Month: September 2012

Hei – nyt olisi erityisen hyvä hetki auttaa. Just nyt.

Sain haasteen osallistua SPR:n Nälkäpäiväkeräykseen Natalta – kiitos siitä. Olisin kyllä osallistunut muutenkin. Olen kai siitä aika tyypillinen (laiska) fiilispohjainen maailmanparantaja, että yleensä aina haluan auttaa. Mutta jotta tuo epämääräinen halu muuttuisi ihan konkreettisiksi teoiksi, auttamisen pitää olla helppoa. No, nyt on.

Auttaminen -> toteutusvaihe:

– laita lahjoitus Punaisen Ristin katastrofirahaston tilille 221918-68000

– lahjoita haluamasi summa Nälkäpäiväkeräykseen netissä

– soita numeroon 0600 12220 (20,12 €/puh. + pvm)

– tekstaa “SPR” numeroon 16499. Tekstiviestilahjoituksen hinta on 15 €

– lahjoita 3 euroa Otto-automaatilla käteisnoston yhteydessä

Tiesitkö tämän:

Mihin lahjoitukset käytetään?

Punaisen Ristin tehtävä on auttaa haavoittuvimmassa asemassa olevia ihmisiä kaikkialla maailmassa, myös täällä Suomessa. Nälkäpäivänä keräämme sitomattomia varoja katastrofirahastoon, jotta olemme valmiina auttamaan heti, kun apua tarvitaan. Jo parilla sentillä saa rokotuksen tai puhdasta vettä, 5 eurolla huovan ja 17 eurolla äitiyspakkauksen. Kotimaassa apu on usein henkistä tukea kriisiin joutuneelle tai hätäapua tulipalossa kotinsa menettäneelle.

Punaisen Ristin vahvuus perustuu järjestön omaan verkostoon kotimaassa ja ulkomailla – olemme pysyvästi läsnä lähes kaikissa maailman maissa. Punaisen Ristin työ tähtää aina paikallisten yhteisöjen vahvistamiseen. Avun perillemenoa valvotaan tiukasti alusta loppuun. Keräyskulujen keskiarvo viimeisen kymmenen vuoden ajalta on 13 %. (sitaatti täältä)

Keräys on tänä vuonna käynnissä 13. – 15.9. Vielä ehtii hyvin vaikkapa perustamaan ihka oman keräyslippaan. Tai sitten osallistumaan bloggareitten lippaan saldon kasvattamiseen. 

Haastan ihan erityisesti mukaan lahjoittamaan ja levittämään tietoa keräyksestä Veeran ja Marjukan. Ja tietty ihan jokaisen muunkin. Blogittomien on helppo levittää tietoa keräyksestä klikkaamalla tuota alla olevaa Facebookin “tykkää” -nappulaa.

Muistin taas eilen illalla yhden asian, jonka jo luulin oppineeni: ikinä koskaan ei pidä jättää kotiin ballerinoja/tennareita/muita tasapohjaisia vaihtokenkiä, kun lähtee rilluttelemaan johonkin mingel-tapahtumaan. Ei, vaikka korot olisivat miten hyvät jalkaan – ja jalat korkeuksiin tottuneet. Cocktail-tyyppiset tapahtumat ovat käytännössä pelkästään seisoskelua ja kun siihen vielä lisää pienet marssit raitiovaunupysäkille ja takaisin, on aivan saletti, että jalat huutavat hoosiannaa muutaman tunnin jälkeen.

Voin kertoa, että tunto alkoi palailla päkiöihin ja varpaisiin tänään vasta, kun iltapäivä oli jo pitkällä…

Puutarhajuhliin kannattaisi muutenkin valita joko tukevat tolppakorot tai mieluiten kiilat. Kapeat stiletot uppoavat varsin ikävästi nurmikkoon ja laatoituksen väleihin. Ja kyllähän tämän kaiken olisi pitänyt tietää. Käyn aivan selvästi ihan liian vähän juhlissa, kun tällaiset perusasiat ovat päässeet unohtumaan! 😀

Mutta eipäs mennä asioiden edelle! Ennenkuin olin sitä mieltä, että voisin viskoa Bossin koroilla vaikka nyt sitten sitä kuuluisaa vesielikkoa, ehti kuitenkin tapahtua yhtä ja toista.

Italian suurlähetystön puutarhassa meitä odotti herkkutarjottimet ja elävä jousimusiikki. Ilta oli merkillisen lämmin, pikkuisen tuulinen ja taisi pari pisaraakin jossain vaiheessa ripsoa. Kaikki yhdessä muodosti aikas maagisen kokonaisuuden. Ihmiset, musiikki, ympäristö, tarjoilut, maisemat…

Pallukoiden sisällä oli jotain juustohommelia – tosi mielettömän hyvää! Kaikenlaisia muitakin pieniä herkkuja oli tarjolla kaviaarilla koristelluista lohibiiteistä kermaisaan tattikeittoon ja risottoon. Puhumattakaan nyt niistä jälkkäripaloista, pähkinäisestä maitosuklaatryffelistä ja Marsala-viinillä maustetulla mascarpone-juustomoussella ja tuoreilla mansikoilla täytetyistä tuulihattusista… om nom nom nom!

Mutta siis muotinäytöstähän me siellä oltiin katsomassa.

Tapahtuman juontajana toimi aina yhtä ihana, herttainen, välitön ja ammattitaitoinen Emma Wiklund.

Itse muotinäytöksestä taitaa jo olla netti pullollaan ammattikuvaajien ottamia kuvia, joten tässä nyt vain ne, joista on jotain erityistä sanottavaa.

Ensinnäkin olin niin iloinen, että mallisto on selkeästi jopa merkittävästi parempi luonnossa kuin sinänsä kivoissa ja fiilikseltään onnistuneissa lookbook-kuvissa. Vasta livenä tajusin, että neuleissa on aika paljon kiiltävää lurex-lankaa. Jonkun mielestä se voi olla too much – Mintun mielestä se tuo just kivasti vähän extra-potkua ja räväkkyyttä neuleisiin. Silti nuo ovat kuitenkin selkeästi työ- ja toimistokäyttöön sopivia. Vaikka kyllähän niillä nyt epämuodollisempiin juhliin, ravintolaillalliselle, teatteriin etc. menee ihan mainiosti.

Aina välillä iskee kaiho niihin aikoihin, kun Karkki ja Peetu oli pieniä ja äiskä saattoi toteuttaa itseään pikkuneitoja pukien. Eilen illalla, kun näytöksessä esiintyi näitä hurmaavia nuoria naisia kauniissa siksak-mekoissaan, oli yksi näistä hetkistä.

Suomi-jengiä terävänä front row:lla. 🙂

Käsittääkseni nuo mustat kumihousut tulevat kanssa myyntiin. Niitä löytyy myös viininpunaisena. Just nyt tuntuu siltä, että on ihan pakko saada molemmat värit. Kaikki kumipinnoitehommelit tulevat olemaan vielä keväällä ihan kuumintahottia, joten kysymyksessä olisi varsin strategisesti viisaasti ajoitetut muotishoppailut.

Tämä on ehkä ihanin mistään muotinäytöksestä ottamani kuva evö! Mallin on aivan pakko olla tuon hurmaavan kikkurapäisen pikkuruisen äiti. Katsokaa nyt, miten lapsi katsoo! Ja hei, miten tuo front row katsoo… Awwww!

Noniin – ja takaisin itse asiaan. Jos ehkä kumipinnoitepöksyjä ehkä vielä harkitsenkin (lähinnä siksi, että nyt pitäisi olla ihan varma, että ne on housut eivätkä legginsit…), ihan ehdottoman pakko on saada nuo printti-chinot. Kuvissa ne ei näyttänyt jostain syystä ihan niin houkuttelevalta, mutta näytöksessä innostuin ihan täysillä.

Näytöksen jälkeen parin sivuhuoneen muodostamaan tilaan avattiin Missoni-Lindex pop-up-shop. Jono ja ryysis oli heti näytöksen jälkeen niin tajuton, että päätimme vetää sekunnin happea ensin. No, siinä vaiheessa, kun vihdoin oli jonkinlainen tsäänssi päästä apajille, oli jäljellä lähinnä joitakin asusteita, himoamaani kaulakorua, mutta väärän värisenä, nahkalaukkuja (ihan mukavan tuntuista nahkaa, mutta nyt en ole sellaista vailla) ja kaulahuiveja (ja nyt ihmettelen, että miksi sitten en ostanut sellaista kivaa pitkää neulehuivia…). Muuten tangot notkuivat tyhjyyttään.

No, ei siis muuta kuin lanseerauspäivänä 25.9. Lindexin ovenkahvaan vaan roikkumaan!

Ai vitsi vieköön, että oli hieno tapahtuma eilen! Italian suurlähetystö sijaitsee Djursholmenilla pienen kukkulan päällä. Puutarhasta on ihan mielettömät  näkymät merelle Tukholman lahteen, Söderin valot pilkottivat tunnelmallisesti pimeässä – ja yllättävän lämpimässä – syysillassa. Lindexin Missoni-mallisto osoittautui olevan livenä vähintään yhtä hieno kuin kuvissakin. Pari uutta must have -juttua kipusi Mintun ostoslistalle…

Kuvasin liudan kuvia juhlista, vieraiden outfitteja ja tietty näytöksestä. Laitan kuvat järjestykseen tänään illalla, mutta tässä alkupaloiksi näytöksessä kuvaamani (tällä kertaa yllättävän hyvä!) video:

 

Ihan justiinsa pitää hypätä bussiin ja körötellä kohti Italian suurlähetystöä, mutta äkkiä vielä tässä pikakuvat illan asusta! Tosi mahtavaa muuten, että Suomesta on ilmeisesti tulossa aika monta ihanaa bloggarikollegaa samaan tapahtumaan – niin kivaa!

Päädyin pitämään jalassa samat Acnen farkut, joilla olin töissäkin. Ilmeisesti ainakin osa tapahtumasta on suurlähetystön puutarhassa, joten en halunnut riskeerata jäätymistä hameessa. Toisaalta iltapäivä on ollut kyllä tosi lämmin… Ballerinat vaihtui Bossin korkoihin ja paitaosastoon iskin kunnolla glitteriä.

Tykkään ihan hulluna tuosta paidasta! Se on melko paksua kermanvaaleaa neuletta, joka on kuorrutettu läpikuultavilla vaaleilla paljeteilla. Etuosaa koristaa muutama pastellisävyisistä helmistä koottu sulkakuvio. Olen hankkinut paidan 80-luvun puolivälissä Helsingin Hakaniemen hallissa sijainneesta “antiikki”-putiikista. Se on ollut siitä lähtien luottovaatteeni kaikenlaisissa juhlatilaisuuksissa. Mietin joskus, että siinä voisi vaikka mennä naimisiin, kunhan vaan alaosan miettisi sopivaksi…

 

 

  • paita, 2nd hand
  • farkut, Acne
  • avokkaat, Boss

Aaaargh – nyt on jo ihan hillitön kiire!! Tosin näitä kuvia katsoessani tajuan, että asu suorastaan vaatii vielä korvakorut, joten ei muuta kuin koruvarastoa kaivelemaan… Sen verran on pakko vielä ehtiä!

Norjalaisten Henkkamaukka BIK BOK rantautuu Suomeen marraskuussa. Pääkaupunkiseudulle avataan heti kolme putiikkia ja Kuopioon yksi. (Olisipa mielenkiintoista tietää, miksi just Kuopioon! Miksei Tampereelle, Jyväskylään, Ouluun tai Joensuuhun? Tuossa on pakko olla joku tarina takana…)

Bik Bokin kohderyhmä on tosin selkeästi nuorempi kuin H&M:n. Siitä syystä aika iso osa mallistosta on omaan makuuni liian trendi-hullutus-tacky. Mutta sitten toisaalta olen löytänyt sieltä monta hyvää perusvaatetta, luottoneuletta ja yllättävän hyvin ajan hammasta kestänyttä juttua. Hinta-laatu-suhde vaihtelee jonkunverran, niinkuin kai ketjuputiikeilla yleensäkin.

Varsinkin Bik Bokin neuleet ovat olleet makuuni, mutta näitä syksyn Lookbook -kuvia katsellessa innostuin myös tuosta valkoisesta mekosta ja punaisista nilkkureista. Liukuvärjätty palmikkoneule täytyy myös käydä laatu-tsekkaamassa asap.

Old stuff