Month: December 2012

Mikä tekee joulusta joulun? Pimeässä tuikkivat valot, kynttilöiden rauhoittava lämpö, glögimausteiden tuoksu, punaiseen villapaitaan pukeutuva ystävä, jouluruokien maut, Sylvian joululaulu, rakkaudella paketoidut lahjat?

Jotenkin tuntuu, että tärkeintä joulutunnelman saavuttamisessa ja oikeaan taajuuteen virittäytymisessä, on jouluperinteet. Toisilla se tarkoittaa sitä, että myös vaatehuoneen seinät kuurataan kloritella puhtaaksi tai että joulukortteja kirjoitellaan satamäärin yötä myöten ennen viimeistä postituspäivää (“no Virtasille ei kyllä lähetetä mitään – ei niistäkään oo kuulunut moneen jouluun”… etc. Kyllä te tiedätte..)

Parasta jouluperinteissä on se, että ne saa ja pitää luoda itse. Mintun jouluperinteisiin kuuluu esimerkiksi “luova” suhtautuminen joulukorttien lähettämiseen. Tänä jouluna sukulaiset saavat joulukortiksi Peetun yo-kiitoskortin. Haha! Erottuupahan ainakin joukosta…

Kaikki ruotsalaiset (vain semi-karkea yleistys…) katselevat jouluaattona telkkarista Aku Ankan joulushown. Oikeasti. Sille jo pitkästi yli kolmekymppiselle työkaverillenikin ohjelma on jo kymmeniä vuosia sitten lakannut liittymästä erityisesti Aku Ankkaan. Kyseessä on rakas perinne, joka merkitsee joulua – ja sillä hyvä.

Meillä joulunodotukseen liittyy olennaisesti Love Actually -leffa. Villasukat jalassa, lämpimään vilttiin kääriytyneenä, sohvan nurkkaan käpertyneenä elokuvan töllääminen virittää juuri oikeanlaiseen joulutunnelmaan. Elämä voi olla ihanaa, vaikka se harvoin on täydellistä, tilaisuuksiin kannattaa tarttua, kun ne osuu kohdalle, ihmiset on pohjimmiltaan hyviä, kunnon ystäviin voi luottaa aina – ja tärkeintä on kuitenkin rakkaus.

All I want for Christmas is you – on kai Love Actuallyn sanoma yhteen lauseeseen kiteytettynä. Koska aina kaikki toiveet eivät toteudu – ainakaan ihan välittömästi – listasin muutaman jutun, jotka kilpailevat joululahjatoivelistani kakkospaikasta.


  1. Sain muutama joulu sitten Karkilta ja Peetulta joululahjaksi Essence-sarjan punaviinilaseja. Saman sarjan viinikarahvi saatiin ystäviltä tuparilahjaksi jo aikaisemmin. Elegantit punkkulasit ovat mielestäni tuon sarjan onnistunein osa, valkkarilaseja en ole edes harkinnut hankkivani. Sen sijaan matalat cocktail-lasit olisivat aivan ihanat! Tiedän, että samppanjaa ei kuulu nauttia laakeista laseista, mutta olisi siinä vaan jotain 20-lukuisen dekadenttia!
  2. Hemmottelulahjakortti johonkin ihanaan kylpylään tai kauneushoitolaan olisi taivaallinen yllätys! Jotenkin sitä aina sortuu priorisoimaan jotain muuta kuin hierontaa tai kauneushoitoja. Lahjakortti toimisi hyvänä muistutuksena, että itsestäänkin pitää pitää huolta.
  3. Koru, jolla on merkitystä. Kyllähän sitä tulee käytettä ihan randomeja pukukorujakin – varsinkin korvikset ja kaulakorut ovat helposti sitä sarjaa. Sen sijaan sormuksilla on itselleni aina suurempi merkitys, enkä juurikaan vaihtele käyttämiäni sormuksia. Just nyt on vasemmassa kädessä sellainen tilanne, että sinne mahtuisi hyvin cool, voimaa antava sormus. Täydellisin löytyy Ideakorulta.
  4. No enhän mä nyt sitten ole voinut päästää mielestäni niitä Vuittonin syötävän suloisia Mini Bagejä. Kuvan malli ja väri käy oikein hyvin, jos joulupukki-kulta sellaisen löytää ylimääräisenä pyörimässä jostain Korvatunturin pajan nurkista!
  5. Marimekon punaiset Mariskoolit ovat olleet himotuslistallani jo vaikka miten pitkään. Ongelmana vain on se, että haluaisin niitä samantien ainakin kuusi kappaletta. Mikä on kustannussyistä johtanut siihen, että en ole hankkinut ensimmäistäkään. Mielikuvissani tarjoilen upean punaisista kulhoista marjaisaa jälkkäriä tai vaikkapa alkupalaksi tujauksen pikanttia borsh-keittoa…
  6. Puhtaat kauniit lakanat – ja niiden väliin pujahtaminen – on ehdottomasti henkilökohtaisen voi hyvin -listani top vitosessa. Lexingtonin raikkaan ruudulliset lakanat olisivat enemmän kuin tervetulleet piristämään aavistuksen mälsän oloista liinavaatevarastoani.
  7. Karkki on himoinnut jo varmaan kesästä lähtien Mulberryn mustaa Del Reytä. (Ja juu, tytöllä on rahatkin säästettynä, mutta ostopäätöksen tekemiseen menee se aika, mikä siihen menee.. ;D) Kun viimeksi poikettiin Mulberryllä laukkua ihastelemassa, erehdyin silittelemään suloisia villa/silkki-huiveja. Ja sen kokemuksen jälkeen on hyvin vaikea kuvitella voivansa selviytyä talvesta ilman tuollaista lämmittävää ihanuutta.
  8. Ja kun nyt tässä oikein toivomaan alettiin niin pistetään nyt toivomusläjän päällimmäiseksi vielä lentoliput Australiaan! Muutama viikko lämpimässä ei tekisi pahaa ollenkaan ja voi miten ihana olisikaan päästä moikkaamaan sitä maailmalla huitelevaa lapsukaista. Ikävä on kova.

Mutta tosiaan. Tavaraa saa rahalla, mutta ne oikeasti tärkeät asiat ovat ihan jossain muualla.

Kuvat: Ideakoru, Stockmann, Iittala, Mulberry, Hotels.com, Louis Vuitton ja Sturebadet.

 

Tässä vielä vähän detaljeja perjantaisesta biletysasusta. Onnistuin tosiaan (jälleen kerran) olemaan aivan toivoton aikaoptimisti. Juhlien teema oli huvudbonad – elikkä päähine tai pääjuttu silleen laajasti käsitettynä. Takaraivossa pyöri ajatus Nadjan blogissa näkemästäni yltiömageesta Jill Sander harsohörsöpiposta.

Noin suunilleen ideaan sopiva pipa löytyi omista varastoista ja tuumasin, että tuollainen nopsan oloinen diy-projekti valmistuu mainiosti perjantaina ennen juhliin lähtöä. Toki jo toimistolta kotiinpäin lähtiessäni tajusin, että rennon rauhallinen juhliin valmistautuminen ei tälläkään kertaa tule kysymykseen. Pienenpieni stressihiki meinasi nousta otsalle, kun pikavisiitti luottonappi- ja nauhakaupassani ei tuottanutkaan toivottua lopputulosta. Hattuharsoa ei ollutkaan tarjolla ja totesin, että nyt ei ole mitään tsäänssiä lähteä sitä metsästämään.

Peetulla on onneksi laajat valikoimat kaikenlaisia päähineitä sun muita. Lopulta päätin olla ihku prinsessa ja lainasin neidon kuusivuotiaana saamaa timangitiaraa. Salaa olin oikeastaan aikas hyvilläni. Siis ei sitä ihan joka viikko saa tekosyytä hillua tiara päässä ihmisten ilmoilla!

Tiara sai kaverikseen helmiä ja rautaa. Oikeastaan kokoava juttu on kuvista ehkä vähän huonosti erottuvat korvikset. Hopeisissa rinkuloissa roikkuu helmiä ja metallisia yksityiskohtia, jotka sitten toistuvat rannekoruissa. Helmirannekoru on oikeasti kaksi kaulakorua yhdistettynä (2nd hand) ja metallirannekoru tulee merkiltä Oxxo. Tavallaan koko muukin asu toistaa samaa kovia ja pehmeitä elementtejä yhdistelevää teemaa, kun hempeännaisellinen pitsitoppi saa kaverikseen mustan nahkahameen.

Räpsin illan mittaan iPhonella ison liudan kuvia kollegoitten hauskoista tulkinnoista päähine-aiheesta. Jostain kumman syystä suurin osa kuvista on enemmän tai vähemmän tärähtäneitä. Haha! Tässä nyt kuitenkin muutama otos.

Makea minisuikka hopeapaljeteista toteutettuna, huikea jouluvelhon hattu, vapaudenpatsas goes merry xmas ja erittäin charmatti nuori mies!

 

Onnistuin missaamaan junan, johon olin juoksemassa. Silloinhan sitä mainiosti aikaa räpsiä itsestään lumihiutaleisia prinsessakuvia. :DD

Hedelmäisen raikas Vuohenjuusto-mantelisalaatti on rakkaan ystäväni Tinnin bravuuri. Salaatti muuttaa aina eri tarjoilukerroilla vähän muotoaan, mutta tämä itsenäisyyspäivän illanvietossa tarjoiltu versio sopii erinomaisesti juuri tähän – ei niin salaattiystävälliseen – vuodenaikaan. Paahdetut mantelit antavat salaatille pehmeyttä ja täyteläisyyttä, vihreät viinirypäleet makeutta ja mehevyyttä, vuohenjuusto särmää ja suolaisuutta.

Vuohenjuusto-mantelisalaatti sopii suorastaan yllättävän hyvin glögin kanssa – ja siksi se on loistava valinta vaikkapa joululahjavalvojaisiin. Tinni tarjoili itsenäisyyspäivänä salaattia lohipiiraan lisukkeena. Tarjoiltuna pienistä kauniista annoskulhoista maukas ja monivivahteinen Vuohenjuusto-mantelisalaatti muuntautuu erinomaiseksi alkupalaksi tai cocktail-tarjoilun herkuksi.

VUOHENJUUSTO-MANTELISALAATTI

Ainekset

(“noin” määriä, lopputuloksena lisuksesalaatti 4 – 5 hengelle)

1/2 jääsalaatti

noin nyrkin kokoinen terttu vihreitä makeita viinirypäleitä (rypäleitten pitää olla makeita, jos ei, parempi laittaa vaikka tummia viinirypäleitä, vaikka niissä onkin toisenlainen fiilis)

150 g vuohenjuustoa (näin sanoo Tinni: vuohenjuusto Tourainen alueelta, Sainte-Maure de Touraine -vuohenjuustoa ja sais mieluusti olla kunnolla kypsää.)

1 pussillinen mantelilastuja

kastiketta varten:

EDIT: Tinniltä tuli korjaus itsenäisyyspäiväsalaatissa käytettyyn kastikkeeseen. Eli oikea ohje menee näin: muutama ruokalusikallinen hasselpähkinäöljyä, tuiskaus balsamicoa, oreganoa reipas hyppysellinen ja rouhittua mustapippuria.

Valmistus

No, salaatin valmistus ei ole mitään rakettitiedettä… Varmaan siksi tuo on about ainoa keittiöhomma, jossa samppanjapullojen aukaisun ja drinksujen valmistuksen lisäksi, saan auttaa. Elikkäs salaatti pestään, kuivataan ja revitään suht pieneksi. Viinirypäleet pestään, puolitetaan ja mahdolliset kivet kaivetaan veks. Juusto palastellaan kivoiksi nokareiksi ja sirotellaan sekaan.

Kaikkein vaikein vaihe on mantelilastujen paahtaminen (yleensä tämän vaiheen tekee joku muu, mutta pari kertaa olen ollut itse paistinpannun kahvassa, kun muut ovat olleet vielä kiireisempiä muissa keittiöhommissa). Eli mantelit kumotaan melko kuumalle, kuivalle teflonpannulle. Lastuja paahdetaan sen aikaa, että ne ovat saaneet hiukan toffeenruskeaa sävyä pintaansa. Paahtaminen muuttaa oleellisesti mantelien olomuotoa ja makua, joten tätä vaihetta ei missään tapauksessa pidä hypätä yli. Maun muuttumiseen riittää, että mantelit lämpiävät kunnolla. Liian tumma paahto tekee mausta helposti pistävän, joten kevyt vaalea ruskeus riittää mainiosti. Lastujen kääntäminen onnistuu parhaiten heilauttamalla pannua huolettomalla ranneliikkeellä.

Salaatinkastikeainekset sekoitetaan pienessä kupissa, maistetaan maku ja kaadetaan salaatin päälle.

Taidanpa muuten tarjoilla tätä salaattia jouluaattona alkupaloiksi. Pienen jouluseurueemme (Karkki, Karkin mummi, Minttu ja Sunshine-kisu) muut jäsenet paitsi Minttu (ja kisu – obviously…) ovat aattoaamusta iltapäivään Tukholman suomalaisella kirkolla sotaveteraanien joulujuhlan lippuvartiossa. Noin neljän aikaan kotiin saapuvat lippuvahdit ovat yleensä sekä kylmissään että nälissään. Koska varsinaista jouluateriaa ei viitsi alkaa syödä ihan heti – eikä noin aikaisin – on tapana ollut nauttia jotain lämmittävää ja ruokaisaa alkupalaa. Lämpimänä höyryävä mausteinen glögi ja mukavasti “puoliruokaisa” Vuohenjuusto-mantelisalaatti voisikin olla tämän vuoden valinta.

Aikaoptimisti täällä jälleen päivää.

Ne ainokaiset pikkujouluntapaiset, jotka Mintulla tässä joulun alla on, on tänään. Tapaamme työkavereitten kanssa about puolen tunnin päästä toimiston lähellä olevassa mestassa – mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että olen jo auttamattomasti myöhässä.

Koska nyt on ihan oikeasti niin kiire, että olen ihan epäkohteliaan myöhässä, jos alan väsätä kunnon postausta, laitan tänne nyt vain pienen sneak peakin illan outfitista.

 

Huomenna sitten parempia kuvia asusta, pikkuisen selvitystä siihen, miksi Minttu huuteli eilen puolen yön aikaan Nadjaa apuihin – ja miksi ihmeessä Peetun 6 vee prinsessatiara on päätynyt koristamaan kampausta…

Siihen asti – ihanaa joulunalusperjantaita kaikille! Ajatelkaa, että on enää viikko siihen, kun päivät alkavat taas pidentyä!

Vietin reilun mittaisen viikonlopun Tampereella – henkisessä kotikaupungissani. Niinkuin eräskin ystäväni on sanonut: tytön voi viedä Tampereelta, mutta Tamperetta ei voi viedä tytöstä.

Koekäytin ahkerasti reissulla myös blogin kautta testiin saamaani Olympuksen PEN Lite -kameraa ja olen edelleenkin ihan nirvanassa. Rouva Automaattiasetuskin onnistuu saamaan ainakin omasta mielestään tunnelmaa tihkuvia kuvia. Arvostan!

Alkumatkassa oli pikkuriikkisiä ongelmanpoikasia. Tukholmaan hyökkäsi matkustuspäivänäni aivan järjetön lumimyrsky. Arlandan lentokenttä oli suljettu käytännössä koko päivän. Sinnikkyys (ja se tosiasia, että myös julkinen liikenne lentokentältä pois oli täysin jumissa) piti Mintun kentällä ja noin viisi tuntia myöhässä pääsin viimein matkaan.

Sitten Tampere! <3

Hämeenkatua ja muutenkin keskustaa koristavat jouluvalot ovat pysyneet samanlaisina ikiajat. Varmaan ensimmäisiä kaupunkimuistojani ovat juuri nuo ihanat valot. Sen vuoksi onkin  oikeastaan aika vaikea uskoa, että perinteiset kuviot loistavat tänä jouluna täysin LED-lamppujen turvin. Ympäristöystävällistä ja taloudellista!

Ystävättären itselleen joululahjaksi hankkima pikkuyllätys aiheutti akuuttia käsilaukkukateutta…

YKKÖSLUOKAN VINKKI:

Keskustorilla on aatonaattoon – eli 23.12. – asti ihana, tunnelmallinen Joulutori. Torilla on paljon kivoja kauppiaita ja houkuttelevia herkkukojuja. Yhdellä visiitillä ei tietty ehdi kovin monessa paikassa syömään, mutta voin suositella todella lämpimästi ainakin suolaisia ja makeita täytettyjä lättyjä tarjoilevaa Crepésiä!

Söimme lounaaksi suussasulavan herkulliset Savulohi-Lime lätyt. Reilun kokoinen annos täyttää juuri sopivasti ja kylmänä pakkaspäivänä kuuma mustaherukkamehu sopii loistavasti kyytipojaksi.

Itsenäisyyspäivätunnelmaa  Palomäentiellä.

Viralliset itsenäisyyspäiväkynttilät, kirjallisuus-edition.

 

Juuri ennen Ratinan Stadionin ilotulitusta ja Linnan Juhlien tv-lähetyksen tölläämistä. Omnomnom… 🙂

 

Katsokaa, miten hyvä kamera!! Kuvassa Mintun sormet.

Ja aamukahvimuki. <3

 

Juuri ennen sinistä hetkeä – mustavalkoinen maisema Pyynikillä.

Old stuff