Tänä aamuna meidän piti olla matkalla pois Gililtä kohti Balia ja Ubudin kylää. Säiden haltijat olivat toista mieltä. Kaikki meriliikenne on pysähdyksissä liian kovan merenkäynnin vuoksi. Fast-boat -liikenne on seis varmuudella ainakin huomisen, ehkä myös perjantain. Paluulippumme on juuri noille pikaveneille. Päätimme silti uhmata aaltoja ja lähteä huomenna Lombokin kautta “isolla” laivalla, vaikka siihen taitaa mennä kyllä ihan koko päivä.
Oikeastaan ihan kiva ja hyvä tällainen ylimääräinen löhöyspäivä. Onnistuin nimittäin hankkimaan oikein kunnollisen turisti/tropiikkimahataudin… Toissayö meni aika mielenkiintoisessa horkassa ja eilisen käytännössä nukuin. Biitsillä toki, mutta kohtuullisen vetämättömänä. Vielä aamulla en olisi ollut kovinkaan pirtsakkaa matkaseuraa. Ha ha! Nyt iltapäivää kohden olen alkanut taas olla oma itseni. Vaikka mikäs tässä on kölliessä, kun aurinko paistaa, vieressä on pullo jääkylmää vettä ja meidän bambumaja-hotellin wi-fi ulottuu vesirajaan asti. 🙂
Sitten esittelyyn huikeat ja moninaiset reissuostokset:
Reissun ensimmäinen ostos jo välilaskulla Amsterdamissa – aidot Polaroid-aurinkolasit! En raatsinut ottaa yksiäkään merkkisanikoistani rantahiekkaan raappiintumaan, mutta en myöskään halua riskeerata silmiäni rantareibaneillä. Oikeastaan ihan siistin malliset…
Virallinen lomahuitula-ostos, josta kotona taas ihmettelee, että WHY.. No nyt on hyvä selitys – muukin kuin auringon pehmentämä arvostelukyky – tarvitsin kipeästi housuja, että voin osallistua paikalliseen joogaan. Hyvät ja toimivat olivat. Hmmm, ja kuka tietää, ehkä noita voisi käyttää kotonakin! 😀
Kahvinpapukuvioiset surffiuikkarishortsit!! En vain voinut vastustaa! Toisaalta samalla shortsivarantoni kasvoi 100 % joten ihastus tuli kieltämättä oikeaan aikaan.
Saronki… Jotkut ostavat joka reissukohteestaan päänsärkykarseen turistiteepparin, Minttu näköjään sarongin. 🙂 Mutta katsokaa nyt, miten kauniit sävyt ja kultapainatus ja kaikkee.
Siinä ne sitten olivatkin. Mikäli päästään Ubudiin olisi tarkoitus katsastaa vielä paikallista hopeakorutarjontaa.
6 Comments
Ihania nämä sinun Bali-kuvat! Tulee kamala ikävä Balille. Vietin siellä viime vuonna viisi kuukautta tammikuusta toukokuuhun. Jonain päivänä on kyllä pakko päästä takaisin! Ihanaa ja nautinnollista reissua. Toivottavasti säät eivät ole liian arvaamattomat. 🙂
Klara, voin kyllä todella hyvin kuvitella, että Balilla saisi helposti kulutettua 5 kk – ja ikävä jää kyllä kalvamaan lyhyemmänkin reissun jälkeen! 🙂
Kivannàkòinen hopea rannekoru sulla.Sekin Balilta? 🙂
Jaana, eiku tuo rannekoru on peräisin Italian reissultani noin kolme vuotta sitten. Sen on tehnyt tuttuni kultaseppä Franco Caterini. Ostin Karkille ja Peetulle samanlaiset, mutta vähän kapeammat. Tosin Balilta saa kyllä vähän saman tyylisiä kieltämättä. 🙂
Juu kyllähän sitä lomilta tulee hankittua juttuja jotka just siellä ovat NIIN hyviä, ja sit kotona ihmettelee, että mitä ihmettä oon ajatellu… Noh noi housut varmasti käy ainakin kotoiluun;) Ja meillä oli viimekesänä au pair tyttö Sveitsistä ja se käytti tollasia housuja lähes joka päivä kun oli niin helle eli ilmeisen viileät…
Ihania kuvia jälleen ja piristää kummasti kun nyt meillä tosiaan alkoi talvi, ekan kerran ylittyi -20 vai onko se alittui? No anyway -24…
Kati, nyt mekin ollaan jo taas takaisin täällä pakkasessa. Huh huh – pitää varmaan katsella vähän matkakuvia, että saisi vähän lämpöä takaisin jäseniin! 😀