Tänä keväänä perinteiset “kevätpastellit” näyttävät jäävän ihan paitsioon. Estradille (lue: kauppojen tangoille) on rynninyt kasapäin toinen toistaan sähäkämpää kirkasta väriä. On sähkönsinistä, fuksiaa, pytonin vihreää, appelsiinia, sitruunaa, limeä ja puhtaita kauniita punaisia, sinisiä ja vihreitä – kuin suoraan koulun väriympyrästä karanneina.
Värit ovat ihania – ei siinä mitään. Ne piristävät pitkän pimeyden ja talven uuvuttamia ihmisparkoja paremmin kuin paketillinen monivitamiinitabletteja. Silti ainakin itseäni kammoksuttaa pukea kovin kirkkaita värejä ihan talven kalmankalpeaksi haalentamaa ihoa vasten. Inspiraatiokierroksellani netissä havaitsin, että vähempikin riittää. Pikkuriikkiset väriläiskät muuten neutraalissa asussa toimivat jopa tehokkaammin kuin huutomerkiksi pukeutuminen.
Ihastuttavat mokkaiset fuksianpunaiset kengänkärjet valaisevat muuten aika talvisen asukokonaisuuden. Uskallusta ei kuvan pukeutujalta puutu muutenkaan. En tiedä löytyisikö itseltäni pokkaa yhdistää krokokuvioista ruskeaa laukkua juuri noiden kenkien kanssa samaan asuun, mutta kengät nyt kyllä ainakin on ihanat ja sopii hyvin housuihin ja takkiin. Kuva StockholmStreetStyle.
Proenza Schoulerin asun voisin pukea päälleni sellaisenaan heti huomenna! Aivan mielettömän suloinen musta-valkoinen mekko saa kivasti särmää varpaidenkurkistelusaappaista ja mahtavan tujauksen auringonvaloa tuo ihana puhtaankeltainen laukku. Joka muuten btw on juuri sellainen laukku, jota olisin tällä hetkellä vailla. Riittävän iso, että sinne sujahtaisi uusi 17″ MacBook Pro, lunchlåda, lompakko, mukana raahattavat meikit ja kaikki muukin maallinen sälä, mitä nyt vaan on pakko aina pitää mukana.
Tässä Facehunterin kuvassa viehättää erityisesti väriyhdistelmät. Hailakan maanväriseen takki + housut yhdistelmään on saatu aivan käsittämättömästi vauhtia puhtaan vastavärisellä vihreä/oranssi -kombolla. Yläosan mittasuhteet ovat lisäksi oikein minimalistisen linjakkaat. Sen sijaan pikkuriikkisen liian lyhyet liuhulahkeet näyttävät omituisilta omaan silmääni. Liuhulahkeiden kuuluu olla pitkät. Kaikki muut lahkeet saavat puolestani olla ihan minkä pituisia haluavat, mutta liuhulahkeiden tulisi olla täyspitkät. Nih. 🙂
Ehkä kaikkein herkullisimmin kirkkaat tehostevärit säihkyvät pehmeän puuterisia nude-sävyjä vasten. Kuvan Chloén mekko on aika dramaattinen, mutta voisin hyvin kuvitella viihtyväni esmes pellavaisessa maksimittaisessa mekossa – tai jopa jumpsuitissa – ja kirkkaanpunaisissa ballerinoissa.
6 Comments
Ja mulla taas on tänä keväänä pahin pastellikuume aikoihin!:D
Moksu, ilmeisesti sitä aina bongaa muodista just ne jutut, mihin itsellä on kulloinkin “tarpeita”… Vähän samaan tapaan kuin kalkin puutteesta kärsivät hinkuavat liitutaulun liituja… tai jotain? ;DD (aika hyvä vertaus – eikö!)
KYLLÄ! Nimenomaan niitä kirkkaita värejä, ei pastelleja ja väriläiskinä. ei koko asussa. Ainkaan vielä. Ehkä sitten jos iho vähn päivettyy , niin sitten voidaan keskustella koko asusta.
Shandi, jee! Ollaan ihan samoilla linjoilla! 🙂
kiitos Minttu kivasta blogista! pujahdin näille sivuille heti katselemaan, kun näin “Jaakon-maailmanvalloittajat”. Täytyy varmasti piipahtaa keväisessä Tukholmassa haistelemassa kevään ja kesän tulevia tuulahduksia. Aurinkoista kevättä, ja eiköhän niihin kevään kirkkaisiin väreihin ala silmä tottua, mutta talven harmauden jälkeen tosiaankin täytyy aloittaa varovasti…. Ja olet muuten niin oikeassa lahkeiden pituudessa.
Tellu, lämpimästi tervetuloa Tukholmaan! Ja kyllähän sitä vaatetus muuttuu ainakin itselläni huomattavasti värikkäämmäksi heti, kun ihokin saa vähän väriä. Juuri tämä alkukevät on vain aika ankaraa aikaa siinä suhteessa. 🙂