Kulutin aikaa ja etsin inspiraatiota – niinkuin niin usein – Stockholm Street Style -sivustoa selailemalla. Välillä kyllä ihmetyttää, että miksi sivusto on edelleen nimeltään Stockholm Street Style. Aika iso osa kuvista kun on jo aika pitkään ollut muualla kuin Tukholmassa otettuja. Siis, jos etsiskelisi juuri tukholmalaista katukuvaa värittäviä tyylitaitureita ja päätyisi vain nimen perusteella tuonne, pettyisi varmasti.

Itselleni tuolla ei nyt ole suurempaa merkitystä tai paremminkin ihan kiva, että yhdeltä sivustolta löytyy erityylisiä ja eri “hinta-tasoisia” pukeutujia. Edelleenkin olen sitä mieltä, että on helpompaa näyttää killer-fashionistalta, kun on pukeutunut päästä varpaisiin huippu-designereitten vetimiin – niinkuin kansainvälisiltä muotiviikoilta  sivustolle bongatuilla tyypeillä usein on. Hiukan enemmän pitää tsempata, kun käytössä on arkisempi pukeutumisbudjetti ja ilman kansainvälisesti arvostetun muotimagazinen designer-kontakteja.

Lontoon muotiviikolta sivustolle on kuvattu pukeutumisen valtavirrasta keskimääräisesti enemmän eroava  Huikea haalarimimmi. Tiedän, että ysärit ja kasarit ovat muotia, mutta tässä ei voi kuin ihmetellä, onko asu ironiaa vai ei? Jos tytöllä ei olisi söpö meikki ja ammattitaitoisen oloinen pose, olisin aivan vakuuttunut, että kysymyksessä on joku virhe. Mutta ehkä en vain tajua.

Haalarimimmin kohdalla en oikeasti tietänyt olisinko itkenyt, nauranut vai tuntenut myötähäpeää. Todennäköisesti relevantein reaktio olisi ollut kuitenkin häpeä. Häpeä siitä, etten tajua, miten ironisen cool haalari ja koko outfit on… Se sijaan selailin sivustoa eteenpäin ja enemmän perinteisten katumuotityylien joukosta löytyi eiliseen pohdiskeluun mainiosti sopiva kuva.

Eli Tyylikäs Kånkenin käyttäjä

Tämän kuvan perusteella taidan olla päätökseni tehnyt – eli musta sen repun olla pitää. Toisaalta ainoa (nyt mieleen tuleva…) musta päällystakkini on Acnen nahkarotsi – ja sekin on sellainen hiukan hailea oliivinmusta. Eli toisaalta se lämpimänruskeanmusta Kånken voisi sittenkin olla vielä parempi…

Kuvat: Stockholm Street Style

Kokonaisuus muodostuu yksityiskohdista. Kengät, laukku, korut, hiukset, värit – kun kaikki sopii yhteen tai muodostaa kiinnostavan kokonaisuuden, ollaan jo aika lähellä inspiroivaa pukeutumista. Ulkoiset puitteet asettavat yleensä reunaehdot: mikä on tilaisuus, ketä ollaan tapaamaamassa ja mikä on vuodenaika + säätila. Töihin sopii eri vaatteet kuin bileisiin (daaa!), tärkeänä palaveripäivänä on eri dress code kuin casual Fridaynä. Säästä taidan lätistä vähän liiankin kanssa omia asujani esitellessäni, mutta niin vaan suuremmatkin fashionistat soveltavat pukeutumistaan olosuhteiden mukaan. Tai ainakin suurin osa.

Tässä vielä muutamia bongauksia Tukholman muotiviikolta. Oikeastaan näiden kuvien oli tarkoitus päätyä vain omaan inspiraatiokansiooni, mutta sitten ajattelin, että täällähän ne on huomattavasti paremmin arkistoituna kuin oman kovalevyn sumean logiikan säilytysjärjestelmässä.

Ostoslistalle: kiva lippis joka ei ole liian sporttinen eikä liian trucker. Ei tosin tarvitse olla myöskään ihan niin peilibling kuin kuvan neitokaisella. Muistilistalle: selkeästi markkeeratut kulmakarvat, hyvä ripsiväri ja muuten nude(hko) make up.

Harkintalistalle: lierilätsä. Ei varmaankaan nahkainen old school Grand Canaria -malli, mutta huopakankainen voisi ehkä toimia. Tai sitten kesällä ihan rehellinen olki-/niiniversio aiheesta. Muistilistalle: käytä enemmän sitä ihanaa Henri Lloydin villakangastakkia, joka aina vaan jää roikkumaan eteisen naulakkoon!

Kaikenlaisia tukkapantoja erilaisin niittihommelein koristeltuna on kieltämättä nähty jo jonkin aikaa. En usko, että kohdalleni osuu tilaisuutta, johon haluaisin mennä piikkipäänä, mutta aika nastat nämä Bea Åkerlundin niittisarvirivistöt kuitenkin.

Muistilistalle: reppu on jees, eikä tekoturkkikaan olisi hassumpi. Sporttiversio camo-kuosista ja kermanvalkoinen kisupörrö luo aika kivan kontrastin.

Muistilistalle: reppu on tosi jees. Tässä kontrasti toisin päin – sporttisen kiiltävä pusakka ja tunnelmallisen pehmo retroreppu.

Ostoslistalle: mustat graafisesti kuvioidut housut – ehkä jopa pallolliset. Valkopohjaiset loafer-creepersit on stailit mutta vaikeat… Muistilistalle:  törkeässä lumi-/sohjo-/vesi-/jäämössössä stiletoilla kiikkeröiminen ei ole tyylikästä, vaikka asukuvista tulisikin siistejä. Onneksi tuolla kuvan korkokenkäneidolla oli tukeva käsikynkkä käytössä koko pitkän päivän.

Ostoslistalle: siistit city-sneakersit. Siivet plussaa.

Ostoslistalle: mustavalkoiset graafiset housut. Raidalliset olisivat ehkä enemmän mun juttu kuin pallolliset. Siispä laitetaan hankintalistalle mustavalkoraitaiset pöksyt!

Eri tyttö, mutta vastaavat raitahousut. Ja mitä tämä on!? Yleensä aina järkyttävän korkeissa koroissa keikkuva Sofi Fahrman on front row:lla virttyneissä mustissa farkuissa ja lenkkareissa! Mielettömän hyvän näköisenä tietenkin, mutta…

Sori nyt, että jankutan, mutta tässä on nyt vielä yksi syy, miksi pitää hankkia vähintään yhdet kivat city-käyttöön sopivat lenkkarit! Valkoiset tossut, löysät paljettihousut ja nonchalantti musta neulepaita – just got to love the outfit!

Muistilistalle: söpö musta rusetti valkoisten kaulusten ja astetta rokumman jakun kanssa. Toimii. Lisäksi tämä kuva on täydellinen esimerkki osaavasta muotiviikkojonglööristä. Toisella kädellä pidellään (painavaa) järkkäriä ja tsekataan päivän kuvasaalista. Toisella kädellä pidetään huolta päivän ohjelmalapusta, muistikirjasta, iPhonesta ja kameran linssisuojuksesta.

Muistilistalle: Eri pintojen kontrastit, pöyhkeä – rapea, pehmeä – kiiltävä… etc. Pintojen kontrastit on helppo tapa luoda jännitettä asuun.

Hankintalistalle: omat Dr. Martensit. Kaksi kolmasosaa muotiviikkovieraista sukupuoleen katsomatta käytti ko. maihareita ja voisin pikkuhiljaa varmaan jättää Peetun Vagabond-maiharit odottamaan neidon paluuta tänne roudan keskelle. Yleisimmin muotiviikkomartens esiintyi 8-reikäisenä ja perusmustana, toiseksi suosituimmat olivat samat mutta kiiltonahkaisina. Muitakin versioita tuohon väkimäärään ja Dr. Martens -esiintyvyysprosenttiin toki mahtui.

Muistilistalle: vaalea hame toimii myös näin kevättä kohti mentäessä kunhan materiaali on oikea, sekä: Mustavalkoinen lyhyt jakku klassisesta kukonaskelkuviosta toimii ihanasti vähän leveämmän hameen kanssa.

Hankintalistalle: iso lyhytsankainen shopperi tukevasta nahasta valmistettuna. Tuollainen olisi niin hieno treenikassina! Muistilistalle: muista suihkutella kosteussuojalla kaikki mokkakengät.

Harkintalistalle: 50-lukuhenkiset spittarikärkiset nilkkurit mustavalkoista eläinkuosia (lumileopardi!). Mustat kuminauhapanelit varressa ihan must. Yhdistetään vajaamittaisiin mustiin farkkuihin, pohjemittaiseen kynähameeseen tai  vahapintaisiin capreihin.

Tästä inspiraatiolistasta onkin sitten varmaan hyvä alkaa rakennella hankintasuunnitelmaa ja kevään garderobibudjettia!

Viime viikonloppuna juhlittiin täkäläiset Elle-Galat. Teki niin hyvää ja piristi kummasti keskellä varsin tylsää tammikuuta tsekkailla vähän ihania juhlapukuja ja katsella perusteellisesti tälläytyneitä ihmisiä, että ajattelin poimia tänne muutamia suosikkejani. Kyllähän Ruotsinkin Ellen juhlissa osa porukkaa oli pukeutunut melko arkisestikin – tai simppelisti housuihin ja jakkuun. Näköjään omaa silmääni miellytti tällä kertaa lähinnä maata viistävät helmat!

Vuoden suunnittelijan palkinto meni Ann Sofie Backille. Kuninkaallista loistoa tapahtumaan toi itsekin muotoilijana jonkin näköistä menestystä saavuttanut Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa Prinssi Carl-Philip.

Täytyy sanoa, että Carl-Philip oli kieltämättä varsin fäshion harmaassa, tummansinisin kauluskääntein varustetussa villasmokissaan.

Dagmarin sisarukset.

Vuoden parhaan pukeutujan pysti meni valloittavalle poppiduolle Icona Pop.

Minimarketin sisaruskolmikko.

Kaikki kuvat: Elle galan 2013

Olen aina ajatellut, että sitten jonain päivänä omistan täydellisen vaatevaraston. Sellaisen, joka on juuri sopivan täynnä harkittuja, kauniita, kestäviä, laadukkaita ja itseni näköisiä vaatteita. Useimmat vaatteista olisi helposti yhdisteltävissä toistensa kanssa, joten muutaman ihanan asusteen ja katseenkiinnittäjän avulla yhdistelmien määrä olisi loputon. Jokaiseen tilaisuuteen olisi aina helposti löydettävissä kiva asu.

Tässä viimeaikoina, talvi-alehankintoja suunnitellessani, olen alkanut epäillä, että jahtaan sateenkaaren päätä. Ehkä garderobi ei koskaan ole täysin valmis. Ehkä on vain hyväksyttävä se tosiasia, että vaikka jotkut pukeutumispalapelin peruspilarit olisivatkin kohdallaan, on pukeutusmiskriisitön elämä täysin mahdoton ajatus.

Juteltiin eilen illalla aiheesta Karkin kanssa ja sisäistin yhden itsestäänselvyyden. Suunnittelin siis tätä samaista postausta, mutta kirjoitettuna siihen tyyliin, että mitä vaatteita täydellisestä garderobista pitäisi löytyä. En ollut mitenkään yllättynyt, että parikymppisen opiskelijan ja aikuisen toimistorotan ajatukset eroavat aika tavalla, mutta tietenkin myös muu elämäntilanne vaikuttaa todella paljon.

Itse olin esimerkiksi neljä vuotta päätoiminen yrittäjä, freelancer. Tuolloin “täydellinen garderobi” koostui mukavista, pehmeäksi käytetyistä verkkareista, huppareista, villasukista ja mahdollisimman cooleista (ruotsalaisten suunnittelijoiden tekemistä) fashion-vetimistä. Ns. tavallisiksi vaatteiksi riitti farkut, t-paita ja neuletakki – niille oli käyttöä lähinnä, kun kotitoimistopäivänä oli aivan pakko poistua neljän seinän sisältä.

Reilu pari vuotta sitten valitsin pois yrittäjyyden riemut ja palasin takaisin kunnialliseen office-duuniin. Kyllä kotivertseille on edelleenkin käyttöä – ja joskus saa kiskoa yllensä jotain fashion-spesiaalia, mutta pikkuisen hämmentyneenä olen yrittänyt selvittää, mitä ihmettä garderobista pitää löytyä, että aamuinen toimitopukeutumiskaaos vähän helpottaisi.

Eli kai siihen on sopeuduttava, että vaatevarasto ei koskaan ole täysin valmis – ja toisaalta ehkä hyvä niin. En kuitenkaan halua luopua  siitä ajatuksesta, että saisin karsittua kaapeista kaiken turhan pois niin, että jäljelle jäisi vain ne vaatteet, joista todella pidän ja joita käytän. Sitten voisi alkaa selkeämmältä pohjalta miettiä, mitä ja millaisia peruspilareita garderobi kaipaa ja millaisilla yksityiskohdilla sitä milloinkin haluaisi maustaa.

Siitä tuleenkin aivan varmasti juttua tännekin. Haiskahtaa sen verran merkittävältä projektilta!

Linnan Juhlat (tai Suomen presidentin itsenäisyyspäivän juhlavastaanotto – miten kukin haluaa…) ja Nobel-gaala ovat niin mukavasti peräjälkeen aina näin joulukuussa, että en mitenkään malta olla hiukan vertailematta. Juhlat ovat tyyliltään hyvin erilaiset. Suomessa juhlitaan arvokkaasti kunnon suomalaisessa hengessä maan itsenäistymistä ja Ruotsissa manner-eurooppalaistyylisten juhlallisuuksien alkuperä on rauhaa (ja kaiketi sivistystä) rakastavan dynaamiitin keksijän testamentin tuotosta.

Arvostan suomalaisia juhlia suuresti – ja arvostan myös sitä viihdepläjäystä, jonka juhlat asujen ja inhimillisen sähläyksen muodossa tarjoaa. Nobel-gaalassa on erilainen tunnelma – ja monesti minulta kysytään “no pukeutuuko ne siellä niin paljon paremmin”. Vastaus on aivan ilmiselvästi ei – Ruotsissa tai Nobel-gaalassa ei automaattisesti pukeuduta paremmin tai tyylikkäämmin. Suurin ja ehdottomasti merkittävin ero on siinä, että Nobel-vieraat kantavat ylväänä ja leuka pystyssä sen vähän epämääräisemmänkin valinnan, joka ehkä tuntui hyvältä vielä kotona.

Suomessa ei myöskään näe koskaan sellaisia perintö-dimangeja kuin mitä kuninkaallisilla on käytössään. En voi sanoa, että pitäisin tyylikkäänä tätä kultaa ja mahtipontisuutta pursuilevaa asua. Mutta jos jollakulla täällä kylmässä pohjolassa on kanttia esiintyä kultaövereissä on se juurikin Bernadotteihin kuuluva Marianne Bernadotte.

Ruotsin kulttuuri- ja  liikuntaministeri Lena Adelsohn Liljeroth on onnistunut (jälleen!) juhlapukuvalinnassaan! Himmeänkultaisista paljeteista tehty selkeälinjainen mekko on sekä erittäin trendikäs että hyvin pukeva. Ulkoministerin vaimo Anna Corazza Bildt on tunnettu jokseenkin räväkästä ja trendeistä piittaamattomasta tyylistään. Että turha kai hänelle(kään) on yrittää kertoa, että too much on vaan yksinkertaisesti too much.

Elinkeinoministeri Annie Lööfin mekko on kauniin värinen (sopii hyvin hiuksiin!) ja malliltaan ihan jees. Kuva päätyi tänne blogiin esimerkkinä siitä, että tylsäkin mekko pelastuu Bottega Venetan clutchilla. Ja kun harva siihen kuitenkaan voi turvautua, niin kiva kynsilakka saa aikaiseksi yllättävää sähinää. Kids – try this at home!

Miehet… Olihan Linnan Juhlissakin omat, jäyheällä tavalla charmantit uroksensa. Ja tietty Hjalliksen luotsaamaa touhupetterikerho. Mutta kyllä näissä kuninkaallisissa kavaljeereissa – olivatpahan sitten sukuun syntyneitä tai naituja – on jotenkin omanlaisensa meininki.

Juhlien isäntä, joka pönöttää hölmön näköisenä lasi kourassa on ehkä kuitenkin kivempi kuin tiukin ilmein pönöttävä ja kättelevä juhlien isäntä?

Mutta entäs ne puvut!?

Jossain vaiheessa mietin, että prinsessa Madeleinen uusi, tumma look on tarkoitettu lisäämään aikuisuutta ja vakavuutta imagoon. En ole ihan vielä tottunut siihen, että prinsessa on niin tumma, vaikka sävy on todennäköisesti lähempänä aitoa sävyä kuin ne monet aiemmin nähdyt vaaleat beessin, hunajan ja hiekan sävyt. Tumma sumuinen silmämeikki sopii hyvin tyyliin!

Prinsessa Madeleinen harmaanhaalea, hopeisin metallilangoin koristeltu mekko on ihan suloinen. Jotenkin en toisaalta voinut olla ihmettelemättä, että mitähän tuon vuosikausia fashion-statementeja asuvalinoillaan tehneen prinsessan päässä nykyisin oikein pyörii. Siis luulisi, että nykyisestä kotikaupungista New Yorkista löytyisi jotain edgympääkin.

Dimangit ja kutrit ovat kohdallaan. Niin se vaan on!

Kyllähän täälläkin valitetaan, että kuka jaksaa katsoa telkkarista, kun toiset syövät hienoa illallista. No, ilmeisesti heille ei ole kukaan kertonut, kuinka moni haluaa katsella telkkarista, kun jotkut kättelevät toisiaan…

Nobel gaalan ehdoton kuningatar ja parhain pukeutuja oli kruunuprinsessa Victoria.

Tummanvihreä paljeteista ja helmistä rakennettu syvään uurrettu mekko on samanaikaisesti hyvin elegantti ja trendikkään ajankohtainen. Puvun malli korostaa muotoja olematta lainkaan vulgaari tai liian paljastava. Väri sopii sekä Victorialle että illaksi valittuihin dimangeihin aivan täydellisesti. Virallista vahvistusta asialle ei ole saatu, mutta todennäköisesti puku on Elie Saabin käsialaa.

Hyviin tapoihin kuuluu, että “siviilit” – eli he, jotka eivät ole julkisissa tilaisuuksissa työn puolesta, vaan esimerkiksi puolison ominaisuudessa – säästetään blogiarvosteluilta. Ruotsin eduskunnan puhemiehen vaimo, psykiatri Ylva Westerberg, on niin coolisti pukeutunut, että oli ihan pakko laittaa kuva tänne blogiin siitä huolimatta. Westerbergin asu on loistava esimerkki siitä, miten aikuisen naisen ei tarvitse pukeutua kaiken peittävään halattiin ollakseen edustava ja miten viileä nude on uskomattoman hieno juhlaväri!

Kuvat: DN, SVT, Expressen ja Aftonbladet