Jossain vaiheessa päätin, että ei ole tarpeen julkaista täällä blogissa kuvia ihan joka kerta, kun satun lakkaamaan kynteni. Ei, vaikka omaan silmään uusi lakkaus yleensä näyttääkin ihan mahtavalta. Lähinnä kai sen takia, että edellinen kulahtanut  ja rapissut väritys normaalisti ehtii häiritä ja ärsyttää vähintään päivän-pari ennenkuin saan aikaiseksi sutia uudet sävyt kynsiin.

Tällä kertaa oli kuitenkin ihan pakko. Löysin Peetun kynsilakkalaatikosta kivan oloisen turkoosin kynsilakan ja tylsistyneenä tuumasin, että testataanpas tuota, kun en ole aikaisemmin sitä kokeillut. Oikeastaan etsiskelin jotain tummanpunainen, violetti, ruskea -linjalla olevaa, noin niinkuin muka osoittaakseni maailmalle, että ei täällä ole ainakaan mitään ongelmia syksyn saapumisen kanssa. Yritys oli hyvä, mutta sitten en kyennytkään. Tartuin metallihileisen turkoosia kynsilakkaa sisältävään pulloon aika skeptisenä, mutta tuumasin, että eiköhän tuo nyt viikonlopun yli ole ihan ookoo.

Kunnes näin – ja ennenkaikkea sisäistin – lopputuloksen ja rakastuin aivan täysin!

Lakka, joka pullossa näytti tosiaan aika “hileiseltä” kuivui kynsissä aivan mielettömän ihanaksi uima-altaan veden väriseksi turkoosiksi metalliksi! Onhan tuo kieltämättä aika kesäinen, mutta onneksi kesän aikana hankittua vaatimatonta rusketusta  on vielä rippunen jäljellä. Päivettyneen ihon ja uima-allasturkoosin yhdistelmä virkistää melkein yhtä hyvin kuin olisi oikeasti saanut pulahtaa sinne altaaseen. Tai no ei tietenkään, mutta ajatuskuvio ilahduttaa – ja se kai on tärkeintä!

Kysymyksessä on Lumenen Natural Code -sarjan lakka, sävy 9 Live it up.  Tuo on ollut Peetulla jo ainakin pari vuotta, eikä todellakaan ole aavistustakaan vieläkö sitä on mahdollisesti myynnissä..

Kävin viime tiistaina moikkaamassa Peetua töissä. Tarkoitus oli kuvailla Americanassa kaikenlaisia hienoja juttuja pahasti vaivaavaa western-kuumetta lievittämään ja mitä-hankkisin-omaan-garderobiini -ajatuksia selkeyttämään. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Ikuistin myös Peetun valloittavan työasun. Suloinen paitamekko on peräisin 60-luvulta – ja löytynyt luonnollisesti Americanan valikoimista. Aurinkoinen koralli-vaaleanpunainen-lime sävymaailma raamittuu kivasti mustien ballerinojen ja päähän solmitun huivin avulla.

• mekko, vintage (Americana)
• ballerinat, Rizzo
• huivi, Indigofera 

Meitä oli joskus kuuden tytön tiivis porukka. Oltiin parhaita kavereita toisemme kanssa, käytiin samaa koulua ala-asteelta alkaen – useimmiten jopa samalla luokalla, asuttiin samoilla nurkilla Pyynikin kupeessa Tampereella, illat ja viikonloput hengattiin yhdessä partiossa, rakastuttiin samoihin poikiin. Käytännössä vietimme kaiken aikamme enemmän tai vähemmän yhdessä. Sitten tuli kirjoitukset, koulu loppui, elämä heitteli ympäri maata ja osin ulkomaillekin, partio jäi taka-alalle ja yhtäkkiä huomasimme kauhuksemme, että oli kulunut kuukausia siitä, kun viimeksi tapasimme.

Silloin  päätimme alkaa pitää tyttöiltoja vuorotellen aina kunkin kotona. Tavoitteena oli tavata säännöllisesti, pitää välillämme olevat “linjat” auki, kertoa kuulumisia, saada vertaistukea, kikattaa yhdessä ja syödä hyvin (tai no, Mintun luona on ollut tarjolla nouto-pizzaa useammin kuin kerran…). Aluksi tyttiksiä pidettiin muutaman viikon välein, ruuhkavuosien painaessa päälle harvemmin, mutta aina kuitenkin vähintään parin kuukauden välein. Kaikki ei aina pääse mukaan, mutta ajankohdat pyritään valitsemaan niin, että mahdollisimman moni meistä pystyy osallistumaan. Ja yleensä aina, kun Minttu on poikkeamassa Tampereella, on myös tyttiksen aika!

Kuvasin viime tyttiksen illan emännän kaunista rivitalopuutarhaa ennenkuin antauduin täysin päivällispöydän herkkujen vietäväksi. Piha ei ole suurensuuri ja muistan, miten se oli muuttovaiheessa lähinnä läntti mitäänsanomatonta nurmikkoa. Muutamassa vuodessa ystäväni on loihtinut paikalle ihanan ja toimivan kesäkeitaan, joka todella nostaa kiinteistövälittäjäläpän “kuin yksi huone lisää kesällä” ihan uuteen merkitykseen.

Tunnelmallinen keinu villiviinin varjossa. Köynnös suodattaa kuumimman auringonpaisteen, joten keinussa on mukava juoda aamukaffetta ja vaikka lueskella akkainlehtiä.

Rauhallisen vihreät tekstiilit ja lasituikut antavat ihanan jatkumon puutarhan vihreydelle.

Pihan kirsikkapuista tulee kuulemma niin paljon marjoja, ettei aina oikein tiedä mitä niillä tekisi. No, jälkkäripiirakan kanssa tarjottu kirsikkalikööri oli ainakin tosi herkullista!

Kompakti kesäkeittiö, jossa kaikki tarvittava on kauniisti käden ulottuvilla. Huomaa myös savustuspönttö! Saatiin niin hyvää savustettua lohta, ettei mitään rajaa…

Ruokapöytä on terassilla sävymaailmaan sopivan vihreäraidallisen markiisin alla. Eipähän haittaa pienet sadekuurot – eikä tulikuumana porottava aurinkokaan, jos sellainen sattuisi joskus tekemään visiitin näille leveysasteille.

Mun siskot! <3 <3 <3

(Lupasin, että en laita kenestäkään kuvia blogiin ennenkuin ovat hyväksyneet omat esiintymisensä. No, en tietenkään ole lähettänyt kuvia kenellekään etukäteistarkastettavaksi, joten ehkä nuo pari kuvaa häippäsee täältä… Seli seli jo etukäteen. :D)

Näyttäville statement kaulakoruille kaikki kunnia arkiasujen piristäjänä. Varsin ahkerasti olen ulkoiluttanut Marnin H&M-malliston valkoista kukkahässäkkäkorua. Juuri nyt himottaisi ottaa seuraava askel ja yhdistää räyhäkkäät bling-bling korvikset perustavalliseen neulepaitaan, harmaaseen t-paitaan, valkoiseen kauluspaitaan etc.

 Heidi Klumin huikaisevat perhoskorvikset on ehkä jo vähän too much, vaikka juuri näyttävyys onkin statement-korujen juttu. Tykkään kuitenkin tuosta ideasta, että korut lakkaavat ikään kuin olemasta pelkät korvikset ja muuttuvat osaksi asua ja kampausta häpeilemättömän huomionhalunsa ansiosta.

Hiukan iisimpi versio aiheesta on vilautella statement korviksia pitkien avoinna liuhuvien hiusten seasta, kuten jompi kumpi Olsenin tyylisisaruksista tekee. (ei, en vaan kertakaikkiaan opi erottamaan heitä – tai ainakaan muistamaan kumpi on kumpi! :D). Tällä tyylillä olisi varmasti helpompi aloitella.

Statement Earring -trendin testaamisen tekee helpoksi myös se, että varastoistani sattuu löytymään aika montakin paria varsin näyttäviä uistimia. Lisäksi kaikilla ketjuilla tuntuu olevan tuon tyylisiä koruja runsaasti valikoimista juuri nyt.

 Kävin myös haikailemassa ihania korviksia Outnetissa. Varsinkin nuo alarivissä oikealla olevat Oscar de la Rentan korut himottaisi tosi kovasti. (EDIT: No, I mean the other right… suurimmat pakko-saada -fiilikset aiheuttaa siis nuo alhaalla vasemmalla olevat korvikset! Milloinkahan opin erottamaan oikean ja vasemman??) Tosin 60 % alennuksesta huolimatta niille jää vielä melkein 163 euroa hintaa, joten todennäköisesti jäävät vain haaveeksi.

Korukuvat: Outnet, muut: imoverit.onsugar.com

Mistähän ihme karmasta johtuu, että vaikka miten myöhään sateisena kesänä ottaisi lomansa, varsinaiset kesäkelit alkavat jokatapauksessa vasta, kun on palannut töihin? No, kuten sanottu, töiden alkaminen ei aiheuttanut sen kummempaa angstia. Vähän piti tsekkailla, että löytyykös sieltä garderobin pohjalta jotain sivistynyttä vaatetta ja mitenkäs se iPhonen herätyskello nyt oikeastaan laitettiinkaan päälle…

Tänään mentiin aika perus-luotto-en-jaksa-ajatella -asustuksella. Musta siisti hame, valkoinen t-paita, jakku ja kivat kengät ovat olleet luottoasuni jo vuodesta zero. Suurin uutinen on ehkä se, että ulkoilutin ensimmäisen kerran ompelemaani pellavajakkua. Jakku rypistyi päivän mittaan niinkuin pellavan kuuluukin – eikä se kyllä häirinnyt yhtään. Päinvastoin – ajattelin, että tuolla samalla kaavalla voisi tehdä pari muutakin jakkua toimistokäyttöön. Olisipahan pikkuisen vaihtelua sille iänikuiselle neuletakille.

• jakku, Mintun ompelimosta
• hame, H&M
• t-paita, H&M
• sandaalit, Zara
• kaulakoru, Marni for H&M