Siis anteeksi nyt vaan taas ihan kauheesti, mutta mikä helkutan takatalvi täällä oikein on? Siis vaikka aurinkokin välillä paistelee, lämpötila huitelee korkeintaan jossain nippanappa viidessätoista ja napajäätiköiltä puhaltava tuuli vie hiukset päästä. Ja tänään ei ole tosiaankaan tarvinnut turhaan kuluttaa aurinkolaseja. Ihme harmaankalsea sateenpiiskaus on jatkunut koko päivän. Eikä kyse ole tosiaankaan mistään positiivista energiaa antavasta kesäsateesta – vaan tuntuu aivan täysin siltä, että tämä blogipostauksen otsikko ei ollut mikään vitsi, kesä oikeasti päättyi juhannukseen.
No, vali-valit sikseen. Peetu laittaa juuri ruokaa, koko kämppä tuoksuu aivan taivaalliselta, ja Karkki ilmoitti olevansa myös matkalla koti-kotiin. Kiva ilta tulossa toisin sanoen. Lisäksi lämmittää muistot todella kivasta juhannuksesta, jonka sain viettää hyvien ystävien kanssa.

Oli aivan ensimmäinen kerta, kun vietin lähestulkoon virallisen svenne-juhannuksen. Yleensä kun olen päätynyt joko Suomeen tai keskikesän juhlaa on tullut vietettyä kotona isommalla tai pienemmällä Suomi-henkisellä porukalla.
Peetun mielestä ruotsalainen juhannus on ehdottomasti kaikkein paras suuri juhlapyhä – mukaanluettuna joulu ja uusi vuosi. Olen toki kuullut “virallisista” perinteistä, mutta nyt tosiaan pääsin itse osallistumaan perinteisiin.
Peruskaava menee suunnilleen niin, että puolilta päivin syödään juhannuslounas, sillejä, lohta, uusia perunoita, kermaviiliä ja ruohosipulihakkelusta. Sen jälkeen nostetaan salko pystyyn asiaankuuluvin menoin, leikkien, salon ympärillä tanssien etc. kisaillen. Tässä yhteydessä nautitaan myös juhannuskahvit. Kun “pienet sammakot” ja pussihyppelyt sun muut on hoidettu, mennään saunaan. Loppuillasta grillaillaan ja muutenkin perinteet muuttuvat suomalaista juhannusjuhlintaa muistuttaviksi.

Suomessakin on jonkinlainen juhannusseppeleperinne. Täällä kuitenkin vaikuttaisi, että tosi monien mielestä seppele kuuluu ehdottomasti juhannukseen. Menomatkalla Vaxholmiin jopa laivassa oli ohjelmassa kukkia ja sidontaa.

Mistä lyödään vetoa, että kysymyksessä on bloggariäiti? Voin kertoa, että reipas pikkupoika otti kuvia pitkäjänteisesti ja pitkään. Järkkärillä, joka ei varmasti ollut sieltä kevyemmästä päästä. Muistojen albumia varten tuskin moista höykyytystä olisi tarvinnut pitää?

Juhannussalon nostoon kutsuttiin “voimakkaita naisia”!

Resarö paviljongille oli kokoontunut aivan hillittömästi väkeä viettämään päiväjuhlaa. Ilmeisesti tapana on tehdä juuri näin – eli harvalla on ihan omaa juhannussalkoa – vaan yleensä kokoonnutaan tanssimaan ja leikkimään isommalla porukalla. Selkeästi tätäkin juhlaa oli järjestämässä vapaaehtoisten aktiivisten joukko. Mistään kaupallisesta häppeningistä ei ollut kysymys.

Pussihyppely oli viihdyttävää katseltavaa. Taidetiin melkein sopia, että ensi vuonna osallistutaan naisten sarjaan… Ainakin hyppelystrategiat tuli hiottua.

Ystävyys ja kesä.

Hyvää ruokaa ja yhdessäoloa, syvällisiä keskusteluja, hölmöille jutuille nauramista, musiikkia, yhdessä tekemistä, kynttilöitä, kannustusta ja hyväksyntää. Että yhdestä illasta ihanassa seurassa voikin saada niin paljon hyvää mieltä ja energiaa.
Juhannusaaton asuni suunnittelin sillä perusteella, että se mahdollistaa kerrospukeutumisen viimeiseen asti. Ihan kaikkia villapaitoja ei tarvinnut onneksi kiskoa päälle – ja kukkahameestahan ei juhannuksena luovuta!

 

• t-paita, TopShop
• neuletakki, Lindex
• hame, Mintun ompelimosta (Marimekon kangas)
• takki, Acne
• tennarit, Karhu
• laukku, Rebecca Minkoff

Aika usein saan kuulla töissä, että “hyvähän sun on (miettiä asuja), kun sulla on se blogi”. Että varmaan on aamulla helpompi pukeutua, kun on jo edes ajatustasolla, blogin vuoksi, pikkuisen miettinyt tulevan viikon toimistoasuja. Enkä missään tapauksessa väitä vastaan. Blogin ansiosta vähintään yksi, usein jopa kaksi, aamua on pukeutumisen kannalta helpompia, etten jopa sanoisi yksinkertaisia, ainoastaan ja vain siitä syystä, että blogin vuoksi olin miettinyt asun jo etukäteen.
Joskus etukäteen miettiminen voi myös mennä metsään. Esimerkkinä voidaan käyttää vaikka tätä, valitettavasti ei yhtään teoreettista esimerkkiä, joka sattuu olemaan tämänpäiväinen työasuni.

Tämänpäiväisen toimistoasuni huomiotaherättävin osuus oli viimekesäinen Marimekon (verho)kankaasta ompelemani melkein ballerinamittainen hame. Tykkään hameesta ihan hurjasti ja inspiraatio tulee, kuten sanottu, suoraa Diorilta. Hamekangas on peräisin niistä pakanjämistä, jotka jäivät ensimmäisiä Tukholman-kodin verhoja ommellessa. Laadukasta ja elegantisti läpinäkyvää pellavaa toisin sanoen!
Viime kesänä valmistunut hame oli yksi edellisen kesäsesongin suosikkivaatteitani. Jostain syystä se ei ollut kuitenkaan kertaakaan päälläni toimistolla. Tänään ymmärsin miksi. Kaikessa muka rentoudessaan ruotsalainen “epämuodollinen” toimistopukeutumiskoodi on varsin tiukka, Eli jos et halua laittaa jakkua ja siistejä farkkuja, rennommaksi vaihtoehdoksi jäänee vain Dagmarin Fortuna -neuletakki (joka, btw, taitaa löytyä jokaiselta meidän markkinointiosaston naispuoliselta jäseneltä jossain värissä).

No mutta tarkoitus ei siis ollut omistautua kritisoimaan ruotsalaista, muka rentoa toimistopukeutumistyyliä, joka kuitenkin odottaa, että kaikki ovat “rentoja” tismalleen samalla tavalla, vaan kertoa siitä, että ei, en ollut sitä mieltä, että tuo mielestäni hurjan kaunis ja kiva hame on sopiva toimistolle. Se ei myöskään käy ranta-asuksi, joten ainoa vaihtoehto on se, että ensi kesänä on ohjelmassa tosi paljon kaikkia kivoja kaupunkilomamaisia häppeningejä, elegantteja brunsseja, innostavia taidenäyttelyvisiittejä ja mitä kaikkea ne kultturellit ihmiset nyt keksivätkään hulmuavissa helmoissaan.
En nyt suorastaan usko, että viime kesän lempparihame jää käyttämättä, eihän niin käynyt viime kesänäkään. Mutta plz – älkää nyt sanoko, että nuo ihanat minimarketin kengät näyttää yhden koon liian isoilta. Tiedän sen kyllä ihan hyvin, mutta what can I do!?

 

• t-paita, minimarket
• hame, Mintun ompelimosta
• rotsi, Acne
• kengät, minimarket

Viime viikonloppuna – eli vain muutama päivä sitten – tuli pötköteltyä pitkät pätkät bikineissä parvekkeella. Välillä oli jopa niin kesäinen fiilis, että piti mennä sisälle jäähylle. Vielä toissapäivänä maanantaina, kun vietimme töiden team building -päivää kaupungilla, paljaat sääret, olkapäät ja jopa varpaat oli ihan normaali näky. Ja mikä ettei olisi ollutkin, lämpöasteita kun oli parhaimmillaan yli 23.
Jostain syystä ilmojen haltija kuitenkin aina vuodesta toiseen muistaa, että vapuksi pitää olla viileää ja mieluiten lumikuurojen uhka päällä. Aivan erehtymättömästi tuntuu menevän säiden säätäminen tälläkin kertaa, sillä eilen iltapäivällä alkanut lämpöasteiden putoaminen on jatkunut kiitettävään tahtiin ja nyt on taivaskin sen verran tanakassa pilvessä, että ei ihmetyttäisi, vaikka sieltä alkaisi tipahdella kissoja ja koiria.

Suomi taitaa olla jo siirtynyt yksimielisesti viettämään vappua. Tässä neljäntoista Ruotsi-vuoden aikana olen pikkuhiljaa oppinut siihen, että täällä tuo ei ole mikään erityisen merkittävä häppeningi. Opiskelijat hulinoivat tahoillaan ja ilmeisesti esmes Uppsalassa vappu saattaa jopa näkyä aavistuksen katukuvassa. Huomenna poliittisesti aktiivit marssivat ja puheitakin kai pidetään, mutta meille muille tämä ei ole sen suurempi juhlapyhä kuin vaikkapa arkipyhänä pidetty Helatorstai.
Muutamina vuosina yriteltiin Suomi-porukan kanssa viritellä vappu-piknik -perinnettä, mutta ei se nyt ihan samalta tunnu olla keskenänsä jossain puiston nurkassa serpentiinit kaulan ympärillä viltin päällä istumassa. Vaikka Marin itse tekemät munkit olivatkin kyllä aivan loistavan herkullisia.

Ihan hyvin kuitenkin tällaiseen mukavan hileiseksi muuttuneeseen vappu-tunnelmaan sopii Peetun asu. Henkan leopardishortsit ovat juuri teemaan sopivan reteät. Boomerangin tummanpunainen suloisen suuri kashmir-neule rauhoittaa tilanteen ja lämmittää ihanasti. Tarkoitus oli vielä leikkiä vähän hiusväreillä, mutta niistä tulee tutorial toisena päivänä.
Itse taidan kaivella jo talvisäilöön roudaamani maihinnousutakin uudelleen esiin ja tsekata, jos vaikka Camilla innostuisi kaveriksi vappukokkoa katsomaan. Niin, ihan täysin ilman perinteitä ei täälläkään tosiaan olla. Vappuun kuuluu kokon polttaminen ja sytyttämistä edeltää yleensä melko harras kevätpuhe ja kuorolaulua. Virallisia kokkoja on Tukholman alueella muutamia, isoimmat Riddarholmenilla ja Skansenilla.

 

• neulepaita, Boomerang
• shortsit, H&M
• nilkkurit, minimarket

Kuvittelin tehneeni jokaikinen vuosi, sitten blogin alkuaikojen, postauksen ruotsalaisten vuoden joululahjasta – eli “årets julklapp”. Koska blogijuttujeni kategorisointijärjestelmä (tai “järjestelmä”) on sen verran sumeaa logiikkaa, etten itsekään löydä juurikaan paria viikkoa aikaisemmin tehtyjä postauksia, käytän yleensä ihan googlea vanhoja juttujani etsiessäni. “Årets julklapp Go 4 it vol. 2” -hakusanalla löytyi vain kaksi vanhempaa “Årets julklapp” -postausta: yksi vuodelta 2008 (elämys) ja toinen vuodelta 2009 (kuulokkeet. Mutta että Urban Ears oli jo tuolloin…).

Nykyisin “virallisen” valinnan tekee kaupan alan järjestö (don’t ask who…) ja elektroniikka-alan järjestö Elektronikbranchen. Tässä tämän vuoden voittajat vinkkinä niille, jotka eivät keksi serkulle, veljelle, anopille, kusiinille tai mutsin uudelle boyfriendille (and that will NOT be me…) kivaa, trendikästä joululahjaa.

Aina ajan hermolla elävien ruotsalaisten mielestä, vuoden 2013 toppen joululahjat ovat:

KEVYTUNTSIKKA

Toivottavasti tämä on toimiva joululahjavinkki siellä Suomessa – täällä meillä tuntuu nimittäin siltä, että aivan jokaikisellä on jo käytännöllinen, hyvä, lämmin ja ennenkaikkea supertrendikäs kevytuntuvatakki. Tosin itseltäni moista ei löydy, vaikka voisin kyllä helposti kuvitella itseni käyttämään jotain Monclerin vähän vähemmän superkiiltävästä materiaalista valmistettua versiota (mustana).

Edullisempia – ja ulkonäöltään hyvinkin paljon esikuvansa kanssa saman oloisia – kevytuntuvatakkeja löytyy melkein kaikkien sport- tai sport/fashion -merkkien valikoimista.

Toinen – ja selkeästi paljon laajemman suosion saavuttanut “vuoden joululahja” on:

MEHULINKO

Jos kevytuntuvatakki tuntuu aika yllättävältä “vuoden joululahjalta”, on sen sijaan Elektronikbranchen -järjestön valinta, mehulinko, varsin looginen. Onhan tuolle kyseenalaista kunniaa saavuttaneelle listalle päätynyt noin ziljoona sittemmin kirpputoriklassikoksi muuttunutta vehjettä: leipäkone, pop corn -kone ja jalkakylpylaite nyt ainakin.

Jotenkin kuitenkin tuntuu, että mehulinko ei ehkä ole ihan yhtä älytön juttu. Leivät saa tehtyä mainiosti uunissakin, mutta tuorepuristettua (ja ah niin ihanaa!!) mehua on todella vaikea tehdä ilman hyvää linkoa.

Joskus edellisessä elämässä talouteemme kuului mehulinko, jolla tehtiin ehkä maailman parasta omenamehua. Laite oli kuitenkin kooltaan verrattavissa pieneen panimoon, joten nykyisessä kerrostalon keittiössä en kyllä sen kanssa jaksaisi alkaa askarrella (ja se taisi kyllä hävitä parempaan kotiin “suuren kirpputoritalven” aikana). Sen sijaan tuo Boschin suhteellisen virtaviivainen mehulinko voisi olla tismalleen se, jonka haluaisin kaverikseni niitä nyt vasta muodostumassa olevia uuden vuoden lupauksia toteuttamaan…

Kuvista kiitos: Bosch & Moncler

Tämä lauantai on mennyt lähinnä perusasioiden äärellä. Eilisillan huikentelevaisuus on kostautunut tänään aikas vetämättömänä olona, mutta juhlissa oli kuitenkin niin hauskaa, että mitäs pienistä!

Peetu on sen sijaan ollut tosi reipas. Jouluvalmistelut on edennyt isoin harppauksin, tänään valmistui jättimäärä piparkakkuja, lussepullia, piparminttufudgea ja englantilainen hedelmäkakku on vielä tekeillä. Ihan justiinsa aletaan syödä illallista (kunhan vain väärään bussiin päätynyt Greta löytää perille) ja sen jälkeen ohjelmassa on jokajouluinen traditio: Love Actually -leffan tölläys.

Tässä vielä kyseenalaislaatuisissa kuvissa eilisien rokkipikkujoulujen asuni… Kuvien ottamisen jälkeen totesin, että kaulakoru on vähän too much – joten se jäi kokonaisuudesta pois.

• t-paita, lainassa Peetulta
• jakku, Isabel Marant pour H&M
• hame, Mintun ompelimosta
• kengät, Lanvin pour H&M
• korut, Glitter (saatu blogin kautta)

Joulufiiliksissä muutkin..

Julhälsning från Haga from Kungahuset on Vimeo.