Tag: Pukeutuminen


Yksi blogini vakkarilukijoista laittoi kommenttiboksiin linkin Hesarin juttuun, jossa toimittaja buffaa Jani Niipolan ja Minna Kiistalan kirjoittamaa kirjaa ”Menesty tyylillä – Bisnespukeutumisen uusi aika”. Mikäli jutun tarkoituksena oli kerätä maksimaalisesti julkisuutta tuoreelle kirjalle, siinä onnistuttiin varsin hyvin. Etenkin naisille suunnatut, tekstissä esiin nostetut ohjeet ovat suoraan kuin 50-luvulta – ja sehän on saanut monet eri aloilla menestyneet naiset älähtämään. (Hesarin juttu löytyy täältä, jos et ole sitä vielä lukenut).

Siis ihan oikeasti!? Voiko joku todellakin kirkkain silmin sanoa, että menestyäkseen naisen tulisi käyttää hametta ja mieluiten vähän korkoja? Että housuihin pukeutuva nainen vaikuttaa vähemmän menestyneeltä ja kaiken kukkuraksi kirjoittaja vihjailee, että Hillary Clinton olisi saattanut jopa voittaa USA:n presidentinvaalit, jos olisi ymmärtänyt skipata iänikuiset housupukunsa ja käyttänyt hameita!?
Minna Kiistala viittaa joihinkin, sen tarkemmin yksilöimättömiin tutkimuksiin, joihin hän ohjeensa perustaa. No, ei itsellänikään ole tähän hätään juuri mitään linkkejä tieteellisiin tutkimuksiin tarjota, mutta ihan omasta kokemuksesta voin sanoa, että kokemus, taitavuus, halu ja kunnianhimo yhdessä tiedon, uskalluksen tarttua haasteisiin ja oman soveltuvuuden kanssa ovat huomattavasti tärkeämpiä asioita uralla etenemiseen kuin se, että onko päälläsi kynähame vai ei.

Kaikilla työpaikoilla on omat pukeutumiskoodistonsa. Itselläni on kokemusta niin pienistä reilun kymmenen hengen IT-alan start up -yrityksistä, julkiselta sektorilta, B-2-B -bisneksestä, sekä konservatiivisista että rennoista organisaatioista – ja lähestulkoon kaikesta siltä väliltä. Jokaikisessä työpaikassa on olemassa jonkinlainen dress code tai yleinen tyyli, vaikka täällä Pohjoismaissa se äärimmäisen harvoin on avoin vaatimus työntekijälle. Enkä pitkän urani aikana ole törmännyt kertaakaan siihen että jonkun urakehitys olisi ollut kiinni pukeutumisesta – tai että persoonallisia pukeutumisvalintoja tehneet olisivat jotenkin erityisessä asemassa.
En allekirjoita ajatusta, että on aina parempi olla ylipukeutunut. Työhaastattelu on asia erikseen, sinne kannattaa valita päälle jotain oman skaalan siistimpään päähän kuuluvaa. Ylipukeutuminen on toki erittäin ok, jos se on osa identiteettiä. Esim. meidän varsin konservatiivisella työpaikalla on muutama tyyppi, jotka pukeutuvat niin hienosti, että itse tarvitsisin jo aika kimaltavan juhlan samaan annokseen pitsiä ja stilettoja. Mutta se on heidän persoonallinen tyylinsä – ihana poikkeus kaikkien meidän toimiston naisten keskellä, joiden peruskengät on sneakersit.

Ihan erikseen pitää kommentoida sitä, että kyseisten tyyligurujen mukaan menestyvän naisen velvollisuus on värjätä harmaat hiukset piiloon! Ilmeisesti naisten harmaantuminen kuuluu samaan kategoriaan silmäpussien, nyppyyntyneiden ja rähjäisten vaatteiden sekä kaikin puolin huolittelemattoman ulkonäön kanssa. Taas tekisi mieleni kysyä, että siis oikeesti!?
Ensinnäkin hiusten värjääminen on käsittääkseni tyyliin tupakoinnin jälkeen haitallisin kemiallinen asia, minkä voi kropalleen tehdä. Ihan jo pelkästään siksi on mielestäni täysin rikollista levittää tuollaista ajatusmaailmaa standardina. Mitä kukin itse valitsee tehdä hiuksilleen, värjätä tai ei, on jokaisen ihan oma asia – eikä kenenkään urakehitys aivan varmasti jää tuosta kiinni, jos kaikki tietoon, taitoon ja tehtävään soveltuvuuden liittyvät palikat on kohdallaan!
Omista palikoistani voin kertoa sen verran, että viime syksyinen pettymykseni, kun en saanut sisäisesti hakemaani paikkaa on nyt, monen käänteen kautta päätynyt siihen, että olen ottanut todella tuntuvan askeleen eteenpäin urallani – paljon suuremman kuin mitä tuo aikaisemmin havittelemani duuni olisi ollut. Enkä todellakaan voi kuvitella, että pukeutumisellani tai hiusten värjäämisellä olisi ollut vähäisintäkään merkitystä tässä kaikessa.

Yhdessä asiassa olen pukeutumisoppaan kirjoittajien kanssa samaa mieltä. Moderni työelämä on johtanut siihen, että työn ja vapaa-ajan rajat hämärtyy ja siksi vapaa-ajan pukeutuminen on tullut hyväksytymmäksi työpaikoilla.
Pitkään mukana olleet lukijani varmaan muistavatkin, että opiskelin blogin alkuaikoina Tukholman yliopistossa muotitiedettä. Yksi ”paper”, jonka kirjoitin, käsitteli juuri tuota. (En tiedä, miksi tuollaista 15 – 20 sivun minitutkimusta kutsutaan suomeksi, mutta meidän englanninkielisissä opinnoissa niihin viitattiin aina sanalla ”paper”). Eli muotitieteen terminologian mukaisesti alunperin urheiluvaatteiksi lasketut vaatekappaleet kuten t-paita, neuletakki, neulepaita, irtotakki (miehillä useimmiten, bleiserimäinen takki, joka ei ole osa pukua) yleistyivät työelämässä, kun työn merkitys muuttui palkan nauttimisesta itsensä toteuttamiseksi, työn tekeminen kotoa käsin yleistyi, taiteelliset ja elämäntapatyöt yleistyivät (= harrastuksen tai intohimon muuttuminen työksi, josta saa palkkaa), epävakaat ja lyhytaikaiset työsuhteet lisääntyivät ja lisäksi sekä freelance-työsuhteet että yleinen työ- ja vapaa-ajan lomittuminen lisääntyi.
Oli ihan älyttömän kiinnostavaa tehdä tuota minitutkimusta ja mielestäni tutkimustuloksessa on paljon järkeä. Ajat muuttuvat, työpaikat samoin kuin olosuhteet muuttuvat ja työntekijään kohdistuvat vaatimukset muuttuvat. Tutkimustuloksiin ei liity minkäänlaista arvotusta siihen, onko muutos hyvästä tai pahasta. Lähinnä toteamus, että muodin luonteeseen kuuluu muutos silloinkin, kun sana ”muoti” on lähempänä (alkuperäistä) määrettä ”kulttuuri” kuin tämänhetkistä synonyymia ”trendi”.
Toki aina pitää olla jossain määrin tietoinen ympäristön kirjoittamattomista pukeutumissäännöistä, mutta jos uralla eteneminen on kiinni siitä, värjäätkö hiuksiasi vai et, on ehkä aika vaihtaa paikkaa tai tehdä ilmoitus esimiehestä.

Tänään on satanut aamusta asti kuin saavista kaataen. Eli tämän päivän toimistoasua ei ollut mitään mahiksia ikuistaa. Eilen oli toinen juttu. Tämän syksyn yksi ehdottomista lempparipaidoistani on ollut Elloksen farkkukampanjan myötä saamani ihana tummansininen röyhelöasia. (kaupallinen linkki, testi). Sitä on tullut käytettyä niin farkkujen kuin kynähameen kanssa.

  • paita, Ellos (saatu)
  • hame, H&M
  • verkkosukkikset, Primark
  • kengät, Acne (Star)

Sen verran piti tähän loppuun vielä lisätä, että en ole mitenkään kategorisesti pukeutumisoppaita vastaan. Harva meistä sitten lopulta on niin vahva elämäntapaintiaani, että oma tyyli ja sen myötä itseilmaisu menisi kaiken edelle.
Monissa tilanteissa on ihan kiva saada kokeneempien tai asioista perusteellisemmin perillä olevien vinkkejä. On oikeastaan aika harmi, että tuon bisnespukeutumisoppaan kirjoittajat ovat niin pelottavan 50-lukuisia monien ”vinkkiensä” kanssa. Ihan oikealle, realistiselle ja kunnianhimoisesti kirjoitetulle pukeutumisoppaalle olisi aivan varmasti kysyntää laajastikin. Kirjoittajana näkisin mieluiten asiasta kiinnostuneen etnologin tai antropologian asiantuntijan. Sellaisen ostaisin varmasti itsekin!

Hei siis apua, miten ihanat kesäkelit on ollut!! Blogin luonnoslaatikko pursuilee keskeneräisiä postauksia mm. Bremenin reissusta ja epäsuosituista mielipiteistäni, yksi viime viikon toimistoasukin olisi kuvattuna ja aivan mielettömän ihana, helppo ja nopeatekoinen sillivoileipäkakku tuli testattua viikonloppuna. Sen ohjeen lupaan ja vannon laittaa vielä tänne teillekin ennen juhannusta.
En ole oikein malttanut istua aurinkoisina viikonlopun päivinä kotona koneella – etenkin kun hajoamispisteessä raksuttavan rakkineen kanssa yksinkertaisimpaankin asiaan saa kulutettua aivan hervottomasti aikaa ja hermoja. Blogin päivittymisen kannalta on siis hyvä, että juhannukseksi on luvassa perinteistä mittumaarikeliä viileine lämpötiloineen ja sadekuurojen mahdollisuuksineen. Haha!
Viime lauantaina oli täällä Tukholmassa kansainvälisestikin arvostettu musiikin alan tapahtuma, Polar Music Prize 2017. Rehellisesti sanottuna olen aivan pihalla siitä, kuka sai palkinnon, jos sai ja miksi, mutta häppeningin korkea profiili takaa erittäin mielenkiintoisen vieraslistan – ja siksi punaisen maton kuvat tulee tsekattua joka vuosi.
Tästä lähtee vähän inspiraatiota kesän juhlapukeutumiseen – miksei vaikka heti juhannukseksi!

Prinsessa Madeleine on aina ihan mielttömän upea! Joskin viime vuosina hänen tyylinsä on muuttunut aikuisemmaksi, hillitymmäksi ja konservatiivisemmaksi. Muutos on ollut niin suuri (ja todennäköisesti täysin tietoisesti tehty. Metamorfoosi bileprinsessasta äidiksi ja vastuulliseksi vapaaehtoistyöntekijäksi muuttaa toki myös garderobia), että olen ollut valmis siirtämään “fashion-prinsessa” -kunniamaininnan kruunuprinsessa Victorialle tai jopa prinsessa Sofialle.
Madeleinen custom made Ida Sjösted puhuu kuitenkin vahvasti sen puolesta, että puheet tyylin tätiytymisestä ovat ennenaikaisia! Keveän kolmiulotteinen kukkahelma ja unelmaisen utuinen silkkisifonkimiehusta solmukkeineen ja pitkine hihoineen on aivan täydellinen. Myös romanttinen kampaus, meikki ja muu stailaus on mielestäni niin lähellä täydellistä kuin voi olla.

Kruunuprinsessa Victorialla on tapana pukeutua ruotsalaisten suunnittelijojiden luomuksiin. Vuoden suunnittelijan, Diana Orvingin, metallinhohtoinen, epäsymmetrinen puku on todella tyylikäs ja näyttävä valinta. Diana Orving työskentelee usein mallin ja leikkauksen lisäksi myös leikittelemällä eri materiaaleilla. Victorian puvun metallisuus luo ihan veistosmaisen yleisfiiliksen.
Lisäpisteitä kruunuprinsessalle hyvin dianaorvingmaisen tummanpunaisen kynsilakan valinnasta sekä poikkeuksellisen “vapaasta” kampauksesta.

Kulttuuri- ja demokratiaministeri Alice Bah Kuhnke oli valinnut erittäin trendikkään vaalean kukallisen puvun. Googlailuistani huolimatta en kyennyt selvittämään mekon alkuperää, mutta onhan se aina mukavaa, kun ministeri on luonnikkaasti muodikas ajankohtaisessa asussaan.

Keskustan puoluejohtaja Annie Lööf on pukeutunut ruotsalaiseen couture-designiin. Fadi el Khouryn signeeraama mekko hipoo täydellisyyttä (kyllä, tuon haluaisin itsellenikin!!). Kesäiseen juhlaan sopii mainiosti keveä ballerinapituus ja laaja helma. Niiden ansiosta musta ei näytä lainkaan talviselta tai “pikkujoulumaiselta”.
Kampaus olisi saanut mielestäni olla pikkuisen duunatumpi – vaikka ymmärrän kyllä, että tässä haluttiin hakea vastakohtaa puvun hienolle täydellisyydelle.

Muusikko Seinabo Sey isoäitinsä kanssa punaisen maton valokuvaseinällä. Molemmat upeat leidit ovat pukeutuneet kiireestä kantapäähän suosikkimerkkiini Dagmariin. Tyylikästä, ajatonta, näyttävää mutta klassista!

Sting vaimonsa Trudy Stylerin kanssa. Ihana pari – tyylikäs ja yhteensopiva olematta “school prom matchy-match”. Ja kyllä ikiromanttista sydäntäni lämmittää se, että jotkut parit onnistuvat pitämään liittonsa elossa vuosikymmenestä toiseen!

Toukokuun ensimmäinen maanantai tietää vuosittaista fashion-huippuhetkeä, MET gaalaa. MET Gala Monday on ilahduttanut täällä edelleenkin flunssan kourissa kituvaa bloggaajaa (siis oikeasti kamoon, miten kauan voi oikein olla kanttuvei ja kuumeessa??). No, kai sitä joskus taas pääsee tolpilleen – nyt vaan pitää iloita sellaisista pikkuasioista kuin että olipahan kerrankin aikaa haravoida perusteellisesti interwebsistä MET gaalan kauneimmat puvut ja kivoimmat kuvat.
Tilaisuuden luonteeseen perinteisesti kuuluu sävähdyttävämpiä ja hätkähdyttävämpiä luomuksia kuin mihinkään muuhun punaisen maton häppeningiin. Ihan kaikkein oudoimmat kokonaisuudet ei sykähdyttäneet – ja tiettyjen julkimoiden selkeä sensaatiohakuisuus nakuiluineen tuntuu vähän terveisiä vuodesta 2013. Omia valintojani tsekatessani huomaan, että olen tainnut muuttua vielä piirun verran konservatiivisemmaksi, vaikka Rihannan värikäs ja vähintäänkin näyttävä asu olisi kyllä melkein kuulunut listalleni.
Joskus tuntuu kuitenkin siltä, että vaikka näyttävyys on periaatteessa vain hyvä asia, hillitymminkin voi kerätä täydet eleganttiuspisteet!
Suosikkini eivät ole missään erityisessä järjestyksessä – enkä oikein osaa edes päättää, kuka kaikista olisi se kirkkain ykkönen.

Alexa Chung Diane von Furstenbergin silkkikreppiluomuksessa. Ihastuttavaa, miten puku on syvän pääntien ansiosta varsin sensuelli, mutta leikkaus muuten henkii 50-lukumaista viattomuutta.

H&M:ltä oli MET:issä useampikin mekko – tässä niistä yksi, kantajana Ashley Graham. Hyvin tehty Henkkamaukalta!

Upea Blake Lively on kuin tehty kantaman Versacen näyttävää paratiisilintuasua. Alussa kritisoin tarkoitushakuista nakuilua – tässä ei siitä ole tietoakaan.

Gisele Bunchen vaikuttaa niin aidon iloiselta ja onnelliselta kaikissa MET-kuvissa, että säihke välittyy koko asuun. Toki Stella McCartneyn signeeraama mekkokin on aivan täydellinen. Pitkät hihat ja säädyllinen pääntie tasapainottaa erinomaisesti selän ja kylkien anteliasta leikkausta.

Kate Hudson oli valinnut myöskin Stella McCartneyn luomuksen. Upea epäsymmetrinen veistoksellinen asu jättää elegantisti toisen olkapään ja käsivarren paljaaksi. Kreikkalainen jumalatar -tyylin viimeistelee korkea kampaus ja tasapainottavasti eripariset korvikset.

Ensin en oikein tajunnut itsekään, miksi oli vain pakko ottaa listalle tämä Katy Perryn astetta haastavampi Maison Margielan kokonaisuus. Sitten tajusin, että punaisessa sifonkihässäkässä on jotain surumielisen eteeristä eleganssia, joka tuo mieleen vanhat mykkäelokuvat – ja siitä syystä en vain voinut vastustaa sitä.

Jotain nostalgista ja turvallista on myös nähdä boheemit menninkäisprinsessat Mary-Kate ja Ashley Olsen tyylilleen uskollisina kerrostetuissa pitsimekoissa, kirjailuiden, helmikorujen ja tarkoituksellisen huithapelien kampausten täydentäessä lookin.

Miranda Kerr ja klassinen, eteerinen Oscar de la Renta. Tällä samalla mekolla menisi kyllä helposti Oscarseihinkin – että sikäli se ehkä on vähän liiankin klassinen MET gaalaan…

Kierrätetystä silkistä ja helmistä valmistettu vaalea iltapuku on sekin H&M:ltä. Stella Maxwell kantaa haastavan puvun todella kauniisti.
H&M:n lisäksi myös Topshop oli ottanut askeleen pois ketjukauppamuodista ja saanut pari asua gaalaan. Menemättä yksityiskohtiin, voin kertoa, että jos tämä olisi ollut kilpailu, H&M olisi voittanut kaikissa mahdollisissa kategorioissa kaikki mahdolliset pistesijat – eikä Topshopilla olisi ollut mitään jakoa.

Aseistariisuvaa paratiisilintuteemaa. Zendaya Coleman Dolce & Gabbanan huikeassa luomuksessa – ja miten tuo kampaus on juuri tismalleen piste iin päälle.

Ei ole ensimmäinen kerta, kun Lupita Nyong’o luottaa Pradaan – eikä varmasti viimeinen, kun tuloksena on kerta toisensa jälkeen hengästyttävän upeita kokonaisuuksia. Korallinpunainen silkkisifonkiluomus on täydellinen!
Kuvista kiitos: Elle.se, Chic.se, Vogue.com, Popsugar.com

Kultaiset Oscars pystit jaettiin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä palkiten vuoden 2016 parhaimmat elokuvat. Lopulta ilmeisesti kaikki patsaat päätyivät oikeille voittajille. Itse olin sen verran nössö, että valitsin nukkua työpäivää edeltävän yön – enkä tänäkään vuonna siis seurannut juhlallisuuksia livenä.
Interwebsi on onneksi pullollaan mahtavaa materiaalia tapahtumasta. Avauspuhe, Justin Timberlake tanssittamassa Hollywoodin kermaa, “Hope your friends are fine”, kun ruotsalainen Linus Sandgren pokkasi Oscarin parhaasta kuvauksesta (La la land).. etc.
Mielestäni oikea filmi voitti parhaan elokuvan tittelin. Moonlight on jotain erityistä, vaikka La la Land on myös aivan ihana. Ja ollaan mitä mieltä tahansa Casey Affleckistä off-screen, Mancehster by the Sea ei olisi ollut sama elokuva ilman hänen pienieleistä mutta supervaikuttavaa tulkintaa roolistaan.
Mutta punaisen maton puvuistahan täällä oli tarkoitus puhua. Jostain ehdin jo lukea, että kylläpäs oli tylsä ja konservatiivinen red carpet. Mutta sehän se on just se Oscarsien juttu – pitää hengissä vanhaa Hollywood-glamouria. MET-gaala on se paikka, missä kuuluu revitellä luovuudella ja kekseliäisyydellä, kun taas Oscarsit on tyyliltään perinteisemmät. Molemmissa on oma viehätyksensä, mutta mielestäni on hiukan moukkamaista haukkua Oscarsien gaalavieraiden pukeutumista tylsäksi.
Oscarseista bongatut trendit noudattavat samaa linjaa kuin gaalapukeutuminen muutenkin: vaaleat värisävyt, maltillinen metallisuus ja peittävät leikkkaukset, korkeat kaulukset sekä pitkät hihat ovat täysosuma. Suosikkini vuoden 2017 Oscarseista ei missään erityisessä järjestyksessä:
Brie Larson – Oscar de la Renta

Rakastuin erityisesti puvun kukanterälehtimäiseen miehukseen. Sametti on tehokas juhlapukumateriaali, joka näyttää aina upealta kuvissa – toisin kuin esimerkiksi satiini. Orkideamaisesti hörsyilevä helma on sekin upea ja keveät sandaalit täydentävät asun tyylikkäästi. Kampaus olisi mielestäni saanut olla aavistuksen tyylitellymmän oloinen, vaikka periaatteessa visuaalisesti tuollainen sivulle laskeutuva lainekampaus sopiikin kokonaisuuteen.
Dakota Johnson – Gucci

Niinkuin tuossa edellä sanoin, satiini on upeudestaan huolimatta vaikea valinta punaiselle matolle. Valokuvissa näkyy armotta, että taksissa on tullut istuttua, vaikka varmasti helma on vielä viimeiseksi ennen juhliin lähtöä höyrytetty sileäksi. Yhtäkaikki kokonaisuus on todella upea! Körttityylinen kampaus täydentää loistavasti modernin elegantin juhlalookin.
Emma Stone – Givenchy Haute Couture

Eipä taida täällä Mintun tontilla olla red carpet -postausta ilman Emma Stonea. Mutta niin kertakaikkiaan upea on taas tämäkin helmasta hapsuinen, helmin kirjailtu Givenchy Haute Couture -kokonaisuus, että ei voi mitään. Kullan sävyt on suosittu valinta Oscarseihin (no se patsas hei!), mutta ihan aina tulkinnat eivät ole niitä onnistuneimpia. Emma Stonen puku on selkeästi saanut inspiraatiota teemasta, olematta kuitenkaan mikään festivaaliasu. Lisäpisteitä täydellisestä Hollywood-kampauksesta!
Isabelle Huppert – Armani Privé

En ole (vielä) nähnyt Isabelle Huppertin elokuvaa Elle, josta irtosi nominee-paikka tämän vuoden Oscarseihin. Sen sijaan leffan “Tämän jälkeen” näin loppusyksystä ja voin lämpimästi suositella sitä kaikille aikuisille naisille. Miten sitä voikaan pelkällä katseella ilmaista kaiken sen, mitä itsekin haluaisi sanoa. No, Emma Stone sai pystin – ja ihan oikein sekin. Kaikki kun ei voi olla voittajia tässäkään skabassa.
Pukeutuminen ei myöskään ole mielestäni mikään kilpailu, mutta Isabelle Huppertin Oscars-asussa on kyllä kaikki voittajan elementit: upea leikkaus, valuvat linjat, pitkät hihat, laineikas kampaus, elegantti kimallus, asenne.
Jessica Biel – KaufmanFranco

Nyt täytyy tunnustaa, että en ole ikinä kuullutkaan KaufmanFranco-merkistä, joka on Jessica Bielin huikean upean kultamekon suunnittelija. Jos heidän tavoitteenaan oli saavuttaa nimeä pukemalla Jessica Biel Oscars-gaalaan, he ovat todellakin onnistuneet! Etnohenkinen kaulakoru ja sileälinjainen kampaus tekevät kokonaisuudesta todella tyylikkään. Toisenlaisen stailauksen kanssa puku näyttäisi helposti hiukan halvalta.
Karlie Kloss – Stella McCartney

Stella McCartney on varsin tuttu merkki MET-gaalan punaisella matolla, mutta harvemmin nähty Oscarseissa. Karlie Klossin valkoinen mekko tuo mieleen juhlapuvun, johon itse Wonder Woman voisi pukeutua. Eleganttia graafista linjaa pehmentää tyylikäs ja perinteinen Hollywood-kampaus ja romanttinen choker.
Nicole Kidman – Armani Privé

Yksi kestosuosikeistani, Nicole Kidman, ilahdutti pitkästä aikaa todella elegantilla pukuvalinnalla. Metallic + nude, kirjailut, harkitun huolellinen kampaus, syvän punaiset huulet – aivan täydellinen kokonaisuus!
Kuvista kiitos: Popsugar.com & Whowhatwear.com

Tukholman muotiviikolla tuli ikuistettua niin paljon upeita ja inspiroivia tyylejä, että oli ihan pakko tehdä vielä toinen kuvakavalkadi (edellinen löytyy täältä: Tyyli-inspiraatiota Tukholman muotiviikolta) tänne blogiinkin. Itse ainakin kaipaan hiukan uusia ideoita – tuntuu, että nyt on ollut niin harmaata jo niin pitkään, että pukeutuminenkin alkaa olla pliisua ja mitäänsanomatonta. Tosin tänään kyllä paistoi päivällä aurinko, joten ei pitäisi aina olla valittamassa.. 😀
Vahvimmat muotiviikolta bongatut trendit tiivistettynä:

  • Polvesta alaspäin levenevät lahkeet housuissa, näyttävimmillään kunnon trumpetit.
  • Erittäin kirkasväriset aksenttiyksityiskohdat musta-harmaa-valkoinen -akselilla liikkuvissa asukokonaisuuksissa.
  • Tunikat ja mekot housujen kanssa.
  • Etniset yksityiskohdat.
  • Laukku joko säkkimäinen pussukka tai pieni ja napakka.
  • Punk-henkisyydellä leikittely.

 
Tukholman muotiviikkotyylit Tukholman muotiviikkotyylit Tukholman muotiviikkotyylit Tukholman muotiviikkotyylit Tukholman muotiviikkotyylit Tukholman muotiviikkotyylit Tukholman muotiviikkotyylit Tukholman muotiviikkotyylit Tukholman muotiviikkotyylit
Trumpettilahkeista en nyt niin tiedä, mutta tunika-housut -yhdistelmää tulen varmasti testailemaan ihan lähiaikoina. Samoin hankintalistalla on jo jonkin aikaa keikkunut pussukkalaukku, joka pitänee tässä kevätsesongin lähestyessä hankkia garderobia täydentämään.
Tosin varsinaisen merkkilaukun sijaan ajattelin investoida Olympuksen pussukkamalliseen Bucket Bag -kameralaukkuun. Olen sitä jo livenäkin hiplaillut ja se vaikuttaa ihan täydelliseltä valinnalta mm. ensi kesän lomareissuja ajatellen.

Old stuff