Ensimmäinen muotiviikkopäivä alkaa olla pikkuhiljaa pulkassa. Vielä olisi pari-kolme näytöstä edessä ja iltabileet Hamburger Börsissä. Tosin taidan kyllä olla niin mummo, että jätän tämän illan pirskeet väliin. Sekä huomiselle että keskiviikolle on sen verran hulabaloota tiedossa, että nyt jo alkaa heikottaa. Haha! Saa nyt sitten nähdä, jos Karkki haluaa lähteä hillumaan, niin kai sitä sitten seuraksi voisi mennä. Olisi siellä luvassa vielä jotain fashion show -tyyppistä ohjelmaakin.

Istun nyt siis Bernsin pressitoimistossa ja bloggailen iPhonesta seuraavaa näytöstä odotellessa. Tarkoitus oli ehtiä kuvata asukin aamulla ennen lähtöä, mutta sitten tuli niin järkky kiire (yllätys), että ei mitenkään ehtinyt.

Aamu alkoi press conferencen merkeissä. Jotenkin Bernsin upeat puitteet auttavat aina kummasti fiilikseen pääsyä.

Tämän sesongin yleisteemana on muoti ja musiikki. Niiden välisestä saumattomasta yhteydestä puhui mm. Whyredin perustaja ja pääsuunnittelija Roland Hjort.

Heti pressitilaisuuden jälkeen oli pakko “kipittää” lähimpään kenkäkauppaan ja ostaa tasapohjaiset kengät. Pari plus astetta on muodostanut ulos sellaisen pääkallokelin, että kirjaimellisesti tärisin kuolemanpelkoa käveltyäni heelseissä vain muutaman kymmenen metriä. Alehyllystä löytyi sopivasti kivat Vagabondin creepersit. Olen sekä turvassa että tyytyväinen.

Tunnelmaa ja kuhinaa Bernsin isossa salissa. Just love this place!!

The Local Firmin näytös avasi muotiviikot. Tulossa on taattua bauhausilaista tyyliä. Tälle kertaa tosin hapsuilla pimpattuna.

Muotiviikot näkyvät myös katukuvassa. H&M jakaa huomenaamulla oman globaalin suunnittelijapalkinnon lupaavalle nuorelle designerille. Osallistujien taidonnäytteet on kaikkien ihailtavissa Kungsträdgårdenin näyttelyssä.

Taggaantunut Minttu juuri ennen Marimekon näytöstä.

Marimekko oli järkännyt näytökseensä tuoleille pehmoiset tyynyt, joiden päällä oli mukava istuskella ja katsella aurinkoisen iloista ja värikästä showta!

Alicia Fine on uusi tulokas ja itselleni aikaisemmin ihan tuntematon nuori suunnittelija. Hän järkkäsi näytöksen sijaan kivan näyttelyn – ja täytyy sanoa, että sen verran hienoja juttuja oli esillä, että hänen tuotantoon on ihan pakko tutustua vähän tarkemminkin.

Sashimisalaattia Bernsin aasialaisessa ravintolassa. Oli aivan hillittömän hyvää! Kyllä nyt taas jaksaa painaa loppuillan.

Terkkuja siis muotiviikolta ja Bernsistä! Vähän jäsennellympiä analyysejä tulee, kunhan taas pääsen oikein tietokoneen ääreen naputtelemaan.

Käytiin Karkin kanssa viime viikolla Systembolagetin (= meikäläisten Alko) järkkäämällä parin tunnin kurssilla, jonka tarkoitus oli opettaa punaviinin maistelun alkeita. Itseasiassa kyseessä oli Karkin jo yli 2 vuotta sitten joululahjaksi saama vinprovning-lahjakortti, joka nyt sitten vihdoin käytettiin.

Parituntisen tavoitteena oli tosiaankin opettaa vain ihan ne perusalkeet viininmaistelusta. Kaikille kurssilaisille oli katettu viisi lasia viiniä ja vesilasi. Tarjolla oli myös sylkykuppeja niitä varten, jotka eivät olisi halunneet varsinaisesti juoda tarjolla ollutta viiniä. En kyllä nähnyt kenenkään – ohjaajien lisäksi – käyttävän ko. kuppeja.

Karkki pisti toisen kahdesta ohjaajista aikamoisen ahtaalle kysymyksineen. Sivukorvalla kuulin, miten siellä arvioitiin  erilaisia pohjois-italialaisia viinilaatuja.

Ei se oo niin helppoo…

Ensimmäisenä kuuluu kuulemma arvostella viinin väri – onko se siniseen vai ruskeaan taittava ja miten “paksua” väri on. Nyrkkisäännön mukaan nuoremmat viinit ovat sinipunaisempia ja vanhemmat lämpimämpiä väriltään. Kevyet viinit ovat useimmiten hyvin kevyitä myös väriltään, kun taas vahvojen viinien intensiteetti on niin voimakas, että niistä tuskin näkee läpi.

Provningissa tarjotuista viidestä viinistä kolme kuului Bolagetin toiseksi edullisimpaan hintaluokkaan, yksi oli siitä hieman kalliimpi ja yksi kuului hintaluokkaan 200,- kr/ pullo. Arvatkaapa laitoinko tuon “palauttaisin viallisena” -kommentin juuri siihen… No, tietenkin laitoin. Haha! Täällä ollaan näköjään todella hienostuneita punaviininjuojia. Puolustauduin sillä, että olen kuitenkin enemmän samppanjan ystävä ja punaviini tulee vasta toisella sijalla. Hah!

Pelkän parin tunnin alkeiskurssin jälkeen ei olo ollut mitenkään erityisen viisastunut. Lähinnä todettiin Karkin kanssa, että nyt tosiaan vasta ymmärretään kaikki se, mitä ei osata. Älyttömän hauska oli silti bongailla testiviineistä erilaisia ohjaajien osoittamia elementtejä.

Aika mielenkiintoista oli se, että ohjaajien mukaan viinin tärkein ominaisuus on tuoksu. Itseasiassa kuulemma ihmisten makuaisti on aika surkea ja suurin osa siitä, mitä koemme “makuna” onkin oikeastaan hajuaistin ansiota.

Ensin tuntui, että sitä tuskin havaitsee eroja eri viinien välillä. Tai paremminkin niin, että erot kyllä havaitsee, mutta miten sen pukisi sanoiksi? Runojen ja taulujen tulkitseminen ei ole koskaan ollut mikään vahvuusalueeni. Pikkuisen samalta tuntui maistelutilanteenssa. Miten ihmeessä kaikkia makuja ja tuoksuja voisi kuvailla niin, että muutkin tajuaisivat.

Parin tunnin kurssilla ehdittiin käydä läpi tavallisimmat rypäletyypit ja Systembolagetin perusjako eri viinityyppeihin.

Ei tästä nyt kyllä uutta harrastusta tainnut tulla sen paremmin Mintulle kuin Karkillekaan. Sen verran tuli kuitenkin perusymmärrystä, että jonkunlaista viinikeskustelua voi käydä varmaankin, jos sattuu törmäämään johonkin viini-hifistiin. Karkki on aikaisemmissa töissään saanut myös aika paljon tietoa aiheesta – joten taisin kyllä olla se, joka oli eniten pihalla.

Kiva – ja erittäin mielenkiintoinen – kokemus tuollainen lyhytkin kurssi. Selvisin ihan hyvin henkisesti siitä, että totaalidissasin koko tastingin hienoimman viinin, kun ohjaajakin sanoi, että kyseinen viini on nimenomaan ruokaviini – eikä ollenkaan tarkoitettu tälleen itsekseen naukkailtavaksi.

En tiedä, miten Suomessa vastaavia tilaisuuksia järjestetään, mutta suosittelen kyllä osallistumaan, jos sattuu osumaan kohdalle.

Eilen oli vihdoin todella hartaasti odotettu palkkapäivä. Yleisin palkanmaksupäivä täällä on joka kuun 25. päivä. Viime joulukuun palkka maksettiin toisin sanoen jo perjantaina ennen joulua. Ennen eilistä ehti olla joululahjojen ja -ruokien tehoshoppailu viikonloppu, mentäiskö-leffaan-ja-syötäiskö-vaihteeks-ulkona -vapaapäiviä, uuden vuoden reissu Tampereelle ja pari harkittua sortumista alennusmyynneissä. Aika monta häppeningiä yhteen tiliin… No, varpaat kuivana selvittiin budjettimielessä megapitkältä tuntuneesta kuukaudesta kuitenkin.

Eiliselle osui siis sekä perjantai että palkkapäivä. Käytännössä tuo tarkoitti sitä, että kolmeneljäsosaa tukholmalaisista lähti työpäivän jälkeen AW:lle. Niin myös meidän toimiston väki.

Yhdistin perjantaiseen office-/AW-asuun aikoinaan Karkilta perityn feminiinisen topin ja jätkämäiset reisitaskuhousut. Toimi mielestäni ihan mukavasti molemmissa yhteyksissä. Ja btw, tuo toppi on oikeasti vihreään taittava harmaa. Siis ihan selkeästi vihertävä. Kuvissa väri muuttui jostain hämmentävästä syystä ihan siniseksi. Yritin säätää sävyjä hiukan luonnollisemmiksi, mutta ihmeen siniseltä toppi edelleen näyttää…

• toppi, H&M
• neuletakki, H&M
• housut, Monki
• nilkkurit, Ril’s
• kaulakoru, H&M

Aivan mielettömän helppo tapa muokata tylsästä ponnarista kampaus on kiepsauttaa se ympäri solmun näköiselle venkuralle. Kikka toimii erinomaisesti, jos hiuksissa on edes aavistus töpöponnaria enemmän mittaa.

En tavallisestikaan pidä hiuksiani juurikaan auki – etenkään näin talvella – mutta juuri nyt alkaa tyvikasvu olla taas sellaisessa katastrofivaiheessa, että kiinnipito on ainoa ympäristöystävällinen vaihtoehto.  Perussöherönutturaan tulee turvauduttua lähes joka päivä, mutta oikeastaan ihan olemattomalla vaivalla pystyy saamaan vähän vaihtelua kampaukseen.

Maailman helpoin solmuponnari – tutoriaali:

Lopputulos näyttää siis kutakuinkin tältä. Eilen innostuin vielä palmikoimaan ponnarihännän ja mielestäni siitäkin tuli ihan kiva!

Vaihe yksi:

Hiukset laitetaan ihan normaaliin tapaan ponnarille halutulle korkeudelle. Korkeutta vaihtelemalla “solmu” saa vähän erilaisen ilmeen.

Vaihe kaksi:

Löystytä ponnaria hiukan ja tee keskelle sormilla pieni lokonen. Kiepsauta ponnari yläkautta lokosen läpi.

Vaihe kolme:

Perussolmu on nyt valmis. Halutessasi voit tarkistaa tilanteen peilistä ja tasapainottaa solmun löystyttämällä/kiristämällä hiuksia. Bloggari ei sitä tehnyt.

Vaihe neljä:

Piilotetaan ponnarilenksu. Erottele yksi suirula hiuksista ja kieputa se lenksun ympärille niin, että lenksu peittyy. Kiinnitä suirulan pää ponnarin alle pinnin tai hengettömän avulla.

Tadaa – valmista tuli! Joku fiksumpi olis saattanut katsoa peiliin ennen kuvan ottoa – ja todeta, että ponnarilenksu pilkottelee pikkuisen edelleen. En näytä kuuluvan siihen porukkaan. Mutta periaate selviää tästä varmasti kuitenkin. Mielestäni tuo viimeinen vaihe kruunaa koko jutun ja tekee sen, että kiepsautus näyttää oikeasti vähän solmulta.

Jos nyt joku sattuu ihmettelemään, miten vaalennetut ja muutenkin aika tanakasti käsitellyt hiukseni näyttää niin kiiltäviltä  ja hyvinvoivilta – kaiken lisäksi tähän aikaan vuodesta, voin kertoa, että viimeisin aseeni elotonta kuontaloa vastaan on tässä:

Sain Aussielta testiin uudet Miracle Shine shampoot ja hoitoaineet – ja olen ollut niihin todella tyytyväinen. Etenkin tuo tämän sarjan 3 Minute Miracle on aivan fantastinen. Olen kyllä tykännyt kaikista Aussien 3 Minute Miracle -hoitoaineista, joita olen kokeillut, mutta tämä Miracle Shine -sarjan version on pakko olla niistä kaikista parhain!

Aivan mielettömän ihana auringonpaiste tänään! Myönnän täysin häpeilemättä, että olen sen verran tikapuuhermostoinen, että ei tarvitse tapahtua mitään sen kummempaa kuin että aurinko vähän paistelee – ja olen välittömästi sitä mieltä, että elämä on aivan mahtavaa ja kaikki on kerrassaan timanttista parhautta.

Ja timanteista päästäänkin äärimmäisen luonnikkaan aasinsillan kautta päivän asuun ja erityisesti tuohon H&M:ltä hankittuun supersuloiseen neuletakkiin. Sen materiaali on aivan ihanaa merinovillaa, sävy haaleanvaalea koralli ja kimaltelevat timanginapit ovat yllättävänkin laadukkaat (lasia ja metallia muovin sijaan). Kaikki jo yksistään ominaisuuksia, joiden ansiosta neuleen olisi pitänyt päätyä suorastaan liian usein päivän asun osaksi.

Näin ei kuitenkaan ole käynyt – enkä osaa yhtään sanoa miksi.

Tänään puin timangineuletakin vähän puoliväkisin lämmittämään jersey-mekon lyhythihaista yläkertaa. Kyllähän se jotenkin toimii, mutta olo ei kieltämättä ollut ihan 100 %. Aikas tyytyväinen olin sen sijaan tuohon kiepsautuspalmikkokampaukseen. Kivaa vaihtelua normaaliin superpikasöherö-nutturaan, mutta ei yhtään sen haastavampi toteuttaa.

• neuletakki, H&M
• mekko, Zara
• saappaat, Diana von Furstenberg