Aina välillä harmittaa, että saunakulttuuri ei täällä meillä ole mitenkään verrattavissa suomalaiseen. Ruotsalaiset kyllä pitävät itseään ihan saunoja-kansana, mutta kunnollisia löylyjä saa hakea. Omassa asunnossa oleva sauna on täällä ihan ennenkuulumatonta luksusta (Tampereella moinen oli vakiona jo opiskelija-asunnoissakin) – eikä taloyhtiöissäkään niitä ole, vaikka muuten yhteistiloja pesutuvasta juhlahuoneistoihin olisikin.
Onneksi sentään salilla on sauna ja jokunen SATS jopa lämmittää sen yli 55 asteiseksi. Kunnon löylyjä on välillä kova ikävä, vaikken suomalaisen mittapuun mukaan mikään himosaunoja olekaan koskaan ollut. Etenkin näin syyspimeällä, sateen piiskatessa ikkunoita ja jatkuvan koleanvilutuksen keskellä, olisi ihana saada lämmiteltyä ihan sielun pohjukoita myöten.
Onneksi meillä on kuitenkin kylpyamme! Ihana, tuoksuva kylpy rentouttaa, lämmittää ja hemmottelee ihanasti.

Sain testattavakseni Magic Bath -kylpysuolasekoituksia ja täytyy sanoa, että kylpyhetket muuttuivat samantien astetta nautinnollisemmaksi! Puhdas merisuola, mineraalit ja yrtit hemmottelevat sekä kroppaa että mieltä. Testattavanani on ollut kylpysuolat Protection ja Love – molempia voin suositella lämpimästi. Tuoksu ei ole kummassakaan liian voimakas ja olo on kylvyn jälkeen ihanan elpynyt.
Yksi paketti on ilmeisesti tarkoitettu yhteen kylpykertaan. Mielestäni annos on kuitenkin sen verran reilu, että siitä riittää hyvin kahteen kertaan.

 
Ei kylpy tietenkään ole ihan sama asia kuin kunnon sauna – mutta näillä eväillä kyllä ihan kelpo korvike! Love & Protection -teemoilla mennään siis Mintun “joulusaunassa”.

Ruotsin kuningaskunnan tuorein tulokas, prinssi Nicolas, kastettiin tänään. Tilaisuus oli luonnollisesti pienintä yksityiskohtaa myöten suunniteltu ja säädetty, mutta täytyy sanoa, että yllättävän lämminhenkinen ja kotoinen tunnelma tapahtumasta kuitenkin välittyi. Ehkä syynä oli se, että paikalla oli niin paljon lapsia. Prinsessa Madeleine oli kuulemma ihan erikseen esittänyt toiveen, että lapset otettaisiin kastejuhlaan mukaan. Eniten sydämiä valloitti kuitenkin kuningasperheen omat pikkuprinsessat, uskomattoman hurmaava prinsessa Estelle ja reipas tuuliviiri prinsessa Leonore.
Koko kastetilaisuuden voi katsoa täällä kuningashuoneen sivulla.
Lapsi sai nimensä hyvässä järjestyksessä ja kaikki oli, kunnon huutokuoroa myöten, just niinkuin pitääkin. Mutta mites ne asut?

Kruunuprisessa Victoria oli pukeutunut eleganttiin violettiin taittavaan rojalsiniseen mittatilaustyönä valmistettuun mekkoon, joka myötäilee kauniisti pyöristyvää vatsaa, ja saman väriseen pillerihattuun. Mekko on peräisin äitiysvaatteisiin erikoistuneelta Séraphine-nimiseltä merkiltä, joka vaikuttaa olevan ainakin euroopan nuorten kuninkaallisten mamma-aikojen suosikki.
Aivan mainiohan tuo Victorian asu on, ei siinä mitään. Aavistuksen olen kyllä pettynyt, koska hän on nyt viime vuosina ollut varsin terävästi trendimeiningeissä mukana. No, ehkei raskausaika ole se kaikkein inspiroivin vaihe pukeutumisen kannalta muutenkaan.

Prinsessa Estelle on niin kertakaikkiaan hurmaava, että eihän hänestä voi muuta sanoa kuin että voi, mikä herttainen suloisuus. Pikkuneidon asun osat (takki ja mekko alla: Marie-Chantal) on nähty ennenkin – hyvä, että vielä tuossa iässä voi esiintyä julkisesti samoissa vaatteissa useammankin kerran!
Estelle vaikuttaa niin iloiselta, reippaalta ja tasapainoiselta nuorelta tyttöseltä, että ihan sydän sulaa.

Sen sijaan olen hiukan huolestuneena katsellut prinssi Danielista viime aikoina näkyneitä kuvia. Hän ei vaikuta ollenkaan niin reippalta ja iloiselta – päinvastoin – hymy tuntuu päälleliimatulta ja väkinäiseltä, vaikka hän aikaisemmin vaikutti aina niin aidolta ja avoimelta. Toivottavasti hänellä on kaikki hyvin…

Prinsessa Leonore on varsinainen vauhtimimmi. Noin tunnin kestävän kastetilaisuuden aikana hän jo ehti tanssia kirkon keskikäytävällä hameenhelmat korvissa, melkein kaataa kastemaljan ja herättää muutenkin hilpeyttä omalla showllaan. Mekko ranskalaisen Bonpoint-lastevaatemerkin ja pitsikaulus kuninkaallista pitsiä.
Juhlakalun äiti, prinsessa Madeleine oli valinnut hillitysti monivärisen mekon, jossa kultaisella pohjalla olevat sulkamaiset kuviot muodostaa mosaiikkimaisen pinnan, sekä huikean purppuranpunaisen kukkahässäkkähiuskoristeen.

Mekon kuosi on mielestäni aivan mielettömän upea! Värit sopivat Madeleinen omaan sävymaailmaan todella hyvin ja kiva nähdä välillä jotain muutakin kuin ihan yksiväristä. Mekon malli on myös ihan ok – ei noin näyttävän kuosin kanssa mikään jännempi leikkaus sopisikaan.

 
Tässä vielä lähikuva itse mekosta. Niskalapussa lukee Valentino ja hintalapussa yli 3000 euroa.
Mielestäni prinsessa Madeleine oli oikein kaunis, tyylikäs ja seesteisen oloinen asussaan. Yleensä olen tottunut antamaan hänelle lähes poikkeuksetta aina parhaan pukeutujan -palkinnon. Tällä kertaa se meni kuitenkin prinsessa Sofialle.

70-lukuhenkinen tumman ruusunpunainen (vasemmanpuoleinen on lähempänä totuutta) Guccin mekko ei voisi olla enempää ajankohtainen! Heiluvat helmat, pitkät puhvihihat, leveät rannekkeet, voimakas väri ja vielä solmuke pääntiellä, kaikki yksityiskohtia, jotka ovat juuri nyt niin in kuin vain voi olla. Asusteet matsaavat nekin ihan täydellisesti. Rizzon viininpunaiset mokka-avokkaat, rasiamainen clutch, hiukset ja rusetti-harso-hässäkkä ovat kaikki aivan just eikä melkein. Ehdottomasti kastejuhlan parhaiten pukeunut!

Bonuksena vielä yksi ei-kuninkaallinen asu. Ei nyt ole mikään suurensuuri yllätys, että fashion-profiili Sofi Fahrman osaa pukeutua, mutta tässä, eri sinisen sävyjä taitavasti yhdistelevässä asussa on jotain ihan erityistä. Ja niinkuin näkyy – sinisävyjen lisäksi hän yhdistelee rennosti kullan ja hopean värisiä metalleja. Tykkään oikein kovasti! Asu on persoonallinen ja sopii hyvin tilaisuuteen.
Mutta mielenkiintoista nähdä, millaisia pukeutujia tulee pikkuprinsessoista ja prinssistä. Kiinnostus muotiin tuntuu kulkevan suvussa…
Kuvat: Aftonbladet, Expressen, SVT & Svensk Damtidning

No mitä ihmettä se Minttu oikein puuhaa, kun nyt meni jo toinen viikonloppu peräjälkeen ilman elonmerkkiä blogissa!? Ensin ajattelin putkauttaa valkoisen valheen – ja kehuskella kuinka olenkaan tehnyt töitä ja stressannut. Sillä sehän on hienoa, koska silloin on korvaamaton osa työyhteisöään ja muutenkin niin ylivertaisen taitava kaikessa, että viikonloppuisinkin pitää paiskia töitä. Eikö niin? Näin ei kuitenkaan ole asia… Sillä annoin klassisesti pirulle pikkusormeni ja aukaisin toissaviikonloppuna ensimmäisen kerran sitten alkukevään kännykälläni mollottavan Tinder-appin.
Mitään pientä pirinää kummempaa uutista ei kuitenkaan ole kerrottavana. Parit kaffet, yhdet lounaat sekä lasit viiniä on tullut nautittua, ja käveltyä sekä ulkoilupolulla että kaupungilla. Useamman eri tyypin kanssa – kaikki oikein mukavia, mutta kukaan ei silti ylitse muiden. Yksi suomalaissyntyinen kaveri, jonka kanssa meillä olisi jo valmiiksi vaikka miten monta yhteistä ystävää facebookissa, jäi erityisesti mieleen – mutta hänen kanssaan ei tullut matsausta. Damn!
Yllättävän paljon aikaa sitä kuitenkin suttaantuu tuollaiseen aikaisemmin tuntemattomien ihmisten kanssa seurustelemiseen. Ensin jänskätään matsauksia, sitten chattaillaan vähän, jossain vaiheessa vähän jyvemmät seuloutuvat täysakanoista ja sitten pitääkin jo alkaa sopia IRL-tapaamista. Laittautua finkaffe-kuntoon ja esittää itsensä parhain päin. Äkkiä tuohon puuhaan hulahtaa viikonloppu jos toinenkin. Haha!

No, ei nyt pitänyt kuitenkaan jumittua ihan liian kanssa äärimmäisen supertylsästä aavistuksen pateettiseksi muuttuneen deittailuelämäni pohtimiseen. Yhdet huipputreffitkin osui viime viikonlopulle. Ne tosin eivät olleet luonteeltaan romanttiset – vaan tapasimme pitkästä aikaa Blond Boulevardin ihanan Veeran kanssa.
Sen verran myöhään oltiin liikkeellä, että mihinkään kalenteriini keräämään “näissä ravintoloissa haluaisin käydä syömässä” -listan paikkoihin ei enää saanut tehtyä pöytävärausta. Onneksi Veera tiesi, kunnon aito-östermalmilaiseen tyyliin, kivan ja tunnelmallisen ravintolan ihan keskusta, jonne löytyi tilaa vielä parin päivän varoitusajallakin.

 
Restaurang Prinsen on yksi Tukholman vanhimmista ja perinteikkäimmistä ravintoloista. Mirreihin sonnustautuneet supersulavat tarjoilijat, lämpimän puinen sisustus, tärkätyt valkoiset pöytäliinat (sisällä) ja ziljoonat muut pienet yksityiskohdat henkivät sellaista mutkatonta arvokkuutta, mitä tapaa harvassa paikassa.
Viime perjantaina oli varmasti yksi viimeisiä tämän vuoden kesäisen lämpimiä päiviä. Niinpä halusimme ehdottomasti istua ulkona terassilla – vaikka sisällä perinteinen brasserie-ilmapiiri olisikin ollut voimakkaammin aistittavissa. Se täytyy sanoa, että ihan vähästä tarjoilijoiden ystävällisyys ei kyllä murene.
Meillä oli nimittäin pöytä varattuna kahdelle hengelle klo 20.00. Saavuimme paikalle hieman myöhässä (as usual..) ja ilmoitimme, että meitä olisikin kolme. Saimme painua kellarikerroksessa sijaitsevaan, erittäin tunnelmalliseen ja romanttiseen baariin odottelemaan pöytien uudelleenjärjestelyä. Odotteluaika venähti kuitenkin sen verran pitkäksi, että seurueen kolmannen jäsenen, tuoreen äidin, iltaloma-aika loppui. Elikkä olimme taas vain kaksistaan pöytäjonossa, mutta halusimme muuttaa varauksemme terassille. Kertaakaan ei henkilökunnan ilme värähtänytkään, kun tulimme aina uusien ja koko ajan muuttuvien toiveidemme kanssa.

 
Alakerran baari on todella tunnelmallinen ja viehättävä. Itseasiassa voisin kuvitella, että jos joskus tapaan sellaisen deitin, jonka kanssa haluaisin viettää vähän pidemmän illan, voisin hyvinkin ajatella tapaavani juuri Prinsen -ravintolan kellaribaarissa. Se sopii tempoltaan ja tunnelmaltaan paljon paremmin intiimin tapaamisen kulisseiksi kuin monet muut keskustan, sinänsä ihan kivatkin baarit.
Räpsimme myös päivän asukuvia kaikkien iloksi alakerran baarissa. En ole ihan varma, tuliko sieltä yhtään onnistunutta otosta; kuvat ovat Veeran kamerassa. Ehkä niitä vielä tänne ilmestyy!
Kun sitten lopulta päästiin käsiksi ruokailuun, oli ulkona jo aivan säkkipimeää. Kuvat on luonnollisesti sen mukaisia, mutta voin kertoa, että sekä Veeran “Toast Skagen” että minun “Laxpudding” olivat kyllä aivan mielettömän hyviä!


Restaurang Prinsen ei tosiaan ollut päätynyt kalenterini ravintolalistalle, mutta olin tosi positiivisesti yllättynyt. Palvelu oli vähintäänkin moitteetonta ja ruoka todella maukasta. Suosittelen paikkaa niille, jotka haluavat hartaudella ja pieteetillä tehtyä ruotsalaista perinneruokaa (kyllä, listalta löytyy näiden meidän klassikoiden lisäksi myös lihapullia ja Wallenbergeriä etsetera) klassisessa ravintolaympäristössä.
Tänne olisi erityisen mukava viedä kylässä käymässä olevat isovanhemmat tai ameriikan vieraat päivälliselle. Joltain matkasivustolta paikka varmasti löytyykin, sillä niin iso osa seurueista tuntui puhuvan muuta kuin ruotsia. Ja mikäs siinä – kertaakaan näiden viidentoista Tukholman vuoteni aikana en ole maistanut yhtä mielettömän hyvää laxpuddingia! 🙂

 
Maagisen lämmin alkusyksyn yö. Voisiko näitä saada vielä pari lisää!?

Taisin jo mainitakin, että olen juurikin tällä hetkellä kesälomalla! Mikä uskomaton tuuri kesäkelien kanssa! Täällä ainakin on ollut ihan hurjan upeat kesäsäät – oikeastaan ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Ihanaa, että sekä Karkki että Peetu on ollut kotona – ja että ollaan voitu viettää yhdessä oikein kunnon kesälomaa.
Itselläni on ollut hinku päästä tutustumaan Tukholman saaristoon jo siitä lähtien, kun muutettiin tänne. Monet kerrat ollaan tehty erilaisia suunnitelmia, mutta tänä vuonna vihdoin haave toteutui ja vietimme muutaman lomapäivän Nåttarö-saarella.

Matka Nåttarölle – ja aika monelle muullekin Tukholman saariston saarelle – sujuu kätevästi. Julkisilla liikennevälineillä pääsee satamaan ja useimmiten myös laiva- tai lauttamatkan voi halutessaan maksaa matkakortin “reskassalla”.
Me otettiin aamuvarhainen raitiovaunu kotiovelta ja nuokkumispainotteisen junamatkan jälkeen päädyttiin aamuaurinkoiseen Nynäshamniin. Itselleni Nynäshamn on aina tähän asti ollut vain pääteaseman nimi paikallisliikenteen junakartassa. Oli todella yllätys, että määränpäässä odotti viehättävä satama monine tunnelmallisine pikkuputiikkeineen ja erityisesti suoraan kalastusveneistä myydyt kalat vei ajatukset huomattavasti Nynäshamnia eteläisemmille leveysasteille.

Ensikosketus Nåttarö-saarelle. Superhienoa valkoista merenrantahiekkaa, merta ja sinistä taivasta – ja lämmintäkin oli. Vaikea sanoa, mitä muuta sitä toivoisi..
No, maitokärryt kamojen kuskaamista varten on kyllä ihan jees.

Nåttarö-saaren keskusta eli sykkivä ydin.

Piknik hiekarannalla.
Kanasalaatti on aina hyvää, mutta Peetun valmistaman kanan kanssa vielä parempaa. Peetu laittaa uuniin kokonaisen kanan, sitruunan ja soijan ja en edes tiedä minkä kanssa – ja silloin siitä tulee aivan poskettoman hyvää. Lupaan kiristää neidolta ko. kanaohjeen ennenkuin hän karkaa takaisin Uumajaan ja laitan sen sitten tänne teillekin.

Käytiin myös katsomassa saaren päänähtävyyttä, Drottningrottania. Tämä huikea (ei syvä) luola on (ehkä) suojellut yhtä karkureissulla olevaa (ehkä) kuningatarta joskus muinoin. Kovin akateemis-vakavasti koko juttuun tuskin kannatta suhtautua ja aika hillitty kyllä on itse luolakin.

Luolanvalloittajat!

Tähän on nyt pakko pysäyttää hetkeksi lomakuvien esittely. Pari ylläolevaa kuvaa on meidän mökkisaunaltamme. Ihan sattumalta meillä oli koko vuokramökkirivistön reunimmainen mökki (vaikka eihän niitä nyt niin hirmu montaa ollut muutenkaan), lähellä rantaa ja lähellä rantasaunaa. En osaa sanoa, millainen meininki on high-seasonilla, mutta nyt oli kyllä todella rauhallista. Tuntui kuin sauna olisi ollut meidän oma mökkisauna!
Ihan ajankuluksi ja vähän support-your-local-act -hengessä poikettiin paikallisessa, kaksi tuntia aamupäivisin auki olevassa kaupassa. Hyllyt ammottivat varsin vakuuttavan oloisesti täysin tyhjänä. Edes mökkielämäni kauppa-auto -aikoina en muista nähneeni kauppaa, jossa on niin vähän myytävää suhteessa vapaaseen hyllytilaan. Jätskivaihtoehtoja oli kolme (kaksi mehujäätä ja mansikkatuutti) tiistaina, mutta torstaina oli tarjolla vain mehujäätä. Olimme selkeästi liikkeellä off season -aikaan.
Ratsasimme  kuitenkin hyllyt supertarkasti (mikä kävi kyllä tosi nopeasti..) ja löysimme maailman ehkä hienoimmat feikkitatuoinnit. Ne piti tietty heti hankkia ja seuraavan illan saunaillan ohjelma oli siinä.

Niin kivaa, niin hauskaa ja niin helppoa!!

Mintun uudet tatuoinnit!
Koomisinta on se, että voisin ihan hyvin kuvitella hankkivani just tuollaiset oikeat tatuoinnit. No ehkä en alaselän “tramp stamp” -kukkahässäkkää, vaikka se onkin mielestäni ihan kaunis – siis kuva. Sitäpaitsi Karkki ja Peetu sanoi, että ei saa sanoa tramp stamp, koska se on rumasti sanottu (olen mummo enkä ymmärrä mitään…).
Jalkapöydän tatska ei näy oikein hyvin, mutta siitä tykkään tosi paljon ja se sopii erityisen hyvin noiden violettien Havaianas-lipsujen kaveriksi. Kävin tänään illalla hakemassa pesussa ollutta kamaa pesulasta ja kun oli tosi kuuma ilta, päälläni oli vain shortsit ja nirunarutoppi. Pesulanpoika (joka sittemmin kyllä erityisesti kertoi, että hänellä on kolme pientä lasta) kehuskeli topin alta pilkottelevia pääskys-tatuointeja ja kun kuuli, että ne ei ole oikeat, kehoitti sellaiset hankkimaan. Pitäisköhän tässä nyt..

Nåttarö posse! <3

Kruunuprinsessa Victoria täyttää tänään 38 vuotta. Sen kunniaksi olen poiminut muutaman suosikkini Vickanin asuista viime vuosilta. Tosiasiahan on se, että parikymppisenä kruunuprinsessa pukeutui varsin tätimäisesti, mutta iän karttuessa ja itsevarmuuden lisääntyessä hänestä on kuoriutunut todellinen tyylitaituri ja kaunotar.
Nimesin asut TOP 5 -valinnoiksi, mutta oikeasti todella upeita kokonaisuuksia olisi ollut vaikka miten paljon. Sanotaanko nyt sitten vaikka niin, että tässä on asusuosikkini, jotka syystä tai toisesta ovat erityisesti sykähdyttäneet.

Polarpris-palkintojenjakotapahtumaan tämän kesän alussa kruunuprinsessa Victoria oli pukeutunut ruotsalaisen Dagmarin hurmaavaan keveään silkkikreppimekkoon. Pitkät roikkuvat tupsumaiset korvikset ja kultainen kirjekuorilaukku täydentävät elegantin ja kesäisen kokonaisuuden. Rakastan tuota Dagmarin mekkoa ja sovitin siitä polvipituista versiota joskus viime keväänä. Budjetti vain ei siinä vaiheessa ihan taipunut investointiin asti.

Monivivahteiset beigen sävyt pukevat tummaa kruunuprinsessaa todella hyvin. Tässä illallisille menossa päivää ennen hänen ja prinssi Danielin häitä Elie Saabin upeassa luomuksessa.

Viime joulukuussa Nobel Galan jälkeisenä iltana tarjottavalla illallisella (THE KINGS DINNER FOR THE NOBEL LAUREATES 2014). Ankarasta googlauksesta huolimatta en saanut selvitettyä kenen käsialaa puku on, mutta yhtäkaikki häikäisevän upea ja elegantti kokonaisuus.

Pikkuveljen häissä tänä kesänä H&M:n luomuksessa. Arvostan tosi paljon sitä, että kruunuprinsessa valitsee usein ruotsalaisten suunnittelijoiden suunnittelemia asuja ja voi olla hyvinkin ennakkoluuloton. Ja luonnollisesti myös aina huikean tyylikäs ilmestys.

Olin Sveriges Radion suomekielisen toimituksen vieraana kommentoimassa kruunuprinsessa Victorian ja prinssi Danielin häitä suorassa lähetyksessä. Onneksi siellä oli lisäksi kaksi muuta kommentaattoria ja kaksi toimittajaa. Pääsi nimittäin Mintulta pienet itkut, kun Victoria astui ensimmäisen kerran esiin ihanassa hääpuvussaan eikä puhumisesta tullut yhtään mitään – sen verran sykädyttävä näky oli. Pär Engshedenin suunnittelema puku on kertakaikkiaan mielettömän upea ja sopii kantajalleen juuri niin täydellisesti kuin vaan voi toivoa!
Bonuksena vielä superhurmaava prinsessa Estelle tänään äiti-Victorian syntymäpäivillä.

Voipi olla, että ruotsin kuningashuoneen prinssessojen muoti- ja tyyliperinteille on ainakin yksi innokas jatkaja tiedossa!
Kuvat: Elle.se, Stella Pictures