Berliini on aivan mielettömän kiva kaupunki. Paljon nähtävää ja tekemistä, ihana tunnelma ja leppoisa meininki – sehän on todettu täällä jo aikaisemminkin. Peetun reissu oli vähintäänkin onnistunut – kuulemma niin mahtavaa ei ole ollut vielä ikinä missään!

Ja mikäs siinä, kun on parhaat kaverit matkassa ja retkeilymajassa saa nukkua pinkin kuplavolkkarin sisällä!

EDIT: on kyselty, minkä merkkinen Peetun t-paita on tässä Berliinin reissullelähtökuvassa. Paita on tosiaan jo varmaan pari vuotta vanha ja ostettu Brysselistä, joten voipi olla hankala löytää samanlaista rakastuneet robotit -paitaa. Mutta merkki on nyt tarkistettu niskalapun virkaa toimittavasta sisäpainatuksesta ja siellä lukee: Springfield.

Bongasin eilen jostain (facebookista varmaan, mistäs sitä muualtakaan enää nykyään relevanttia tietoa saa – haha!), että tänään on “pukeudu punaiseen” -päivä. Teemalla on tarkoitus herätellä ihmisiä ymmärtämään sydänsairauksia samaan tapaan kuin erilaiset roosa-tempaukset tavoittelevat rintasyöpätietoisuuden lisäämistä. Kannatan hyvää asiaa ilman muuta. Suvussani on sydänsairauksia ihan tarpeeksi ja oma isäni kuoli sydänkohtaukseen vain 61 vuotiaana. Ja muutenkin tuollaiset teema-tempaukset ovat mielestäni kivoja – silloinkin, kun kysymys on vähemmän vakavasta asiasta.

Elisiis. Innostuin kovasti “pukeudu punaiseen” -päivästä. Jotain taisi kuitenkin mennä pieleen, kun katsoo tämän päivän asuani. Vai??

Harmaa poolo ja musta liivihame höystettynä mustilla kengillä ja sukkiksilla ei ole punaista nähnytkään. Edes kynsilakka (eikä alusvaatteet – voin kertoa! ;P) ei kielinyt teemapäivästä… Mutta näin siinä kävi. Olin periaattessa päättänyt, että laitan ainakin jotain punaista päälleni ihan vain osallistuakseni tempaukseen, mutta myös siksi, että tällaiset jutut helpottavat sitä iänikuista mitämäpaanpäälleni -angstia. No, aamulla tuli taas vaihteeksi ihan älytön kiire ja kiskaisin päälleni ensimmäiset, vähänkään toimistokelpoisen oloiset vaatteet kaapista. Vasta töissä muistin – ai hitsi vieköön, tänäänhän piti laittaa jotain punaista päälle…

Ens kerralla sitten paremmalla tuurilla. Toisaalta asuni matsasi kyllä ihan täydellisesti tämän päivän säätilaan. Näin mustanharmaata päivää en muista täällä olleen sitten viime marraskuun. Tuntui, että päivä ei valjennut koko päivänä. Siksi näissä asukuvissakin paistaa tuo meidän keittiönlamppu-kuu, kun luonnonvalo ei vain yksinkertaisesti riittänyt. Ja onneksi nuo nauhakenkäni on sitä kuuluisaa Palmrothin “joka sään” -materiaalia, tänään kun tosiaankin on vallinnut todellinen jokasää. 🙂

• poolo, Oasis
• liivihame, H&M
• nauhakengät, Palmroth

Käytiin eilen illalla vähän pyörähtämässä Monkin bileissä Peetun kanssa. Tapahtumalla juhlistettiin Monkin ja nykiläisen valokuvaajan Ruvan Wijesooriyan yhteistyötä. Esillä oli sekä kuvauksissa käytettyjä vaatteita että tietysti niitä valokuvia. Ruvanin kuvaustyyli on nopea, spontaani ja viimeistelemätön. Peetun mielestä monet kuvista näyttivät Instagram-käsitellyiltä bilekuvilta… Haha! No, ihan makea fiilis kuitenkin – ja ehkäpä nämä illan aikana iPhonella räpsimäni kuvat sopivat häilyisyytensä ansiosta hyvin teemaan. 🙂

 Kuvauksissa käytetyistä vaatteista ehdottomaksi lemppariksi nousi läpikuultavan ohut suukkopainatuspaita. Paita nousi erityisesti Peetun ostoslistalle. Hyvä niin, saanpahan sitten joskus lainata sitä!

Mintulle kelpaisi söötti paituli kimalluskivillä koristeltuine kauluksineen. Mustien kapeiden housujen kanssa tuo toimisi mielestäni ihan hyvin töissäkin…

 Tämäkin sifonkipaita nousi lemppariksi! En ole pitkiin aikoihin käynyt Monkissa edes sisällä, mutta tämän pienen katselmuksen jälkeen alkoi tuntua siltä, että nyt olisi aika taas poiketa!

Kuvasatoa:

 Monki / Ruvan -yhteistyönä syntynyt valokuvanäyttely on yleisölle avoinna koko ensi viikon. Aukioloajat: ma-pe 8.00 – 18.00, la 9.00 – 17.00 ja su 11.00 – 16.00, osoite: Snickarbacken 7.

Tänään olen istunut koko päivän koulutuksessa. Kivaa vaihtelua työpäivään ja muutenkin taidan olla sisäisesti ikuinen opiskelija. Uuden oppiminen vaan kun on niin kivaa! Toivottavasti kaikki työkaverit eivät ole sitä mieltä, että olen ihan hillittömän ärsyttävä, kun suhtaudun näin positiivisesti… Yleensä kun tällaiset koulutuspäivät enteilevät muutoksia organisaatiossa ja ymmärrän kyllä, että sellainen herättää pelkoa ja muutosvastarintaa. No, niitä muutoksia ehtii miettiä sitten kun ne on kohdalla, turha sitä on energiaansa tuhlata tulevista stressaamiseen – se on muutenkin mottoni ja hyvin sopii tähänkin. 🙂

Koulutuspäivä meni leppoisasti ja erittäin rennosti farkkuihin ja neuleeseen pukeutuneena. Farkut on lainassa Peetun garderobista. On näköjään tullut ihan tapa, että kuljen tyttären vetimissä… 😀

• neule, Lindex
• farkut, Acne (Kex)
• tennarit, Converse

Kävin pitkästä aikaa hauskassa Hilavitkutin.com -blogissa ja bongasin sieltä ehkä maailman suloisimpia nauloja! Sisäinen näpertelijäni haaveilee aina säännöllisesti kaikenlaisista nikkarointiprojekteista. Saha- ja vasarahommissa olen kyllä aikasmoisen alottelija, vaikka kerran olen todistetusti saanut puutarhakukkia varten tarkoitetun kolmiportaisen kulmahyllyn kasattua. Kukkarappusena tunnettu kyhäelmä on tiettävästi yhäkin pystyssä ex-anoppini terassilla.

Uskomattoman suloiset naulat nähdessäni aloin heti haaveilla tuunaavani hienon hyllykön. Pino käsittelemätöntä, vähän tummemmaksi petsattua lautaa – tai mieluiten vanhoja, valmiiksi tummaksi patinoituneita ja kauniisti kuluneita, kasattuna yhteen selkeälinjaiseksi hyllyksi kukkanauloilla. Kontrastia herkän ja rokun, suloisen ja raa’an välillä… Tulisi kyllä niin hieno!

Suloisuusnauloja myy ainakin saksalainen das kleine gartenhaus.de. Ihan kokonaista prinessalinnaa näillä ei ehkä kannata haaveilla nakutelevansa kasaan… Kolmen naulan paketti maksaa 7,50 euroa. Tai no toisaalta – ehkä just se prinsessalinna pitäisi rakentaa kukkanauloilla. 🙂