Muotiviikkohommelit käynnistyivät eilen täällä Tukholmassa. Varsinaista muotinäytösviikkoa saadaan vielä odotella hetki, mutta sisäänostajille tarkoitetut messut ja monenlaiset pienemmät häppeningit alkavat jo tällä viikolla.

Ruotsalainen muotibisnes on kunnostautunut varsin kiitettävästi uusien lahjakkaiden suunnittelijoiden esille nostamisessa. Monenlaista palkintoa ja kunniamainintaa jaetaan joka sesonki. Yksi etabloituneimmista on Moderådetin myöntämä “Årets Rookie” eli vuoden tulokas -palkinto. Aikaisemmin samaisen palkinnon on saanut mm. nyt jo Net-a-Porterin valikoimiinkin päässyt Dagmar.

Tänä vuonna “Årets Rookie” – palkinto myönnettiin kenkiä, laukkuja ja asusteita suunnittelevalle Louise Bramstedtille ja hänen Lobra-merkilleen.

Lobra ei ollut itselleni entuudestaan tuttu, mikä ei ehkä ole kovin suuri ihme. Nuoria aloittelevia vaatesuunnittelijoita näkee usein kuitenkin jo muotiviikkojen näytöksissä – tai ainakin joissakin lukuisista oheistapahtumista. Asustevalmistajat loistavat yleensä poissaolollaan, joitakin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta.

Ihastuin periaatteessa ihan kovasti Lobran hiukan vintage-glamour-ditavonteese -tyyliseen linjaan. Erittäin kauniita asioita, mutta Mintun kohdalla ehkä kuitenkin pääasiassa vain visuaalisesti nautittavaksi – eikä niinkään ihan oikeasti käyttöön. Sen verran koristeellista tyyliä Lobra edustaa. Tosin hetken heidän kotisivuilla seikkailtuani tuumasin, että miksei toisaalta joku Lobran laukku voisi hyvinkin toimia myös omassa garderobissani.

Lobran suunnittelija Louise  Bramstedt.

Rookies-palkinnonjaon lisäksi tapahtumassa oli kaikenlaista muutakin (illan sponsorien järjestämää) kivaa.

OPIn pisteellä olisi saanut uuden värin kynsiinsä Germany Collectionin sävyistä. Halukkaita oli sen verran runsaasti, että en jaksanut alkaa jonottaa, vaikka etenkin nuo mutavärit kieltämättä hiukan houkuttelivat.

Sen sijaan päädyin Weledan pisteelle jumalaiseen käsihierontaan! Ihanaa! Samalla sain kuulla, että jos aikoo hankkia vain yhden Weleda tuotteen, kannattaa ostaa likilegendaarinen Skin Food.

Pisimmän aikaa vietin ihailemassa uutuusaurinkolaseja. Varmaan totaalisesti aurinkolaseihin addiktoitunut poikaystävä on saanut jonkun innostuksen tartutettua. Tai sitten varsin vähäaurinkoiseksi jäänyt kesä jätti sisäisen kaipuun aurinkolaseja vaativista päivistä. Jokatapauksessa olisin voinut kieltämättä kotiuttaa useammankin parin esillä olleista sanikoista. Onneksi kyseessä oli vain näyttely – eikä ostaminen olisi ollut edes mahdollista. 😀

Tapahtumasta sai mukaansa RayBanin arvontakupongin, jolla olen jo saattanut voittaa itselleni uudet hienot aurinkolasit! Kun nyt vielä keksisi, että mistä himskatista tuon arpanumeron voittomahdollisuuden voi tarkistaa… Ei ainakaan kupongissa mainitusta nettiosoitteesta. Valinta on ainakin aivan päivänselvä: mikäli voitan, haluan e h d o t t o m a s t i kultapokaiset pilotit sinisellä peililasilla!

Maanantaiterkut Helsingistä!

Pötköttelen tässä vielä hotellissa hetken sulattelemassa jättimäistä hotelliaamiaista ennenkuin pinkaisen lentokentälle ja kohti kotia. Samalla sulattelen eilisen Madonna-konsertin jälkeisiä, ehkä hiukan ristiriitaisiakin fiiliksiä.

Hetken pohdinnan jälkeen jätin järjestelmäkameran hotellille. Periaatteessa kai sen olisi voinut ottaa mukaan, koska siinä ei ole mitään ammattilaiskäyttöön tarkoitettua objektiivia. En sitten kuitenkaan viitsinyt uhmata kohtaloani ja kohdalle mahdollisesti sattuvaa yli-intoista turvatarkastushenkilöä, joten mukana konsertissa oli ainoastaan iPhonen kamera. Tässä on paras (ja noin ainoa) muistikortille tallentunut kuva konserttiasustani. Haha! Mutta näkyyhän siinä tärkein – eli Madonnan edelliseltä Helsingin keikalta hankittu virallinen kiertuepaita. 🙂

Sää oli eilen oikeastaan aika ihanteellinen, kirkas ja ennakko-odotuksia lämpimämpi. Mikä oli oikein mukavaa. Aavistuksen vähemmän mukavaa oli se, että konsertti alkoi puolitoista tuntia myöhässä. Tosin hyvässä seurassa se ei harmittanut ollenkaan niin paljon kuin se tuntuu facebook-päivitysten perusteella monia kiusanneen. Show oli perusteellisesti tuotettu ja viimeistä lantion keikautusta myöten hiottu visuaalisesti hieno esitys. Madonnan täytyy olla ihan järjettömän hyvässä fyysisessä kunnossa, kun pystyy tanssimaan ripaskaa ja laulamaan samanaikaisesti.  Tosin on aika mielenkiintoista, että minkälaisesta konsertista on kysymys, kun tuollainen nousee esityksen meriitiksi…

Mutta olihan se hieno show. Kaikkein eniten lämmitti vanhat hitit Like a Prayer, Vogue ja Express Yourself, jotka esitettiin kutakuinkin tunnistettavassa alkuperäismuodossaan. Muuten olo oli monesti kuin olisi ollut katsomassa jotain näytöstä – tyyliin teatterissa tms. – eikä niinkään konsertissa. Toisaalta Madonna onkin kutsunut itseään aina enemminkin taiteilijaksi kuin muusikoksi – että sikäli tuo on ihan loogista.

Madonnan konsertti oli toki tämän Helsingin reissun syy ja päätarkoitus. Toisaalta tällainen pikkuinen matka hotelliyöpymisineen hyvän ystävän kanssa ja koko suureen tapahtumaan liittyvä ihana kihinä olivat vähintään yhtä tärkeitä. Lopputuloksena aivan ihana miniloma, loistava kesäkauden päätös ja mahtavan upea fiilis! Kiitos Tuike!! <3

Viime sunnuntaina Stockholm Music & Arts -festarien pääesiintyjä oli persoonallinen Björk. Vaikutti siltä, että yleisössä oli tosi paljon väkeä, joka oli tullut paikalle nimenomaan nähdäkseen kyseisen islantilaistaiteilijan. Bongasin yleisöstä mm. ainakin kolme neitoa, jotka kopioineet Björkin näyttävän make upin – tai tässä mittakaavassa pitäisi kai jo puhua kasvomaalauksesta.

Myös itse ompelemaansa raitamekkoon pukeutunut Leili kertoi valinneensa sunnuntain festariasun täysin Björkin konsertin kunniaksi.

Mekon Leili on tosiaan tehnyt itse, kengät ovat antiikkia, laukku Gudrun Sjödén ja huivi aito Hermès. Asun on siis tarkoitus kuvastaa tärkeää konserttia, johon ollaan osallistumassa. Toisaalta voisin hyvin kuvitella, että itse Björk voisi pukeutua tuohon graafiseen musta-valkoiseen mekkoon jonain vähän vähemmän kummallisena vaatepäivänään.

Jäin miettimään tuota “pukeudun sen musiikin/artistin mukaan, jota olen menossa katsomaan”. Ja tosiaan, itsekin olen suunnitellut sunnuntaiseen Madonna-konserttiin asua juuri sillä perusteella, että se on just Madonnan konsertti. 🙂

Romanttinen kukkamekko ei ehkä ole asu, mikä tulee ensimmäisenä mieleen, kun puhutaan festaripukeutumisesta. Asusteilla on merkitystä – ja vanha totuus on, että oikein valituilla yksityiskohdilla voi muuttaa koko outfitin tunnelman. Muutenhan sellaista ammattinimikettä kuin stylisti tuskin olisi olemassakaan…

Naima näytti esimerkkiä Stockholm Music & Arts -tapahtumassa, miten tennareitten ja reteän rannekorun avulla kukkamekko on kuin kotonaan festareilla.

Mekko on uunituore 2nd hand -hankinta ja ihan ensimmäistä kertaa päällä. Tennarit on hankittu ruokaostosten lomassa lähikaupasta ja rannekoru Indiskasta. Naima kertoi, että hän halusi ehdottomasti pukeutua uuteen mekkoonsa – muiden yksityiskohtien valintaa sääteli pääasiassa mukavuus.

Täytyy sanoa, että Naiman hiusten väri matsaa enemmän kuin täydellisesti kukkamekon sävymaailmaan!

Hauska festivaaliviikonloppu on nyt takana – kylläpäs olikin kivaa! Ja ihan mahtavaa, että loma jatkuu vielä. Tosi monet tuntuu palanneen tänään töihin, ainakin, jos facebook-päivityksiä katsoo. Yritän tässä nyt alkuviikosta saada vielä pari ompeluhommaa valmiiksi ja sitten keskiviikkona suuntaankin jälleen Tampereelle! Ihanaa!

Tässä kuitenkin vielä vähän fiiliksiä eiliseltä.

Sunnuntaina ehdittiin kierrellä vähän laiskanpulskeasti tsiigailemassa festarin “Arts”-osuutta. Mitään syvällisiä analyysejä en alkanut tehdä, mutta ihan mukavaa, että alueella oli kivaa äksöniä myös lavan ulkopuolella.

Oltiin myös vähän osallistuvia ja kannatettiin Plan-kampanjaa, joka edistää maailmanlaajuisesti tyttöjen koulutusmahdollisuuksia.

Sunnuntaina tajusin jälleen, miksi festarit on ihan huippu tapa kuunnella musiikkia. Yleensä sitä päätyy tapahtumaan parin-kolmen bändin ansiosta ja muusta tarjonnasta ei ole niin hajuakaan. Sitten sitä yllättyykin iloisesti ja tulee onnelliseksi, kun löytää jotain uutta mahtavaa, mistä ei ole aikaisemmin tiennyt mitään. Niinkuin nyt esimerkiksi Fatoumata Diawaran – säteilevän ja energisen artistin, joka sai musiikillaan niin hyvälle tuulelle, että muuta en enää oikein osannut kaivatakaan.

Vanha inkkari-fani ei voinut myöskään olla sulamatta, kun räväkkä ja karismaattinen Buffy Sainte-Marie esiintyi intiaanibändinsä kanssa. Taisin myös sivistyä siinä sivussa, sillä aikasemmin minulla ei ollut aavistustakaan, että juuri hän on tehnyt sellaiset biisit kuin “Palkkasoturi” ja “Up Where We Belong”…

Kolmantena festaripäivänä bloggari alkoi olla jo hiukan ryytynyt. Kyllä se vaan on kovvoo hommoo tuollainen riekkuminen, vaikka yöksi pääsikin aina kotiin. Haha! Asuvalinta noudatteli edellispäiviltä tuttua kaavaa eli toppi-shortsit-lipsut-aurikolasit -setillä mentiin sunnuntainakin.

• toppi, tuunattu MTWTFSS:n teepparista
• shortsit (Peetun), 2nd hand
• lipsut, Havaianas
• aurinkolasit, Dolce & Gabbana

Keikkakuvat: Annika Berglund