Hermot kestivät alennusmyyntitunkua aika hyvin ja sain oikein kannettua kotiin pari ostoskassiakin. Tosin toinen COS-kassi kuuluu yhdelle toiselle bloggarille…

Ei ole tarkoitus leveillä pelkillä paperikasseilla. Ostokset kuitenkin ansaitsevat tulla valokuvatuksi vähän kauniimmassa valaistuksessa. Oikeastaan halusin tulla kertomaan uskomattoman hyvästä palvelukokemuksesta, joka teki aleshoppailusta lähestulkoon siedettävää.

COSilla pyöriessä kului melkein pari tuntia. Osa ajasta meni toki tilanteen vaatimien tekstiviestien näpyttelyyn, mutta pääasiassa yritin kuitenkin a) tutustua tarjontaan b) valita sovitukseen pääsevät vaatteet c) päästä sovittamaan d) maksaa.

Tungos vaaterekeillä ei ollut ihan kaamea, mutta ale-vaatteisiin käsiksi pääseminen vaati kuitenkin sen verran yhdistettyjä pujottelu- ja lähitaistelutaitoja, että hermot olivat mennä aivan välittömästi. Hetki joogahengittelyä ja itsetsemppausta (nythän shoppaillaan, piruvie, kun tänne sitä varten tultiin!) auttoi ja pääsin kilometrin mittaiseen pukukoppijonoon peräti kuuden eri vaatteen kanssa. Jonottaminen on syvältä. Vähältä piti, että en jättänyt haalimaani vaatekasaa siihen ja lähtenyt niine hyvineni takaisin kotiin.

Onneksi en lähtenyt sillä olisin jäänyt vaille täysin ainutlaatuista palvelukokemusta! Tiedätte varmaan tunteen, kun on jonottanut sovituskoppiin jonkin aikaa ja käsivarrelle kasatut vaatteet alkavat tosissaan painaa. Kun sitten vihdoin on ensimmäisenä jonossa katsastaa vallan makuun päässyt jononvalvojamyyjä tullimiehen tarkkuudella, että et vahingossakaan ota liian montaa vaatetta mukaasi koppiin. COS on tajunnut, että sovituskoppihomma ei todellakaan ole shoppailun miellyttävin vaihe – eikä sitä ole syytä pahentaa myyjän ärhäkällä poliisiasenteella.

Olin varautunut normaaliin meininkiin ja olin varmasti klassisesti holkki auki, kun reipas ja aidosti iloisen oloinen myyjäpoika sanoi ensimmäisenä “nyt siellä on vapaa koppi, saanko kantaa nuo vaatteet sinne”. Myyjä otti vaatteet käsivarreltani, kantoi ne vapaaseen sovituskoppiin, asetteli nätisti koukkuihin ja vannotti minut pyytämään apua, jos sellaista tarvitsisi. Siis WHAT!? Olin niin häkeltynyt ja hyvillä mielin, että teki mieli ostaa kaikki sovitukseen ottamani vaatteet.

Aika vähästä se lopulta on kiinni. Det lilla extra...

Alennusmyyntien kaaos ja tungos, sikinsokin lojuvat vaatteet, puuttelliset merkinnät (oliks tää nyt oikeesti 50 % vai vaan 30 % alessa??) ja yleinen tunne siitä, että aleen päätyneet vetimet ovat tehneet sen ihan hyvällä syyllä. Siinä päällimmäiset syyt, miksi tämän(kään) sesongin alet eivät juurikaan ole jaksaneet houkutella. Tämä on tosin erittäin voimakkaassa ristiriidassa sen kanssa, että mielestäni about mitään ei yksinkertaiseti kannata ostaa täydellä hinnalla. Täyden hinnan maksajat kun joutuvat lompakkonsa kanssa takuumieheksi, että liike saa myynnistä haluamansa katteen.

Hmmm…  Ei ihme, että Minttu on niin surkea shoppailija. Kuka tahansa epäonnistuisi tuolla asenteella.. Haha!

Huomenna aion kerätä rohkeuteni ja tehdä täsmäiskun alennusmyynteihin. Olen hahmotellut kestäväni kolme, maksimissaan neljä, liikettä. Pääkohteeni on COS. COSin läheltä Biblioteksgatanilta löytyy ziljoona kivaa putiikkia, mutta ajattelin pistäytyä Urban Outfittersillä, Marc Jacobsilla ja ehkä Karen Millerillä (yritän tulla sinuiksi sisäisen aikuiseni kanssa… :P).

Olen ensisijaisesti erittäin kipeästi kivojen, toimivien ja hyvältä tuntuvien työvaatteiden tarpeessa. Urban Outfittersin nettialesta silmiin osui kiva raidallinen neulemekko. Ja kyllä, olen oikeasti sitä mieltä, että tuo on kiva neulemekko. Ei se ole mekon vika, jos malli näyttää retardilta. Ja sit hei noi ruskeat nilkkurit… En kyllä tarvisi enää yhtään paria kävelemättömän korkeita nilkkureita (paitsi, että en omista yksiäkään ruskeita…), mutta ruskeiden talvikenkien lukumäärä on ollut tasan zero sen jälkeen, kun luovutin hienot DonDonna -bootsini Karkille. Pitääpi käydä tsekkaamassa. 🙂

Marc Jacobsin putiikki on niin kivasti Biblioteksgatanin kulman takana, että siellä tulee pistäydyttyä melkein jokaisella harvakseltaan kalenteriin osuvalla shoppailukierroksella. Indiedaysin synttäreitä juhlitaan tänä vuonna edellisistä kerroista poiketen vasta maaliskuun puolella. Olen jo melkein varma, minkä mekon haluan juhliin laittaa, mutta en kertakaikkiaan omista siihen sopivaa laukkua. Shopbopissa on tuo pikkuinen lintunen-laukku alennuksessa. Huomenna on kyllä ihan pakko tsekata Norrmalmstorgetin Marc by Marc Jacobsin putiinkin ale-tilanne.

COS on siis huomisen täsmä-ale-shoppailu-iskun pääkohde. Siellä on onneksi melko vaikea eksyä päätavoitteesta – eli työvaatteiden hankinnasta. Lupaan, että mihinkään alennusmyynnissä oleviin paljettimekkoihin ei edes vilkaista! Eniten toivoisin löytäväni kivan mekon, ehkä jopa kaksi, jotka voisi vaan vetää päälle työaamuisin, kun on kiire ja hoppu ja hiuksetkin piti pestä ja missä ne mun avaimetkin on..

Niinettä kai tässä pitäis alkaa hipsiä nukkumaan, että jaksaa huomenna olla hyvä kansalainen ja ystävällinen kanssaeläjilleen tällä talvisella metsästysreissulla. 🙂