Hyvää uutta vuotta! Tänään on kiinalaisen kalenterin mukaan Käärmeen vuoden ensimmäinen päivä.

Länsimaissa käärmettä pidetään helposti pelottavana, ikävänä, luikertelevana niljakkeena. Itämaisen mytologian mukaan käärme on kuitenkin viisas ja syvällinen, arvostettu eläin. Ja kyllähän käärme täällä meilläkin on mukana monissa lääketieteen symboleissa.

Käärmeen vuoden pitäisi olla rauhallisempi tempoltaan kuin juuri päättynyt Lohikäärmeen vuosi. Kaikki älyllinen toiminta on arvossaan ja parantuminen sekä fyysisellä, psyykkisellä että metaforisella tasolla myötätuulessa. Täysin sisäänpäinkääntynyt vuoden ei kuitenkaan pitäisi olla, sillä kuten käärme luo nahkansa, tarjoaa samoin nyt alkanut vuosi mahdollisuuden uuteen raikkaaseen alkuun.

Nahan luontia tai ei, monien mielestä tulossa on myös pelottava vuosi. Yllättävän lukuisia, ihan tavallisen bloggarinkin elämää hetkauttavia tapahtumia on osunut edellisille Käärmeen vuosille. Kiinan demokratialiikkeen mielenosoitus murskattiin verisesti Käärmeen vuonna 1989, ja samana vuonna alkoi vähän rauhanomaisemmat kapinat lähialueillamme Baltiassa. Toinen maailmansota sai uuden käänteen Käärmeen vuonna 1941, kun Saksa hyökkäsi silloiseen Neuvostoliittoon. Nuoremmatkin bloggarikollegat muistanevat Twin Towereihin NY:ssa suunnatut terrori-iskut 11.9.2001 , Käärmeen vuosi sekin.

Kiinalaiset vuodet jaetaan 12 vuoden sykleissä vaihtuviin “eläin”vuosiin ja sen lisäksi viiteen elementtiin. Puu-, tuli-, maa-, metalli-, ja vesivuodet eroavat intensiteetiltään ja siten, mitkä vuosieläimen “luonteenpiirteet” tulevat eniten esiin. Itse olen kiinalaiselta horoskooppimerkiltäni tulihevonen, joka on kuulemma kiinalaisen astrologian katastrofalisin merkki erityisesti naiselle. En oikein tiedä miten, mutta kaikenlaista onnettomuutta tuovat kuulemma mukanaan ja tulihevosen vuosina tyttölapsia “jää henkiin” yllättävän vähän Kiinassa.

Nyt alkava vuosi on vesikäärmeen vuosi ja sen pitäisi olla rakentavin ja rauhallisin kaikista käärmeen vuosista. Sanotaan, että tänä vuonna jos koskaan on mahdollista tehdä sovinto menneisyyden kanssa, saattaa päätökseen keskeneräiset prosessit ja poistua “välivaiheen” tunteesta, jos niin haluaa. Kaikenlainen eheytymisen, menneisyyden virheiden korjaamisen ja hyväksymisen sekä maltillisen älyllisen uuden luomisen vuosi olisi tiedossa.

En nyt ala eritellä suhdettani astrologiaan (se selvinnee rivien välistä?), mutta varsinaista lohikäärmeen vuoden vuoristorataa tuli kyllä viime vuonna vietettyä. Oikeastaan toivotan rauhallisemman, seesteisemmän ja eheyttävämmän Käärmeen vuoden erittäin mielelläni tervetulleeksi. Eikä se älyllinen/ammatillinen kasvukaan tuntuisi ollenkaan huonolta. Ja ne muutkin muutokset, jotka vielä Lohikäärmeen vuonna tuntuivat olevan too much, too soon – niillekin toivottavasti löytyisi oikea hetkensä nyt, parantavan, eheyttävän Käärmeen vuoden aikana.

Ja jos astrologiaan uskomisen kanssa on vähän niin ja näin, niin ainahan sitä voi olla iloinen siitä, että tässä on jälleen tuore mahdollisuus aloittaa uuden vuoden lupausten täyttäminen uudelleen. (Ja jos nytkään ei onnistu, niin seuraavana on muistaakseni tulossa atsteekkien uusi vuosi. En kyllä nyt yhtään muista, että milloin, mutta eiköhän sekin tässä selviä).

Eikö niin, että jos aamulla lämpömittari näyttää plussaa ja sen perusteella laittaa jalkaansa Converset, niin silloinhan on kevät? Eikö niin? Ai ei vai?

Saattaa olla, että lisään aamuiseen säätilatsekkaukseen lämpömittarilukeman katsomisen lisäksi myös ikkunasta ulos vilkaisemisen. (Selvennökseksi: meillä on sellainen lämmityksenhallintajärjestelmä, joka näyttää ulkolämpötilan eteisessä, josta ei ole ikkunaa ulos.) Oli kyllä juu plusasteita ja töihinlähtöaikaan ei tainnut myöskään varsinaisesti sataa räntää. Mutta eihän tänään mikään tennarikeli ollut. Päinvastoin. Aika kamala – pardon my French – räntätalvipäivä. Toimistopäivänä tosin ei ulkona juuri tarvitse hillua, joten olen edelleen sitä mieltä, että valkoiset conssit valkoisen kauluspaidan parina toimii tosi hyvin.

Kuvissa näkyy myös nailoninen aito ysärivyö, johon olen onnistunut rakstumaan uudelleen. Toisinaan muotipyörän pyörähtely tuottaa vain mielihyvää! (Toisinaan tietty vain tuskaa… I say one word: sähkönsininen ripsari!)

• haalari, MTWTFSS
• kauluspaita, H&M
• vyö, InWear
• tennarit, Converse

Tulkaa tapaamaan mun uutta valloittavan ihanaa laukkuani! Ihan melkein olin unohtaa esitellä kaunokaiseni. Onneksi törmäsin siihen eilen vaatekaappia penkoessani.

Laukun kotimatka oli tuskallisen kiemurainen ja kesti pitkään – aivan liian pitkään. Vika ei toki ollut net-a-porterin. Paketti saapui Tukholmaan vain puolitoista vuorokautta tilauksen tekemisen jälkeen siitä huolimatta, että kassalla maksaessani sain varoitustekstin, että näin aleryysiksen aikaan toimitukset saattavat kestää normaalia pidempään.

Täkäläisen DHL:n palveluhalusta, -alttiudesta ja asiakasystävällisestä joustavuudesta voisin kyllä sanoa pari sanaa. Mutten sano. Palaute on jo jätetty sinne minne se kuuluu – eli palveluntarjoajalle – ja kaikkeen kahnaan vaikutti myös monet inhimilliset tekijät, joita olen aina valmis ymmärtämään.

Pääasia on se, että laukku sitten lopulta päätyi kotiin! (täytyy sanoa, että jossain kuljetusprosessin vaiheessa en ollut ollenkaan varma, että näkisin laukkua koskaan…)

Mutta niin hän saapui kotiin ja onnistui siinä harvinaisessa tempussa, että on livenä vieläkin ihanampi kuin kuvissa. Tykkään ihan mielettömästi tuosta lopulta aika hillitysti metallinkiiltävästä pinnasta ja pronssinen (oikeastaan vähän kuparinpunaiseen taittava) sävy on ihan täydellinen.

En käsitä laukkuja, joissa on vain yksi suuri tila eikä mitään taskuja. Pienessäkin laukussa pitää mielestäni olla lokeroita, taskuja ja vetskarillisia tavaranpiilotuspaikkoja. Arvatkaapa, onko uusi laukkuni täydellinen myös tämän suhteen? No ON se!!

Yhdistelen mielelläni eri sävyisiä metalleja, joten pronssin ja kullan liitto sopii itselleni varsin mainiosti. Kultaketju on ehkä vähän aikuismainen, mutta samalla tietty klassikko. Pitkää yhteistä matkaahan tässä suunnitellaan. Olkahihnojen keskikohdalla on nahkaiset palat, jotka auttavat vaatteita – etenkin neuleita – pysymään siistinä.

Olkahihnat kulkevat chanel-tyyliin vapaasti laukun läpässä olevien reikien läpi, mikä mahdollistaan sen, että sitä voi käyttää joko baguette-tyyliin kainalolaukkuna tai olanyli cross body -tyyliin. Arvostan

Nyt ei sit muuta kuin hirvee määrä bile- ja juhlakutsuja tänne kiitos, että pikkuinen pääsee näkemään maailmaa! Ihan randomi ulosmenohässäkkä toimii myös. Vapaaehtoisia?

Hoksasin taas yhden syyn, miksi aika anonyymit mustat/harmaat/valkoiset perusvaatteet ovat niin paljon värikkäitä ja huomiotaherättäviä vetimiä helpompia. Värikkäät jutut herättävät juurikin sitä huomiota ja jäävät siksi mieleen. Se on tottakai myös niiden hyvä puoli, mutta “vaihtelunhaluiselle” puritanistille kauhistus.

Otetaanpa esimerkiksi nyt vaikka Lindexiltä hankkimani Missoni-neulemekko, josta tykkään tulisesti. En ole oikein osannut laittaa sitä päälleni pitkään aikaan, kun takaraivossa on tunne, että justiinhan sitä tuli käytettyä. Selasin juuri taaksepäin blogin Mintun vetimet -arkistoa löytääkseni tänne linkattavaksi erilaisia tapoja, miten mekkoa olen yhdistellyt. Kykenin löytämään vain kaksi esimerkkiä parin viikoin välein viime lokakuussa, eli aika pian sen jälkeen, kun olin mekon hankkinut! Monet anonyymimmät vaateparat saavat sen sijaan suorittaa palvelusta näköjään melkein jokatoinen viikko. Ihan kaikkia asujani en tietty tänne ehdi ikuistaa, mutta nyt kun oikein muistia kaivelen, en muista kuin yhden kerran lisää, jolloin sik-sak-mekko olisi päätynyt ylleni. Se oli jouluaattona ja mekon alla oli Monkin tiukka mauve-ruskea pitkähihainen t-paita.

Tänään nyt sitten kuitenkin oli aika kaivaa siksakit esiin. Halusin yhdistää sen vähän eri tavalla kuin aikaisemmin, jolloin siis mekko on ollut ylläni valkoisen kauluspaidan kanssa sekä mustan t-paidan + rokumman vyön kanssa. Musta ikivanha Mexxin pellavajakku on keveytensä puolesta melkein paita – kaulukset antavat kuitenkin vähän ryhtiä. Kuvia katsellessa tulee mieleen, että joku kaulakoru olisi kyllä sopinut hyvin kokonaisuuteen. Pitääkin katsoa, jos jostain löytyisi sopiva pronssi-kulta -metallinen härpäke…

• mekko, Lindex Missoni
• t-paita, Primark
• jakku, Mexx
• nilkkurit, Ril’s

Tapanani on innostua aina yhdestä kynsilakkasävystä tai -tyylistä kerralla. Jumitan sitten siinä, kunnes iskee totaalikyllästyminen tai jokin uusi inspis iskee.

Loppukesällä alkanut kimalluspakkomielle kesti yllättävän pitkään ja alkoi hiipua vasta alkutalvesta. Sen jälkeen olen elänyt kummallisessa “sävyvälivaiheessa”. Mikään ei ole oikein tuntunut siltä oikealta ja kynnet ovat saaneet olla lähinnä nudeina tai korkeintaan haalean vaalealla vähän siistittyinä.

Viimeksi lakkausta suunnitellessani alkoi tuntua, että nyt olisi kuitenkin oikea hetki saada vähän särmää kynsiosastolle. Täysin randomilla valikoitui Peetun kynsilakkalaatikosta aavistuksen kultaista terää sisältävä musta lakka. Mikään uutuus tuo ei ole, mutta tuntuu, että siinä kiteytyy kaikki, mitä just nyt haluan. Niin tavanomaista kuin musta kynsilakka nykyään onkin, on efekti ainakin toimistopukeutumisen yhteydessä kuitenkin vähän toinen kuin vaaleanpunaisella helmiäislakalla.

Käytössäni on musta, aavistuksen kullankiiltävä sävy L’Orealin jostain muutaman sesongin takaisesta spesiaalivalikoimasta. Tarkka sävynumero on näköjään kulunut pois pullosta, mutta käsitykseni mukaan vastaavia löytyy kyllä tällä hetkellä pilvin pimein eri valmistajien valikoimista.