Who’s that girl?


Tajusin juuri, että tämä rakas Go 4 it vol. 2 -blogini on täyttänyt KYMMENEN vuotta! Aivan uskomaton juttu! Merkkipäivä meni ihan ohitse. Huomasin vasta, kun samana keväänä aloittanut Tyyliä metsästämässä -Veera hehkutteli facebookissa saavutettuja pyöreitä vuosia.
Kuluneen kymmenen vuoden aikana on ehtinyt sattua ja tapahtua vaikka mitä niin blogirintamalla kuin omassa elämässänikin. Useimmat asiat on toki vatvottu täällä kaikkien teidän ihanien lukijoiden kanssa, mutta olen saanut jonkin verran myös kyselyitä, että enkö voisi esitellä itseäni vähän tarkemmin. Siellä ruudun toisella puolella kun on varmasti aika paljon sellaisiakin, jotka eivät ihan koko kymmentä vuotta ole olleet matkassa mukana.
Omien synttäreitteni ja juurikin pyöreitä täyttäneen blogini kunniaksi tuntuu, että juuri tänään on hyvä hetki kertoilla meikäläisen veteraanibloggarin taustoja.

Niinkuin tuosta sivupalkin lyhyestä esittelystä käy ilmi, olen kotoisin Tampereelta. Vaikka kaupunki onkin muuttunut kovasti Tukholmassa asumieni melkein seitsemäntoista vuoden aikana, on se edelleenkin sydämeni kotikaupunki.
Asustelin koko lapsuuteni aina siihen asti, kun lukion jälkeen 19-vuotiaana muutin pois kotoa, Pyynikin kupeessa, Tykkiä vastapäätä. Lukioksi valitsin kuitenkin Rellun, niinkuin käytännössä kaikki kaverinikin. Henkilökohtaista valmentajaani Tinniä ja Näkötornin kahvilaa on kiittäminen, että sain ysillä parannettua todistuksen keskiarvoa yli numerolla – muuten ei olisi pojot riittänyt sisäänpääsyyn. Niin ja toki kiitos kuuluu myös silloiselle liikunnanopelle, joka päästi urheilutunteihin nurjasti suhtautuvat teinitytöt “lenkille Pyynikille”.
Kirjoitusten jälkeen pidin välivuoden ja asustelin töitä tehden Helsingissä syksystä siihen asti, kun pääsykokeiden valmennuskurssit keväällä alkoivat. Tavoitteena oli päästä Helsingin kauppakorkeakouluun, mutta jäin sisäänpääsyrajasta 0,75 pistettä. Plan B oli kaksivuotinen yo-pohjainen mallipukineidenvalmistajalinja (suomeksi “ompelija”) Tampereen Ammattioppilaitoksessa.
Jos nyt tuntuu, että mitä se näitä kaikkia ikivanhoja koulutuksiaan selostelee, niin mulla on tässä pointti! Ompelukoulutuksen aikana kypsyi parin luokkakaverin kanssa ajatus yhteisestä yrityksestä. Parikymppisten rajattomalla itseluottamuksella avasimme Tampereelle Rautatienkadulle kunnianhimoisen ompelimo-putiikin, jonka nimi oli – tadaa – Go 4 it!
Kuvittelin tuolloin, edelleen parikymppisen itseluottamuksella, että pyöritän Go 4 it -bisnestä eläkeikään asti. Toisin kuitenkin kävi, mutta kun perustin tämän blogin, oikeastaan mikään muu nimi kuin Go 4 it vol. 2 ei ollut edes harkinnassa.

Go 4 it:in jälkeen olin vielä hetken Tampereen Työväen Teatterissa ompelijana, mutta sitten kutsui kauppatieteen opinnot Tampereen yliopistossa. Valmistumisen jälkeen olin ollut pari vuotta töissä, kun siinä vaiheessa nelihenkiseksi kasvanut perheeni oli ison päätöksen edessä: muutetaanko allekirjoittaneen työn perässä Helsinkiin vai Karkin ja Peetun isän työn perässä Tukholmaan.
Pienen pohdinnan jälkeen päädyimme erittäin yksimielisesti siihen, että lähdemme Tukholmaan. Totesimme, että Helsinkiin pääsee aina (niinkuin tyttöjen isä sitten muutaman vuoden päästä päättikin tehdä), mutta Tukholmaan ei välttämättä ainakaan yhtä helposti.
Nykyisin perheeseeni kuuluu viime tammikuussa juristiksi valmistunut Karkki (27 v.) ja Uumajan yliopistossa arkkitehdiksi opiskeleva Peetu (24 v.) sekä kaksi pöljää kissaa Sunshine & Sailor Moon.
On niin hassua ajatella, että Karkki oli reipas lukiolainen ja Peetu vasta yläasteella silloin, kun aloittelin blogin pitämistä! Karkki on jopa kirjoittanut pari juttua tänne noin ziljoona vuotta sitten.

Nyt on tullut aika virallisen oloista taustakertomusta, mutta ehkä se hiukan avaa sitä, kuka tämän blogin takana oikein hääräilee.
Aikoinani olin todella innokas partiolainen. Tosin olin vähän myöhäisherännäinen ja liityin mukaan toimintaan vasta 13-vuotiaana – eli silloin, kun monet yleensä lopettaa. No, puolustuksekseni sanottakoon, että en ollut mielestäni kuullutkaan koko hommasta ennenkuin Hämeenlinnasta Tampereelle muuttanut Tinni valotti asiaa tuoreelle bestikselleen.
Vähän myöhemmin löysin aerobicin ja olin aivan himo-innokas Hämeenpuiston GoGo:n kanta-asiakas. Karkilla ja Peetulla on onneksi vain kivoja muistoja niiden lastenhoidosta, jossa saivat kyllä viettää välillä hävettävänkin usein aikaansa.
Ysärin lopussa kuvioihin tuli mukaan juoksu. Itselleni tyypilliseen “kohtuu kaikessa” -tyyliin päätin jo ennen ensimmäistä 2,5 km hölköttelyä, että tavoitteenani on juosta Helsingin City Marathon vajaan vuoden päästä siitä. No juoksin, ja myöhemmin vielä kolme muutakin kertaa. Pari viimeistä on raportoitu täälläkin (2007 ja 2009).
Ompeluhommia ei ole nykyään kovin paljoa tullut tehtyä, vaikka suunnitelmia on sitäkin enemmän. Viimeisin kunnon projektini taisi olla Peetun lakkiaismekko.

Kuvissa näkyy tämän päivän toimistoasuni melkein kokonaan. No, jalassa oli ihan randomit keskisiniset farkut – ei mitään sen radikaalimpaa. Jätin ihan tarkoituksella kuviin officen kulkukorttinauhan. Se kun “koristaa” kuitenkin jokaista työasuani ja välillä tuntuu, että sen vuoksi kaulakorujen käyttö on jäänyt ihan kokonaan.

  • huivi, By Malene Birger
  • neuletakki, Filippa K
  • paita, Forever21

16 Comments

  1. Tarja

    Onnea blogille! Ja onnea Mintulle! <3
    Olet ihana ihminen ja blogisi on tuonut monta mukavaa, pohdinnan arvoista ja miettimään laittamaa hetkeä elämääni - kiitos siitä 🙂

    Reply
    • Minttu

      Voi kiitos hurjasti kauniista sanoistasi!! Niin ihana kuulla, että olet saanut jotain jutuistani! <3

      Reply
  2. Marjukka / Fab Forty Something

    Voi ONNEA Minttu, ihan mahtava blogitaival sinulla! Kymmenessä vuodessa on ehtinyt tapahtua niin paljon blogimaailmassa. Tiedän onneksi, että jaksat kirjoittaa seuraavat kymmenen vuotta, eikö vain?
    Odotan kovasti sun uutta hiuslookia, tuollaisesta hiuspaljoudesta saa varmasti upean pitkän polkan, tai minkä nyt sitten leikkautatkaan.

    Reply
    • Minttu

      Kiitos, kiitos! Kyllä tässä kelpaa, kun on noin mukavia kollegoita!
      Ja hei, kyllä nyt jo jännittää, miltä tama pää tulee reilun viikon pasta näyttämään…. 😀

      Reply
  3. Maria

    Onnea ihana blogi ja onnea MInttu <3
    Just eilen mietin meidän Ruotisin reissua ja kuinka kiva oli, että ehdit meidät treffaamaan! Pitäisi kyllä Emilian kanssa tehdä joku ex tempore reissu Tuhkholmaan asap, niin voitaisiin taas istua alas ja jutskata ihan ajan kanssa 🙂

    Reply
    • Minttu

      Suurkiitokset ihanainen Maria! <3
      Teidän pitäisi tosiaankin niiiiin tulla tänne visiitille! Mites olis nyt keväällä, toukokuun korvilla, kun kirsikankukat kukkivat?

      Reply
      • Maria

        <3
        Voi, kukkivat kirsikankukat kuulostavat ihanalle :) Jatkojalostetaan ideaa!

        Reply
        • Minttu

          Kirsikankukanpäivää vietetään Kungsträdgårdenissa 22.4. Olisko siinä jyvänen idean jatkojalostukselle?

          Reply
          • Maria

            No hei,
            sait sä sen save the date -kutsun? IBD+IBA on just tuolloin eli sä Minttuseni olet meidän kanssa Hki:ssä 🙂

          • Minttu

            Ai niin joo! No, mutta katsotaan joku muu ajankohta sitten! 🙂

          • Maria

            *BID+IBA

          • Minttu

            🙂

  4. Maarit

    Hurjasti onnea sinulle ja blogille!

    Reply
    • Minttu

      Voi kiitos Maarit! 🙂

      Reply
  5. Len

    Onnea! Ihana blog sulla! Oli kiva lukea sun tarina..olen satunnaisesti lukenut blogiasi vuodesta 2008 saakka, mutta en ole tarinaasi tiennyt.
    Todella ihanat tyttäret myös sulla <3

    Reply
    • Minttu

      Oi, suurkiitokset ihanista sanoistasi!! Kiva, että olet ollut mukana jo niin pitkään, vaikka satunnaisestikin! <3

      Reply

Submit a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *