Eilen illalla alkanut räntäsade on jatkunut tänään melkein koko päivän. Ja ilmeisesti koko viime yönkin, sillä aamulla pikaisen ikkunastavilkaisun jälkeen totesin, että nyt vaan pitää löytää jotain sellaista päällepantavaa, että ylipäätään selviää toimistolle asti. Ihan pakko tässä kertoa, että heräsin aamulla klo viideltä siihen, että Peetulta tuli tekstari. Melbournessa oli tänään kuulemma 37 astetta lämmintä. Niin toisilla.

Ja koska pidän äärimmäisen tärkeänä raportoida kaikenlaisia säätilahäppeningejä, voin kertoa, että nyt jo jänskittää, mitenköhän sitä pääsee huomenna töihin. On nimittäin se lumiräntä muuttunut pikkuhiljaa ilman vähän viilentyessä sellaiseksi napakaksi suojalumeksi. Täällähän ei enää tähän aikaan vuodesta (eikä kyllä juuri milloinkaan muulloinkaan) paljoa aurausta harrasteta – eli kaikki tuo ihana lumi on tiivistynyt ihmisten jalkojen alla jo nyt aivan mielettömän upeaksi luistinradaksi. Nyt, jos tämä asteittain viilenevä trendi pitää kutinsa, pitää varmaan kaivaa jostain hokkarit ja jääpiikit esille, että olis jotain toiveita töihin pääsystä huomennakin…

Tämänpäiväisen selviytymisasun jujuna olkoon nyt sitten vaikka nuo survival-maihinnousukengät ja leijonankeltaisen neuleen alta pilkistävät mustat kaulukset.

• neule (Peetun), H&M
• kauluspaita, Sand
• housut, Forever21
• kengät, Vagabond

Facebook-päivitysten perusteella Suomessa vietetään tänään suosikkilevonnaisteni juhlapäivää – eli ruuneperin torttujen virallista juhlaa!

Satuin lounastunnilla istumaan meidän toimiston siivoojan – suomalaisen Sirkan – kanssa samaan pöytään. Hän kertoi tyytyväisenä, että tytär oli juuri käynyt Suomessa ja tuonut leivoslaatikossa neljä Fazerin Runebergin torttua. Samalla siinä torttuja kehuessamme äidyttiin ihmettelemään, että mitenkä Ruotsissa ei tunneta lainkaan Suuria Suomalaisia Juhlapäiväleivonnaisia – kuten esmes juuri näitä ruuneperin torttuja. Lisäksi sellaiset merkittävät kansallisherkut kuten joulun tähtitortut ja vapun tippaleivät ovat täällä konditoriataiteen pohjoismaisessa kehdossa täysin tuntemattomia.

Joulutorttujen ja tippaleipien lisäksi Sirkka mainitsi ainakin voipullan (miten pelkkä tuon nimen kuuleminen voi saada aikaiseksi flash backin suoraan lukioaikoihin ja kaikille niille pinnatuille liikuntatunneille?), munkkipossun ja kermamunkin. Oliskohan vihdoinkin aika perustaa Tukholmaan se ravintola, jota olen suunnitellut siitä lähtien, kun tänne muutettiin? Päivisin (tai miksei myös iltaisin?) se voisi toimia kahvilana, jossa voisi nauttia kaikki mahtavia suomalaisia leivonnaisia rehellisen pannu- tahi suodatinkahvin kera?

Facebookin perusteella tänään vietetään myös Jörn Donnerin syntymäpäivää. Sopii mielestäni oikein mainiosti yhteen. Paitsi ehkä Jörkan kohdalla tortut voisi maustaa ihan oikealla brandylla eikä leipomoiden korrektilla makuesanssilla.

Suomalaisten kirjailijoitten ja monilahjakkuuksien juhlapäivää tuli vietettyä lähinnä kertynyttä sähköpostisumaa purkamalla ja kiireellisimpiä tulipaloja sammutellessa. Päivän asuna randomia mustavalkoharmaata asustusta. Huomatkaa kuvaviittaus aiheeseen “kirjoittaa kuin ruuneperi”. Jotain hypertärkeää tekstaria piti vissiin kaiken keskellä alkaa rustailla.

• paita, Mintun ompelimosta
• neuletakki, Lindex
• hame, H&M
• saappaat, Diane von Furstenberg

Tukholman muotiviikolla esitelty Marimekon ensi syksyn mallisto vaikuttaa todella lupaavalta. Mukana on kauniita näyttäviä printtejä ja paljon värejä. Näytös sai – ainakin aplodeista päätellen – erittäin innostuneen vastaanoton. Siitä ja vähän muustakin voi lukea lisää Indiedaysin etusivulta: Marimekko valloitti Tukholman.

Syksyn mallistosta löytyisi todella monta kivaa asua varsinkin arkista työpukeutumista piristämään. Valkkasin suosikkini tänne teidänkin ihasteltavaksi. Ei niin kovin yllättäen jättäisin kaikkein voimakkaimmat värit muiden iloksi. Hillitymmästä väriskaalan päässä on onneksi vähintään yhtä paljon valikoimaa tarjolla.

Ensimmäinen ja viimeinen mekko ovat niin mielettömän ihanat, samoin kuin tokan kuvan ruudullinen (marnihenkinen) jakku, että tuskin maltan odottaa syksyyn. Tai no… ehkä tuo nyt sentään oli liioittelua, mutta en ollenkaan panisi pahakseni, vaikka ko. vetimet inkarnoituisivat vaatekaappiini jo nyt!

All photographs from the shows are property of ASFB and copyright Kristian Löveborg.

Työhommissa on tänään ollut suuri ja tärkeä kokous-/koulutuspäivä (se sama, johon valmistautuminen on venytellyt työpäiviä viimeaikoina) – ja se tarkoittaa ainakin omalla kohdallani pientä fundeerausta pukeutumisen suhteen. Fiksua ja ei-liian-casualia sen pitää olla. En halua erottua himphamppuna pukumiesten joukosta. Tällaisina päivinä kun ne markkinointiosaston elämäntaiteilijatkin vetävät ykköset niskaan ja kiristävät narun kaulaan. Toisaalta en myöskään halua testailla mitään uusia tai pitkän aikaa käyttämättömänä olleita komboja. Mikään ei pilaa pitkää ja vaativaa palaveripäivää yhtä tehokkaasti kuin pahalta, huonolta ja väärältä tuntuvat vaatteet.

Siispä päädyin tuttuun ja turvalliseen graafisen jakun, valkoisten kaulusten ja mustan kynähameen yhdistelmään. Ril’sin “killerikorot” toimivat mainiosti tällaisena päivänä, kun ohjelmassa ei ole ulkona ramppaamista juurikaan. Ja toivat korot onneksi ripauksen fiilistä illalla, kun kävimme yhdessä kokousporukan kanssa syömässä päivällistä kivassa Sjöpaviljongen-ravintolassa

• jakku, H&M
• hame, H&M
• kauluspaita, Cheap Monday
• nilkkurit, Ril’s

Muotiviikon aikaan hätäpikahankitut hengenpelastuskengät ansaitsevat tulla esitellyksi ihan kunnolla. Ostopäätöksen tekemiseen meni noin kolme minuuttia. Syy siihen, miksi tunasin päätöksen kanssa niinkin kauan on se, että mielessäni kuvittelin hankkivani jotkut 5 euron kangastossut. No, tähän aikaan vuodesta ei sellaisia löytynyt – ja ihan hyvä vaan.

Vagabondin söpöt mustat nupukki-creepersit odottelivat alehyllyssä 30 % alennuksella varustettuna. Periaatteessahan nuo eivät todellakaan ole mitkään talvikengät, mutta paksu läskipohja eristää mainiosti maasta hohkaavan kylmän.

Jalassa oli siis nämä Ril’sin mokkanilkkurit. Kenkien lesti ei ole ollut mikään maailman miellyttävin milloinkaan. Aika paljon niitä tulee silti käyttettyä – tykkään hurjasti nilkkureitten muodosta ja ulkonäöstä. Parhammillaan ne ovat kuitenkin perus-toimistopäivinä, jolloin kävelyä on aika vähän eikä tarvitse pinkoa kiireellä epämääräisellä alustalla.

Jossain vaiheessa taisin pikkuisen kyllästyä Vagabondin kenkiin. Valikoima tuntui tylsältä ja jotenkin mitäänsanomattomalta. Toisaalta hyvät ja järkevät peruskengät, joissa on kuitenkin jotain jujua, on yleensä paljon parempi hankinta kuin älyttömän kreisit fashion-popot. Ja harvat kengät kestävät tulikokeen, josta Vagabond on omalla kohdallani selvinnyt jo useamman kerran: Jätin creepersit jalkaan jo kaupassa, kuljin kilometrikaupalla ja seisoskelin iltaan asti ilman hiertymän hiertymää!

Aina selostan, miten surkea heräteostelija olen, mutta näköjään sitä tiukan paikan tullen osaa kuitenkin tehdä erinomaisen onnistuneita pikapäätöksiä!