Shopbopin paketti saapui jälleen ajatustakin nopeammin. Välillä oikein ihmetyttää, että miten jenkkilässä sijaitseva nettiputiikki voi toimittaa paketin perille noin vuorokauden kuluessa tilauksen tekemisestä? Pieni kiitos toimitusvarmuudesta kuuluu tietty täkäläisellekin kuljetusliikkeelle – eivät tunnu jäävän tilaukset heidänkään hyllyille turhaan makoilemaan.

En tosiaankaan kuulu niihin, jotka kutsuvat puhelintaan ällöillä lempinimillä (*otsikko* ;P), mutta Shopbopin alesta tilaamani hopeiset kuoret ovat niin makoisat, etten voinut vastustaa kiusausta.

“Jotkut kivat kuoret” on ollut hankintalistallani koko tämän vuoden, jonka olen ollut onnellinen iPhonen käyttäjä. Jotenkin vaan mitkään eivät ole oikein iskeneet…

Pari kertaa olen pudottanut puhelimen, mutta kaikki osapuolet ovat selvinneet pelkällä säikähdyksellä. Vasta kun Karkki onnistui pudottamaan oman iPhonensa niin, että koko takakannen lasi meni aivan säpäleiksi, tajusin, että nyt on ihan pakko hankkia edes jonkunlaiset kuoret puhelimen turvaksi.

Oikeastaan en ollut ajatellut tehdä mitään Shopbop-tilausta, mutta täytyy sanoa, että kun näin alessa nämä hopeiset kuoret lime-vihreillä kirjaimilla varustettuna, oli aivan pakko alkaa penkoa muitakin alennettuja juttuja, jos vaikka löytyisi pakettiin vähän täytettä.. Ja löytyihän sieltä, joten tilaukseen meni myös ihana asu iPhonelle.

On se niin hieno!

Tosin täytyy kyllä sanoa, että pikkuisen suorastaan alkoi naurattaa, kun huomasin tämän tekstin pakkauksen nurjalla puolella:

Siis että oikein Oh-So-Scratch-Free!! Voin kyllä kertoa, että nyt – parin päivän käytön jälkeen – kuoressa on jo havaittavat elämisen jäljet näkyvissä. No, en kyllä muuta olettanutkaan, joten en voi esittää olevani pettynyt. Kulutustavarahan tuo on – ja ehkä nyt on sitten henkisesti helpompi hankkia ne seuraavat kuoret, kun ensimmäisetkin on saatu käyttöön asti.

Suosittelen kuitenkin vilpittömästi välttämään Shopbopin alea. Siellä on niin älytön määrä kaikkea kivaa hyvällä alennuksella, että pahinkin shoppailunvieroksuja joutuu todella tsemppaamaan, ettei tulisi ostaneeksi mitään…

Merkillinen I wish… -olo on vaivannut koko päivän. Tiedättekö sen tunteen, kun kaikki on periaatteessa ihan ookoo, mutta silti on jokin selittämätön halu tai kaipuu johonkin tai jotakin? Joku fb-kavereistani totesi statuksessaan hetki sitten, että siitä tietää, että on tulossa kipeäksi, kun v******aa, vaikka kaikki olisi hyvin. En usko, että olen tulossa kipeäksi kuitenkaan. Olo on lähinnä haikea ja kaipaava… Ehkä tuo oma aikaisempi postaus on osittain syynä näihin tunnelmiin.

Onneksi tapanani ei ole täyttää fiiliksessä esiintyviä mustia aukkoja shoppailemalla. Tänään nimittäin olisi lähtenyt lapasesta. Sen sijaa kävin venymässä BodyBalancessa ja päätin, että hengittelemällä sisään ja ulos tästäkin päästään taas eteenpäin.

Toimistopäivä meni valkoisissa kauluksissa ja Henkan graafisessa jakussa. Keskimmäisen kuvan pinkki possunassu johtuu siitä, että sytytin olohuoneen kattolampun. Tietääpähän nyt, että niin ei kannata tehdä. Siinä näkyy kuitenkin tuon jakun materiaali sen verran hyvin, että laitoin senkin kuvan nyt kuitenkin tänne ihmeteltäväksi.

• kauluspaita, H&M
• hame, H&M
• jakku, H&M
• nilkkurit, Ril’s

(Olipas taas vaihteeksi varsinainen H&M-asu… Pitäis varmaan yrittää vähän ryhdistäytyä!)

Tukholmassa sataa tänään räntää. Mites siellä?

Ensimmäisen kerran  moneen vuoteen on sellainen tilanne, että sydäntalvelle ei ole suunnitteilla minkäänlaista breikkiä auringossa ja lämmössä. Pieni – tai no, ei ehkä ihan niin pienikään – kaukokaipuu tekee pesän mahanpohjaan, kun kesä tuntuu vielä olevan niin kovin kaukana. Eikä viimeisten kokemusten perusteella oikein voi luottaa siihenkään, että täällä mitään kunnon lämpötankkausta pystyisi toteuttamaan edes kesäkuukausien aikana.

En ole ihan varma lievittääkö vai pahentaako Peetun ihanat reissukuvat matkakuumetta. Jotenkin kuitenkin ihan lohdullista, että jossain meri kimaltaa, hiekka tarttuu varpaisiin ja muutenkin on kuumempaa.

Näiden kuvien myötä siis Peetun terveiset Aasiasta kaikille blogin lukijoille! Tytöt ovat kyllä tehneet muutakin kuin hengailleet biitsillä – Mintulla sattui vain nyt olemaan sellainen fiilinki päällä, että tänne valikoitui juuri nuo.

Peetun tämänhetkisistä kuulumisista sen verran, että Aasian turnee on takana ja tällä hetkellä tytöt majailevat Sydneyssä Australiassa. Ilmeisesti reissuporukka hajaantuu nyt ainakin hetkeksi, sillä Peetun olisi tarkoitus mennä töihin, mutta osa aikoo vain lomailla myös Ausseissa. Sydneystä suuntima otetaan kohti Melbournea, jonne on lennähtämässä myös Peetun hyvä ystävä, täällä blogissakin usein mukana ollut Liz, työviisumi taskussaan!

Tänä talvena ei olekaan tullut paljoa käytettyä viime talvena Shopbopin alesta hankittuja Diane von Furstenbergin mokkasaappaita. Sen verran olen pihi, että en raatsi mokkaa ulkoiluttaa kovin kosteilla keleillä – vaikka miten olisinkin suihkutellut pinnan kaikella mahdollisella suoja-aineella. Ja räntää, tai ainakin vakavaa loskakelin lupausta, on ollut täälläpäin ilmassa siitä lähtien, kun ensimmäiset lumet pölähti niskaan joskus jo aivan tajuttoman kauan aikaa sitten. No, nyt on ollut jo pari päivää mukavat muutaman asteen pakkaskelit, joten päätin ilahduttaa itseäni tänä toimistomaanantaina kiskomalla raksusaappaat jalkaan.

Sain Karkilta käyttöön/lainaksi tomaatinpunaisen 3/4-hihaisen puuvillaneuletakin. Tyttö oli sen innostunut tilaamaan, ku halavalla sai, mutta ei sitten oikein osannutkaan sitä käyttää. Oma H&M-hankintani, vetskarihame tweedin näköisestä jerseystä, sopii neuletakin kanssa mielestäni tosi hyvin. Kankaassa on nimittäin pikkuriikkisiä punaisia ripsuja – vaikkei ne kuvassa oikein näykään.

Se verran voisin vielä keventää sydäntäni ja kertoa päivän kuulumisista, että kävin tänään otattamassa kuvat ajokortin uusimista varten. Täkäläiset ajokortit on voimassa vain kymmenen vuotta ja se meni umpeen tuossa syksyllä. Kuvista tuli aivan järkyttävän kamalat. Ei mulla muuta.

• poolo, Oasis
• neuletakki, H&M
• hame, H&M
• saappaat, Diane von Furstenberg
• kaulakoru, Kookai (tuunattu)

Jotenkin vielä ymmärrän sukkia syövät pesukoneet, mutta meillä asuu joku musta-aukko, johon häviää mm. kameran USB-piuhoja. En voi käsittää, miten kykenen hävittämään kyseisen aika oleellisen tarpeellisen kapistuksen noin neljän metrin matkalla omasta huoneestani olohuoneen sohvalle. Musta-aukko tuntuu sijaitsevan korvien välissä, sillä normaali taktiikka (mieti askel askeleelta taaksepäin, mitä tapahtui…) ei toimi. Muistan aivan hyvin, miten irrotin laturin ympärille kieputetun USB-johdon ja olin siirtymässä olkkariin lataamaan kuvia kamerasta koneelle. Tuossa välissä tapahtui jotain sähläystä – ja sen lopputuloksena piuha on totaalisen hävöksissä. Kämppä on käännetty nurin moneen kertaan. Ja kyllä, olen katsonut myös jääkaapista ja pakastimesta…

Tämä pitkä johdanto siksi, että oli tarkoitus tehdä oikein video-tutoriaali, mutta piuhan hukkumisen vuoksi on nyt tyytyminen kuva-avusteiseen juttuun. Onneksi hienosta Olympuksesta voi siirtää kuvat langattomasti iPhonen kautta koneelle.

Elikkä onnistuin ensimmäisen kerran saamaan aikaiseksi kunnollisen liukulakkauksen kimalteilla ja ajattelin todistaa täälläkin, että ei se niin vaikeaa ole! Youtuben tutoriaaleissa käytetään usen meikkisieniä tms. häivytyksen tekemiseen. Periaatteessa ihan hyvä idea, mutta aina testatessani, olen kyllä saanut kaiken mahdollisen lakan tarttumaan sieneen – eikä häivytyksestä ole ollut tietoakaan.

Puhtaat lyhyeksi viilatut kynnet lakataan ensin aluslakalla ja sitten halutulla pohjavärillä. Mitä kirkkaampi tai tummempi sävy värilakassa on, sitä näyttävämpi tulee lopputuloksesta. Ensimmäisten kerrosten kannattaa antaa hiukan kuivahtaa, mutta ei niiden nyt ihan vimpan päälle kuivat tarvi kuitenkaan olla.

(Ja kas, niin hän on laittanut kuvat väärään järjestykseen! Oh well.) Olen ollut varsin laiska käyttämään aluslakkaa, enkä ole ehtinyt kokeilla kovinkaan monia merkkejä. Mavalan Super Base on ollut mieluinen kyllä. Olemukseltaan se on hyvin ohut ja kuivuu nopeasti sekä lisäksi täyttää tehtävänsä – eli suojaa kynttä. Ei kai sitä muuta tarvita?

Värilakaksi valitsin varsin hillityn vaaleanrusehtavan sävyn: Max Factor, Cappucino (saatu blogin kautta). Näin joulun jälkeen tuntui, että punaisen lakan kanssa yhdistelmästä olisi tullut liian jouluinen ja tummistakin tuli otettua pikku överit tuossa syksyllä. Lähes nude kimalluskombo toimii myös toimistolla.

Kimallusliukulakkaukset on olleet aivan hillittömän suosittuja ainakin niillä foorumeilla, joita itse seurailen. Yleensä pohjana on kilometrin mittaiset akryyli- tai geelikynnet. En ole oikein saanut makua rakennekynsiin ja juuri nyt en kestä edes sitä, että omat kynteni kasvavat onnetonta nysää pidemmäksi. Mutta hei, kimalteet sopii minikynsiin ihan yhtä hyvin!

Kevyesti kuivahtaneen pohjalakkauksen päälle vedetään ensin yksi kerros kimallusta kynnen puolivälistä kärkeen.

Ensimmäinen kimalluskerros saa olla melko ohut. Nopsalla, kevyellä kädellä vetäistään kiillelakkaa noin kynnen puolivälistä, tai vähän alempaa, kärkeen asti. Kandee kuitenkin jättää ainakin 1/3 kynnestä ilman kimalletta, muuten liukuefekti jää aika vaisuksi.

Parhaiten liukulakkaus onnistuu aika isohileisellä lakalla – silloin liu’usta tulee helpommin selkeä. Itse käytin tuota uutta raksuani – eli Ciaten multihilelakkaa.

Toinen kerros kimallusta töpsötellään kynnen kärkiin. Hilelakkaa voi tässä vaiheessa annostella suht reilulla kädellä – ei kuitenkaan ihan kökkeröksi asti. Lakkausalue on noin puolet edellisen kiiltoalueen pinnasta.

Ta-Daa! Hieno, diskreetti kimallusliukulakkaus on valmis! Bonuksena tulee lisäksi paremmin elämää kestävät kynnenkärjet. Paksuin lakkakerros on juuri siinä herkimmin kuluvassa kohdassa ja muutenkin hilelakka rapisee ja lohkeilee paljon vähemmän kuin tavallinen värilakka.