Ruotsalainen farkkumerkki JC esitteli muutama päivä sitten ensi syksyn mallistonsa. Jotenkin juuri nyt, kun ikkunan takana helottaa upea auringonpaiste ja mittarilukemat näyttävät kesän ensimmäisiä hellelukemia, on pikkuriikkisiä motivoitumisongelmia syksyn trendeihin… Toisaalta – kesäalet alkavat ihan pian ja silloin on tietty hyvä olla pikkuisen takaraivossa, mitä tuleva sesonki tuo tullessaan. Silloin on helpompi tehdä hankintoja, jotka tuntuvat itsestäkin kivoilta paljon pidemmän ajan.

Yleisvaikutelma mallistosta on varsin positiivinen. Vaikka JC:n kohderyhmä taitaa olla lähinnä ns. nuoriso, on kokonaisilme varsin aikuinen. Siistit asukokonaisuudet, ylös asti napitetut paidat, hillityt saapikkaat, aikuismaiset neuletakki-yhdistelmät ja erittäin simppeli stailaus jää päällimmäiseksi mielikuvaksi näytöksestä. Mausteena on vähän inkkari- ja cowboy-folklorea.

Läpikuultavia sinfonkisia kauluspaitoja on ollut kaupoissa jo nyt keväällä. JC:n tummansininen versio aiheesta on mielestäni todella kivan näköinen. Tummansininen on aina jotenkin kunnollinen ja vähän siveä väri, mutta ohut materiaali antaa just ihanasti särmää klassiseen kauluspaitamalliin. Mikäli alesta ei löydy sopivaa sifonki-kauluspaitaa, on kyllä ihan pakko käydä hakemssa tuo tummansininen omaan garderobiin…

Brokeback Mountainista lähtenyt cowboy-ruutupaitojen suosio ei näköjään ota laantuakseen. Pikaisen paluun trendikartalle tekevät näköjään myös taas hiukan korkeammalle istahtava farkkujen vyötärölinja ja siveänsiististi housujen sisään tungettu paidanhelma. Mycket vuxet säger jag bara…

Aikuismainen linja jatkui johdonmukaisesti läpi koko näytöksen. Loppumetreillä sitä melkein unohti, että kyseessä on JC:n näytös… Kivasti leikattu rento jakku, läpikuultava toppi ja mustat kapeat housut – samoin kuin viereisen kuvan vadelmanpunainen toppi saisivat muuttaa meille vaikka heti. Sinänsä yllättävää, sillä en ole varmasti ostanut ainoatakaan vaatetta JC:stä sen jälkeen, kun Peetu kasvoi ulos koosta 132 cm. Olisi varmaan aika tarkistaa shoppailureitit?

No, nykyään Peetu on 175 cm ja korkojen kanssa vielä reilusti enemmän… JC:n näytöksessä neito vieraili tällaisessa asussa:

Aikas mahtavan ihana muuten tuo kesäillan valo Birger Jarlsgatanilla! Yksi ehdottomia pluspuolia näillä leveysasteilla asumisessa on maagisen valoisat illat ja yöt tähän aikaan vuodesta. Jotenkin sitä taas unohtaa ja antaa anteeksi sen järkyn pimeyden, kun saa palkinnoksi kokea jotain näin makeeta. (Kevättä rinnassa… kyllä, kyllä!! :DD)

• huulipuna, Mac, Russian Red

• mokkabiker, TopShop
• shortsit, H&M
• paita, tuliainen Bangkokista
• sukkikset, H&M
• nilkkurit, DinSko

Jil Sanderin kevätsesongille esittelemä oranssi muovikassilaukku herätti pienen myrskyn muotivesilasissa. Kuolleeksi julistetun it-bag -ilmiön uudelleensyntyä uhottiin ironiseksi luokitellun, linjakkaaksi värihuutomerkisi designatun kantovälineen nostaessa pakko-saada -kuumetta fashionistalaumoissa.

Itse tuumailin, että joopa-joo, eipähän tämä ole eka kerta, kun lähinnä kulutustavaraksi laskettavia halpislaukkuja nostetaan kontrastiksi ja kannanotoksi huippudesignin rinnalle (muistatte varmaan ainakin Marc Jacobsin Louis Vuittonille SS2007 suunnittelemat tiimari/asunnoton -tyyliset kivan ironiset kesäkassit?). Jotenkin en kuitenkaan jaksanut uskoa, että ylihinnoitellusta muovikassista tulisi myös kaupallinen menestys. Hype ja ostokäyttäytyminen kun eivät aina trendihullutusten kohdalla korreloi ihan suoraviivaisesti.

Jil Sanderin muovikassi – hienommin Market Acetate Bag –  on kuitenkin myyty loppuun (!!)  net-a-porterista… Kuulopuheiden mukaan Mrs H:n putiikissa niitä vielä olisi, mutta  nettikauppa myy kyllä jo eioota.  Huolimatta siis varsin rapsakan tuntuisesta 130 € hinnasta.

Jotain trendin läpilyöntipotentiaalista kertoo se, että H&M on jo nyt tehnyt ihan siistin rip-offin Jil Sandersin ilmeisestä menestysartikkelista.

Henkkamaukan oranssi muovikassin on osa viime viikolla lanseerattua Fashion against AIDS -kampanjaa. Hinnaltaan se on luonnollisesti vain murto-osan (199,- kruunua täällä meilläpäin) esikuvastaan. Ja loppunmyytyhän tuo budjettiversiokin on ainakin täkäläisen verkkokaupan puolella.

Jotain tässä nyt kuitenkin on, mitä en vaan niinku tajuu. Siis oikeasti – voiko oranssi muovikassi olla kuuminta hottia??

Kun tsekkailin viimeisimpiä Tukholman kaduilta nappaamiani katumuotikuvia huomasin, että olen jostain syystä päätynyt linjoiltaan hyvin samantyylisiin asuihin. Marina ja Lova ovat molemmat pukeutuneet pitkähelmaiseen mekkoon, niukkalinjaiseen nahkatakkiin ja tennareihin. Tyylit ovat toisaalta kuitenkin aika erilaiset, Marinan hilpeä kukkamekko ja Lovan trendikäs raitamekko edustavat ihan eri genreä. Yhtäläisyyden tajusin vasta kotona kuvia editoidessani ja tulin ajatelleeksi, että ehkä sitä alitajuisesti etsii väkijoukosta jotain sellaista, mikä itselle on vähän bubbling under.  Mikäli teoria pitää paikkansa, tullaan Minttu näkemään maataviistävän pitkissä helmoissa, tennareissa ja nahkarotsissa alta aikayksikön. ;D

Ihanan aurinkoinen fiilis sekä Marinan asussa että koko kokonaisuudessa. Oikeasti kuvanottohetkellä ei kyllä paljoakaan paistellut…

Hämmästyin aika kovasti, kun herttainen Lova kertoi olevansa vain 18 vuotta vanha. Niin jotenkin seesteisen ja varman oloinen hän oli tyylistään. Jotkut osaa – vai onko hän elävä esimerkki siitä, että tyylitaju on synnynnäistä?

Muistakaa käydä antamassa ääni suosikkityylillenne Indiedaysin Olympus Street Fashion -kisasivulla! Ja tietty muistakaa myös lähettää omia street style -kuvianne kisaan. Voittajille on luvassa iso läjä Olympus PEN E-PL2 -kameroita!

Meille kasarin tyylisopasta läpi selvinneille värillä “sähkönsininen” on ihan omanlaisensa kaiku. Heti tuon sanan kuullessani silmien verkkokalvoille iskostuu kuva klumppisista sähkönsinisistä ripsistä. Kyllä… omistani. Seuraavaksi tajunnassa viuhahtelee jotain tekokuituisen power-puhviolkapäistä volanki-satiinipaitaa ja muuta hirvitystä.

Kuitenkin sähkönsininen on ns. neonväreistä kaikkein lempein, raikkain ja vähiten keinotekoisen oloinen. Väri on suht helposti yhdisteltävissä ja sopii erinomaisesti pohjoismaiseen sävymaailmaan. Tsekkailin kevään näytöskuvia ja tajusin, että jos unohdan sanan “sähkönsininen” tuomat assosiaatiot, itse värihän on mitä mainioin.

Pradan huikaisevan sininen jakkupuku on kertakaikkiaan täydellisen ihana! Aika pikapuoliin voidaan varmaan odottaa mehukasta rip-offia Zaralta tai vastaavalta…

Mulberryn sähkönsininen jumpsuit herättää takuuvarmasti kenen tahansa sisäisen Wonder Womanin. Eikä saman sävyisessä Bayswaterissakaan mitään vikaa ole.

Carin Wester yhdistää ensi syys/talvi -mallistossaan sähkönsinisen laatikkomaisen t-paidan hiekanväristen läpikuultavien vajaamittaisten housujen kanssa. Mistä tulikin mieleeni, että näytöksen goodie-bagissä oli tuo kyseinen t-paita.

Nyt ei siis oikeastaan ole enää mitään tekosyytä sille, ettenkö voisi testailla sinisen sopivuutta asustukseeni. Todennäköisimmin päädyn kuitenkin enemmän carinwestermäiseen yhdistelmään kuin pukeutumaan sähköisesti kiireestä kantapäähän. 🙂

Tänä keväänä perinteiset “kevätpastellit” näyttävät jäävän ihan paitsioon. Estradille (lue: kauppojen tangoille) on rynninyt kasapäin toinen toistaan sähäkämpää kirkasta väriä. On sähkönsinistä, fuksiaa, pytonin vihreää, appelsiinia, sitruunaa, limeä ja puhtaita kauniita punaisia, sinisiä ja vihreitä – kuin suoraan koulun väriympyrästä karanneina.

Värit ovat ihania – ei siinä mitään. Ne piristävät pitkän pimeyden ja talven uuvuttamia ihmisparkoja paremmin kuin paketillinen monivitamiinitabletteja. Silti ainakin itseäni kammoksuttaa pukea kovin kirkkaita värejä ihan talven kalmankalpeaksi haalentamaa ihoa vasten. Inspiraatiokierroksellani netissä havaitsin, että vähempikin riittää. Pikkuriikkiset väriläiskät muuten neutraalissa asussa toimivat jopa tehokkaammin kuin huutomerkiksi pukeutuminen.

Ihastuttavat mokkaiset fuksianpunaiset kengänkärjet valaisevat muuten aika talvisen asukokonaisuuden. Uskallusta ei kuvan pukeutujalta puutu muutenkaan. En tiedä löytyisikö itseltäni pokkaa yhdistää krokokuvioista ruskeaa laukkua juuri noiden kenkien kanssa samaan asuun, mutta kengät nyt kyllä ainakin on ihanat ja sopii hyvin housuihin ja takkiin. Kuva StockholmStreetStyle.

Proenza Schoulerin asun voisin pukea päälleni sellaisenaan heti huomenna! Aivan mielettömän suloinen musta-valkoinen mekko saa kivasti särmää varpaidenkurkistelusaappaista ja mahtavan tujauksen auringonvaloa tuo ihana puhtaankeltainen laukku. Joka muuten btw on juuri sellainen laukku, jota olisin tällä hetkellä vailla. Riittävän iso, että sinne sujahtaisi uusi 17″ MacBook Pro, lunchlåda, lompakko, mukana raahattavat meikit ja kaikki muukin maallinen sälä, mitä nyt vaan on pakko aina pitää mukana.

Tässä Facehunterin kuvassa viehättää erityisesti väriyhdistelmät. Hailakan maanväriseen takki + housut yhdistelmään on saatu aivan käsittämättömästi vauhtia puhtaan vastavärisellä vihreä/oranssi -kombolla. Yläosan mittasuhteet ovat lisäksi oikein minimalistisen linjakkaat. Sen sijaan pikkuriikkisen liian lyhyet liuhulahkeet näyttävät omituisilta omaan silmääni. Liuhulahkeiden kuuluu olla pitkät. Kaikki muut lahkeet saavat puolestani olla ihan minkä pituisia haluavat, mutta liuhulahkeiden tulisi olla täyspitkät. Nih. 🙂

Ehkä kaikkein herkullisimmin kirkkaat tehostevärit säihkyvät pehmeän puuterisia nude-sävyjä vasten. Kuvan Chloén mekko on aika dramaattinen, mutta voisin hyvin kuvitella viihtyväni esmes pellavaisessa maksimittaisessa mekossa – tai jopa jumpsuitissa – ja kirkkaanpunaisissa ballerinoissa.