Nyt on erittäin historiallinen hetki. Ikinä koskaan koko Go 4 it vol. 2 -blogin yli seitsemän vuoden historian aikana en ole esitellyt kotiamme täällä. Tietty asu- ja muiden kuvien taustalla on vilkahdellut yksityiskohtia sisustuksesta ja joskus muinoin, vielä edellisessä kodissa asustellessamme, osallistuin “esittele bloggauspaikkasi” -haasteeseen ja julkaisin kuvan silloisesta työpisteestäni.
Mitään erityistä syytä siihen, että en ole kotiamme esitellyt, ei ole. Lähinnä kai kyse on ollut siitä, että mielestäni meillä on aika tavanomaisen näköistä. Nyt kuitenkin Peetun hyvä ystävä, valokuvausta opiskeleva Rebecka, otti niin kivoja kuvia koulutehtäväänsä varten, että pitäähän ne nyt laittaa tänne blogiinkin!

Sisustuksessa tärkeintä on mukavuus ja viihtyvyys. Haluan, että meillä on aina tilaa ystäville ja yhdessäololle. Iso nahkanojatuoli on oikeasti Karkin, mutta pieneen opiskelijasolukämppään ei tuollainen jättituoli mitenkään mahtunut. Sikäli mainiota, sillä se on ehkä mukavin löhöilypaikka ikinä ja kissankin lemppari.

Taulut ovat pianon päällä edellisen asukkaan jättämissä koukuissa. Karkki pelasti muuttohässäkän keskellä taulut lattialta tuhoutumasta. Siinä ne roikkuvat nyt vielä viiden vuoden jälkeenkin, tismalleen samoilla paikoilla. Niin rabiaatti sisustaja minä olen. Haha!

 
Tässä pieni maistiainen siitä, millaisessa ympäristössä blogijutut syntyvät. “Toimistonurkkani” on tuo sohvan pääty, jossa on Marimekon kankaalla päällystetty tyyny. Siinä istun nyt tälläkin hetkellä tätä tekstiä naputtelemassa. Läppäri kyseisen tyynyn päällä ja jalat Pentikin villapeiton alla lämpimässä. Peetu istuu nahkanojatuolissa kissa ja tietokone sylissä ja töllää kuulokkeet korvilla “Thirty Rock” -sarjaa (ja kikattaa). Karkki istuu keittiön pöydän ääressä ja lukee ties miten monennetta tuntia tenttiin. Kohta aletaan laittaa yhdessä illallista.
Kaikki on hyvin.
Kuvat: Rebecka Andersson

Pari viikkoa sitten kerroin, että olemme suorittaneet perinteisen kevätmuuttomme ulkoilmaelämään parvekkeelle. Viime viikonloppu olikin aivan ihana. Kaikki kotihommat jäi tekemättä, kun vain nautiskelimme auringosta. Toki muutenkin kuin vain parvekkeella, mutta olihan se aika juhlallista lueskella rästiin jääneitä Elle-lehtiä bikineissä pötkötellen.
Tuolloin suunnittelimme, että viimeistään vappuna aloitamme grillauskauden. Olemme nimittäin onnistuneet sovittamaan partsin sisustukseen myös pienen pallogrillin, jolla valmistuu mainiosti kesäkauden superherkut pienelle porukalle. Toisin kuitenkin kävi. Vaikkei täällä meillä nyt sentään ole tarvinnut lumisateesta tai rakeista kärsiä, ei lämpöasteet ihan oikein riitä tunnelmalliseen istuskeluun ulkona.
Sormia kuitenkin syyhyttää laittaa parveke kunnolla kesäkuntoon. Paremman puutteessa aloin selailla viimekesänä napsimiani kuvia. Ehkä niistä on inspiraatiota muillekin parvekesisustuksesta innostuneille!

Sen verran ollaan kyllä päästy jo vauhtiin, että vuokrattiin Peetun kanssa perjantaina auto ja käytiin Bauhausissa suurshoppailemassa parvekekukkia ja samalla reissulla haettiin myös Ikeasta uudet tuolit ulos. Tuolit olikin hiukan haasteelliset kasata, joten olen saanut askarreltua valmiiksi vasta kaksi. Kukatkaan eivät ole vielä löytäneet täysin paikkaansa, mutta kissanruoho on sentään jo itämässä.

Meidän mahtavan upea pallogrilli! Ensin ajattelin, että ostetaan sellainen, jossa on korkeat jalat, mutta sitten tajusin, että tuohan on tosi kätevä, kun sen voi ottaa vaikka piknikille mukaan. Päädymme useimmiten piknikille tuohon ihan meidän lähelle, missä on mukavat isot laiturit ja kiva näköala kanaalille.

Viime kesän hankintoja on myös kolme konepesun kestävää söpöä räsymattoa ja itselleni henkilökohtaisesti äärimmäisen tärkeä aurinkopeti.

Mikäli säätiedotuksiin on luottaminen, pitäisi ainakin jonkinverran lämpimämpien kelien palata jo noin viikon päästä. Ihan viimeviikonlopun kesäkelilukemiin ei vielä päästä, mutta eiköhän sitä jossain vaiheessa koita sekin hetki, että ulkona pystyy istuskelemaan kaikessa rauhassa. Lämmöstä ja auringosta nauttien.

Olen tainnut aloittaa vähintään puolet sisustusaiheista postauksistani jotenkin tyyliin “en ole mikään sisustaja, mutta…”. Ja kieltämättä etenkin kaikkien upeiden sisustusblogien ja niiden tyylikkäiden kuvien kohdalla tulee sellainen olo, että tätä meidän sinänsä kyllä kodikasta hurlum-hei -sekamelskaa ei oikein sisustukseksi kehtaa kutsua. Tekstiileistä väitän kuitenkin ymmärtäväni jotain – ja väreistä. Indiedaysin Inspiration Day:ssä tarjottiin mahdollisuutta osallistua Vallila Interiörin “Mielentilat” -kokoelman teemakampanjaan. Innostuin mukaan monestakin syystä.
Yksi tärkeimmistä syistä on se, että olen jo pidempään kaivannut turkoosia väriä kotiini. Tiedän oikeastaan ihan hyvin, mistä tuo selittämätön kaipuu alkoi. Jo aika kauan sitten kävin läpi The Artist Way -prosessia (sorry, monet Pinterestistä tuolloin linkatut hienot kuvat ovat hävinneet jutuista…). Yksi monista tehtävistä oli selvittää, mikä väri antaa eniten hyvää oloa, rauhaa, iloa ja voimaa. Itselleni kävi aivan päivänselväksi, että turkoosi on minun värini. Vähän niinkuin nyt on trendikästä puhua omasta toteemi-eläimestään, ymmärsin, mikä väreistä on minulle  se omin. Olen kyllä yrittänyt selvittää myös tuota toteemi-eläinhommaa, mutta en ole kyllä tullut oikein hullua hurskaammaksi. Sen sijaan ei ole epäilystäkään, etteikö toteemi-värini olisi turkoosi.

Turkoosi tuntuu alitajuisesti sekä rauhoittavalta että energiseltä. Se ei stimuloi ja villitse, kuten punainen tai tyrmää sanattomuudellaan kuten puhdas valkoinen. Turkoosi inspiroi, mutta tuntuu silti levolliselta.
Kotini sisustus (tai “sisustus”) on tällä hetkellä – osittain olosuhteiden ja sattumien summana – lähinnä luonnonvaaleista pellavan, hiekan, kaarnan ja vaniljan muodostuva kokonaisuus. Mausteena hiukan mustaa (no, piano ja mustavalkoisten taulujen kehykset) ja ripaus kromia. Edes vihreää ei juuri löydy satunnaista keittiön työtason yrttivalikoimaa lukuunottamatta. Koska kissa.

Olen mennyt turkoosin kaipuussani niin pitkälle, että olen suunnitellut jo keittiöremontinkin sen mukaan, että saan mahdollisimman paljon toteemi-väriäni kodin keskeisimpään huoneeseen. Valitettavasti vain kyseisen remontin toteutumisajankohdan suunnittelukin on siirretty pitkälle tulevaisuuteen. Pitäisi siis keksiä joku muu keino ympäröidä itsensä turkoosilla.
Ja kyllä, tiedän kirjoittavani postausta sisustustekstiileistä – eli sikäli ei kai ole uutinen, että tässä pikkuhiljaa olen tullut siihen tulokseen, että tyynyt, verhot, tuolinpäälliset, peitteet etsetra, on hyvä tapa vastata sisäiseen värikaipuuseen. Jotenkin kuitenkin tuntuu hassulta, että vaikka turkoosi tuntuu todella itsestäänselvästi hyvältä, en oikein osaa kuvitella meille edes sohvatyynyjä sen värisenä. On jostain syystä helpompi suunnitella kokonaista keittiöremonttia kuin pieniä, mutta tärkeitä muutoksia.
Vallilan “Mielentilat” -kokoelman kuvia tätä postausta varten selatessani törmäsin aurinkoisen ihanaan keltaiseen kankaaseen.

Näin mielessäni heti, miten tuo suurikuvioinen lempeänkeltainen kangas kävisi meille tänne vaikka verhoiksi. Tai ison keittiönpöydän pöytäliinaksi.
Ehkä keltainen on kakkostoteemivärini. Äiti on kertonut, että pienenä maalasin aivan kaikki päiväkodin askartelujutut keltaisiksi – mahdollisesti viimeisteltynä tilkalla vaaleaa kirkkaanvihreää.
Turkoosia ja keltaista ei ehkä kannata yhdistää samaan sisustukseen – etenkään tällaisen tottumattoman sisustajan. Jotenkin pitää nyt kuitenkin saada tänne meille hiukan enemmän hyvää tekeviä värejä. Olen nimittäin tosi vahvasti sitä mieltä, että väreillä on voimakas terapeuttinen merkitys ja että alitajunta kertoo, mitä kulloinkin tarvitsee. Niihin väreihin tulee valtava himo sekä pukeutumisessa että sisustuksessa. Ehkä minun viime keväänä asusteista alkanut “keltainen kausi” ei ole vielä päättynyt. Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan! 🙂
Credsit kaikista kuvista: Vallila

Stockholm Design Weekin kunniaksi kiva pohjoismaalaiseen muotiin keskittynyt lemppariputiikki Aplace avasi tiloissaan pop up storen One Nordic Furniture -nimiselle huonekalu- ja sisustusbrandille. Käytiin Peetun kanssa tutustumassa viikon verran toiminnassa olevan shop-in-shopiin viime viikolla. Ajatuksenani oli, että voisi kertoa teille hyvän vinkin Tukholman reissuja ajatellen, mutta paikanpäällä tajusin, että One Nordic Furniture taitaakin olla suomalainen. Tai ainakin kaikki heidän yhteystietonsa ovat Suomeen, vaikka yksikään nimistä ei kovin perisuomalaisilta vaikutakaan.

Sitä suuremmalla syyllä voinkin sitten vinkata todella kivoja sisustusjuttuja tuottavasta muotoilumerkistä! En tiedä vaikuttiko se, että tajusin designin juurien johtavan omaan vanhaan kotimaahani, mutta Aallon perinne tuntui mielestäni aika vahvasti varsinkin huonekaluissa.
Toisaalta harjatun metalliset teollisuussalityyppiset lamput voisivat tuoda juuri sellaista kivaa New York -hipster tyyliä sisustukseen, jota ainakin teoriassa tiedän hinkuavani.

Pienintä epäilystäkään ei ole, ettenkö rakastunut välittömästi jättikokoisiin mustavalkoisiin tyynyihin. Kaikki, jotka meillä ovat joskus käyneet, tietävät, että puolet olohuoneemme istumapaikoista on tyynyjen päällä lattialla…
Peetu oli liikkeellä uudessa hienossa, Lontoon reissulla hankitussa takissaan.

Takki on peräisin Forever21:sta. Peetu oli aivan innoissaan, kun löysi takin putiikista. Monet kerrat se on ollut neidolla klikattuna nettikaupan ostoskoriin, kunnes sitten lopulta sopivat koot olivat loppu. Kuitenkin tosiaan fyysisestä myymälästä kaunis etnokuosinen biker-tyyliin leikattu villakangastakki löytyi kaikesta huolimatta! Ja oli kuulemma muutenkin ihan mahtavaa, kun saattoi oikeasti sovitella Forever21:n vaatteita ennen ostopäätöksen tekoa!

One Nordic pop up storen avajaisväkeä. Pop up store on avoinna vielä koko ensi viikon, jos kiinnostaa käydä katsomassa tyylikästä ja ajatonta muotoilua.

 
Aplacessa suosittelen poikkeamaan muutenkin. Putiikissa on todella kiva ja auttavainen henkilökunta sekä todella hyvä valikoima skandinaavista muotia. Ainiin, onhan heillä myös verkkokauppa.

Viime torstaina avattiin Skandinavian ensimmäinen Zara Home & Zara Home Kids -myymälä täällä Tukholmassa. Illan asukuvat tulikin jo julkaistua, mutta avajaisista räpsimäni ziljoona kuvaa olikin vähän haastavampi saada järjestykseen.

Tykkäsin kovasti Zara Home -putiikista vähän samaan tapaan kuin tykkään Zarasta muutenkin. Monet tavarat miellyttävät silmääni – ihan kuin vaatteetkin – mutta kokonainen konsepti on vähän too much. Simppelin sisustuksen mausteena koristeellinen vaasi tai krumeluurinen kultakehys toimii samoin kuin paljetein kirjailtu toppi. Pikku ripaus glamuuria piristää ja tuo kivaa kontrastia, mutta ylenpalttisena alkaa äkkiä ällöttää.

Avajaisista saatu kangaskassi on mielestäni niiin söpö, että siitä piti oikein ottaa kuva tänne blogiinkin. Kaikenlaisia mainoskangaskasseja on kyllä kertynyt meille sellainen vuori, että kohta pitää varmaan hankkia oma laatikko niille. Haha!

Yritin parhaani mukaan karsia järkystä kuvamäärästä kaikkein kivoimmat ja putiikin tyyliä parhaiten kuvailevat. Aika monta – siis suorastaan yllättävänkin monta – asiaa päätyi voi, kun tällainen olisi kiva – haluan! -listalle.

Ehkä ihan kaikkein eniten ihastuin Zara Homen kehyksiin. Tarjolla on aivan käsittämättömän paljon erilaisia, eri kokoisia, eri materiaaleista valmistettuja hienoja “statement” kehyksiä. Simppeleitä mustia tai metallisia raameja etsivien kannattaa edelleenkin mennä Ikeaan, muuten suosittelen visiittiä Zara Home -putiikkiin!

Mittakaava vähän hämää tässä kuvassa, mutta tuo on siis noin kahvikupin kokoinen suloistakin suloisempi pieni tarjoiluvati esmes voille. Karkki varsinkin valitteli avajaisissa, että hintataso tuntui aika korkealta, mutta esim. tuo maksaa noin 15 euroa – eli ei nyt niin kovin paha. En tullut ostaneeksi sitä kuitenkaan heti (oli niin kova ryysis avajaisissa, etten jaksanut jonottaa…), mikä harmitti perjantaina. Pidimme pienet grillijuhlat Peetun uuden työpaikan kunniaksi ja maissintähkien sivelyyn tarkoitettu voi olisi viihtynyt varmasti hyvin tarjolla tuollaisessa kauniissa astiassa. No, next time sitten…

Zara Home Kids -osastolta löytyi maailman suloisin meikkipussi!! Mintun aikuisasenne oli taas kovalla koetuksella, mutta pysyin järjissäni ja kykenin jättämään pussukan muiden ostettavaksi. Haha!

Annan Zara Home Kidsille pisteet raikkaasta puna-valko-mustasta mallistosta. Löytyy sieltä toki pakolliset vaaleanpunaiset ja vaaleansinisetkin, mutta mielestäni ihan positiivista, että mikäli haluaa välttää ko. klassikkovärejä vauvalassaan, ei ainoa muu vaihtoehto ole yltiöpedagogiset lego-väritykset.

Astiahulluus meinasi iskeä lasitavara-osastolla. Aina välillä (= aina, kun päädyn jollekin hyvin varustetulle astia-osastolle…) toivon vilpittömästi, että olisin sellainen ihminen, jolla on astiastoja eri tilaisuuksia tai ruokia varten. Tiedättehän – jouluastiasto, rapujuhla-astiasto, kesäastiasto, astiastot aasialaista ruokaa varten, synttäreihin ja brunssille? Mutta ei, edelleenkään en ole sellainen, joten en osaa kuvitella, milloin käyttäisin hurmaavaa kala-astiastoa…

Zara Home astuu myös pikkuisen vaate-Zaran tontille.

Tarjolla on parin tangollisen verran Home -teemaan sopivia oleilu-, nukkumis- ja tunnelmointiasuja. Tässä kohtaa tunsin piston tyyliomatunnossani ja ajattelin, että ehkä olisi aika oikeasti päivittää kotiverkkarit johonkin vähän elegantimpaan kokonaisuuteen. Kotiin tultuani heitin ne kaikkein kulahtaneimmat ja reikäisimmät roskiin. Siitä on hyvä jatkaa kohti kauniimpaa arkea. Eikö?

Sisäinen tuunaajani ilahtui, kun juuri ennen kotiinlähtöämme bongasin valtavan laajan vedinvalikoiman.

Simppeli Ikea-piironki tai tylsät keittiön kaapit saavat hetkessä uuden elämän hienojen vetimien avulla. Kuvassa on vain murto-osa, valikoimaa on todella runsaasti!

Uusi Zara Home & Zara Home Kids -myymälä löytyy Stureplanin läheltä osoitteesta Birger Jarlsgatan 15.