Month: July 2012

Eiliseen salihousuasuun viitaten: entiset big no-no -jutut tulevat takaisin ja alkavat miellyttää silmää, halusi tai ei. Yksi suurimpia tyylirikkoja, mitä on voinut tehdä, on laittaa sukat sandaaleihin. No, onhan siitä jo aikaa, kun kyseinen viritys nähtiin catwalkilla, mutta aika nihkeästi se on yleistynyt joka tytön trendiksi. Onneksi sentään sporttisandaaleissa kulkevat miehet ovat tennissukat jalkaan pukiessaan ymmärtäneet, mistä on kysymys. Vai?

Torstaisen toimistopäivän heiluin Peetun pinkissä hamosessa (nykyään on näköjään vähän joka toinen päivä päällä jotain Peetun vetimiä… Hmmh. Kenties aika päivittää omaa garderobia??). Hameen kanssa laitoin Sonia Rykiel for H&M -malliston sandaalit, jotka antavat ihanasti lisää pituutta ja ovat vielä lisäksi erittäin hyvät jalassa. Ja sitten tietty ne sukat… 🙂

 

 

  • hame, H&M
  • paita, Sand
  • neuletakki, Uniqlo
  • sandaalit, Sonia Rykiel for H&M
  • sukat, TopShop
  • vyö, H&M

En pidä itseäni kovin kaksisena sisustajana. Kotimme huonekalut on hankittu matkan varrella – ja lähinnä tarpeeseen ennemmin kuin sisustusmielessä. Lopputulos on mielestäni kuitenkin kodikas, toimiva ja meidän näköinen. Viihtyvyys on itselleni paljon tärkeämpää kuin joidenkin sisustusnormien noudattaminen – enkä haluaisi asua minimalistisen tyylikkäässä kodissa, vaikka sellaisia ystävieni luona saatankin kovasti ihailla.

Sisustusinnokkuuttani kuvaa aika hyvin se, että pianon yläpuolella olevat kolme valokuvataulua roikkuvat edellisen asukkaan seinään jättämissä koukuissa. Karkki ripusti taulut siihen muuton tiimellyksessä reilut kolme vuotta sitten lähinnä turvaan muuttoapulaisten kulkuväyliltä. Siinä ne ovat roikkuneet siitä lähtien…

Tunnustinkin tuossa taannoin, että olen onnistunut koukkuuntumaan korviani myöten Pinterestiin.  Uuden harrastukseni, kuvien “pinnailun”, oheistuotteena olen löytänyt sisäisen sisustajani! Aloin keräillä randomisti bongailemiani, omaa silmääni miellyttäviä sisustuskuvia “Home” -nimiseen kansioon. Yhtenä päivänä avasin kansion ja huomasin hämmästyksekseni, että kuvissa oli selkeä punainen lanka!

 

 

 

Tässä kuvassa on aivan ihana tunnelma! Voisin niin kuvitella itseni korallinpunaisen sohvan nurkkaan selailemaan 60-luvun New Yorkista kertovaa kirjaa karvatyynyn viereen käpertyneenä. Tumma puulattia ei ehkä ole sitä ominta itseäni, mutta vaalean pehmoisen maton kanssa toimii näköjään oikein hyvin.

 

 

Lämpimät sävyt, erityisesti lempeä koralli, tuovat kodikasta pehmeää tunnelmaa. Musta-valkoiset kuosit ryhdistävät ja erilaisia kuviointeja yhdistelemällä syntyy mielenkiintoisia kokonaisuuksia. Taulukollaasiseiniä kansiossani on noin ziljoona. Sellaisen toteuttaminen ei onneksi vaadi välttämättä mitään suuria investointeja. Kivoja valokuvia, pieniä julisteita, kehystämisen arvoisia kortteja löytynee jo valmiiksi varastoista. Tietty aito grafiikka, taulut ja valokuvataide olisi hienoa (hienompaa), mutta jotenkin helpompi lähteä toteuttamaan, kun voi ajatella, että kaiken ei tarvitse maksaa puolta omaisuutta.

 

 

Keittiössä arvostan eniten lämminhenkistä kutsuvaa tunnelmaa. En juuri laita ruokaa, mutta ymmärrän toki käytännöllisyydenkin merkityksen… 😀 Vierastan siitä huolimatta yltiömoderneja tehokeittiöitä – haluaisin, että omassa kodissani olisi rustiikki-italialainen hurlum-hei -meininki, ja tietenkin siihen sopiva tyyli. Keittiö on mielestäni kodin sydän ja toivosin, että siellä olisi tilaa myös muuhun puuhailuun kuin vain suorituskeskeiseen ruuan valmistamiseen.

Source: google.se via Minna on Pinterest

 

 

Vaakasuora suorakaidekaakelointi tuo mieleen valkoisen tiiliseinän. Siinä on jotain kodikasta ja vähemmän steriiliä kuin perinteisissä neliön mallisissa kaakeleissa. Inspiraatiokansiossani on myös vähintään yksi kuva valkoiseksi maalatusta tiiliseinästä – sekin on tosi kaunis ja jotenkin rauhoittava. Huomasin vasta nyt, että molemmissa näissä keittiökuvissa kaapistoissa on samanlaiset vetimet!

 

 

Sama hiukan rustiikki, lämminhenkinen tyyli jatkuu kylppärissä. Vanhahtavan oloiset altaat ja hanat ovat mielestäni todella hienot. Oikeastaan haluaisin, että altaiden yllä roikkuisi peilit antiikkikehyksissä, mielellään vielä vähän keskenään erilaisissa. Toisaalta kylpyhuoneessa jos missä arvostaa sitä, että peilipintaa on riittävästi. Lavuaarien metallijalat raamittavat tosi kivasti tilaa. Tietty usein säilytystilaa on sen verran vähän, että allaskaappi on lähestulkoon pakollinen, mutta näin haaveillessa sitä voi onneksi toteuttaa myös niitä vähän epäkäytännöllisempiä unelmia!

 

 

Kylpyamme on ihan must! Mieluiten sekin vähän vanhanaikaisen oloinen, tassuilla seisoskeleva malli. Ja tarpeeksi iso, että siihen mahtuu tarvittaessa kaksikin henkilöä loikoilemaan… Ammeen läheisyydessä pitäisi olla hylly tai helposti siirreltävä hyllykkö, jolle voisi asetella kylpemisen tärkeät tykötarpeet, kuten muotilehdet ja sampanjalasin.

 

 

Nyt menee kieltämättä aika raskaasti haaveilun puolelle, mutta kyllä vaan olisi aivan täydellisen mieletön tuollainen kattokorkeus ja mahtavat ikkunapinta-alat! Huikaiseva valo ja uskomaton tilan tuntu – täällä ei heti kaadu seinät niskaan. Kodikas sisustus tuo lämpöä ja elämän tuntua tilaan, joka muuten saattaisi helposti tuntua kolkolta ja tehdassalimaiselta (mitä se epäilemättä alunperin onkin).

 

 

Tässä on näköjään yksi niistä valkoiseksi-maalattu-tiiliseinä -kuvista, joita olen keräillyt. Ja yksi taulukollaasiseinä lisää. Rrakastan myös tilan korkeutta, ikkunoista tulvivaa valoa ja korkeuseroja. Kasvit, simppelin oloiset huonekalut ja vihreälle ovelle johtavat tikapuuportaat antavat fiiliksen kuin kyseessä olisikin viihtyisänboheemi sisäpiha – eikä keittiö/oleskeluhuone niinkuin se todellisuudessa taitaa olla.

 

 

Värit, valtavat ikkunat, ihanan epäviimeistelty kodikas tunnelma. Keittiön lattia saisi tosin mieluiten olla joko puuta tai sitten klassinen musta-valkoinen klinkkeriruudukko.

 

 

Yllättäviä väripilkkuja – kyllä kiitos! Yleisväritys kodissa saa mielestäni olla mielellään aika neutraalilla musta-valkoinen-beige-harmaa-puu -akselilla, mutta ripaus sitruunankeltaista piristää kyllä kummasti.

 Joskus kuulin sellaisen jutun, että jokaisessa kodissa pitäisi olla ainakin yksi keltainen yksityiskohta, kodin aurinko. Siitä lähtien keittiömme seinällä roikkui Karkin tai Peetun päiväkodissa askartelema puhtaan keltainen aurinko aina siihen asti, kun oikea aurinko oli haalistanut sen kaikkea muuta kuin kauniin väriseksi. Tällä hetkellä meillä ei ole sisustuksessa mitään, mikä viittaisi aurinkoon. Olisikohan aika hankkia kimppu keltaisia kukkia piristykseksi?

 

 

Miten hauska idea! Vispilöistä tuunattu kattolamppuhommeli ei ehkä ole ihan niin helppo toteuttaa kuin miltä se ensisilmäyksellä näyttää. Tosin tykkään kovasti myös sellaisista kattolamppu-comboista, joissa hehkulampun näköisistä johdon päässä roikkuvista jutuista on koottu näyttävä kokonaisuus. Varmaan sillä on joku nimikin, mutta sisustus-name-dropping ei todellakaan kuulu vahvuusalueisiini. 🙂

 

 

Aivan ihania ruokailuvälineitä! Nuo olisivat tosi kauniit yhdistettynä johonkin valkoiseen selkeälinjaiseen astiastoon. Vaikuttaa vähän siltä, että pitää alkaa kierrellä vanhojen tavaroiden liikkeissä… Tosin tykkään kovasti meidän nykyisistä ruokailuvälineistäkin. Hackmann Memory -sarja on kivasti moderni ja vanhanaikainen samanaikaisesti. (Ja aaaaargh!! Juuri nyt huomasin tuolta Hackmannin sivuilta, että sarjan valmistus on lopetettu! Meillä ei ole lähimainkaan tarpeeksi ruokailuvälineitä, enkä mitenkään haluaisi mitään muuta sarjaa…)

 

 

Olen asunut aikoinaan paritalossa, talossa ja rivitalossa. Kaikissa niissä oli enemmän tai vähemmän pihaa, talossa ihan reilulla kädellä enemmän.  Tykkäsin puuhastella pihassa varsinkin silloin, kun tytöt olivat pieniä. Aluksi oli nastaa, kun itselläkin oli jotain tekemistä samalla, kun piti vahtia taaperoitten hiekkalaatikkoleikkejä. Myöhemmin oli kiva puuhastella yhdessä pihahommissa. City-kauriit kävivät tosin aina yöllä pistelemässä poskeensa Karkin kesäkurpitsaviljelmän kukkaset.

Lapsuuteni asuin kerrostalossa ja nyt, kun olen palannut tuohon asumismuotoon, en todellakaan kaipaa pihan asettamia velvollisuuksia. Silti tykkään ihan mielettömästi sotkea sormeni multaan ihan pikkuisen – ja muutenkin viettää aikaa parvekkeella. Hiukan isompi partsi tai jopa terassi olisi unelma… Sen verran nykyistä isompi, että ruokapöydän lisälevyä ei tarvitsisi aina kääntää alas, kun haluaa ottaa aurinkoa. Eikä tuollainen baaritiski suoraan keittiöön olisi yhtään hullumpi!

Ostin vuosi sitten Weekdayn alesta MTWTFSS:n haalarin. Oli menossa alen “loppurysäykset” ja hinta oli pudonnut jo todella alas… Edullisen hinnan lisäksi viehätyin haalarin kivan kreisistä kuosista, joka on vähän kuin eläinprintti, mutta ei sitten kuitenkaan. En ole aivan varma tuliko haalaria ikinä esiteltyä täällä blogissa. Tuskin ainakaan päivänasukuvissa, koska niinä muutamina kertoina, jolloin haalaria käytin, en todellakaan tuntenut oloani kotoisaksi. Sen lisäksi haalari, jossa on pitkä vetoketju selkäpuolella, on aavistuksen epäkäytännöllinen.

Olen seuraillut inhon sekaisin tuntein salihousutyyppisten fashion-pöksyjen suosion kasvua. Mutta niinhän siinä kävi, niinkuin niin monesti aikaisemminkin: se mikä juuri hetki sitten aiheutti inhotuksen väristyksiä, alkaakin tuntua hauskalta, jännältä ja kivalta. Niinpä päätin tuunata hyljeksityistä halareistani eläimelliset salihousut!

Ja tältä ne näyttivät tänään toimistolla:

Musta simppeli ribbitoppi ja selkeä luonnonvalkoinen neuletakki rauhoittavat hiukan tilannetta. Halusin kuitenkin pienen ripsauksen väriä asuun ja valkkasin kengiksi turkoosinvihreät nahkaläpsyt. Ihan hyvin tuo istui mielestäni tavalliseen toimisto-keskiviikkoon ja ukkossadekuuro-auringonpaiste pilvettömältä taivaalta sekokeliin.

 

Päätin, että jos kerran aurinko ei halua helotella taivaalla muutamia ihania, mutta lyhyitä hetkiä enempää, varmistan, että ainakin kynsilläni on paistetta riittämiin. Haha! Auringonkeltainen kynsilakka sai vielä kuorrutuksen kimallesäteitä päälleen. Kyllä nyt kelpaa paistatella. 😀

Keltainen lakka on Orlyn sävy Spark 40633 ja glitterinä tuo sama vanha Lumenen Natural Code -sarjan Go glittery 16. Nyt pitää kyllä kiireen vilkkaan löytää joku korvaava kimalluslakka, koska tuosta pikkuisesta pullosta saa jo ihan taiteillen ronkkia, että saisi jotain ulos. Mikä luonnollisestikin johtaa siihen, että kynsienlakkausprosessin aiheuttama glitterivaara ympäristölle nousee välittömästi potentiaalisesti.

  • toppi, TopShop
  • neuletakki, H&M
  • housut, MTWTFSS (tuunattu haalarista)
  • sandaalit, TopShop 

Sain muutama päivä sitten sähköpostiin Essien uutiskirjeen. (Mikähän siinä muuten on, että on pakko tilata kaikenmaailman uutiskirjeitä, vaikka sähköpostilaatikko tursuilee muutenkin viestejä, joista noin 70 % ei tule ikinä edes avanneeksi??). Uutiskirjeessä mainostettiin Essien uutta “Mirror Metallics” -sarjaa.

Olen tykännyt hurjasti ikivanhasta Chanelin peilikiiltävästä hopea-lakastani. Tai siis tarkemmin sanottuna olen tykännyt siitä, miltä se näyttää. Kyseinen lakka on kuivuttuaan oikeasti kiiltävää kuin peili, eikä mitään nynnyä vähän metallisen väristä hopeaa. Miinuspuolena on sen äärimmäisen huono kestävyys. Pienikin kosketus ja kynnen pinta naarmuuntuu välittömästi. Päällyslakkaakin kokeilin, mutta silloin peilikiilto “sammuu” ja sävy muistuttaa tavallista hopeista kynsilakkaa.

 

Olen jo pitkään haaveillut, että löytyisi samanlainen makea superkiiltävä kynsilakka – joten ei kai ole suuri ihme, että innostuin aika kovasti, kun sain uutiskirjeen! Tuo olisi myös ihan looginen jatkumo jo pitkään jatkuneelle glitterikynsikaudelleni… Tosin mikään ei nyt vielä takaa, että nuo Essien uutuudet olisivat ihan oikeasti peilinkiiltäviä. Se taitaa olla aika hankala efekti kynsilakassa toteutettavaksi. Ehdottomasti aion kyllä suunnistaa asap Åhlénsille tai Kicksiin tsekkaamaan tilanteen.

Just nyt suurin ongelma on, että en mitenkään osaa valita, mikä peilisävyistä olisi kaikkein hienoin. Luulen, että päädyn tuohon kauniin kupariseen “penny talk” -sävyyn. Se sopisi loistavasti myös loppukesäisempäänkin fiilikseen ja värimailmaan. Toisaalta klassiselle hopealle, tai siis “no place like chrome” -krominkiiltävälle on aina käyttöä. Ja oikeastaan nuo kaikki muutkin sävyt on aivan ihania.

Parasta varmaan kuitenkin aloittaa  yhdellä sävyllä ja jos sen kiiltotaso vastaa toiveita, hankkia sitten lisää. Yritin googlailla kuvia tuosta uutukaisesta, mutta eipä niistä tullut juurikaan viisaammaksi. Osassa kuvista nuo näyttivät oikein lupaavilta, mutta toisissa ihan tavallisilta metallic-lakoilta. Täytyy nyt vaan toivoa, että Essien uutuudet on saapunut kauppoihin jo täälläkin. Hyvinkin, sillä on nimittäin jo vaikka miten kauan aikaa siitä, kun olen viimeksi pyörinyt kosmetiikkaosastoilla uutuuksia haistelemassa. Tax Freessä harvoin on niitä tuoreimpia juttuja jostain syystä.

Tänään iltapäivällä, juuri niihin aikoihin, kun oltiin lähdössä kotiin toimistolta, iski oikein kunnon ukkonen ja siihen liittyvä perusteellinen rankkasade. Tiedättehän sellaisen mielettömän kesäsateen, kun vesi paiskaantuu jättimäisinä pisaroina maahan sellaisella voimalla, että tuntuu kuin ne singahtaisivat puoli metriä ylöspäin maahan osuessaan? Kuin mikäkin ukkosen lähettämä märkä kumipallo. Voin kertoa, että sellaisessa säässä maksimekko ei ole kaikkein järkevin asu!

Enkä tajua, mikä ihmeen karman laki hienoja hopeisia nahkapohjaisia Marni for H&M -sandaalejani oikein vainoaa. Olen käyttänyt niitä kieltämättä aika paljon ja tänä kesänä on kieltämättä sadellut aika paljon, mutta kaikkein yllättävimmät ja rajuimmat rankkasadekuurot ovat osuneet juuri niihin päiviin, kun ne ovat jalassani… Hyvin ovat kestäneet – ei siinä mitään, mutta miksiköhän yksikään supersade ei ole osunut millekään niistä lukuisista päivistä, jolloin olen tennarit jalassa? Elämän suuria mysteerejä… ;D

Näin illan tullen mekon helmat ovat ehtineet jo kuivua ja aurinkokin helottaa taas täysin pilvettömältä taivaalta. Kumpa se nyt vaan jatkuisi!

 

 

  • mekko (Peetun), Gina Tricot
  • jakku, Mexx (ikivanha!)
  • sandaalit, Marni for H&M
  • kaulakoru, Pilgrim (Läkare utan gränser -hyväntekeväisyyskoru)
Old stuff