En yleensä laittele kovasti biletyskuvia blogiin, mutta tänään tehdään Halloweenin kunniaksi pieni poikkeus. Käytiin nimittäin viime viikolla Karkin ja Ericin kanssa Monkin hostaamassa tapahtumassa, joka sopii teemaltaan tähän viikonloppuun aikas mainiosti. Juhlien tarjoilut oli sävytetty kurpitsajuhlaan sopivaksi, samoin “cocktail-palat”.  Kovin suurta suosiota tosin kurpitsapyreestä ja lakritsikastikkeesta tehdyt herkkupalat ei ainakaan meidän porukassa saavuttanut. Maistuu vauvanruualta -oli Karkin tuomio.

Freesinä suoraan jumpasta juhliin… No, olin sentään käynyt suihkussa välissä, mutta toi meikkaaminen taisi vähän niinkuin unohtua. Oh well.  

Shimmer Twins Treasure Lashes oli paikalla varmistamassa, että kenenkään juhla-lookista ei puuttunut glamouria ja sähinää.

Kaikki halukkaat saivat valita itselleen mitkä tahansa huikaisevista ripsivaihtoehdoista. Kuvassa näkyvien lisäksi oli ainakin punaisin sydämenmuotoisten paljettien koristamat ripset, tähtikuvioidut kimallusripset ja yksi vähän iisimpi musta ripsivaihtoehto.

Tsekkaa video, kun Karkille laitetaan ihanat huikentelevaiset Shimmer Twins -ripset: 

Ja tässä näkyy (ainakin suunnilleen…) lopputulos:

Arvatkaa kerran, tulinko heti kotimatkalla rankasti katumapäälle, että kerrankin päätin esittää hillittyä ja aikuista ja jättää kreisit ripset nuorison riemuksi!? No tietenkin. Höh, ikinä ei pitäisi kieltäytyä mistään hauskasta vain sen takia, että tuntee jotain ihme tarvetta käyttäytyä muka sivistyneesti…

Eipä sinänsä – saahan noita tismalleen samoja  kuulemma ainakin Urban Outfittersistä (tosin ei kyllä näköjään ainakaan UO:n nettikaupasta) ja lehdistötiedotteen mukaan Asokseltakin. Asos.comista en kyllä löytänyt. Toisaalta Make Up Storella on myös kaikkia huikeita fantasy-ripsiä, jos nyt siitä kohtaa ihan oikeasti alkaa pistää.

Lisää biletyskuvia voi katsella Rodeon jutusta. Hassu homma, että emme osuneet Karkin ja Ericin kanssa edes minkään kuvan taustalle… Tosin poistuttiin paikalta kylläkin aika aikaisin – kaikilla meillä kun oli työpäivä perjantaina.

Eilen juhlittiin Helsingissä Ellen Style Awardseja. “Vuoden säkenöivin juhla” kokosi yhteen “vuoden upeimmat pukeutujat”, joten eikun kuvasatoa facebookista lounastunnin riemuksi selaamaan. (Lainaukset Ellestä)

Hoksasin muutaman asian kuvia katsellessani.

• Ellen toimittaja Salli Raeste on aivan fantastinen pukeutuja ja hänen asunsa Style Awardseissa oli ehdottomasti yksi onnistuneimmista!
• Olen ilmeisesti asunut Ruotsissa jo liian kauan, koska muutamia bloggari-kollegoita ja männävuosien missiä lukuunottamatta, en tunnistanut kuvista oikein ketään. Kyllä täkäläiset stylistit sun muut tunnistan edes ulkonäöltä…
• Se, että musta oli hallitseva väri naisten juhlapukeutumisessa, ei ole mikään uutinen. Sen sijaan mustan pitsin esiintymisfrekvenssi on ainakin kuvien perusteella suorastaan häkellyttävä. Black lace overdose – I say no more.
• Suomesta löytyy näköjään hillitön määrä tosi söpöjä poikia (nuoria miehiä, miehiä)!!
• Sileä nuttura tai muu kampaus näyttää lähes poikkeuksetta kuvissa paremmalta kuin boho-chic söherökampaus. Tämä huomio menee note to self -osastoon. Itselläni kun on taipumusta nimenomaan kaikkeen muuhun kuin sileään ja hallittuun. 😀
• Nyt niin hot-hot barokkityyli ei ole makuuni. Ihme juttu, kun en kyllä muuten ole kuuluisa minimalismistani. Kai se on niin, että liika on liikaa – tai sitten tyylini on kehittynyt vähän toiseen suuntaan.
• Yllättävän vähän juhlakansalla näkyi H&M:n Anna Dello Russo -yhteistyön koruja. Olin varautunut övereihin, mutta ainakaan kuviin asti ei päässyt kuin pari hassua AdR-pimpattua outfittia.
• Ylimatsaus ei ole edelleenkään tyylikästä.
• Harmi homma, että ainakaan näissä Ellen facebookiin laittamissa kuvissa ei näy kengät. Ne kun usein on se asun paras kohta!

Kuva: Elle Style Awards

Tässä tunnelmia eilisiltaisesta Tommy Hilfiger -tapahtumasta. Oli tosi mukava ilta – ja pysyin tiukasti päätöksessäni olla ostamatta yhtään mitään. Parikin ihanan kaunokaista palmikkoneulepaitaa tosin kuiskutteli nimeäni aika vakuuttavasti, mutta onnistuin vastustamaan kiusausta.

 Näin tyylikästä seuraa!! Karkilla on Vero Modan housut ja Rizzon ballerinat. Kauniin vedenvihreän topin ostopaikka ei jäänyt mieleeni, mutta veikkaisin TopShopia. Eric on huikean komea uudessa J.Lindebergin puvussaan.

Shoppailuhommien lisäksi paikalla oli Make Up Storen meikkitaiteilijoita tekemässä ehostuksia kaikille halukkaille.  Kompaktin käytännöllisyyden ystävänä ihastuin tuohon meikkipalettipohjaan. Siihen voi kerätä omat suosikkiluomivärinsä, kulmakarvavärin, poskipunan etc. yhteen ja samaan rasiaan. Voisin melkein sanoa, että tässä on ehdottomasti seuraava kosmetiikkapuolen hankintani!

 Päätettiin Karkin kanssa istahtaa sudittavaksi, kun kerran tilaisuus tarjoutui. Meistä ei kumpikaan ole koskaan ollut ihan oikeasti meikattavana. Tosin Minttu on kyllä muutamankin kerran saanut juuri tällaisia pikameikkejä erilaisissa tapahtumissa. Silti on aina hauska nähdä, miten ammattilaisen mielestä kasvojen parhaita puolia “pitäisi” korostaa.

Saimme Karkin kanssa molemmat aika voimakkaat sumusilmät. Karkille käytettiin savuisen harmaita sävyjä ja Mintulle lämpimiä ruskeita. Meikkaaja vaikutti oikein taitavalta, mutta me ei ehkä sitten kuitenkaan tunnettu ihan oloamme kotoisaksi sumuisissa silmissä. Hauska kokemus kuitenkin! 

Kyllä iPhone on hieno keksintö! Eric ei valittanut yhtään, vaikka joutui odottelemaan meikattavana olevaa tyttöystävää ja anoppikokelasta. Taskusta löytyi riittävästi viihdykettä ajankuluksi.  

Karkki sovittelee… Tismalleen tuon neuleen olin ihan vähällä kiikuttaa kassalle. Kaunis malli, ihana väri, suloinen ruutupalmikkokuvio, kiva sivunapitus, ihan ookoo materiaali (puuvilla, villa, polyesteri…), mutta niin suolainen hinta, että edes illan aikana saadut 25 alennusprosenttia eivät muuttaneet asiaa. 

Karkki ja Eric  jäivät vielä sovittelemaan löytämiään vaatepinoja, kun Mintun piti lähteä rynnimään kotia kohti. Veikkaisin kuitenkin, että Karkki taisi hankkia yhden ihanan vihreän raitaneuleen ja mahdollisesti vielä toisen kauniin tomaatinpunaisen neuleen v-pääntiellä. En usko, että Eric osti tuota Canada-Goose-wanna-be -takkia. Sen sijaan voipi olla, että herran varastoista löytyy hieno klassinen tummansininen kipparitakki.

No, ollaan sovittu, että menen sunnuntaina Karkin ja Ericin luokse kameran kanssa. Pääkuvauskohde on tosin Karkin uusi pudottavan upea tummanpunainen Tiger of Sweden -villakangastakki.

Käytiin tänään illalla Karkin ja Peetun kanssa kääntymässä Beyond Retron Åsögatanin putiikissa järkkäämässä tatuointi-illassa.

En oikeastaan pidä itseäni kovin konservatiivisena tai vanhanaikaisena, mutta täytyy kyllä tunnustaa, että olin aikasmoisen ihmeissäni, kun tajusin, että uutta tatskaa hinkuavia asiakkaita löytyi ihan jonoksi asti. Siis eikö tatuoinnin pitäisi olla jotain merkityksellistä ja spesiaalia? Jotenkin tuntuu tosi kummalliselta, että pärähdetään johonkin putiikkiin tyypillisiin ilmaista-kaljaa -bileisiin ja sitten puoliksi (toivottavasti ei kuitenkaan kokonaan…) ex tempore päätetään käydä hakkauttamassa se ankkuri ranteen sisäpuolelle…

Osa tatuointiasiakkaista oli varmasti sellaisia, jotka olivat jo muutenkin päättäneet hankkia jonkun pienemmän kuvan. Mitään massiivisia virityksiä illan aikana ei toteutettu. Ja monet varmasti tunsivat entuudestaan Stockholm Classic Tattoo -firman, joka  oli illan yhteistyössä Beyond Retron kanssa järjestänyt.

Hengailin jonkin aikaa tatuointipisteellä kameran kanssa (kyllä, kysyin luvan!) ja samalla kuulin, miten illan varauslista täyttyi vauhdilla. Aika uskomatonta, että suosio oli niin hillitöntä. Vain puolisen tuntia ovien aukaisun jälkeen varauslista oli käytännöllisesti katsoen täynnä.

Eihän nyt nykyään pitäisi edes tatuointiliikkeessä vierailemisen olevan mitenkään erityistä. Siis ymmärtäisin tuon innostuksen vaatekaupassa kaiken kansan silmien alla tapahtuvaan tatuointiin siinä tapauksessa, jos kaikki tatuointimestat olisivat niin epämääräisiä, että niihin ei “tavallinen” kuvanhankkija kehtaisi mennä.

No, meidän porukka päätti jättää ottamatta ne otsaan suunnitellut ankkuritatuoinnit ja keskityimme vain nauttimaan fiiliksestä ja tsekkailemaan tarjontaa. Kovin usein ei enää nykyään tule Beyond Retrossa poikettua. Sen jälkeen kun Peetu aloitti duunit Americanassa, ei ole paljoa muihin vintage-putiikkeihin ollut tarvetta.

Sitten viime käynnin oli Beyond Retron re-make mallisto kehittynyt ihan mahtavasti. Dun bongasi re-make -tangosta ihanan hihattoman edestä solmittavan ruskean silkkitopin. Samalla periaatteella toteutettuja toinen toistaan hienompia silkkipaitoja oli pilvin pimein. Melkein päädyin hankkimaan yhden psykedeelisen pastelli-hattivatti-version aiheesta, mutta näin jälkeenpäin voin vain huokaista helpotuksesta, että se oli liian kapea.

Karkki ja Eric tsuumailivat lähinnä, josko tangoissa roikkuisi kivan näköisiä pikkutakkeja/jakkuja. Beyond Retron valikoima on aika mielettömän suuri, mikä johtaa helposti siihen, että lopulta sitä ei vaan jaksa alkaa käydä järjestelmällisesti kaikkia tankoja läpi. Seassa kun on kuitenkin niin uskomaton määrä kampetta, mistä kukaan ei maksaisi kirppiksellä senttiäkään. Esimerkiksi yhdet päältäpäin katsoen aivan totaalisen tavalliset, selkeästi hyvin kovassa käytössä olleet, perusteellisesti nyppyyntyneet tummansiniset college-housut maksoivat melkein 30 euroa. Merkki oli toki Levi’s – mutta silti…

Camo-kuosivillitys – tai ehkä paremminkin -himo, ei ota laantuakseen. Beyond Retrossa oli varsin säällinen valikoima riittävän autenttisen oloista maastokuosi-kampetta, jakkuja ja housuja nyt ainakin. Onnistuin jälleen kerran välttämään houkutuksen. En ole edelleenkään ollenkaan varma, että kykenisin näyttämään muuta kuin aika hassulta tai pahimmillaan tosi pateettiselta camo-vetimissä.

Kauniit, hyvät ja mielellään laadukkaat konjakin väriset bootsit ovat syksyn/talven hankintalistan kärjessä. Iskin silmäni Fryen klassisiin saappaisiin ja hetken jopa hiplailin niitä sillä silmällä. Onneksi koko oli kuitenkin ihan selkeästi liian pieni. En ole ihan vakuuttunut, kuinka järkevänä olisin pitänyt itseäni huomenna, jos olisin tuhlannut yli 100 euroa aika pahan näköiseksi potkittuihin saappaisiin – oli Fryet tai ei. Toisaalta paksu hyvä nahka on kyllä aika helppo restauroida siistin näköiseksi… No, mutta pienet ne olivat joka tapauksessa!

Peetu on lähdössä nyt ensi tiistaina melkein vuoden kestävälle Aasia-Australia -turneelle. Matkavarustukset ovat jo – jossei nyt sentään vielä pakattu – niin kuitenkin pitkälle funtsittu. Teoriassa reissulla voisi olla kovastikin käyttöä tosi siisteille pinkeille mokkanahkashortseille. Mutta reppumatkailijan kantokapasiteetin huomioon ottaen todellakin vain teoriassa – ja sen hoksasi Peetu ihan itsekin, ilman, että Dunin tai kenenkään muunkaan tarvitsi alkaa viritellä “järjen ääni” -puheitaan.

Kokonaisuudessaan siis oikein hauska ilta! Pelkkiä hyviä ostoksia, eikä yhtään harkitsematonta tatuointia. Karkki ja Peetu tosin tyrmäsivät yksiäänisesti Mintun suunnitteleman seuraavan tatuoinnin, joka käsittäisi tyttöjen nimet ja syntymäajat. Kun ei niitä hakattu silloin heti, niin miksi sitten nyt jälkeenpäin – väittivät. Voi olla, että olen eri mieltä ja vielä menen ja hankin sen tatuoinnin. Vaan voihan se olla, että tuo jää tekemättä. Vastahan sitä olen lähemmäs kymmenen vuotta suunnitellut..

Muistin taas eilen illalla yhden asian, jonka jo luulin oppineeni: ikinä koskaan ei pidä jättää kotiin ballerinoja/tennareita/muita tasapohjaisia vaihtokenkiä, kun lähtee rilluttelemaan johonkin mingel-tapahtumaan. Ei, vaikka korot olisivat miten hyvät jalkaan – ja jalat korkeuksiin tottuneet. Cocktail-tyyppiset tapahtumat ovat käytännössä pelkästään seisoskelua ja kun siihen vielä lisää pienet marssit raitiovaunupysäkille ja takaisin, on aivan saletti, että jalat huutavat hoosiannaa muutaman tunnin jälkeen.

Voin kertoa, että tunto alkoi palailla päkiöihin ja varpaisiin tänään vasta, kun iltapäivä oli jo pitkällä…

Puutarhajuhliin kannattaisi muutenkin valita joko tukevat tolppakorot tai mieluiten kiilat. Kapeat stiletot uppoavat varsin ikävästi nurmikkoon ja laatoituksen väleihin. Ja kyllähän tämän kaiken olisi pitänyt tietää. Käyn aivan selvästi ihan liian vähän juhlissa, kun tällaiset perusasiat ovat päässeet unohtumaan! 😀

Mutta eipäs mennä asioiden edelle! Ennenkuin olin sitä mieltä, että voisin viskoa Bossin koroilla vaikka nyt sitten sitä kuuluisaa vesielikkoa, ehti kuitenkin tapahtua yhtä ja toista.

Italian suurlähetystön puutarhassa meitä odotti herkkutarjottimet ja elävä jousimusiikki. Ilta oli merkillisen lämmin, pikkuisen tuulinen ja taisi pari pisaraakin jossain vaiheessa ripsoa. Kaikki yhdessä muodosti aikas maagisen kokonaisuuden. Ihmiset, musiikki, ympäristö, tarjoilut, maisemat…

Pallukoiden sisällä oli jotain juustohommelia – tosi mielettömän hyvää! Kaikenlaisia muitakin pieniä herkkuja oli tarjolla kaviaarilla koristelluista lohibiiteistä kermaisaan tattikeittoon ja risottoon. Puhumattakaan nyt niistä jälkkäripaloista, pähkinäisestä maitosuklaatryffelistä ja Marsala-viinillä maustetulla mascarpone-juustomoussella ja tuoreilla mansikoilla täytetyistä tuulihattusista… om nom nom nom!

Mutta siis muotinäytöstähän me siellä oltiin katsomassa.

Tapahtuman juontajana toimi aina yhtä ihana, herttainen, välitön ja ammattitaitoinen Emma Wiklund.

Itse muotinäytöksestä taitaa jo olla netti pullollaan ammattikuvaajien ottamia kuvia, joten tässä nyt vain ne, joista on jotain erityistä sanottavaa.

Ensinnäkin olin niin iloinen, että mallisto on selkeästi jopa merkittävästi parempi luonnossa kuin sinänsä kivoissa ja fiilikseltään onnistuneissa lookbook-kuvissa. Vasta livenä tajusin, että neuleissa on aika paljon kiiltävää lurex-lankaa. Jonkun mielestä se voi olla too much – Mintun mielestä se tuo just kivasti vähän extra-potkua ja räväkkyyttä neuleisiin. Silti nuo ovat kuitenkin selkeästi työ- ja toimistokäyttöön sopivia. Vaikka kyllähän niillä nyt epämuodollisempiin juhliin, ravintolaillalliselle, teatteriin etc. menee ihan mainiosti.

Aina välillä iskee kaiho niihin aikoihin, kun Karkki ja Peetu oli pieniä ja äiskä saattoi toteuttaa itseään pikkuneitoja pukien. Eilen illalla, kun näytöksessä esiintyi näitä hurmaavia nuoria naisia kauniissa siksak-mekoissaan, oli yksi näistä hetkistä.

Suomi-jengiä terävänä front row:lla. 🙂

Käsittääkseni nuo mustat kumihousut tulevat kanssa myyntiin. Niitä löytyy myös viininpunaisena. Just nyt tuntuu siltä, että on ihan pakko saada molemmat värit. Kaikki kumipinnoitehommelit tulevat olemaan vielä keväällä ihan kuumintahottia, joten kysymyksessä olisi varsin strategisesti viisaasti ajoitetut muotishoppailut.

Tämä on ehkä ihanin mistään muotinäytöksestä ottamani kuva evö! Mallin on aivan pakko olla tuon hurmaavan kikkurapäisen pikkuruisen äiti. Katsokaa nyt, miten lapsi katsoo! Ja hei, miten tuo front row katsoo… Awwww!

Noniin – ja takaisin itse asiaan. Jos ehkä kumipinnoitepöksyjä ehkä vielä harkitsenkin (lähinnä siksi, että nyt pitäisi olla ihan varma, että ne on housut eivätkä legginsit…), ihan ehdottoman pakko on saada nuo printti-chinot. Kuvissa ne ei näyttänyt jostain syystä ihan niin houkuttelevalta, mutta näytöksessä innostuin ihan täysillä.

Näytöksen jälkeen parin sivuhuoneen muodostamaan tilaan avattiin Missoni-Lindex pop-up-shop. Jono ja ryysis oli heti näytöksen jälkeen niin tajuton, että päätimme vetää sekunnin happea ensin. No, siinä vaiheessa, kun vihdoin oli jonkinlainen tsäänssi päästä apajille, oli jäljellä lähinnä joitakin asusteita, himoamaani kaulakorua, mutta väärän värisenä, nahkalaukkuja (ihan mukavan tuntuista nahkaa, mutta nyt en ole sellaista vailla) ja kaulahuiveja (ja nyt ihmettelen, että miksi sitten en ostanut sellaista kivaa pitkää neulehuivia…). Muuten tangot notkuivat tyhjyyttään.

No, ei siis muuta kuin lanseerauspäivänä 25.9. Lindexin ovenkahvaan vaan roikkumaan!