Lievästä blogihiljaisuudestakin voisi melkein päätellä, että jotain suurta on tapahtumassa. Laajemmin katsottuna henkilökohtainen merkkipäiväni tuskin on edes blogipostauksen arvoinen, mutta Mintulle tämä merkitsee sitäkin enemmän!
Ihana kaunokainen, pinkki iPhone 6S:ni saapui tänään!! Miten olenkaan odottanut tätä päivää!
Aavistuksenomaiset pentuajan ongelmat on estänyt toteuttamasta suunnittelemani postaukset. Yleensä on nimittäin enemmän kuin helppoa siirtyä iTuotteesta toiseen. Nyt on kuitenkin sellainen tilanne, että mitkään palvelut (iCloud tai iTunes) ei suostu keskustelemaan antiikkisen iPhone 4:n ja siitä vielä vanhemman Macini kanssa. Aikamoinen tovi tässä on mennyt säätäessä ja vieläkään en ole saanut esim. yhteystietoja ladattua puhelimesta toiseen.
Jos jollakulla on jotain sisäpiirin tietoa, miten tämä kannattaisi hoitaa – kaikki vinkit otetaan erittäin mielellään vastaan! Jotenkin en jaksa olla innostunut ajatuksesta, että vietän viikonlopun siirtäen manuaalisesti yhteystietoja puhelimesta toiseen..

Hoksasin juuri, että en ole kertonut mitään Tukholman muotiviikon viimeisestä päivästä, joten tässä tulee.
Näytöksiä ei ollut kovin montaa enää keskiviikkona – Kööpenhaminan muotiviikko alkoi illalla ja varmaan siksi viimeinen ilta Tukholmassa oli poikkeuksellisen hiljainen. Siitä huolimatta päivä oli todella antoisa. Etabloituneista brandeistä vain Diana Orving esitteli AW15 -mallistonsa viimeisenä muotiviikkopäivänä ja painopiste tuntui olevan ennemminkin tulevissa lupauksissa ja muodin suunnannäyttäjien luomuksissa ja ajatuksissa.
Keskiviikon ensimmäinen näytös oli Beckmans College of Designin viimeisen vuoden muotisuunnittelun opiskelijoiden toteuttama.

Olen aina tykännyt todella paljon Beckmansin näytöksistä. Tuntuu, että taso on lähes poikkeuksetta todella korkea, eikä katsojana tarvitse tuntea minkäänlaisia “kotiompelijat vauhdissa” -myötähäpeän tuntemuksia. Pari viime näytöstä on kaiken lisäksi tehty yhteistyössä johtavien ruotsalaisten muotimerkkien kanssa (Filippa K, Dagmar, Carin Wester, Cheap Monday, Whyred etc) ja se todella näkyy toteutuksessa.
Oppilasnäytösten tuotokset eivät ehkä koskaan ole ajateltu päätyvän sellaisenaan tuotantoon ja tavisten käyttöön – ja hyvä niin – mutta harvinaisen viimeisteltyjä minimallistoja nähtiin kuitenkin useammaltakin Beckmans-kasvatilta. Lisää tietoa ja hienoja kuvia yhteistyömallistoista löytyy täältä.

Swedish Fashion Talents -näytös oli jo muotiviikkomaanantaina, mutta keskiviikkona aukesi heidän näyttelynsä Bukowskilla. Ehdokkaiden taso on tyypillisen vaihteleva, mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että on aivan mahtavaa, että tuntemattomampia suunnittelijoita nostetaan näin esiin. Esimerkiksi nyt jo kansainväliseksi menestykseksi noussut Dagmar oli aikoinaan samaisen, silloin Rookies -nimellä tunnetun tunnustuksen saaja. Kaikki vuosien aikana nimityksen saaneet eivät tietenkään onnistu – ja yleensä sillä ei ole mitään tekemistä lahjakkuuden tai omaperäisyyden kanssa. Muotibisnes nyt vain on niin hurjan epävakaista ja menestys on myös paljon monista sattumista kiinni.
Oma suosikkini, WDEE, tulee tuskin voittamaan, mutta miten hienot pinkit LED-korvikset!?
Näytösten ja näyttelyiden välissä kävimme Fashion Talks -seminaarissa. Aiheena oli “The Future of Fashion” ja keskustelunaiheet liikkuivat ympäristöstä uudistuviin materiaaleihin, päälle puettavaan teknologiaan (wearable technology, sorry könkkö suomennos!) ja 3D-tulostukseen. Seminaarihetken jälkeen olin ihan mielettömän inspiroitunut, toiveikas tulevaisuuden suhteen ja hiukan haikea. Haikea erityisesti siksi, että vuonna 2006 olin kirjoittamassa muotitieteen maisterilopputyötäni aiheesta “Techno Fashion”, mutta silloin se oli ihan liian futuristinen aihe. Rahkeeni ei riittänyt ruoppaamaan niin tuntematonta aluetta, mutta nythän tuo vaikuttaa olevan cooleinta, mitä on. Koko Fashion Talks löytyy videona täältä.

Tukholman muotiviikon päätöspäivän varma kortti oli Diana Orving, joka esitteli itsensä näköisen, kauniin, eteerisen, mutta vahvan AW15 malliston. Tykkäsin erityisesti vesivärimäisistä printeistä ja valuvista linjoista. Mallisto on varsin helppo ja siksi tietty myös kaupallinen. Tavallaan sitä aina kaipaa tiettyjä WAU-fiiliksiä näytöksiä katsoessaan, mutta onhan se ymmärrettävää, että suunnittelijoiden pitää myös elää ja näillä leveysasteilla ei kovin kummallisilla virityksillä leipää hankita.
Muotiviikon päätösnäytöksestä vastasi uusi tulokas Lamija.

 
Laserleikattua nahkaa, couture-tasoista koristekirjailua, mustaa, valkoista, paljasta pintaa ja kunnon älä-mulle-ala -asennetta. Edelleenkin olen hiukan ymmälläni, mistä tällainen lahjakkuus pärähti suoraan päätösnäytöstä pitämään. Lamijan AW15 -mallisto on yksinkertaisesti upea. Ei mitään tyyliin haluaisin-kaiken-omaan-garderobiini -ihkutusta, vaan ihan silkkaa hämmennyksen sekaista ihailua tyylin ja toteutuksen suhteen.
Todella täydellinen päätös tämänkertaiselle Tukholman muotiviikolle!
Beckmans ja Lamija kuvat: Kristian Löveborg

Hiihtoloma loppui ja tänään oli ohjelmassa oikeastaan ainoastaan ja vain kotiinpaluu. Noin kuuden tunnin ajomatka sujui yllättävänkin leppoisasti. Edes Sälenin hiihtokeskuksen kohdalla ei ollut mitään erityisiä ruuhkia. Lounaspaussi oli suunniteltu puolillepäivin pikkukaupunkiin Ludvikaan.
iPhonen kartta-appi ehdotti useampaakin lounaspaikkaa, mutta randomilla valitsemamme CocoThai oli ihan järkyn hyvä. Yhtä aitoa thai-muonaa saa kyllä Tukholmastakin, mutta ei todellakaan läheskään joka paikasta.
Ludvika yllätti myös toisella tavalla. Lounaspaikan vieressä oli paikallisen kirkon hyväntekeväisyyskirppis. Reissukaverini Suvi on kova tekemään löytöjä ja halusi ehdottomasti käydä tsekkaamassa tarjonnan. Itse en yleensä ikinä koskaan löydä yhtään mitään, mutta tänään kävi todella tuuri. Kirpparin kangahyllyssä oli lappu: “kaikki kankaat 10 kruunua/metri”. Satuin iskemään näppini kirkkaan fuksianpinkkiin, noin 5 metriä pitkään thai-silkkikankaaseen. Olin ihan varma, että tuo sama hinta ei päde kauniiseen silkkiin ja vein löytöni hieman epäillen kassalle. Yritin näyttää ihan vilpittömältä, kun kysyin, että mitähän kangasbiitti mahtaa kustantaa. Siinä vaiheessa, kun kassahenkilö ilmoitti, että se olisi sitten 20kr (noin 2 euroa), tuntui a) olen voittanut lotossa ja b) olen huijannut hyväntekeväisyyskauppaa.. Kangasostosten jälkeen heittäydyin vielä hurjaksi ja ostin nyssykän vanhoja superkauniita luu-, kristalli- ja korallinappeja. Kahdella kruunulla.

Mutta oikeasti tänä iltana tarkoitukseni ei ollut hölpötellä sen paremmin Ludvikan erinomaisesta thai-ruuasta tai samaisesta pikkukaupungista tekemästäni huikeasta silkkikangaslöydöstä. Tarkoitus oli kirjoittaa ihanasta Nytorget 6 -ravintolasta, jossa kävin Karkin ja Peetun kanssa nauttimassa synttäri-illalliseni reilu viikko sitten.
Editoin ja valkkailin kuvia jo autossa matkalla kotiin. Tuumasin, että kiva saada juttu nopeasti kotona valmiiksi ja päästä ajoissa nukkumaan, koska huomenna on taas työpäivä.
Toisin kävi…

Ihan erinomaisesti palvellut tietsani alkoi yhtäkkiä räpsyttämään kuvaa. Ihan kuin räpsyraita olisi kiertämässä alhaalta ylös. Ennenvanhaisissa analogisissa telkkareissa saattoi olla samaa vikaa. Tai se taisi silloin olla kyllä lähetyksessä??
Räppäsin samantien irtokovalevyn kiinni koneeseen ja toivon, että jotain tapahtuu. Itse tietokone ei ole reiluun pariin tuntiin vastannut minkäänlaiseen komentoon. Nyt vain ihmettelen, että onko tämä nyt Macin loppu?
Kaikki käytössäni olleet PC:t ovat kestäneet maksimissaan kaksi – kaksi ja puoli vuotta. Sikäli tämä suuresti diggailemani Mac on ollut superpitkäikäikäinen. Työvuosia on sille kertynyt jo yli neljä. Jotenkin kuitenkin olin siinä kuvitelmassa, että omppukoneet voivat kestää vieläkin pidempään.

Ihan hurjan hellävaraista kohtelua armas työvälineeni ei ole valitettavasti ihan aina saanut. Monet reissut on tullut tehtyä yhdessä ja sen tyyppistä retuutusta toki osunut kohdalle. Muuten yhteiselomme on ollut varsin rauhallista. Nyt tosiaankin ihmetyttää, että onko tämä nyt Macin ja minun yhteisen tien pää??
Tämä avunpyyntötyyppinen “postaus” on toteutettu alusta loppuun (uudella ja hienolla) iPhonella. Jotenkin voisin kuvitella, että ajatuskatkojen ja kirjoitusvirheiden määrä on normaaliakin suurempi. Sorry big time!
Nyt on enää pari kysymystä:
a) onko Mac nyt dead?
b) mistä tietää onko back up tehty vai ei, kun kone ei vastaa mihinkään komentoon?
c) voiko koneen nyt sulkea, vai onko kaikki sitten mennyttä?
d) why me??
Terkuin epätoivoinen Minttu iPhonen välityksellä…

Tässä synttäripäivän, hiihtolomapakkailujen ja kaikenlaisen hässäkän (miten voi olla aina…) keskellä pikaiset synttärilahjaesittelyt.
Päätin sitten lopulta olla ihan possu ja hankkia huikeasti himoitsemani kultaisen iPhone 5s:n, vaikka edellinen nelonen yhä suht moitteetta toimiikin. Perustelin asian itselleni paremman kameran avulla, mutta kaunis ulkonäkö painoi vaa’assa vähintään yhtä paljon.
Puhelimen vaihto sujui vähintäänkin kivuttomasti. Kaikki taustakuvasta vanhoihin tekstareihin siirtyi puhelimesta toiseen nopeasti ja kitkatta iCloudin avulla. Tismalleen tällaisesta tekniikasta tykkään. Juuri näin vaivattomasti pitäisi aivan kaiken toimia.

Hankin myös uudet tyylikkäät kuulokkeet. Urbanearsin valikoima ziljoonine herkullisine värivaihtoehtoineen on varsinainen karkkihylly. Päädyin kuitenkin herkkupinkin sijaan urbaaniin teräksenharmaaseen. Mallin valinta olikin huomattavasti helpompaa. Halusin ehdottomasti uutuuskuullokkeet nimeltä Humlan. Aion nimittäin käyttää noita myös treenatessa ja Humlanin korvapehmusteet ja panta on irrotettavissa ja ne voi pestä pesukoneessa.
Lisäksi ratkaisin myös musiikinkuuntelukysymyksen ja hankin Spotify premiumin.

 
Kyllä nyt kelpaa kuunnella musaa uudesta puhelimesta uusilla kuullokkeilla!
Ja ettei asia jäisi puolitiehen, tilasin myös ne pakkomielteeksi muodostuneet Kenzon tummansiniset tiikerikuoret puhelinkaunokaista suojaamaan. Kuoret eivät ehtineet saapua tätä varsinaista juhlapäivää koristamaan, mutta tulossa ovat!
Happy birthday to me!! 😀

Hyvä kun on joulusta päästy, kun jo taas alkaa “I wish..” -lista pullistella. Onneksi synttärit on tulossa kohta, sillä henkilökohtainen teknologia-osastoni kaipaa kipeästi päivitystä.

Uutta iPhone 5s -puhelinta olen himoinnut jo viime syksystä, kun sekä Karkki ja Peetu hankkivat ihanat uutukaisensa. Jotenkin on tuntunut vain ihan liian dekadentilta ostaa uusi iPhone, kun tämä nykyinen (iPhone 4) toimii kuitenkin ihan moitteetta. Yritin käyttää perusteena vitosen valovuosia parempaa kameraa, mutta enhän edes päivitä Instagramiani niin usein. (Paitsi ehkä sitten tulisi päivitettyä, jos kamera olisi parempi?).
Nyt olen kuitenkin huomannut vanhassa puhelimessani hassun vian. Huikea uudestisyntynyt lenkkeilyurani on jatkunut tälläkin viikolla (2x 30 min lenkki – hyvä mä!!), mutta musiikin kuuntelun kanssa on ollut ongelmia. Puhelimen soitin vaihtelee biisejä ihan mielivaltaisesti, soittaa kaksi tahtia yhtä biisiä, mykistyy, soittaa pari-kolme tahtia jotain muuta biisiä etc. Todella rasittavaa. Uuden puhelimen hankinta on siis väistämätöntä!

Samalla tulee päivitettäväksi kuulokeet. En kertakaikkiaan ymmärrä, miten kenelläkään pysyy sellaiset nappimalliset versiot korvissa juostessa. Ehkä talvella ulkona joo, kun on pipo päässä pitämässä niitä paikoillaan, mutta muuten en. Olen kokeillu noin ziljoonaa eri mallia, muotoiltuja, pehmustettuja, kovia, tupilla ja ilman – mikään ei pysy kahta sekuntia kauempaa.
Isojen kuullokkeiden kanssa urheillessa on ongelmana ollut se, että ne hikistyvät ja tulevat ällöiksi aika pian. Vähän aikaa sitten hoksasin, että Urbanearsilta on tullut uusi kuulokemalli Humlan. Sen lisäksi, että Urbanearsit yleensäkin on tosi kivan näköisiä tyylikkäässä värikkyydessään, on Humlan-mallissa konepesun kestävät, irroitettavat korvapehmusteet ja pantaosuus. Täydellinen vaihtoehto treenikuulokkeiksi toisin sanoen!

Uusi puhelin tarvitsee tietty uudet kuoret suojakseen. Toivottavasti Kenzon tiikereitä on vielä jossain jäljellä myös vaaleansinisenä. Nathalie Schutermanilta näyttää löytyvän tuo tummansininen versio – ja sekin kyllä käy – mutta vaaleansininen olisi tismalleen se, jonka perään olen tässä väärän mallisen iPhoneni kanssa huokaillut.
Hyväksi lopuksi ajattelin vihdoinkin hankkia Spotify Premiumin. Niin kätevää, kun voisi hyödyntää kaikki maailman soittolistat myös offlinessa. Nyt jo nämä muutamat hassut lyhyet juoksulenkit ovat onnistuneet leipäännyttämään siihen ainokaiseen puhelimestani valmiina löytyvään treenimusalistaan.
Synttärilahjaksi on siis odotettavissa todellinen Mintun media-keskuksen uudistautuminen!
(Joku fiksu voisi ehkä ajatella, että Spotify Premium saattaisi ratkaista nykyisen puhelimeni kanssa koetut äänentoisto-ongelmat. Onneksi täällä ei olla niin fiksuja.)
Kuvat: iPhone, Urbanears, Kenzo, Spotify