Tänä aamuna meidän piti olla matkalla pois Gililtä kohti Balia ja Ubudin kylää. Säiden haltijat olivat toista mieltä. Kaikki meriliikenne on pysähdyksissä liian kovan merenkäynnin vuoksi. Fast-boat -liikenne on seis varmuudella ainakin huomisen, ehkä myös perjantain. Paluulippumme on juuri noille pikaveneille. Päätimme silti uhmata aaltoja ja lähteä huomenna Lombokin kautta “isolla” laivalla, vaikka siihen taitaa mennä kyllä ihan koko päivä.

Oikeastaan ihan kiva ja hyvä tällainen ylimääräinen löhöyspäivä. Onnistuin nimittäin hankkimaan oikein kunnollisen turisti/tropiikkimahataudin… Toissayö meni aika mielenkiintoisessa horkassa ja eilisen käytännössä nukuin. Biitsillä toki, mutta kohtuullisen vetämättömänä. Vielä aamulla en olisi ollut kovinkaan pirtsakkaa matkaseuraa. Ha ha! Nyt iltapäivää kohden olen alkanut taas olla oma itseni. Vaikka mikäs tässä on kölliessä, kun aurinko paistaa, vieressä on pullo jääkylmää vettä ja meidän bambumaja-hotellin wi-fi ulottuu vesirajaan asti. 🙂

Sitten esittelyyn huikeat ja moninaiset reissuostokset:

Reissun ensimmäinen ostos jo välilaskulla Amsterdamissa – aidot Polaroid-aurinkolasit! En raatsinut ottaa yksiäkään merkkisanikoistani rantahiekkaan raappiintumaan, mutta en myöskään halua riskeerata silmiäni rantareibaneillä. Oikeastaan ihan siistin malliset…

Virallinen lomahuitula-ostos, josta kotona taas ihmettelee, että WHY.. No nyt on hyvä selitys – muukin kuin auringon pehmentämä arvostelukyky – tarvitsin kipeästi housuja, että voin osallistua paikalliseen joogaan. Hyvät ja toimivat olivat. Hmmm, ja kuka tietää, ehkä noita voisi käyttää kotonakin! 😀

Kahvinpapukuvioiset surffiuikkarishortsit!! En vain voinut vastustaa! Toisaalta samalla shortsivarantoni kasvoi 100 % joten ihastus tuli kieltämättä oikeaan aikaan.

Saronki… Jotkut ostavat joka reissukohteestaan päänsärkykarseen turistiteepparin, Minttu näköjään sarongin. 🙂 Mutta katsokaa nyt, miten kauniit sävyt ja kultapainatus ja kaikkee.

Siinä ne sitten olivatkin. Mikäli päästään Ubudiin olisi tarkoitus katsastaa vielä paikallista hopeakorutarjontaa.

Tässä nyt esittelyssä huimat aleostokseni!

Olen oikeastaan erittäin tyytyväinen, että olen onnistunut pitämään pään kylmänä ja tekemään aika tylsiä, mutta sitäkin tarpeellisempia työvaatehankintoja.

Forever21 -tilauksessa kotiin saapui valkoinen kauluspaita ja ruutuhousut. Tykkään paidan ohuesta, vähän ruudullisen oloisesta materiaalista (100 % puuvillaa), mutta malliltaan se on kyllä aika teltta… No, jonkun neuleen alla sitä tulee jokatapauksessa käytettyä. Housut sen sijaan on ihan täysosuma! Toimistoystävällisesti vähän stretsit pöksyt on tosi mukavat päällä – ja istuvatkin ihan ookoo. Puntit on kivasti just nilkkaluuhun, joten nilkkurit pääsevät hyvin oikeuksiinsa.

COSilta löytyi käytännöllinen mekko – mukavasti joustavaa materiaalia tuokin. Malli on siitä hauska, että näyttää aivan siltä kuin olisi paita ja kynähame päällä. Vain alhaalta ylös menevä vetoketju kalvaltaa tilanteen. Tummanvihreä neuletakki on 100 % villaa, mutta sovitettuani sitä, totesin, että se ei kutita yhtään. Pitäähän tuollainen aarre viedä kotiin asti! Potentiaalinen käytän, kunnes kyynärpäät kuluvat puhki -neule.

Hermot kestivät alennusmyyntitunkua aika hyvin ja sain oikein kannettua kotiin pari ostoskassiakin. Tosin toinen COS-kassi kuuluu yhdelle toiselle bloggarille…

Ei ole tarkoitus leveillä pelkillä paperikasseilla. Ostokset kuitenkin ansaitsevat tulla valokuvatuksi vähän kauniimmassa valaistuksessa. Oikeastaan halusin tulla kertomaan uskomattoman hyvästä palvelukokemuksesta, joka teki aleshoppailusta lähestulkoon siedettävää.

COSilla pyöriessä kului melkein pari tuntia. Osa ajasta meni toki tilanteen vaatimien tekstiviestien näpyttelyyn, mutta pääasiassa yritin kuitenkin a) tutustua tarjontaan b) valita sovitukseen pääsevät vaatteet c) päästä sovittamaan d) maksaa.

Tungos vaaterekeillä ei ollut ihan kaamea, mutta ale-vaatteisiin käsiksi pääseminen vaati kuitenkin sen verran yhdistettyjä pujottelu- ja lähitaistelutaitoja, että hermot olivat mennä aivan välittömästi. Hetki joogahengittelyä ja itsetsemppausta (nythän shoppaillaan, piruvie, kun tänne sitä varten tultiin!) auttoi ja pääsin kilometrin mittaiseen pukukoppijonoon peräti kuuden eri vaatteen kanssa. Jonottaminen on syvältä. Vähältä piti, että en jättänyt haalimaani vaatekasaa siihen ja lähtenyt niine hyvineni takaisin kotiin.

Onneksi en lähtenyt sillä olisin jäänyt vaille täysin ainutlaatuista palvelukokemusta! Tiedätte varmaan tunteen, kun on jonottanut sovituskoppiin jonkin aikaa ja käsivarrelle kasatut vaatteet alkavat tosissaan painaa. Kun sitten vihdoin on ensimmäisenä jonossa katsastaa vallan makuun päässyt jononvalvojamyyjä tullimiehen tarkkuudella, että et vahingossakaan ota liian montaa vaatetta mukaasi koppiin. COS on tajunnut, että sovituskoppihomma ei todellakaan ole shoppailun miellyttävin vaihe – eikä sitä ole syytä pahentaa myyjän ärhäkällä poliisiasenteella.

Olin varautunut normaaliin meininkiin ja olin varmasti klassisesti holkki auki, kun reipas ja aidosti iloisen oloinen myyjäpoika sanoi ensimmäisenä “nyt siellä on vapaa koppi, saanko kantaa nuo vaatteet sinne”. Myyjä otti vaatteet käsivarreltani, kantoi ne vapaaseen sovituskoppiin, asetteli nätisti koukkuihin ja vannotti minut pyytämään apua, jos sellaista tarvitsisi. Siis WHAT!? Olin niin häkeltynyt ja hyvillä mielin, että teki mieli ostaa kaikki sovitukseen ottamani vaatteet.

Aika vähästä se lopulta on kiinni. Det lilla extra...

Alennusmyyntien kaaos ja tungos, sikinsokin lojuvat vaatteet, puuttelliset merkinnät (oliks tää nyt oikeesti 50 % vai vaan 30 % alessa??) ja yleinen tunne siitä, että aleen päätyneet vetimet ovat tehneet sen ihan hyvällä syyllä. Siinä päällimmäiset syyt, miksi tämän(kään) sesongin alet eivät juurikaan ole jaksaneet houkutella. Tämä on tosin erittäin voimakkaassa ristiriidassa sen kanssa, että mielestäni about mitään ei yksinkertaiseti kannata ostaa täydellä hinnalla. Täyden hinnan maksajat kun joutuvat lompakkonsa kanssa takuumieheksi, että liike saa myynnistä haluamansa katteen.

Hmmm…  Ei ihme, että Minttu on niin surkea shoppailija. Kuka tahansa epäonnistuisi tuolla asenteella.. Haha!

Huomenna aion kerätä rohkeuteni ja tehdä täsmäiskun alennusmyynteihin. Olen hahmotellut kestäväni kolme, maksimissaan neljä, liikettä. Pääkohteeni on COS. COSin läheltä Biblioteksgatanilta löytyy ziljoona kivaa putiikkia, mutta ajattelin pistäytyä Urban Outfittersillä, Marc Jacobsilla ja ehkä Karen Millerillä (yritän tulla sinuiksi sisäisen aikuiseni kanssa… :P).

Olen ensisijaisesti erittäin kipeästi kivojen, toimivien ja hyvältä tuntuvien työvaatteiden tarpeessa. Urban Outfittersin nettialesta silmiin osui kiva raidallinen neulemekko. Ja kyllä, olen oikeasti sitä mieltä, että tuo on kiva neulemekko. Ei se ole mekon vika, jos malli näyttää retardilta. Ja sit hei noi ruskeat nilkkurit… En kyllä tarvisi enää yhtään paria kävelemättömän korkeita nilkkureita (paitsi, että en omista yksiäkään ruskeita…), mutta ruskeiden talvikenkien lukumäärä on ollut tasan zero sen jälkeen, kun luovutin hienot DonDonna -bootsini Karkille. Pitääpi käydä tsekkaamassa. 🙂

Marc Jacobsin putiikki on niin kivasti Biblioteksgatanin kulman takana, että siellä tulee pistäydyttyä melkein jokaisella harvakseltaan kalenteriin osuvalla shoppailukierroksella. Indiedaysin synttäreitä juhlitaan tänä vuonna edellisistä kerroista poiketen vasta maaliskuun puolella. Olen jo melkein varma, minkä mekon haluan juhliin laittaa, mutta en kertakaikkiaan omista siihen sopivaa laukkua. Shopbopissa on tuo pikkuinen lintunen-laukku alennuksessa. Huomenna on kyllä ihan pakko tsekata Norrmalmstorgetin Marc by Marc Jacobsin putiinkin ale-tilanne.

COS on siis huomisen täsmä-ale-shoppailu-iskun pääkohde. Siellä on onneksi melko vaikea eksyä päätavoitteesta – eli työvaatteiden hankinnasta. Lupaan, että mihinkään alennusmyynnissä oleviin paljettimekkoihin ei edes vilkaista! Eniten toivoisin löytäväni kivan mekon, ehkä jopa kaksi, jotka voisi vaan vetää päälle työaamuisin, kun on kiire ja hoppu ja hiuksetkin piti pestä ja missä ne mun avaimetkin on..

Niinettä kai tässä pitäis alkaa hipsiä nukkumaan, että jaksaa huomenna olla hyvä kansalainen ja ystävällinen kanssaeläjilleen tällä talvisella metsästysreissulla. 🙂

Joka vuosi tähän aikaan alkaa sähköpostiini tupsahdella kysymyksiä, miten kaupat ovat Tukholmassa auki vuodenvaihteeseen osuvien pyhien aikana. Eikä mikään ihme, sillä pyhäpäivät pidentävät viikonloppua kummasti (paitsi ei kyllä nyt uutena vuotena…) ja alennusmyynnit ovat muhkeimmillaan.

Ihan kaikkialla alet eivät ala vielä joulun välipäivinä. Esimerkiksi monien kiihkeästi odottama NK:n ale alkaa vasta loppiasena. Designer-vetimiä alehinnoilla saa kuitenkin jo ainakin Nathalie Schutermanilta ja kyllä PUBinkin valikoima kannattaa tsekata.

Aukioloajat uuden vuoden aikaan:

Uuden vuoden aattona 31.1. useimmat putiikit sulkevat ovensa normaalia aikaisemmin.  Koko Tukholma tuntuu siirtyvän kotiin valmistautumaan iltaa varten viimeistään siinä klo 15.00 aikaan. Keskustan kauppakeskukset ovat auki kuitenkin klo 16.00 asti ja tavaratalot, kuten NK ja Åhléns klo 17.00.

Uuden vuoden päivänä oikeastaan kaikki paikat ovat kokonaan kiinni. Vain ruokakaupat ja jotkut ravintolat pitävät oviaan auki sunnuntaina 1.1.

Loppiaisena aukioloajat ovat suppeammat kuin normaalisti, mutta ihan yksittäisiä pikkuputiikkeja lukuunottamatta kaikki paikat ovat auki.

Torstaina 5.1. on jo suomalaisen korvaan hassulta tuntuva “loppiaisaatto”. Useimmat kaupat sulkevat tuolloin ovensa sunnuntai-aukioloaikojen mukaan – eli noin kuuden/seitsemän aikoihin illalla. 

Loppiaisena – eli perjantaina 6.1. on useimmat paikat auki sunnuntai-aukioloaikojen mukaan, mutta yllättävän monet pienet putiikit ja esim. NK:n tavaratalo on suljettu.

Loppiaisen jälkeen lauantaina ja sunnuntaina on ihan normaalit aukioloajat jälleen!