvasta kiitos: Jim Bergström.

• jakku, Isabel Marant pour H&M
• t-paita, RealStars hyväntekeväisyyspaita
• housut, & Other Stories
• kangaskassi, Tukholman muotiviikon mainoskassi
• kengät, Dr. Martens

 

 
Lumenen pisteellä sai käydä meikkauttamassa itseään ja sitten ammattivalokuvaajan kuvattavana. Huippumeikkaajalle esitin toivomuksen, että josko hän voisi loihtia 10 ikävuotta pois ja noin neljä tuntia lisää yöunta kasvoilleni. Täytyy sanoa, että todellinen taituri onnistui kyllä haasteessa varsin mainiosti. Jotenkin en kyllä mielestäni näytä ihan omalta itseltäni – tiedä sitten mistä johtuu. Nykyään kun osaan jo käyttää jopa huulipunaakin. Kuva: Pauli Siuruainen Photography.

Jahuuu!! Nyt se olis sitten muutama päivä vapaata – vähänkö mahtavaa!? Ajattelin kohta pinkaista pienelle lomanaloitusjuoksulenkille, kun on niin mahtavan makea kelikin, mutta laitetaan nyt ensin esittelyyn viralliset pääsiäiskynteni.
Olen ihastellut Instassa ja facebookissa ihmisten huippuhienoja “tipu kuoriutuu munasta” ja “pääsiäispupu jakaa munia” -tyyppisiä kynsiin väsättyjä minitaideteoksia. Ajattelin tunnustaa rajallisuuteni siveltimenkäyttäjänä ja päätyä hiukan helpompaan, mutta silti juhlasesonkiin sopivaan keltainen + glitteri -tyyliin.

Lakkauksen inspiraationa toimi pääsiäiseen olennaisesti kuuluvat, kauniin kiiltäväpaperiset suklaamunat. Nämä herkut on Karkin tuomisia parin viikon takaiselta juristiopiskelijoiden kanssa tehdyltä Brysselin reissulta. Käsintehty suklaa on aivan taivaallisen hyvää – ja onneksi myös tuntuu sen verran luksukselta, että perinteisiä pääsiäisen suklaaövereitä á la Mignon-munat, noilla ei kehtaa tehdä.
Pääsiäispraliiniaiheinen kynsilakkaus syntyy keltaisella pohjalakalla ja viime viikonlopun Inspiration-tapahtumassa Lumenelta saadulla geeliglitterilakalla.

En itseasiassa tykkää tavallisesti keltaisesta sävystä kynsilakassa. Tämä samainen Orlyn “Spark” on siitä huolimatta tainnut koristaa kynsiäni jo ainakin parina, kolmena pääsiäisenä aikaisemminkin. Kiitettävän hyvänä on koostumus pysynyt, vaikka lakka on jo tosiaan ihan reilusti vanhaa. Levittyi tänään ihan yhtä helposti ja kuivui nopeasti kuin uutenakin. Kaksi kerrosta tuo kyllä vaatii. Yhdellä kerroksella jälki on epämääräisen hailu ja läikikkään oloinen.

Lumenen glitterilakka kuuluu merkin uudehkoon geelilakkojen perheeseen. En ole tuota vielä muuten kokeillut, mutta Inspiration Day:ssä sutaisin pikkuisen testin peukalon kynteen ja se ainakin pysyi kuin peruskallio paikallaan siitä lähtien. Levittäminen leveän pensselin avulla on tosi helppoa ja nopeaa. Sen verran geeliglitterilakka taitaa ainakin erota tavallisesta glitterilakasta, että geelimäisen koostumuksen ansiosta glitteriä on paljon helpompi annostella kynnelle. Ihan perinteisen glitterilakan kohdalla kun on joskus se ongelma, että kynnen päälle ei tahdo tarttua kuin pari hassua hilettä. Etenkin siis, jos kimallus on koostumukseltaan aika isojakoista, niinkuin esim. tässä Lumenen geelilakassa.

 
Kun suunnittelin, että haluan tehdä jonkun pääsiäiseen sopivan kynsilakkauksen edellisviikonlopun tummanpuhuvan ja nyt jo aikas ränsistyneen gaalamanikyyrin tilalle, ajattelin, että tästä keltainen + glitteri -yhdistelmästä tulee pääasiassa aika hassu. Nyt kun olen ehtinyt ihastella lopputulosta pienen hetken, olen sitä mieltä, että tuohan on ihan tosi hieno!
Mutta nyt lenkille! 🙂

Piti tässä ihan seesteisesti tulla juttelemaan Peetun tämän päivän asusta – ja miten kauniisti sävyt sopivat tähän oljenkellanruskeaan alkukevään värimurrokseen. Mutta oikeasti nyt pitää ihan ensimmäisenä kertoa päivän tärkein shoppailu-uutinen: Shopbopista saa tämän ja huomisen ajan 25 % alennuksen kaikista tuotteista – jo alennetut mukaanlukien!!! Koodilla INTHEFAMILY14 lähtee tilauksen loppusummasta pois 25 prossaa. Tosin muutamat high end brändit eivät ole mukana kampanjassa, mutta käytännössä kaikki kuitenkin.
Ja nyt jo blogimaailmassa tavaksi muodostuneeseen tyyliin voin sanoa, että en tee yhteistyötä Shopbopin kanssa enkä hyödy tästä hehkuttamisesta mitään. Piti vain vähän päästellä höyryjä, kun olen onnistunut hassaamaan koko illan tarjonnan haravoimiseen hyvien löytöjen toivossa. Puuhan lomassa ainakin neljä tuottetta toivomuslistallani myytiin loppuun. Klikkasin sitten kotiin peräti kaksi laukkua… Vähän on heräteostostyyppistä hermostuneisuutta ilmassa, vaikka molempia olenkin käynyt virtuaalisesti silittelemässä säännöllisesti jo tammikuusta alkaen.
Ai mitkä laukut? No tämä Kate Spaden vadelmanpunainen shopperi kesäiseksi työkassiksi ja tämä taivaansininen Rebecca Minkoff tekemään seuraa ylitöitä puskevalle sitruunankeltaiselle Marc by Marc Jacobsilleni. (linkit näyttävät ohjaavan ihan outoihin väreihin, mutta shopperi on siis tulossa vadelmanpunaisena ja cross-body bag taivaansinisenä hopeisilla yksityiskohdilla).

Mutta palataksemme Peetun asuun, mielestäni tuo kaunis kuivan kaislan tumma beige ja syvä kirkkaanpunainen sopii todella hyvin yhteen. Oikeasti täällä on monessa paikassa jo todella keväistä, melkein vehreää. Omassa pihassa pensasaidoissa on melkein kunnon lehdet ja kirsikkapuissa ensimmäiset kukat kukkivat. Jos pääsiäisenä on yhtäkään lämmintä päivää niinkuin on luvattu, saadaan varmasti nauttia ihanasta vaaleanpunaisesta kukkapörhellyksestä poikkeuksellisesti jo näin huhtikuun puolella.
Meri pitää varmaankin rantoja vielä sen verran viileänä, että kaislat eivät ihan vielä ole kesäterässä. No, aika aikaistahan se oikeasti vielä on. Eikös vappuna kuulu yleensä sataa vähän lunta?



 

• merinovillaneule, Dagmar
• hame, Monki
• kengät, minimarket
• niittikauluri, Mintun ompelimosta
• huulipuna, M.A.C. Russian Red

Ihanan, mutta ei ehkä niin kovin perusterveellisen gaalaviikonlopun jälkeen tuli polttava hinku palata takaisin puhtaaseen ravintoon. En kyllä ole niitä, jotka potevat morkkista, vaikka juhlimista oli kahtena päivänä peräkkäin ja sunnuntaina piti vielä pyöristää fiilinkejä ei-niin-kevyellä nouto-thaikulla. Päinvastoin nautin siitä, että välillä voi olla huoletta miettimättä, mitä suuhunsa pistää. Parin päivän jälkeen viimeistän iskee jo kova hinku terveellisempään meininkiin.
Aloittelin kevennykset puhdistavalla vihersmoothiella, joka ainesosiensa ansiosta on lähestulkoon puhdasverinen detox-juoma. Skippasin kuitenkin varsisellerit tästä versiosta, sillä vaikka tuon Bloody Mary -tikku -nimellä meillä kulkevan kasviksen puhdistava teho onkin kiistaton, sen maku on sev verran ärtsy, että mielestäni hyvin juhlitun viikonlopun jälkeen voi aloitella hiukan lempeämmällä versiolla.

Mitä enemmän lehtivihreää sitä enemmän antioksidantteja ja mineraaleja – eli kaikkea sitä, mitä vihersmoothielta toivotaan. Yleensä valitsen kivan miedon makuista baby pinaattia, mutta nyt ostoskoriin sujahti nippu houkuttelevan näköistä tummaa salaattia.
Jostain luin, että kroppa pystyy käyttämään vihersmoothien arvokkaat ainesosat parhaiten hyödyksi, kun mukana on myös vähän rasvaa. Yksi vaihtoehto olisi lorauttaa joukkoon jotain hyvää öljyä. Voisin kuvitella, että esim laadukas pähkinäöljy olisi aikas herkullista. Rakastan kuitenkin avokadoa, joten tällä kertaa se sai pitää huolta smoothien rasvatasapainosta.

PUHDISTAVA DETOX-SMOOTHIE   (2 keskikokoista tai yksi tosi iso annos)
ainekset:
1 ruukku tummaa salaattia (Romana, Tammenlehti.. esmes)
1 ruukku persiljaa
1 lime
1 hyvin kypsä avocado
3 – 4 ruokalusikallista  pellavansiemeniä
valmistus:
Pese salaatti ja persilja ja laita mikseriin yhdessä avokadon hedelmälihan, pellavansiemenien ja puristetun lime-mehun kanssa. Limestä voi laittaa mukaan vähän hedelmälihaa myös – se antaa maulle mukavaa potkua. Lisää reilu desi kylmää vettä ja pari kourallista jääpaloja. Huristele tasaiseksi ja nauti!
 

Olen vilpittömästi sitä mieltä, että tämä on kaikista valmistamistani smoothieista paras ikinä! Avocado antaa kokonaisuudelle pehmeän kermaisen maun ja olomuodon – ihan kuin mukana olisi vähintään kermaa tai jotain syntisen hyvää tuorejuustoa. Lime tuo mukaan raikkautta ja tästä lähtien laitan kyllä kaikkiin smoothieihin jääpaloja. Tätä kylmää herkkua nautiskellessa ei ollenkaan ole sellainen olo, että sitä nyt hampaat irvessä detoxataan, kun on pakko. Päinvastoin! Viimeisistä mikseriin jääneistä tilkoista tuli melkein kilpailu, että kuka ehtii ensimmäisenä santsaamaan. 🙂