Ole oma itsesi! Rentoudu! Tee, mitä huvittaa! Pidä hauskaa!
Mutta mitä pitäisi tehdä, jos on hukannut itsensä eikä tiedä, miten sitä parhaiten rentoutuisi saatika pitäisi hauskaa ja vielä vähemmän, mikä ylipäätään huvittaisi?
Muutama vuosi sitten olin täsmälleen tuollaisessa tilanteessa. Täydellisessä, mustassa umpikujassa ja aivan eksyksissä sen suhteen, mitkä asiat tuottaisivat itselleni iloa. Aika mäntti tilanne sikäli, kun kaikkien mahdollisten tutkimusten perusteella on osoitettu, että nimenomaan ilon lisääminen ja itseä ilahduttavien asioiden tekeminen, lisää merkittävästi tunnetta onnellisesta elämästä. Siis päinvastoin kuin voisi kuvitella, niiden asioiden poistaminen, jotka tekevät onnettomaksi ei lisää onnellisuuden tunnetta yhtä paljon kuin selkeästi iloa ja onnea tuottavien juttujen lisääminen.
En tietenkään väitä, etteikö elämän epäkohtien korjaaminen kannattaisi, mutta niin kovin usein murhetta aiheuttavat asiat ovat sellaisia, että niille vain ei voi mitään. Työpaikan menettäminen, läheisen kuolema, avioero, onnettomuus, sairaus… – eipä varmaan löydy ketään, joka moisia kohdalleen toivoisi, eikä niiden aiheuttamaa kurjuutta voi tuosta vain poistaa. Siitä huolimatta tekemällä hyvää mieltä tuottavia asioita, voi kohottaa huomattavasti omaa onnellisuuskäyräänsä.
Valitettavasti ei ole mitään yksinkertaista reseptiä siihen, mikä kenellekin tuo iloa, onnea ja positiivisia elämyksiä, vaikka akkainlehdet aina säännöllisesti niin yrittää väittääkin. Ihanasti tuoksuva vaahtokylpy kynttilänvalossa kuullostaa todella hemmottelevalta kotiluksukselta ja tiedän kyllä ihmisiä, jotka oikeasti nauttivat siitä. Ja mikä ettei joskus, kun oikein on paleltanut ja kaikki raajat on syväjäässä, saattaapi kylpyhommat maistua Mintullekin, kun saunaakaan ei ole tarjolla. Muuten yleensä ensin tulee liian kuuma ja sitten kirjan sivut kastuu, niska puutuu ja samassa vesi onkin jo inhan viileää. Mikä on mahtava rentouttava nautinto yhdelle aiheuttaa vain kutisevaa levottomuutta toiselle.
Tai sitten on näitä kertakaikkiaan loistavia ideoita, kuten lähde vaikka kuukaudeksi seikkailemaan Kauko-Itään reppu selässä, tai vietä upea SPA-viikonloppu Barcelonassa… Kyllä monet haaveet ovat toteutettavissa, jos oikein kovasti haluaa, mutta aika harvalla on taloudellisia tai teknisiä mahiksia toteuttaa kaikkia unelmiaan. Etenkin, jos on siinä sekavassa mielentilassa, että ei oikein itsekään tiedä, mistä tykkää ja mikä on kivaa. Pikkuisen saattaisi ottaa päähän, jos huomaisi myyneensä omaisuutensa pystyäkseen matkustamaan Eat, Pray, Love -kirjan innoittamana jooga-retriittiin Intiaan – ja perillä tajuaisi inhoavansa matkustamista, joogaa, retriittiä ja Intiaa.
Jostain kumman syystä on huomattavasti helpompi listata “yleisesti tunnustettuja” onnellisuusjuttuja, jotka itselle ovat varsin yhdentekeviä. Itse en esimerkiksi nauti erityisesti em. vaahtokylvyistä kuin poikkeustapauksessa, enkä tykkää käydä teatterissakaan yleensä – muutakuin seuran vuoksi, myöskään shoppailu ei kuulu itselleni iloa tuottaviin asioihin, vaikka kavereitten kanssa mielelläni kaupungilla pyörinkin.
Omia kivuusjuttujani jahdatessani, olen päätynyt muutamaan hyvään tekniikkaan, joiden avulla on helpompi tunnistaa onnea ja iloa tuottavia asioita ja tekemisiä.
1. Mieti, mistä tykkäsit noin 8 – 12 vuotiaana – se todennäköisesti toimii edelleenkin. Ikähaarukka ei ole tarkka, mutta liian pienenä koetut asiat eivät ehkä vie oikeille jäljille. Tai itse en ainakaan välitä lähteä työntelemään nukenrattaita pihalle, vaikka ne kesäpäivät, kun äiti antoi aikoinaan ottaa rattaat pihalle, olivat pikku-Mintun huippuhetkiä. Toisaalta murrosikä on useimmilla sen verran angstinen ajankohta, että voipi olla ihan hyvä itsesuojelullisista syistä jättää ne muistot kaivelematta. Haha!
2. Mieti, mitä haluaisit tehdä työksesi, jos ikä, lahjakkuus, asuinpaikka, osaaminen, raha tai muut elämän pikkudetaljit eivät olisi estämässä. Astronautti? Baletti-tanssija? Tutkimusmatkailija? Ammatti-skeittari? Voisiko unelma-ammattia toteuttaa jotenkin pienemmässä skaalassa? Visiitti observatorioon kenties? Tai joku jännältä kuullostava kurssi? Tässä on helposti avaimet myös kivasti kihelmöivän jännän äärelle.
3. Kateus. Kenelle olet kateellinen ja miksi. Tämä on tyhmä tehtävä tai ajatusleikki siitä syystä, että on ällöä olla itselleen niin rehellinen. Mutta vakuutan, että rehellisyys kannattaa! Analyysin jälkeen nimittäin on varsin helppo poimia sotkusta niitä asoita, joita itsekin haluaa tehdä ja sitten – ihan yhtäkkiä – ei ole enää sitä syytä olla kateellinen. Win-win-double-win!
4. Intuitio. Päätin olla avoin ja luottaa siihen, että intuitio johtaa oikeaan. Randomisti ilmoitustaululta bongattu lappu johti tapahtumatyöryhmään, joka johti uuteen mahtavaan kaveriporukkaan, joka johti… No niin. You got the point? Silloin, kun on kaikkein eniten paha mieli, on vaikea luottaa siihen, että maailmankaikkeus kyllä järjestää asiat hyvin ja oikeita juttuja matkan varrelle. Pitää vain pitää silmät auki ja huomata tarttua tilaisuuteen, kun se tulee kohdalle.
5. Yksi asia johtaa toiseen – eli alkuunsa riittää, vaikka keksisi (tunnistaisi) vain yhden ainokaisen asian, jonka tekeminen tuottaa iloa. Tee sitä ja nauti! Seuraava tulee jo kuin itsestään.
