Vielä muutama sesonki sitten tuntui siltä, että designerit suorastaan kilpailivat siitä, kenellä on nuorimmat mallit kampanjoissa ja catwalkilla. 14-vuotiaat tyttöset maalattiin maailmannaisen näköiseksi ja tarjoiltiin meille tavoiteltavina ihannekuvina. Sinänsä nuoruuden ihannointi ei ole mitään uutta. Muoti-ilmiöiden syntyyn vaikuttaa myös niiden vaikea saavutettavuus. Se, mihin vain harvoilla on mahdollisuus, muuttuu tavoiteltavaksi. Kuten esimerkiksi vaalea ihonväri oli huipputavoiteltavaa aikana, jolloin “tavalliset ihmiset” työskentelivät pääasiassa ulkona ja vaalean ihon ylläpito oli työn ja tuskan takana. Siinä vaiheessa, kun kansa muutti tehdassaleihin ja konttoreihin leipäänsä ansaitsemaan, rusketuksesta tulikin sen merkki, että “hei, mulla on varaa lomaan ja jopa lomamatkoihin”. Eikä mikään ole niin hankalaa saavuttaa kuin nuoruus sen jälkeen, kun se on kerran mennyt.
Vaikka jo muinaiset roomalaiset (oikeasti!) ylistivät nuoruutta ja pitivät nuorena pysymistä tavoittelemisen arvoisena vippaskonsteja kaihtamatta, näyttää tämän päivän fashion climate olevan huomattavasti sallivampi. Pitkälti yli nelikymppiset mallit ovat tavallinen näky muotinäytöksissä niin täällä kotona Ruotsissa kuin kansainvälisillä catwalkeillakin.
Yasmin LeBon oli kasarilla yksi kuumimpia supermalleja. Minttua kaksi vuotta vanhempi kolmen lapsen äiti on jälleen muotiviikkojen aikaan täystyöllistetty eri näytöksissä. Ei siis voida puhua mistään “yhden näytöksen erikoisuudesta”, että vanha stara olisi raahattu stagelle vain säväyttämään ja tuomaan nostalgia-viboja.
Toinen täystyöllistetty veteraanimalli on Karl Lagerfeldin muusa Inès de la Fressange.
Yli viisikymppisellekin on siis tilaa ja tilausta muotisirkuksessa. Tietenkään se, että aikuisetkin naiset ovat tervetulleita näkymään ja näyttämään ikäisiltään, ei poista aivan kaikkia muodin ikäviä lieveilmiöitä, liiallisen laihuuden ihannointia ja ulkonäkökeskeisyyttä noin etunenässä. Mutta olen vahvasti sitä mieltä, että tämä kertoo kuitenkin jotain ajastamme. Jotain positiivista, suvaitsevaa, vahvaa, itsenäistä ja iloista. Tälle annamme blogin parhaimman peukut pystyyn -tunnustuksen: Me likes!!
4 Comments
me like too! ehkä tämä suuntaus on merkki myös siitä, että monenlaista (vähän sairastakin) ääri-ilmiötä ja synkkiä uutisia on nähty liiaksi jo joka tuutista. niin se loppujenlopuksi kuitenkin on että, pitää olla sinut itsensä kanssa, että pelkkä erikoisuuden tavoittelu ei olekaan se “the thing”, vaan se että asiat tultaisiin tekemään “oikein”,… terveellisesti, onnellisesti, ystävällisesti, ekologisesti, hymyillen, auttaen, ilman lisäaineita, jne… ehkä keväinen auringon paiste tekee über positiiviseksi?
Tellu, no positiivisuutta ja positiivista ajattelua ei maailmassa ole koskaan liikaa! Toivottavasti kevätaurinko voisi levittää sitä vähän useampaankin kohteeseen. 🙂
Olen samaa mieltä ja väittän että vanhemmat ja normaali kokoiset mallit tuovat “sitä jotakin” asuihin, joita esittelevät muotilavoilla. Mitä “se jokin” on? Iloa, elämää, itseluottamusta, persoonallisuutta…?
xxx
Dea, juuri näin! Olen aivan samaa mieltä!! 🙂