Alkukesän Suomen reissulla tapahtui. Treffit yhden huipun blogi-kompiksen kanssa oli sovittu Hakaniemen torille. Pahaa aavistamatta suostuin ehdotukseen: poiketaanko ihan äkkiä tuossa lähellä kivassa putiikissa, se on kyllä jo kii, mutta varmaan päästään vielä sisälle.

Tietty olin kuullut – ja vaikuttunut – jo etukäteen gTien huikeista ketju/nahka/niitti/etc korupukimista. En ollut kuitenkaan lainkaan varautunut siihen, että jutut iskisivät niin lujasti. Pitkällisen pähkäilyn jälkeen päädyin hankkimaan kaunokaiset hopeiset ketjukorvikset. Just mun tyyliset – toisaalta aika hillityt (verrattuna putiikin muuhun tarjontaan ainakin…), mutta toisaalta sitten kuitenkin solmuineen ja lukkohässäköineen aika rokut.

Korviksien ulkonäkö selviää kuvasta. Vaikeampaa sen sijaan on kuvailla, miten ihanan sensuellilta pitkät siloiset ketjut tuntuvat kaulan iholla…

En halua hankkia mitään turhaa – tai ostaa vaan ku halavalla saa. Tuuliviiripääni ei kuitenkaan jaksa aina olla samaa mieltä kanssani, mikä johtaa helposti etenkin näin alennusmyyntiaikaan tärisyttäviin tällaista olen aina tarvinnut -löytöihin. Kyseiset aarteet päätyvät ihan liian usein kirppikselle ilman, että niistä on otettu edes kaupan lappuja irti. Syvän itsetuntemuspuuskan vallassa päätin, että en lähde ollenkaan ihan vain vähän katselemaan alennusmyyntejä. On suhteellisen simppeliä vältellä tyhmiä heräteostoja, kun pysyy poissa kaupoista.

Nettiputiikkien alennusmyyntejä onkin sitten paljon vaikeampi kiertää kaukaa. Jotenkin ihan väkisin sitä inspiraatiota (muka) etsiskellessään tulee klikanneeksi punaisena näytön reunassa killittävää SALE-linkkiä. Onneksi parhaimmat löydöt myydään loppuun aika pian. Pikkuisen kyllä jäi kaivelemaan, kun söpön vihreä ja mielettömän käytännöllisen kokoinen Marc by Marc Jacobs -laukku sai sold out -leiman niiden muutaman minuutin aikana, kun yritin puhua järkeä itselleni. Kors Michael Kors -sandaaleista olisi ollut kokoa 7 jäljellä. Onneksi sekin loppui, sillä oikea kokoni olisi ollut 7,5 ja puoli kokoa liian pienien kenkien hankinta on ihan liian stereotyyppinen ja klassinen alennusmyyntimoka.

Jostain syystä eksyin myös TopShopin alesivuille…

Ihanasta Origami Dress -mekosta on edelleen kokoja. 25 punnan hintakaan ei tunnu todellakaan pahalta. Ja tuollaista mekkoahan sitä pitäisi siistin neuletakin kanssa töissä vaikka joka päivä. Eikö?? Pitäiskö sittenkin tehdä tilaus? On ne Tukholman muotiviikotkin taas tulossa – ihan pian – eikä tietenkään yhtään mitään päällepantavaa… Aaargh! Kuuletteko, miten taitava olen puhumaan itseni ympäri?

No, jos kerran tekee tilauksen, niin samoilla postikuluilla sitä tulisi vähän muutakin… Terävät kärjet ja kiiltonahka olisi sopivasti kuumintahottia ensi syksynä eikä 30 punnan hintakaan tunnu pahalta, kun bootsit ovat TopShopin mukaan 100 % nahkaa. Kokoa 38 on vielä jäljellä. Kyllä houkuttelee!!

Harmaa leopardimekko olisi irronnut naurettavalla seitsemällä punnalla. Onneksi aikailin tarpeeksi ja mekko myytiin loppuun.

Varmin keino selviytyä shoppailematta nettialessa on hengittää syvään ja toivoa, että omat koot myydään loppuun sillä aikaa. Saa nähdä, miten onnistuu… 🙂

Shortsit on kesän paras vaate. Siitä ei pääse mihinkään. Auringonpaisteiseen iltaan Karkki lähti vanhoista farkuista katkaistussa versiossa parhausasusta. Lisänä maailman turuilta löytynyt kesäheinätoppi, nirunarupohjaiset sandaalit ja korvissa killuvat mahottomat uistimet.

• farkkushortsit, katkaistu vanhoista farkuista – olisko JC tai H&M?
• kukkatoppi, ostettu Barcelonasta
• sandaalit, ostettu Bangkokista
• korvikset (Mintun), ostettu Costa Ricasta

Viikonlopun auringonpaisteen ja helteen keskelle osui pari pilvisempää tuntia. Sormet syyhysivät päästä Olssons Tyger -kangaskaupasta löytyneen i-ha-nan pitsinpalasen kimppuun. Haaveksin jostain simppelistä, helposta topista, jonka saisi vähällä vaivalla muunnettua söder-hipistä gala-kelpoiseksi.

Leikkuvaiheessa käytin henkisenä tukena vanhasta Ottobresta löytynyttä perustopin kaavaa. En nyt tiedä oliko kaavasta varsinaisesti hyötyä tai apua. Se on tarkoitettu trikoolle ja muutenkin muokkasin topin mittasuhteita leikkuuvaiheessa aika perusteellisesti.

Venepääntie tuli mukaan kuvioihin vähän – hups – sattumalta. Tai ehkä alitajunta ohjaili saksia, kun yritin vältellä kaikkea, mikä vähänkään vaikuttaisi syvään uurretulta. Pikkuiset kimonohihat tekee yleisilmeestä vähän puetumman, mutta ei kuitenkaan liian väkisin tehdyn näköisen.

Pitsi on laadukkaan joustavan pehmeää ja kivasti kolmiulotteista. Olen aika laiska penkomaan kangaskauppojen tilkkukasoja, vaikka niistä yleensä tekee parhaat löydöt. Olssons Tygerin tapaiset kangaskaupat ostavat usein design-merkkien tehtailta kaikki jäännöspakat ja välillä voi tosiaankin tehdä ihan mahtavia löytöjä. Toppiin tarvittava pitsipalanen maksoi alle 3 euroa.

Simppelin topin juju on selkäpuolen lurpsakasti laskeutuva pääntie.

Pitsitoppi on kuvattu yhdessä Uniqlon luonnonvalkoisen topin ja Monkin ikivanhan minihameen kanssa. Jalassa Mohedan puukengät ja koska en jaksanut meikata paitakuvien ottamista varten piti nassu peitellä raksuilla Tom Ford -arskoilla.

Tässä taannoin ehtikin jo vilahtaa yhdessä päivän asu -kuvassa Lontoosta löytynyt pikkuinen konjakinruskea laukku. Ehkä ihanin pikkulaukkulöytö evö! Rrrrakastan nahkan lämpimän pehmoista sävyä, kätevää kokoa, patinoitunutta ketjuolkahihnaa ja söpöjä sydämenmuotoisia vetskarin vetimiä.

Laukkuihanuus löytyi taannoiselta Lontoon reissulta. TopShopin Oxford Streetillä sijaitsevassa myymälässä on katutasossa pieni Etui-niminen shop-in-shop, jossa myydään pelkästään käsin tehtyjä vintage-henkisiä laukkuja. Ymmärsin niin, että laukkujen nahka on “vintagea” eli tässä tapauksessa siis uusiokäytettyä, mutta laukut sinänsä ovat uusia. Malleja ei ole kovin montaa, pääasiassa erilaisia kirjekuori- ja clutch -tyyppisiä virityksiä, mutta värejä ja erilaisia nahkoja sitäkin enemmän.

Oli ihan käsittämättömän vaikea päättää haluaisinko shokkipinkin nupukkinahkaisen, pehmeän turkoosin “strutsi-nyppyisen”, vaalean beigen pintanahkaisen vai kenties syvän violetin kiiltonahkaisen version.  Kokoja oli tarjolla pikkuisesta kukkarosta aina aa-nelosen nielevään kirjekuorilaukkuun asti. Kaikille väri- ja muotovaihtoehdoille keksin heti ziljoona käyttötarkoitusta ja asuyhdistelmää. Päädyin kuitenkin krokokuvioituun konjakinväriseen pikkulaukkuun, johon iskin silmäni ihan ensimmäisenä. Enkä ole katunut hetkeäkään!