Ihan tähän alkuun haluaisin esittää kaksi hyvin vaikeaa ja erittäin kimuranttia kysymystä:

1. Mistä johtuu, että parhaimpaan aleaikaan sitä kuitenkin päätyy shoppailemaan jotain täyshintaista?
2. Onko mahdollista matkustaa laivalla Tukholmasta Suomeen ilman, että tekisi spontaaneja shoppailupäätöksiä? Edes siitä huolimatta, että ei missään tapauksessa ole mikään heräteostosten tekijä?

No, näin Mintulle nyt sitten kuitenkin kävi.

En todellakaan ole mikään spontaani shoppailija. Yleensä mietin ja vatvon kaikkia hankintoja vaikka miten pitkään. Hinnalla ei niinkään ole merkitystä, en vaan halua tehdä turhaa ostosta olipa se miten edullinen hyvänsä. Kuitenkin päädyin laivalla spontaanishoppailemaan hamosen, joka ei ollut edes alennusmyynnissä…

Selitykseksi sanottakoon, että matkaa edeltävänä iltana (lue: yönä) toteutettu pakkausprojekti paljasti vakavia puutteita Mintun garderobissa. Edes yön tunteina tehdyn perusteellisen etsinnän jälkeen ei löytynyt yhtään ainoaa vaatetta, joka olisi ollut sekä kesäinen, fiksu että rento. Kaikki hameet olivat aivan liian fiksuja (= toimistokäyttöön ajateltuja) ja kaikki shortsit totaalisesti aivan liian rentoja (= mökki-/rantsukäyttöön ajateltuja). Niinpä tietty viretila spontaanihankinnalle oli kieltämättä saavutettu…

Mitä tuli ostettua:

(kukaan meistä ei ole täydellinen, pitkä toimettomuus murtaa vahvimmankin – ja pellavainen puolihame on ihan oikeasti tosi kaunis ja käyttökelpoinen!)

Part Two -merkki ei todellakaan kuulu vakiosuosikkeihini, mutta tämä 100 % pellavaa oleva hame on kyllä lähestulkoon täydellinen. Ainakin täydellinen ratkaisu siihen pakkauskriisiin, jonka keskellä yötä ennen aikaista aamuherätystä tajusin.

Etukappaleen napitus antaa tietyn “työstetyn” ilmeen muuten rennolle hameelle. Ja hei, miten voisi olla rentoa ilman kunnon taskuja? Niin just, ei mitenkään!

Takanakin on tasku – tosin sen syvyys on vain pari-kolme senttiä. No, ei mulla muutenkaan ole tapana säilyttää perstaskussa sen paremmin lompakkoa kuin mitään muutakaan tilaa vaativaa…

Hamosen mukana tuli tuollainen tummanruskea hipsuvyö. Hame on ollut päällä jo aikas monta kertaa, mutta vyö ei kertaakaan. En itseasiassa usko, että tulen käyttämään sitä koskaan. Ymmärrän designerin idean, mutta ehkä en sitten kuitenkaan ole ihan niin boho-chic… Muutenkin yleensä karsin yksityiskohdat ja korut aina tosi minimiin asussa kuin asussa – vaikka minimalistiksi en kyllä tunnustaudukaan!

Peetu on lähdössä ensi lokakuussa vähintään puoli vuotta kestävälle reissulle Aasiaan ja Australiaan. Ylppärilahjaksi tyttö toivoi pääasiassa rahaa – ja kaiken oli tarkoitus mennä matkabudjettiin. Ostokielto, jonka Peetu julisti itselleen jo joskus kevättalvella, on pitänyt hyvin… tähän asti. Tänään neito eksyi pahaa aavistamatta ystävänsä Dunin kanssa Urban Outfittersin aleen – ja löysi ehkä ihanimmat sandaalit ikinä!

Vaalea pellavakankainen korko ja pohja ei ehkä ole ihan superkäytännöllisyyden huippu, mutta muuten sandaalit ovat likimain täydelliset. Kuulemma ihanan hyvät lestiltään, päällinen pehmeää nupukkia ja nauhoituksella pystyy säätelemään kengät just omaan jalkaan sopiviksi. Nahkainen sisäpohja lisää käyttömukavuutta ja sointuvan hillitty sävy-yhdistelmä on sekä retee (= ei musta) että helposti yhdisteltävissä.

Ihan hyvä syy rikkoa ostolakko – on Mintun mielipide. Ja hintakin oli siedettävä 40 % alennuksen jälkeen.

Olen miettinyt vaikka miten kauan, että tarvitsisin kipeästi uudet siistit ballerinat. Kohtalo puuttui peliin ja lähes suoraan New Yorkista saapui omistukseeni ehkä hienoimmat baltsut evö!

Oikeastaan ballerinat oli tarkoitettu Karkille. Boyfriend Eric kävi New Yorkissa ja toimitti tilaustyönä kaunokaiset Tukholmaan. Mutta niin siinä sitten kävi, että vaikka oikea koko oli sovitettu täkäläisessä Marc by Marc Jacobsin putiikissa, olivat kengät ihan liian isot Karkille. Tietty harmi tytön puolesta, mutta äiskä oli enemmän kuin tyytyväinen.

Eikö olekin upeat!!

Ja Karkkikin oli ihan tyytyväinen, että ballerinat jäivät sentään perheeseen… 🙂

Oletteko koskaan miettinyt, mitä niille kaikille ravintoloihin, yökerhoihin, hotelleihin etc paikkoihin unohdetuille kamoille tapahtuu? No, nyt tiedetään ainakin, mihin Tukholman Tuhkimoitten kadottamat tavarat päätyy. Punainen Risti avasi toissapäivänä Söderissä uuden kirppiksen, jonne myytävät vaatteet, laukut, kengät ja asusteet tulevat pääosin Stureplanin ympäristön yökerhoista ja muutamasta viiden tähden hotellista. Saivat kuulemma kuusi jätesäkkiä täynnä kaikenlaista tavaraa vain parin-kolmen viime kuukauden ajalta. Myyntiin hyväksytään vain erittäin hyväkuntoista kampetta, pääosin merkkituotteita, mutta myös “muodikkaita” vetimiä muiltakin kuin design merkeiltä.

Ja pitihän tuo mennä katsastamaan, kun hintojenkin luvattiin olevan ihan hillittyä Punaisen Ristin kirppis -tasoa.

Joku Tuhkimo on hukannut molemmat punaiset spittarinsa. On siinä prinssillä hommaa, kun pitää sovitella molempia kenkiä keittiöpiikojen jalkoihin…

Satuin olemaan paikalla hetkeä ennen ovien aukaisemista ja ehdin kurkistella herkkupaloja jo vähän ikkunan takaa. Itseasiassa oven taakse ehti kertyä pieni jonokin ja siinä odotellessa päätin, että hyökkään ensimmäisenä bongaamani ihanan Marc by Marc Jacobsin clutchin kimppuun.

Päätin tosin siinä odotellessani, että kipuraja menee 50 euron kohdalla. Sen enempää en ole valmis maksamaan clutchista, jota en varsinaisesti juuri nyt tarvitse ja joka ei oikeastaan ole sen värinen, mitä olen etsiskellyt. No, hinta oli sitten 60 euroa. Kanniskelin laukkua mukanani pitkin putiikkia, kun tsuumailin muuta tarjontaa ja mietiskelin, että onhan se kivan värinen, ajaton ja helposti yhdisteltävissä… Mutta sitten pysyin päätöksessäni ja tuskin olin irroittanut näppini siitä, kun toinen haukka nappasi laukun parempaan talteen.

Ihan tyhjin käsin en kuitenkaan putiikista lähtenyt…

Clutchista eroamisen aiheuttamaa ahdistusta lievitti aika oleellisesti nämä a-i-v-a-n upeat Bossin mustat avokaat!

Kenkulit ovat pääosin kiiltonahkaa, mutta kanta ja korko on mokkaa. Kaunokaiset ovat varmaankin olleet jonkun parhaimmat pyhäkengät, sillä kaikesta näkee, että niitä on pidetty todella kauniisti. Nahka on aivan virheettömässä kunnossa, korkolaput ja puolipohjat aivan juuri laitettu. Ja ne sopivat jalkaani aivan täydellisesti!!

Kotiin Bossit lähtivät noin 40 eurolla – eli tunnen tehneeni todella hyvät kaupat! Ja vielä hyväntekeväisyyttä samalla – win-win, as I understand it! 🙂

Röda Korsetin luksus-kirppis löytyy osoitteesta Hornsgatan 56

En voi uskoa hyvää tuuriani! Tai siis tämän oli pakko olla jotenkin järjestetty juttu. Pikainen visiitti Zaralla (tai no, pikaiseksi se kai lasketaan, kun varsinaiseen shoppailuun meni noin 30 sek. Sovituskoppijonossa ja kassajonossa seisoskellessa aikaa vierähti kevyesti yli puoli tuntia yhteensä) ratkaisi kaikki lauantaisten ylioppilasjuhlien pukeutumisongelmat!

Tattadaaa!!

Koko hela Tukholmassa ei ollut kuin yksi ainoa kappale jäljellä sitä ihanaa Zaran kalamekkoa, josta haaveilin viime viikolla. Ja tuo ainokainen sattui olemaan juuri omaa kokoani. Sekä lisäksi kaiken kukkaraksi muutenkin aivan täydellinen!! Onneksi, sillä tosiaan Peetun ylppäreitä juhlitaan nyt lauantaina ja ihan pikkusen olis muutakin puuhaa, eikä tosiaan olisi ollut aikaa laukata kaupungilla etsimässä jotain mekon tapaista…

Katsokaa nyt!! Siinä on ihan oikeasti kaloja! Vähänkö siis hienoa!

Mekon materiaali on aavistuksen kiiltävämpää kuin mitä nettikuvista kävi ilmi. Ensin ajattelin, että en kestä tuota hohtoa, mutta sitten tulin onneksi järkiini. Eihän juhlapuvun nyt tosiaankaan välttämättä tarvitse olla mistään himmeästä lakanakankaasta tehty. Sitäpaitsi tuo kiilto sopii hyvin kala-aiheiseen kuviointiin. Haha!

Joku varoitteli haaveilupostauksen kommenteissa, että mekko saattaisi olla liian lyhyt. Minttu taitaapi olla kommentoijaa sen verran lyhyempi, että helman pituuden kanssa ei tullut mitään ongelmia. Muutenkin tuo on hyvin pitkälle juuri sen mallinen päälläni kuin ajattelinkin. Selkäpuolen erikoisesti toteutettu pääntie on ainoa – ja riittävä – juju itse kuosin lisäksi.

Ajattelin yhdistää mekkoon vanhat mokkaiset nuden sävyiset sandaalini. Mustatkin tuohon sopisi, mutta ehkä näin kesällä haluan silti käytää jotain vaaleaa. Sitäpaitsi niillä samoilla sandaaleilla on juhlittu niin Peetun rippijuhlat kuin ystävän häätkin (kaasona), joten tiedän, että jaksan hillua niillä koko pitkän päivän. (Kylläpäs muuten olivat nuo kuvat bloggerin aikaan pieniä…)