Month: September 2012

Curry ja kerma eivät nyt viittaa illalliseen vaan tämän maanantain asun sävyihin. Pieni askel syksyisempään värimaailmaan jälleen. Kermanvalkoinen ja puhtaanvalkoinen tosin kevensivät curryt farkut hyvin loppukesäiseen päivään. Aivan ihmeellinen sää täällä tänään. Lämpötila on jossain parinkympin korvalla ja uskomaton ilmankosteus toi melkein tropiikin mieleen. Ihan niin lämmintä ei tosin ollut…

Tykkään edelleen hurjasti Carin Westerin Weekdaylle suunnittelemasta kermanvalkoisesta helminappisesta neuletakista. Olkapäillä rötköttävä kettupuuhkapainatus on herkullisen epäsovinnainen, mutta kuitenkin aika hillitty.

Nyt täytyy lopettaa lörpöttely tähän, koska Peetu huutelee, että elokuva alkaa ihan justiinsa. Ihanaa viikon alkua kaikille!

 

 

 

  • neuletakki, Carin Wester for Weekday
  • t-paita, Primark
  • farkut, Cheap Monday
  • tennarit, Converese

Tukholman muotiviikolta sain ehkä hassuimman give-awayn ikinä! vai mitä sanotte uutuus-Mersun värisestä kynsilakasta?? Haha!

Jotenkin automaattisesti väheksyin lakkaa, kuka nyt oikeasti haluaisi auton väriset kynnet. Sitten Peetu testasi sitä ja hoksasin, että sävyhän on todella kiva. Vähän savuisen harmaa metallilakka on jännästi hopeisen ja kultaisen väliltä – olematta oikein kumpaakaan. Mersukielellä sävyn nimi on Monoliitinharmaa.

 

 Mersukynsilakkaa sutiessani päässä alkoi soida Janis Joplin. En ole päässyt eroon korvamadosta vieläkään, joten tässä nyt sitten samaa herkkua teillekin!

Missonin ja Lindexin yhteistyöstä taisi ensimmäiset uutiset tulla jo alkukesästä. Noin periaatteessa innostun yleensä aina, kun ketjuputiikeilla on hyviä virityksiä high fashion -talojen kanssa. Kesällä Missonin täyteläinen sahalaitakuosi sen paremmin kuin neuleetkaan eivät iskeneet ihan täysillä. Toisin kävi nyt, kun pääsin tsekkailemaan kaikkia kampanjakuvia!

Aivan fantastisen ihanan näköisiä vaatteita. Etenkin neuletakit ja -mekot kiinnostavat. Niistä saisi aivan varmasti hyvää ja pitkäaikaista täydennystä toimistovaatevarastoon. Ja kyllä täytyy sanoa, että tuo pleksikaulakoru on myös aivan mielettömän hieno!

 

 

 

Yksi mekko ja tuo kaulakoru pitää ehdottomasti saada! Tekisi kyllä mieleni myös noita mallin jalassa olevia saapikkaita, mutta ne eivät taida kuulua mallistoon.

Hienot kampanjakuvat tulevat siis Lindexiltä ja kuvaaja on Giampaolo Sgura.

Ja hei tiedättekö mitä! Nyt on ihan pakko pikkuisen täpistä ja täristä – olen nimittäin niiiiin innoissani. Tällainen kutsukortti kolahti jokin aika sitten postiluukusta:

Eli pääsen tiistaina seuraamaan Missoni-Lindex -malliston esittelyä Italian suurlähetystössä järjestettävässä muotinäytöksessä! Eipä siis ihan mahtavaa!! Ja paikalle tulevat myös Missonin edustajat Angela Missoni ja Margherita Maccapani Missoni. Ihan mieletöntä!

Kutsukortissa (jota olen kanniskellut mukana käsilaukussani, siksi se on niin nuhjunen.. ;D) on nimeni oikein käsin kirjoitettuna. Tuollaisista pienistä asioista se ylellinen luksus-olo tulee…

Haaveilin tässä juurikin viikonloppureissusta Barcelonaan, mutta tänään taisi mieli hiukan muuttua. Peetu näytti kuvia parin viikon takaiselta pyöräreissultansa Gotlantiin ja oikeastaan tuli ihan hirveä hinku pyöräilemään raikkaaseen ilmaan ja pittoreskeihin maisemiin.

Gotlannin saari on vain 50 km leveä ja about 180 km pitkä. Eli viikon pyöräreissulla ehtii halutessaan kiertää lähes koko saaren, kuten Peetu likkajenginsä kanssa teki. Maasto on siellä hyvin tasaista, joten mikään extreme-pyöräilijä ei tarvitse olla ja kulkupelikin voi olla ihan normi city-bike.

Tukholmasta pääsee Gotlantiin tosi helposti. Visbyssä on kuulemma lentokenttäkin, mutta paikallisjunalla (johon käy normaali Tukholman julkisten liikennevälineitten kk-kortti) pääsee suoraan satamaan ja noin kolmen tunnin lauttamatka ei kustanna kuin jokusen hassun euron.

Itse välttelisin pahinta turistisesonkia – ja erityisesti tukholmalaisen bile-nuorison kansoittamaa Stockholms veckania. Tosin Visbyn ulkopuolella taitaa aina olla kuitenkin riittävästi tilaa hengittää. Tähän aikaan vuodesta Gotlannissa on vielä selkeästi kesäisempi ilmasto kuin Tukholmassa. Jotkut väittävät, että Golf-virta törmää nimenomaan Gotlannin rannoille ja siksi siellä kesäkelit kestävät niin paljon pidempään kuin muualla Ruotsissa.

Ihan hurjan myöhään syksyyn ei Gotlannin reissua kuitenkaan kannata ajoittaa. Sen verran tsekkailin jo mm. majoituksia, että huomasin monen paikan sulkevan ovensa syksyn edetessä. Tosin kai sitä vanha partiolainen muutaman yön voisi viettää teltassakin Peetun & co. esimerkkiä noudattaen.

Olen tainnut jo joskus kertoakin, että käytän päivittäin työmatkoihin aika tasan tarkaan kaksi tuntia – tunnin aamulla ja vähän vajaan tunnin iltapäivällä. Paluumatkalla työmatka sujuu nopeammin, koska tunnelbana kulkee useammin ja vaihtoihin ei mene aikaa. Nuo kaksi tuntia käytän yleensä lukemiseen. Parasta työmatkalukemista ovat dekkarit, koska jotenkin tuntuu, että vaihtojen pätkimä lukuhetki ei ehkä parhaimmalla mahdollisella tavalla sovi haasteellisemmasta kirjallisuudesta nauttimiseen.

En ole mitenkään erityisen nirso sen suhteen, mitä kirjoja työmatkoillani luen. Yleensä työmatkalukemistoon päätyy Karkin ja Peetun hankinnat, kavereilta perityt kirjat ja randomilla kauppareissulla mukaan tarttuneet pokkarit. Tajusin juuri, että olen viime aikoina lukenut putkeen ainakin viisi Gotlantiin sijoittuvaa dekkaria (Mari Jungstedt, Anna Jansson). Jo pelkästään sen takia olisi ihan mahtava päästä käymään samoissa maisemissa.

Vuosi 2012 tulee jäämään muistiin kesänä, jolloin kesä ei oikeastaan koskaan tullutkaan. Gotlannissa on Ruotsin hienoimmat rannat, mutta vesi oli kuulemma ihan älyttömän kylmää tyttöjen reissun aikaan. Edelleen pikemminkin kuin jo.

 

 

 

 

Tässä olisi vielä muutama viikonloppu potentiaalisesti kaunista ja lämmintä syyskuuta jäljellä.  Melkein tekee mieli vaihtaa Weekend Getaway suunnitelmat Barcelonasta Gotlantiin.

Kaikki kuvat on Peetun viikon kestäneeltä Gotlannin pyöräreissulta, jolta tyttö kotiutui noin kaksi viikkoa sitten.

Oltiin tosiaan Peetun kanssa eilen Filippa K:n Grev Turegatanin putiikissa juuri myyntiin saapuneen syysmalliston esittelytilaisuudessa. Suureksi iloksemme tajuttiin, että Filippa K on ottanut positiivisessa mielessä pari askelta taaksepäin – palannut juurilleen ja tekemään hyviä ja laadukkaita, pohjoismaiselle vartalolle leikattuja perusvaatteita. Pitkästä aikaa tuntui siltä, että garderobissani olisi useammankin Filippa K -vaatteen kokoinen aukko.

Peetu on ihan muutaman viikon päästä lähdössä melkein vuodeksi päiväntasaajan tuntumaan. Muuten nämä käsittämättömän pehmeästä oranssista nahasta tehdyt hanskat olisivat vaihtaneet omistajaa välittömästi. Vuori on pehmoista ja lämpöistä villasekoitetta, joten ainakin sellaisen tyypillisen Tukholma-city-talven näillä pärjäisi aivan hienosti. Mintullekin nuo kelpaisivat mainiosti, mutta – kuten Peetu asiaankuuluvasti muistutti – järjestelmällisessä ja huolellisessa elämässäni on hansikkaiden kokoinen aukko. Viime talvena hukkasin vain kaksi paria. Se on varmasti paras saavutus vuosikausiin…

Samasta syystä hyllyyn jäi kaunis merinovillainen turbaanin ja beanien kaunis liitto. Minttu ei ole oikein koskaan päässyt fäshion-pipa -trendistä jyvälle. Peetu sen sijaan rakastaa kaikenlaisia hattuja. Voi kyllä olla, että teen uuden visiitin putiikkiin siinä vaiheessa, kun pipan käyttöä ei voi enää vältellä. Olisihan se nyt kuitenkin aika jees, että jossain vaiheessa pakolliseksi muodostuva päähine olisi sekä kaunis että lämmittävä.

Minttu ihastui palavasti 100 % silkkiä olevaan simppeliin t-paitamekkoon. Painatuksen kauniit sävyt eivät oikein pääse oikeuksiinsa, mutta yhdessä mustan  kanssa värilliset osat muodostavat “pikkumustan”, jota ei tarvitse hampaat irvessä “asustaa itsensä näköiseksi”. Laittaisin tuon töihin mustan neuletakin ja noiden samojen nauhakenkien  kanssa. Drinksuille mennessä jättäisin neuletakin kotiin ja vaihtaisin jalkaan korot. Siinä se.

Äitin tyttö tutkii tarkasti kaikki laput ennenkuin antaa lopullisen tuomion kivalta tuntuvasta vaatteesta.

Ihana neuletakki osoittautuu olevan 100 % merinovillaa ja on niin pehmeä, että atoopikko-Peetu ei ole uskoa silmiään – tai ehkä paremminkin tuntemuksiaan. Vajaamittaiset hihat ja helman vyötäröpituus ovat Peetun mielestä just täydelliset. Toimisi kyllä Mintullakin, tunnustan. 🙂

Miesten puolelta löytyi aivan täydellisen hieno laukku! Juuri sopivan eleetön ja linjakas, että se sopisi heavy-user-käyttöön ilman, että siihen kyllästyy hetipaikalla. Kooltaan se on sopiva nielaisemaan läppärin ja muut perustyöpäivätarvikkeet. Täydellinen vaihtoehto niille mainos-kangaskasseille, joita normaalisti käytän tietokonelaukkuna. Sitäpaitsi tuon laukun pikkusisko majaileekin jo luonani ja tästä kuvasta tuli mieleeni, että pitääkin kaivaa se esiin ja ottaa pitkästä aikaa käyttöön.

Peetu ihastui jo malliston esittelyn aikana hienoon metalliseen pikkumekkoon. Malliltaan mekko on aika perus – eli väljästi istuvaksi tarkoitettu shift-dress. Koko juju on nyt jo asuste-osastolla melkein yli-hypetetyssä metallisessa ruusu-kultaisessa värissä. Lurex-mekkoja on tällä sesongilla varmasti joka valmistajalla, mutta lohenpunainen sävy, 3/4 -pituiset hihat ja tosiaan tuo ei-tyköistuva malli tekee tästä Filippa K:n versiosta kyllä ihan varteenotettavan vaihtoehdon.

Huomasin bongaavani putiikissa illan aikana useammankin kivan laukun omalle toivelistalleni. Sinänsä ei niin kovin ihmeellistä, sillä olen ollut enemmän kuin tyytyväinen niihin kahteen Filippa K:n laukkuun, jotka olen aikoinani hankkinut. Tällä hetkellä tarve olisi lähinnä keskikokoiselle/pienehkölle weekend-bagille ja normikokoiselle olan yli kannettavalle laukulle. Filippa K:n syksyn valikoimista löytyisi näköjään ratkaisu molempiin tarpeisiin.

Ohut kaulukseton nahkajakku olisi niin täydellinen lisä Mintun toimisto-asustukseen. Fiksumpi kuin neuletakki, mutta ei kuitenkaan yhtä “pönöttävän” virkamiesmäinen kuin ihan perusjakku.. Ja tuo oikealla alhaalla oleva ohut musta kashmirneule on vaan niin kaunis ja ihana ja eleetön ja – sanoinko jo – ihana, että sellainen on ihan pakko saada. Onneksi niitä ei tainnut olla kuin kahta eri väriä…

Joskus aika monta sesonkia sitten, Filippa K lanseerasi vapaa-ajan konseptin, muistaakseni nimellä Filippa K Easy – tai jotain sinne päin. Konseptilla oli ihan oma putiikkikin ja muistan olleeni siellä avajaisissa. Sittemmin idea hiipui, putiikki suljettiin ja olin ihan siinä uskossa, että  Filippa K on kokonaan lakannut tekemästä vapaa-ajan vaatteita. Mutta ei – yksi tangollinen kauniita, erittäin hyvin leikattuja ja rauhoittavan greigessä väriskaalassa olevia treeni- ja vapaa-ajan asuja on yhä mukana kuvioissa. Materiaalit ovat erittäin laadukkaita – kashmiria ja napakkaa jerseytä ja leikkaukset taattua, naisille tarkoitettua Filippa K:ta. Me likes!

Tosin pitää nyt ihan erityisesti sanoa, että vaikka Filippa K:n vapaa-ajan mallisto on mielestäni ihan fantastinen (laukkujen ohella parasta, mitä Filippa K:lla on nyt just!) ja haluaisin omistaa tyyliin jokaikisen tuon pienen malliston vaatteen, mitään kovin teknisiä materiaaleja näissä vaatteissa ei ole käytetty. Eli maraton-treeniin ja hikijumppaan suosittelen edelleen niitä teknisempiä materiaaleja, mutta joogaan, Body Balanceen ja muuhun vastaavaan nuo Filippa K:n pehmeät ja hyväilevät treeniasut sopisivat paremmin kuin hyvin.

Peetu löysi kauluspaidan, 100 % silkkiä, joka oli niin täydellinen jatkumo kesän turkoosi-villitykselle, että tämä vain piti saada suosikkilistalle. Kuvassa tuo näyttää enemmän ihan perussiniseltä, mutta oikeasti paita on syvän sini-turkoosi. Vain aavistuksen kesänkepeää uima-allasturkoosia syvempi ja tummempi.

Minttu on juuri näin vauhdikas. Kaikkein himotuimmaksi vaatteeksi koko iltana nousi hillitty, klassisesti kaksiriviseksi leikattu vaalea villakangastakki. Tykkään kovasti takin helppouden ja monikäyttöisyyden tunteesta. Väri on hieno, koska se tuntuu yhtä luonnolliselta näin syksyllä kuin keväälläkin.

Kaiken muotiviikkoilun, syystrendijuttujen ja tietty tällaisten spesiaalien putiikkivierailujen jälkeen tunne eiliseltä ja oikeastaan koko viime viikolta on se, että nyt on ihan pakko tehdä jonkinlainen lista asioista, joita pitäisi/haluaisi hankkia syksyksi. Listan avulla voisi ehkä poistaa kaikkein huonoimpia ideoita (=asioita, jotka eivät sovi minkään muun kanssa) ja varmistaa sitä, että uudet hankinnat sopivat yhteen keskenään. Ja toisaalta tehdä sen erittäin tarpeellisen garderobi-inventaarion… 🙂

Old stuff