Tämän pimeän, sateisen, kylmänkalsean marraskuisen tiistain pelastaja oli kivat ja intiimit Decades: A Century of Fashion -kirjan lanseerausbileet. Kirjan tekijä, charmatti Cameron Silver oli myös paikalla. Peetu yritti yllyttää, että olisin käynyt kysymässä, onko hän jotain sukua upealle bloggarikollegalle Vesa Silverille. En mennyt. Haha!

Hieno, kovakantinen, noin about A3-kokoinen kirja on hiukaisevan kattava katsaus koko viime vuosisadan keskeisimmistä tyyleistä. Jokainen vuosikymmen on esitelty omassa kappaleessaan ja jotenkin ilmiselvän helposti Cameron Silver onnistuu nostamaan esiin juuri ne olennaisimmat tyylit ja aina yhtä vaikeasti vangittavan “ajan hengen”.

Etenkin 1900-luvun viimeiset vuosikymmenet, jotka jollain tapaa tuntuvat edelleen olevan niin lähellä, on kokeneemmallekin fashion editorille aikamoinen haaste. Lähihistorian kirjoa on vaikea kiteyttää sortumatta suosimaan omia suosikkivirtauksiaan. En toki ehtinyt kirjaa vielä syvätutkimaan, mutta päällisin puolin näyttäisi siltä, että Silver on tehnyt herkullisen analyyttistä työtä – ja fiksun päätöksen jättää 2000 -luku seuraavaan kirjaan.

Oivaltava kiteyttäminen ei ole kirjan ainoa hyve. Ikonisten, mutta ei liiaksi mediassa kuluneiden kuvien haalimiseen ja valintaan on pakko ollut mennä mittaamaton määrä työtunteja. Itse olisin ollut valmis hankkimaan kirjan jo pelkästään sen kuvamateriaalin ansiosta (vaikkei nyt silti mistään valokuvataidekirjasta ole kysymys – vaan enemmänkin upeasti toteutetusta historian kirjasta).

Valokuvien lisäksi kirjasta löytyy harvinaisia muotisuunnittelijoiden luonnoksia ja mallipiirroksia – todellinen aarreaitta alasta kiinnostuneelle!

Kauniin ulkomuotonsa vuoksi Decades: A Century of Fashion on aivan loistava joululahjaidea oikeastaan ihan jokaiselle, joka on kiinnostunut muodista muutenkin kuin shoppailemalla uusia kamppeita itselleen.

Lanseerausjuhlat pidettiin Stockholm Market -nimisessä putiikissa Östermalmilla. Ohi kulkiessa olen kyllä jollain tapaa rekisteröinyt kivan oloisen putiikin, mutta nyt taisin olla ensimmäistä kertaa sisällä. Ihan vakipaikkaa tästä ei taida kyllä tulla, sen verran hintahaitarin yläpäästä valikoima meidän budjetille näytti olevan. Sen sijaan  hyviä “investointivetimiä” Stockholm Market on pullollaan. Nyt tsiigailtiin mekkoa Uuden Vuoden juhliin ja taitaa Mintulla olla tulossa yhdet toisetkin tärkeät juhlat ennen sitä.

Ida Sjöstedtin yönsininen paljettimekko pikkuruisista paljeteista on saanut pääntielle upean kristalliketjun.

Peetu rakastui niin täysillä tähän Valentinon Red -malliston täyteläisen kukkaiseen taftimekkoon, että Minttu taisi mennä lupaamaan, että sellainen kyllä ompelimosta ennen vuoden vaihdetta valmistuu. Seuraava ongelma onkin sitten, että mistä löytyisi kangasta, jossa olisi edes aavistus samaa fiilistä.

MSGM oli itselleni ihan uusi tuttavuus. Täytyy kyllä tehdä mitä pikimmin vähän tarkempaa tutkimustyötä, sillä huomasin hyvin monen vaatteen, johon ihastuen tartuin, edustavan juuri tätä merkkiä. Yksi esimerkki on tuo kuvan hennon vaaleanpunainen neopreenipaita upeine koristeluineen. Kirkkaanpunaisesta neopreenimekosta ei nyt tullut kuvaa, mutta se oli yksi niistä jutuista, joita varten täytyy palata Stockholm Market -putiikkiin vähän paremmalla ajalla.

Juhlapukuhaaveilujen jälkeen päädyttiin sopivasti erinomaisen hyvin varustellun Spanx-hyllyn luokse. Haaveilemaani kokovartalo-Spanxia ei kyllä löytynyt, mutta luulenpa, että tuollaiset korkeavyötäröiset shortsit voisivat ajaa saman asian. Juhlakausi – täältä tullaan!

Tiedättekö sen tunteen, kun ei oikeastaan ole kipeä, mutta kurkkua kutittaa, väsyttää ja on vetämätön olo? Vielä ei ole kuitenkaan aika julistaa syysflunssan invaasiota, vaikka eilinen kurkun karheus ei sitten näköjään johtunutkaan laivan kuivasta ilmastointi-ilmasta ja tanssilattialla tyylillä hoilatuista i-was-made-for-loving-you -tyyppisistä klassikoista. Päinvastoin aavistuksen käheä ääni on tehnyt tänään totaalisia – joskin onneksi vain hetkittäisiä – katoamistemppuja.

En usko, että peli on vielä kuitenkaan täysin menetetty. Töissä kiskoin ziljoona litraa mausteista rooibos-teetä ja illalliseksi kaksi lautasellista höyryävän kuumaa yrttistä peruna-kurpitsasosekeittoa. Seuraavaksi kääriydyn Pentikiltä hankittuun paksuun villavilttiin ja töllään pari jaksoa Grey’s Anatomya. Eiköhän sillä pienet flunssan alut saada taltutettua.

Peetu on sen sijaan ollut pirteänä kivasti fiiliksiinsä rimmaavassa raitaneulepaidassa. Enemmän tuo on kyllä korallinpunainen kuin otsikon mukainen kurpitsan värinen raidoitukseltaan, mutta kurpitsa nyt kuullostaa jotenkin huomattavasti paremmpin sesonkiin sopivalta!

Ainiin, yksi asia vielä. Tekisi ihan älyttömän hirveästi mieleni hankkia iPhone 5S. Kantsiiko vai ei? Nääs-nääs…

• neulepaita, Part Two
• hame, H&M
• tennarit, H&M
• kisusormus, Monki

Terkkuja Viking Cinderellalta! En olisi ikinä uskonut, että minireissusta voisi tulla niin sellainen olo kuin olisi ollut ihan oikeasti matkoilla. Alunperin oli tarkoitus kuvata ahkerasti koko risteilyn ajan – ja tehdä sitten aiheesta ihan oma postaus. Ensimmäiset (ja ainoat) kuvat aivan mahtavan ihanasta merenelävävadista todistivat, että kuvausolosuhteet ja mukana oleva kalusto eivät todellakaan oleet suotuisat blogikuvien ottamiseen. Niinpä Instagramin skaldjursplateau-kuva on about ainoa, joka reissulta tuli otettua. (Mintun Instagram: minnapaakkulainen).

Mutta siis hauskaa oli! Vietimme vaatimattomat neljä tuntia merenelävistä nauttien. Haha! Sitten päätimme uhmata kohtaloa ja suuntasimme yökerhon tanssilattialle. Vanhat hitit Madonnasta ja Bon Jovista tuoreempiin Lady Gagaan ja Rihannaan pitivät meidät vauhdissa eikä ketään kännisiä urpoja onneksi jäänyt kimppuun ihan takkupalloksi asti. Ilta taittui yllättävän nopeasti aamuyöksi ja päädyimme nukkumaan vasta pikkutunneilla. Vaikka tosiaan piti siis vain käydä pikaisesti katsastamassa, mikä on meininki tanssilattialla.

Tänään aloitettiin aamu kiskomalla mahottomat aamiaisöverit buffeessa. En ole tainnut käydä laivan aamiaisella aikoihin. En nimittäin odottanut juuri bulkki-paahtoleipää, halpismuroja ja lauantaimakkaraa kummempaa, mutta siellähän oli tarjolla kaikkia fancyjä tuoreita leipiä ja maalaispatonkia, ihanaa munakokkelia ja freesejä vihanneksia. Valikoima ei ollut mikään mielettömän laaja, mutta hyvinkin keskivertohotellin aaminaisen veroinen kuitenkin.

Aamiaisen jälkeen chillattiin hetki hytissä ja hoidettiin pakolliset tax free -shoppailut. Loppupäivä lilluttiinkin Cinderellan SPA-osastolla saunassa, hierovissa poreammeissa ja avantoaltaassakin käytiin dippaamassa useamman kerran. Sisäänpääsymaksu SPA:han on aika korkea (about 25 euroa), mutta hintaan kuuluu ihana tuotepaketti, josta löytyy kaikkea kivaa kasvo- ja hiusnaamiosta vartalokuorintaan ja kuorintakintaaseen. Alunperin ajateltiin, että mitenkähän sunnuntain saa kulumaan, kun päivätanssit ei ehkä ole ihan meidän juttu, mutta SPA-osastolla olisi helposti viipynyt vieläkin pidempään.

Noniin – tulipas siinä varsinainen matkakertomus… Vähän kyllä harmi, että ei tullut otettua sitten yhtään kuvia, mutta joskus sitä kai on bloggarikin lomalla. Ja lomalta tuo reissu tosiaankin tuntui! Camillallakin on tapana olla enemmän tai vähemmän aina töissä, lukea työmeilejä ja olla tavoitettavissa. Kun oltiin kävelemässä ulos laivalta todettiin yhteen ääneen, miten yllättävän tehokkaalta tällainen miniloma tuntuu. Vapauttavaa, kun ei tosiaankaan voi tehdä töitä ja olla tehokas koko ajan.

Varsinaisesti oli kuitenkin tarkoitus puhua kuvattoman risteilyn sijaan Nivean uudesta, aikuiselle iholle tarkoitetusta Cellular Anti-Age -tuotesarjasta.

Sain jo jokin aika siten testattavakseni sarjan päivä- ja yövoiteet sekä ihoa elvyttävän seerumin ja silmänympärysvoiteen.

Ihan ensimmäiseksi pitää kertoa, että perinteisesti suosikkisarjani olivat Lumenen Vitamin C+ -ihonhoitotuotteet ja Nivea Q10 -sarja. Aikaisemmin testailin jo Lumenen uusia Time Freeze -tuotteita ja olin tosi innoissani, kun sain sitten testavaksi myös Nivean Cellular -sarjan voiteita.

Cellular yövoide on todella ihanan täyteläinen koostumukseltaan. Siihen nähden se imeytyy yllättävän nopeasti kuitenkin, eikä tarvitse olla huolissaan, että voide hyödyttäisi enemmän tyynyliinaa kuin omaa ihoa.. Ihosoluja uudistavan koostumuksen ansioista rypyt kuulemma madaltuvat ihan silminnähden. Noo, tuollaisen toteaminen on aina pikkuisen hankalaa, mutta todella hyvältä tuo kuitenkin tuntuu.

Cellular päivävoide edistää ihon uudistumista myös päiväsaikaan. Koostumus on jotenkin runsaan oloinen tässäkin, mutta fiilis iholla on melkeinpä kevyempi kuin Nivean Q10 -voiteen kanssa. Tuoksu on ihanan miellyttävän mieto (toisin kuin Q10:ssä, jonka tuoksu välillä oli ronkelille nenälleni liikaa).

Cellular-sarjan seerumi on yksi ihanimmista, joita olen ikinä testannut. Tuntuu, että väsymyksen merkit hälvenisivät ihan samantien – sen verran raikkaalta tuo tuntuu kasvojen iholla. Seerumin pitäisi myös tasoittaa merkittävästi ihoa ja pidämme peukkuja, että tuo pitää myös paikkansa! Ainakaan testiaika ei ole osoittanut mitään päinvastaista.

Cellular-sarjan silmänympärysvoide on ihan mainion oloinen tuote omassa hintaluokassaan. Samat vaikuttavat ainesosat kuin muissakin sarjan tuotteissa vähentävät juonteiden syntymistä ja siloittavat jo olemassaolevia. Tykkään silmänympärysvoiteesta myös – ja todennäköisesti tulen ostamaan sitä lisää, kun testiputeli on käytetty loppuun. Siitä huolimatta juuri ehkä tämä tuote ei ollut mitenkään mieleenjäävästi erityisesti parempi kuin jo monen monituista putkiloa käyttämäni Nivea Q10 -silmänympärysvoide.

Kokonaisuudessaan Nivea Cellular -tuotteet olivat kovasti mieleeni. Tykkään, kun konstailemattomasta päivittäiskosmetiikastakin tulee vähän edistyksellisempiä ja vaikuttavampia tuotteita. Ei ne ehkä ihan yhtä tehokkaita ole kuin ne yli sata euroa maksavat huipputuotteet, mutta ihan mainioita kuitenkin meille, joilla ei ole halua tai mahdollisuutta kustantaa sitä sataa euroa yhdestä voidepurkista!

Ette ikinä usko, mitä minulla on suunnitelmissa tänä iltana!! En pidä sen pidempään jännitystä yllä – vaan paljastan huikaisevan lauantai-ohjelmani samantien. Olen nimittäin lähdössä risteilylle! Haha! Kyllä, siis minä, joka aikoinaan sain laivareissaamisesta niin kyllikseni, että en kuvitellut ikinä vapaaehtoisesti astuvani laivaan – olen nyt menossa aivan täysin vapaaehtoisesti Viking Cinderellan 22 tunnin risteilylle!!

Kysymyksessä ei ole edes mikään blogireissu – vaan olemme ihan itse ystäväni Camillan kanssa varanneet meille risteilyn, hytin ja, mikä itseasiassa on koko matkan päätarkoitus, mereneläviä lautasella -illallisen. (Illallinen on siis Skaldjursplateau, mutta koska en tiennyt, miksikä sitä suomeksi kutsutaan, laitoin sanan google translationiin. Vastaukseksi sain “merenelävien lautanen”… Ei ehkä ihan tismalleen oikein sekään?). Kysymyksessä on siis hillitön vati kaikkea ihanaa katkaravuista hummeriin. Omnomnomnom!

Ennenkuin lähden tästä tallustelemaan kohti satamaa, ajattelin laittaa eetteriin Peetun viime torstain toimistoasun. Tuo piti postata jo silloin torstaina, mutta sitten kaikenlaiset tärkeät asiat, kuten esmes kissan kanssa leikkiminen, vei voiton.

Peetu onnistui jälleen yhdistelemään ehkä hiukan yllättäviäkin vaatekappaleita todella kivaksi ja raikkaaksi kokonaisuudeksi. Ja mikä parasta – kauluspaitaa saa kuulemma lainata!

• kauluspaita, Monki
  
• college-paita, Monki
• hame, Mintun ompelimosta
• kengät, Vagabond

Meillä ramppasi jo eilen pikkuisia hirviöitä (ja jokunen prinsessa…) linkuttamassa ovikelloa ja mankumassa herkkupalleroita & uhkailemassa kiusanteolla.

Varsinainen Halloween taisi olla eilen, mutta juhlallisuudet jatkuvat varmasti koko viikonlopun. Niinpä ajattelin, että jollekulle voisi olla iloa tutoriaalista, jonka avulla tumpelo mämmikourakin loihtii hyytävän kamalat veriset vampyyrikynnet.

Jäljen ei tarvitse olla niin justiinsa – eihän sitä veriraapimat koskaan ihan tasaisesti asetu. Tietty epätasaisuus tuo vain lisää fiilistä, siksi tämä on oiva Halloween-versio niille, joiden taidot ja hermot eivät riitä pikkuisten kurpitsalyhtyjen tai monsterinaamojen maalaamiseen kynnen pinnalle.

Varusteiksi tarvitaan aluslakka, halutessa vaalea sävy verijälkien alle (myös pelkkä aluslakka, eli verijälkien maalaaminen naturellin kynnen kärkiin, toimii myös) ja sopivan tummanpunainen vereksi. Sävyillä voi hiukan vaikuttaa efektin asteeseen. Mitä aidomman sävyt sitä hyytävämpi lopputulos. Tärkein ylimääräinen apuväline on hammastikku!

Itse laitoin ensin alle puolipeittävää luonnonvaaleaa sävyä. Itseasiassa etsiskelin varastoistamme yhtä vanhaa Make Up Storen beige-harmaata nudelakkaa. Se olisi ollut mielestäni vähän tuota vaaleaa ärtsympi, mutta johonkin se oli nyt tehnyt katoamistempun eikä suostunut inkartoitumaan eteeni etsinnöistä huolimatta.

Vaalean lakan hiukan kuivahdettua vedetään punaisella rennot “ranskalaiset” kynsien kärkiin. Tosiaan ei ole mitään tarvetta yrittää olla liian siisti vetojen kanssa. Mikä helpotus kaikille meille, jotka olemme joskus epätoivoisesti yrittäneet saada oikeaa ranskalaista manikyyriä onnistumaan vapaalla kädellä!

Seuraavaksi pudotellaan kynnen puolivälin tietämille, vähän keskenään eri korkeuksille, kahdesta kolmeen pisaraa. Pisaroissa tulisi olla jonkun verran väriä – eli ihan pelkkä maalattu piste ei riitä.

Seuraavassa vaiheessa otetaan hammastikku apuvälineeksi ja vedetään pisara yhteen kynnen kärjen punaisen viirun kanssa. Suurin riski tässä vaiheessa on se, että pisara ehtii kuivahtaa ja verinoron vetäminen ei onnistu. Helpoiten tämän välttää sillä, että tekee aina yhden kynnen kerrallaan valmiiksi asti.

Toinen riski on, jos vaalea aluslakka ei ole ehtinyt kuivahtaa, värit saattaa sekoittua tässä vaiheessa. Suosittelen siis sekä kohtuullista malttia että kevyttä kättä.

Kuivattelu kestää aikansa, koska tuossa on melko monta kerrosta lakkaa, mutta siinä välissä ehtii hyvin vaikka lukemaan läpi kaikki lempibloginsa.

Voin kuvitella, että verinorot olisivat tosi makean näyttävät vähän pidemmissä kynsissä, mutta ihan hauskat nuo on näissä Mintun nysissäkin. Ei muuta kuin hyytävää Halloweenia kaikille!