Päätin liittyä lenkkareita fashion-asusteena käyttävien yhä kasvavaan joukkoon. Periaatteessa tavoitteeni on käyttää enemmän naisellisia, kauniin silhuetin antavia korkoja, mutta käytännössä mukavuus vie kyllä usein voiton. Tennarit jalassa on vaan niin paljon helpompi olla myöhästymättä tvärbanasta aamulla. Saman tien sitä vois sitten yrittää olla vaikka vähän trendikäs…

Ajattelin mielessäni, että valitsen lähinnä sähäkän väristen Nike (Air) -tossujen ja hipsterviileiden New Balance -lenkkareitten välillä. Sitten tapahtui jotain kummallista.

Löysin aivan järjettömän hienot suomalaiset Karhu-lenkkarit!! Oi onnea!

Yhteisen taipaleen alku oli aivan sattuman kauppaa.

Luin viime perjantaina töihin mennessä Metro-lehteä junassa kuten tavallisestikin. Silmiin osui pieni ilmoitus, että perinteikäs streetwear putiikki Reddevil vaihtaa omistajaa ja koko varasto myydään 50 % – 70 % alennuksella. Päätin käydä tsekkaamassa tilanteen, sillä tuolla on ollut myynnissä Niken ja New Balancen lisäksi myös mm. Dr Martensia etc.

Hyllyt olivat jo aikalailla tyhjennettyjä perjantai-iltana, joten varsinaista Tukholmavinkkiä tuosta loppuunmyynnistä ei valitettavasti saa. New Balanceista olisi tosin löytynyt kaunis saven sävy ja Nike Aireista retee pinkki-punainen yhdistelmä ihan omassa koossani. Muuten Dr. Martenseista oli jäljellä vain tosi pieniä kokoja ja vaatepuolta lähinnä miehille.

No, Mintulta ei juuri riittänyt katseita enää muualle, kun iskin silmäni legendaarisiin Karhu Albatrosseihin!

Kieltämättä olo oli myös hieman nostalginen. Joskus oli aika, jolloin kevään tulon tiesi siitä, että sai vetää jalkaansa uudet Karhun lenkkarit. Onneksi Reddevilin loppuunmyynnissä ei ollut vihreitä Albatrosseja – olisin saattanut ollut olla pakotettu ostamaan nekin ihan tunnesyistä.

Aion yhdistää kaunokaiset lenkkarini – eiku city sneakersit – erityisesti hameiden kanssa. Nyt tuntuu, että tarvitsen välittömästi sen leveähelmaisen, pohjepituisen hameen, josta olen täälläkin sauhunnut jo vähintään viime syksystä lähtien.

Sen verran pihtailen kuitenkin uutukaisten käyttöönottoa, että annan tuon ulkona eilisestä lähtien pyörineen lumi-/räntäsadevaiheen (wtf??) kurakatuineen mennä ohitse.

JEEE!! On ne vaan hienot!

Alan olla aika tyytyväinen kevätgarderobiini. Kenkäosasto kaipaa täydennystä, ja se aksenttilaukku taitaa olla vielä “pakollinen” hankinta, mutta pukeutumispalapelin osaset alkavat olla muuten mielestäni ihan hyvin kasassa. Tavoitteenani kun on pukeutua kivasti ja vaihtelevasti, mutta pärjätä kuitenkin mahdollisimman pienellä määrällä kampetta.

Viimeisimmät hankintani ovat Åhlénsilta, heidän omaa mallistoaan. Jotkut klubipäivät sielläkin oli – ja kaikista tuon kyseisen malliston vaatteista sai 20 % alennuksen, joten pitihän se käyttää hyödyksi… Olin jo miettinyt etukäteen, että haluaisin jotain hauskaa pukeutumistani piristämään, enkä aina vaan pelkkää järkevää ja monikäyttöistä. Ostoskassiin päätyi hassun löllö matonkude-verkkoneule ja näyttäväprinttinen kynähame.

Jostain syystä näyttää käyneen niin, että olen aika tiedostamatta kerännyt garderobiin tummansinisiä vaatteita. Väri ei ole oikein koskaan kuulunut lemppareihini ja oikeastaan farkkuja lukuunottamatta en muista varsinaisesti omistaneeni sinisiä asuja. Nyt kuitenkin tämä matonkudeneulepaita on ties kuinkamones sininen tai sinikuvioinen hankinta viimeajoilta. Hassua, mutta huomaan viihtyväni oikein hyvin sinisessä – vaikken nyt sentään taida julistaa sitä uudeksi mustakseni.

Ihastuin puuvillaisen kynähameen printtiin jo mainoskuvat nähtyäni. Hiukan aloin empiä, kun sovitin tuota ja totesin, että pituus on melko haasteellinen juuri-polven-alle -mitta. Toisaalta olen ollut kallellaan vähän pidempiin helmoihin, mutta toisaalta oma peilikuva näyttää tuo hame päällä yllättävän kesyltä ja – lyhyeltä! No, järkeilin sitten, että sen verran luulisi entiseltä ompelijalta löytyvän puhtia, että saan tuon lyhennettyä, jos alkaa näyttää siltä, että pituus vaivaa liikaa.

Nyt on sitten hetkeksi aikaa vaateostokset hoidettu. Kesäksi ehkä tarvitsee jotakin, mutta se on sitten sen ajan kysymys, jos ne lämpöasteet ikinä tänne saapuvat. Tietty täydennystä voi tulla, jos saan aktivoitua kotiompelimoni toimintaan jossain vaiheessa, mutta siitä ei nyt voi oikein koskaan olla varma.

Uudet silmälasini ovat täällä!! Vihdoinkin! Koko prosessiin meni noin about kaksi vuotta… Haha! No, ehkä tuo “kiire” johtuu siitä, että käytän todella vähän enää nykyään kakkuloita. Yleensä silmiin sujahtaa piilarit ja kotona olen pärjäillyt ziljoona vuotta vanhoilla, ällönaarmuisilla Chaneleillani.

Joskus joulun kieppeillä kävin Tampereella ja poikkesin optikolla. Katselin ihan huvikseni pokia ja juttelin myyjän/optikon kanssa. Hän selitti, miten trendikkäitä pienet kehykset ovat ja, että sellaisia suomalaiset vaativat. Hänen tyttärensäkin oli kuulemma kulkenut koko vaihto-oppilasvuotensa Jenkeissä teipillä korjattujen silmälasien kanssa. Vaihto-oppilaspaikasta kun ei kuulemma löytynyt lähimainkaan tarpeeksi pieniä pokia.

Tuo kyseinen tamperelaisoptikko tikahtuisi varmaan aamukahviinsa, jos näkisi Mintun hankinnat – kahdet samanlaiset, mutta eri väriset Tiger of Sweden pokat mallia the bigger the better!

Kakkulat on hankittu Specsaversin kahdet-pokat-yksien-hinnalla -diilillä. Ihan huippu tarjous ja jos käyttäisin tavallisia silmälaseja useammin, olisin varmasti ottanut erilaiset pokat eri asuja varten. Nyt kuitenkin tuntui, että on järkevämpää ottaa toiset lasit aurinkolaseina. Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi omistanut sanikat vahvuuksilla.

Meet my twins:

Ihan älytöntä, miten erilaisilta nuo näyttävät päässä. Kyseessä on siis tismalleen sama poka, vaikkei ehkä uskoisi. Jostain syystä nuo harmaat, tavalliset lasini, näyttävät vieläkin suuremmilta kuin aurinkolasiversiot. Tai ehkä se johtuu vain siitä, että aurinkolaseissa on jo silmä tottunut näkemään tosi jättikokoisia linssejä. Niiden rinnalla nuo Tiikerit ovat suorastaan aika vaatimattoman kokoiset.

Kyllä nyt taas kelpaa katsella terävästi vähän pidemmällekin. Satoi tai paistoi!

Nyt esittelyssä – tadaa! – & Other Stories -ostokseni! En mitenkään fanita suosittuja sneak-peak-tässä-vain-rippunen-kauppakassin-kulmaa -postauksia. Tällä kertaa houkutus oli kyllä melkoinen, sillä kiva, vesivärimaalatun oloinen paperikassi ja kauniisti silkkipaperiin pakattu ostos on yleensä tällä “normaalilla” hintatasolla aika harvinaista herkkua. Tai no, kivoja paperikasseja toki löytyy mistä tahansa genrestä, mutta silkkipaperikääreitä havittelevan pitää yleensä hankkiutua aika paljon tyyriimpään hintaluokkaan.

Paperikassien vesivärikoristeet vaihtelevat puhtaan punaisen, sinisen, keltaisen ja vihreän välillä, kassin koosta riippuen. Jostain syystä olen aivan heikkona hienoihin paperikasseihin… Karkki nauraa aina, että olen melkein enemmän innoissani saadessani luksusputiikin kassin – kuin itse sisällöstä. Haha! Mutta kyllä se vähän niin on, että jos itselläni on asiaa esim. Mulberrylle, käyn mielummin heidän putiikissaan ostoksilla – ja saan aidon paperikassin – kuin heidän NK:lla sijaitsevassa shop-in-shopissa, jossa käytössä on siis NK:n kassit. Siitäkin huolimatta, että silloin menetän NK-klubikortille tulevat pisteet..

Kauniisti pakattu ostos. Arvostan! Tässä tosin on silkkipaperi ehtinyt jo ryttääntyä kuljetuksessa…

Ja mitä sieltä sitten löytyikään:

Upea, mattametallisin vetoketjuyksityiskohdin pimpattu valkoinen kauluspaita!

Paidan materiaali on tiivistä, sileää ja erittäin laadukkaan oloista puuvillabatistia. Tulee mieleen kalliit miesten pukupaidat tuosta materiaalista. Onhan se sen verran läpikuultava, että vaatii jotain allensa/päällensä, mutta kun nyt tuo see-through -trendikin on niin päällä, pidän sitä vain positiivisena asiana.

Paita on myös työstetty tosi kauniisti. Piilonapitus, helman halkio – ja tietenkin ne tärkeät vetskariyksityiskohdat näyttävät laadukkailta ja fiilis on todella viimeistelty. Kiva ylläri, kun hintataso on kuitenkin vain piirun, pari H&M:n yläpuolella.

Käytössä sen vasta ihan lopullisesti näkee, mikä materiaalien ja työn laatu lopulta on, mutta toistaiseksi olen hyvin tyytyväinen. Oikeastaanhan paita on todella näköiseni ja kuvastaa pukeutumisfilosofiaani: klassisen naisellis-maskuliinista office-pukeutumista with a twist.

Viime perjantaina avattiin Tukholmaan Biblioteksgatanille uusi & Other Stories -putiikki. Käytiin tietty heti Karkin kanssa paikanpäällä todistamassa ihmettä ja tsekkailemassa tarjontaa. Olin itseasiassa bongannut jo etukäteen nettikaupasta, mitä juttuja haluaisin erityisesti ostoaikeissa katsastaa, joten visiitistä tuli varsin tavoitehakuinen.

Kauniit isot näyteikkunat hienossa vanhassa liikehuoneistossa. Samalla paikalla oli aikaisemmin Marc’O Polon liike, joka ensin avattiin suureellisten bileitten saattelemana, mutta aika pian joutui pienentämään myymälätilaa – ja nyt näköjään on sitten muuttanut jonnekin muualle.

& Other Stories -putiikin yleisilme on urbaani, funktionaalinen ja viimeistelemättömän karu. Studio-spottien tyylinen valaistus ja rakennusmateriaalista kasatun oloiset miljööt toimivat varsin tehokkaana taustana paikoin varsin haastavallekin designille. Myymälällä on helposti tunnistettava oma ilme ja aura – enkä kokenut olevan minkäänlaista vaaraa, että & Other Stories sekoittuisi sen paremmin mainstreamiin H&M:ään kuin hillityn aikuiseen COSiinkaan.

Oli ihan hyvä, että olin etukäteen miettinyt, mitä haluan putiikissa katsastaa. Ovilla seisovat portsarit tosin pitivät huolen, että sisällä ei ollut ihan mahoton tunku (niinkuin kuvasta näkyy), mutta väkeä oli kuitenkin liikkeellä sen verran paljon, että aika pian alkoi ahtaanpaikankammo nostaa hikeä otsalle.

Karkki ei niin innostunut & Other Stories -vaateista – olivat kuulemma liian kummallisia leikkauksiltaan. Sen sijaan hyvin varusteltu kosmetiikkaosasto ziljoonine sävyvaihtoehtoineen sai meikki- ja kosmetiikkafanilta varauksettoman kiitoksen.

& Other Stories alusvaateosastolle aion tehdä uuden täsmähyökkäyksen vielä. Monet jutut näyttivät juuri sellaisilta, joista tykkään: melko pelkistettyjä malleja, ehdottomasti ilman järjetöntä hörsötystä, mutta kuitenkin vähän jotain edgyä twistiä, joka tekee pukeutumisesta niin paljon hauskempaa. Avajaispäivänä pukukoppeihin oli niin älyttömät jonot, että ei tullut mieleenkään alkaa sovitella asioita.

I-ha-na pinkki laukku! Olen haaveksinut kirkasvärisestä aksenttilaukusta ja oikeastaan päätin jo etukäteen, että ostan tuon, nettikaupasta loppuunmyydyn laukun, jos niitä vain löytyy. Ja löytyihän niitä. Ulkonäöltään ja väriltään laukku on juuri niin upea kuin ajattelinkin. Valitettavasti kuitenkin (ei, en voi sille mitään, että olen kaikkien hankintojen kohdalla pikkutarkka niuho…) pikkuriikkinen magneettikiinnitys tuntui kaikkea muuta kuin turvalliselta. Ja kun sitten vielä totesin, että sinänsä ihana ja kaunis mattapinta on niin herkkä, että kaupassa esillä olevat kaksi laukkua olivat jo varsin naarmuiset. Ei tarvinnut miettiä pitkään, miltä kaunokainen olisi näyttänyt parin tositoimipäivän jälkeen.

No onhan se kyllä HIENO! Mutta kun on tällainen shoppailuvammainen, pelkkä päällipuolinen hienous ei valitettavasti riitä.

Kyllä, olisin halunnut tämän ihanaa hyvän oloista nahkaa olevan hameen. Murrettu hopeapinta on mielestäni niiin kaunis. Ehkä käyn sen vielä hakemassa. Kyllähän sitä hopeahameelle aina käyttöä löytyy? Ei ehkä ihan toimistolla, mutta jos vaikka ensi sesongin parhaaksi bileasuksi?

Jotain pientä löytyi Mintun ostoskassiin. Ei kylläkään mitään niistä asioista, joita olin katsellut etukäteen. Tosin syynä ei ollut pääasiassa se, että olisin ollut jotenkin pettynyt vaan yksinkertaisesti se, että en saanut itseäni pakotettua sovituskoppijonoon.

Kokonaisuudessaan putiikki on varsin iso. Ensimmäisellä kerralla olo jäi pikkuisen sekavaksi – esim. kenkiä tuntui olevan vähän joka toisella hyllyllä, mutta sitten yläkerrasta löytyi ihan kunnollinen kenkäosasto. Koruja, laukkuja, asusteita tai alusvaatteita ei ollut mitenkään selkeästi yhdessä paikkaa, vaan niitä sai bongailla eri “tyylisuuntien” miljöistä. Kuitenkin fiilis käynnin jälkeen oli ihan positiivinen ja dynaaminen, joten tavaroiden hajasijoittaminen ei ollut mikään hurja ongelma.

Kannattaa siis laittaa mieleen seuraava Tukholma-shoppailua varten myös & Other Stories -putiikki! Tarkka osoite on Biblioteksgatan 11 – eli juuri Stureplanin ja Biblioteksgatanin kulmassa,