Olen himoinnut järkkäriä niin kauan kuin jaksan muistaa. Isin analoginen järjestelmäkamera oli liian hieno ja kallis – sitä en saanut hipelöidä edes valvonnan alla vinkumisestani huolimatta. Blogosfäärissä digijärkkäreillä otetut kuvat pesevät hyvänkin pokkarin otokset vähintään satanolla. Hienot kuvat hivelevät silmää. Monet blogit ovat päätyneet lukulistalleni, vaikka katson vain kuvat.

Arvatkaa riemuni, kun sain lainaksi hienon hienon Nikon D3000 kameran!!

Kameralaina liittyy yhteen tosi kivaan juttuun, joka tulee näkymään täällä Indiedaysissä käsittääkseni ensi viikosta alkaen. Luvassa on mielenkiintoisia ja toivottavasti myös inspiroivia ja hauskoja kuvia. Itse olen ainakin ihan täpönä innostunut! Ja siis mikä fiilis kulkea ärhäkkä kamera kaulassa. Melkein kuin olisi tosi ammattilainen. :DD

Hieno Nikon saapui luokseni eilen illalla. Olemme tehneet varovaisesti tuttavuutta ja kyllä – ihan automaattiasetuksillakin kuvat ovat vaatimattomasti ziljoona kertaa hienompia kuin pokkarilla näpsäistyt! Voin kyllä kuvitella, että moista mötikkää ei uskalla tai jaksa raahata ihan joka bileisiin, mutta toistaiseksi elämme täydellistä kuherruskuukautta. En haluaisi erota kamerasta hetkeksikään.

Ei kovinkaan yllättäen kameran manuaali on melkoinen opus. Jostain syystä en oikein tule toimeen opaskirjojen kanssa… Perusasioista jauhetaan liikaa (näin otat pois linssinsuojuksen, näin laitat kameran päälle), mutta yksinkertaisiin kysymyksiin (miten otan sikahienoja kuvia) ei löydy vastauksia millään… Totuuden nimessä täytyy sanoa, että en ole edes avannut Nikonin mukana tullutta manuaalia. Vielä.

Yhden illan ja päivän räpsimisen jälkeen mieleeni on hiipinyt pieni epäilys. Ehkä upeiden kuvien salaisuus ei löydykään manuaalista. Hmmh. Mitenkähän tuohon nyt pitäisi suhtautua? Kysynpä kunnon bloggarityyliin neuvoja sieltä ruudun toiselta puolelta. Mitä minun pitäisi tietää tuosta hienosta lainakamerasta? Mitä asetuksia kannattaisi opetella? Nikon on lainassa vain muutaman viikon, joten mihinkään perusteelliseen kamerakouluun ei kai ole järkevää ryhtyä…

Lähestulkoon kamerataidetta tässä. Nikonin laukaisijasta heijastuu pikkuinen ja sinänsä ihan mallikkaasti palvellut pokkarini! 🙂

Muistatteko vielä niitä ihkuja ysärin lenkkareita, joissa syttyi sivuihin pienet valot kävellessä? Rodarte on tehnyt valokorot hiukan aikuisempaan makuun…

Aika huikeat – vai mitä?

Loistava (kirjaimellisesti – ha ha!) ratkaisu, jos pelkää, että oma valovoima tanssilattialla ei riitä. 🙂

Lisää kuvia ja video: fashioning technology

Saan aika paljon sähköpostiini kyselyitä koskien  Go 4 it vol. 2 -putiikin verkkokaupparatkaisua. Ilmeisesti siellä ruudun toisella puolella on monta potentiaalista pienyrittäjää! Tässä pieni tiivistelmä aiheesta iloksi ja hyödyksi toivottavasti niillekin, jotka suunnittelevat omien kotisivujen avaamista.

Käytössäni on siis Kotisivukone -niminen ratkaisu.

Sivuston tekeminen valmiiseen pohjaan oli uskomattoman helppoa. Kaikki tarvittavat toiminnot on valmiina ja itse voi keskittyä viilailemaan tekstejä ja värejä. Mitään erityisiä koodaustaitoja ei tarvita, vaan ihan normaalilla tietokoneenkäyttökokemuksella sivut syntyvät tosi näppärästi.

Tuotteiden tai kategorioiden lisääminen, poistaminen ja siirteleminen eri paikasta toiseen on sekin tehty tosi helpoksi. Bonuksena ylläpitopuolella on kivaa (ja hyödyllistä!) tilastotietoa ja välineitä tilausten hallintaan.

Samalla periaatteella – tai oikeastaan vielä yksinkertaisemmin – voi rakentaa itsellensä tyylikkäät kotisivut.

Olen miettinyt, että vaikka täällä blogissa onkin esittelyt sun muut, haluaisin kuitenkin itselleni ihan oikeat kotisivut. Onhan se ihan suhteellisen imartelevaa, että omaa nimeä googlatessa tulee ensimmäisenä vastaukseksi vanhoja maraton-tuloksia ja jotain lehtiin antamiani lausuntoja. Jotenkin kuitenkin kotisivut tuntuisivat “virallisemmalta”.

Kotisivukoneella on juuri nyt menossa kampanja, jossa koodilla s6190 saa ensimmäisen kuukauden ilmaiseksi. Ihan mahottomasti tuo maksa kyllä sen jälkeenkään.

Ruotsalaisilla on merkillinen tapa valita “Vuoden Joululahja” hyvissä ajoin ennen joulua. Jotenkin tuntuisi loogisemmalta, että titteli kuuluisi sille tuotteelle/asialle, joka muodostuu kaikkein suosituimmaksi. Viime vuonna hittilahja oli elämys – tänä vuonna palataan härveliosastolle. Årets julklapp 2009 on kuulemma kuulokkeet.

Tiedotustilaisuudessa eri kuulokevalmistajat esittelivät innokkaasti uutuuksiaan. Todella seriöösien hifistelyluurien rinnalla kiilsivät karamellinsöötit kuulokkeet kaikissa sateenkaaren väreissä.

Kristallit kuulokkeiden somisteena ei tunnu lainkaan pöllömmältä ajatukselta. Johan niitä mustia insinööripiuhoja on katseltu vuosikaudet.

Huikeimmat olivat ehkä Skullcandyn traktorikuskin suojakuulokkeita muistuttavat luurit. Kohderyhmä varmasti diggailee…

Match made in heaven? Seuraavaksi pitää sitten varmaan olla monta iPodia, jotka voi sovittaa eri asuihin sopivaksi!

Ihan pikkuisen tuli kyllä sellainen tunne kaikkia herkullisen värisiä kuulokkeita hypistellessä, että niiden tarkoituskin on pääasiassa herättää kiinnostusta. Useimpien hankinta ehkä sitten kuitenkin kohdistuu diskreetteihin perusväreihin, jotka eivät hypi silmille. Vai mitä mieltä olet?

Ihan hillittömän söpöt Hello Kitty -kuulokkeet!! Samaa mallia löytyy myös mustana, kuvio pienempänä ja kultaisella painettuna. Sellaiset istahtaisivat helposti Mintunkin tyyliin. 🙂

Tää on nyt sit semmonen mainos…

Meillä ei ole ollut paljon tapana ostella kalliita lahjoja äitienpäiväksi. Ihaninta onkin, kun saa tuoreita muffinsseja ja kahvia sänkyyn. Ja tietty haleja ja suukkoja!

Tänä äitienpäivänä en harmistuisi, vaikka muffinssikorista löytyisi söpö iPod henkilökohtaisella kaiverruksella…

Olen varmasti galaxin viimeinen iPod-neitsyt. Kännykkään on mahtunut riittävästi biisejä rytmittämään juoksulenkit ja välillä puisevan pitkäveteiset tunnelbana-matkat. Applen muotoilu ja iPodin ihanuus on kyllä houkuttanut.

Just nyt iPodin voi tilata kaiverrettuna ja lahjapaketointi tulee kaupanpäälle…
Pikku vinkkinä vain, mikäli lahjaongelma vaivaa. Suoraan äitienpäiväsivuille pääset tästä!

“From your number one groupie”… 😉