Yhden tai kaksi kertaa olen valvonut koko yön seuratakseni aamuyöllä pohjoismaista aikaa alkavan Oscars gaalan monituntista suoraa lähetystä. Aika monena vuonna olen suunnitellut tekeväni saman – tai vähintäänkin herääväni pikkutunneilla muutaman tunnin unien jälkeen. Sunnuntain ja maanantain väliin osuva gaala ei ole kuitenkaan ihan helpoiten yhdistettävissä normaaliin toimistosuolakaivostyöhön, joten Oscarseista on tullut nautittua lähinnä jälkikäteen.
Pari päivää sitten jaettiin tuoreimmat kultapystit. Nyt tuntuu siltä, että tämänvuotiset juhlat olisivat olleet ehdottomasti valvomisen ja väsymyskooman arvoinen elämys. Puheet, puvut, juonto – eikä vähiten U2:n häkellyttävä live-esiintyminen Nelson Mandelan kunniaksi tekivät häppeningistä onnistuneimman aikoihin. Onneksi interwebs tulvii aiheeseen liittyviä kuvia, juttuja, filmejä etcetera, joten fiiliksiin pääsee mainiosti näin jälkikäteenkin.
Tuttuun tapaan jätän pystien jakamiseen liittyvät detaljit muiden kommentoitavaksi (vaikka en kyllä voi olla mainitsematta yhtä. Leonardo di Caprio. I say no more.) ja keskityn lähinnä mekko-osastoon. Parhaat asut mielestäni – ja tällä kertaa ei missään erityisessä paremmuusjärjestyksessä:

Samppanjan, vaalean beigen ja haalean nuden sävyt oli todella suosittu värivalinta. Muutama muukin saman väriskaalan puku oli mielestäni tosi kaunis, mutta upein kokonaisuus oli kuitenkin aina yhtä tyylikkään Cate Blanchettin yllä. Armani Privé -malliston luomus henkii oscarsmaista glamouria ja sopii Blanchettin luontaiseen eleganssiin aivan täydellisesti. Koko kokonaisuus on aivan häikäisevä, mutta ihan erityisesti ihastuin tuohon, miten puku ikäänkuin sulautuu ihoon dekolteella ja olkapäillä.

Periaatteessa en ole mikään valkoisten smokkitakkien ystävä. Siis miesten yllä – naisille ne kyllä sopii (se siitä tasa-arvosta… ;P). Jotenkin valkoinen smokkitakki-mustat housut -yhdistelmästä tulee välittömästi ei-niin-elegantit ruotsinlaivabändivibat. Jared Leton pitkä fleda voisi kyllä sopia samaisen bändin basistille, mutta jotenkin vain tämä kokonaisuus toimii. Ja tiedättekö mitä – olen aivan varma, että salaisuus löytyy leikkauksesta ja mittasuhteista. Hedi Slimane hallitsee nämä jutut ja siksi Jared Leto on kertakaikkiaan makea Saint Laurentin puvussaan, vaikka periaatteessa kaikki oddsit olikin sitä vastaan.

Olen niin rakastunut Jennifer Lawrenceen, että hän voisi varmasti laittaa päällensä ihan mitä tahansa – ja siitä huolimatta päätyisi Mintun Top 5 -pukeutujat listalle. No, oranssinpunainen superlinjakas pienillä peplum-kurveilla pimpattu Dior oli fantastinen mahtavan näyttelijän päällä – eli epävirallisen listaykkösen paikka tuli ihan ilman muita ihastuspisteitä.
Jennifer Lawrencen asua täydentää loistavasti lyhyt, hiukan maskuliinisesti taakse vedetty kampaus ja selkäpuolella roikkuvat timangit.

Eikä sille kyllä voi mitään, mutta valovoimaisimpien tähtien paras asuste ja upean kokonaisuuden salaisuus on usein myös sädehtivässä persoonallisuudessa.

Dimangit lähikuvassa.
Oscars on juhla, jonka yhteydessä arvostan perinteistä glamouria. Periaatteessa ihastun siis yleensä innovatiivisesta ja modernista pukeutumisesta, mutta Oscarseissa on ihana nähdä tuulahdus aitoa Hollywood-glamouria.

 
Ja sitä tarjoili viileän tyylikkäässä paketissa Kate Hudson. Atelier Versacen toteuttama gaala-mekko todistaa, että napaan asti ulottuva pääntie ei välttämättä ole yhtä kuin tyrkky. Ja toisaalta osoittaa päivänselvästi kaikille wanna-be-tähtösille, että pelkkä paljas pinta ei riitä tuomaan oikeaa fiilistä; tarvitaan myös tyyliä ja karismaa. Sekä mahdollisesti 40-lukuisilla olkatoppauksilla varustettu viitantapainen.
Illan epäviralliseksi kuningattareksi on kruunattu Oscars-voittaja Lupita Nyong’o.

 
Ja mikä ettei. Intensiivisen baby-vaaleansininen Prada-mekko on upea ja sopii Nyong’on ihonväriin aivan täydellisesti. Panta, korut ja puvun keveä olemus toimii saumatta yhdessä – eikä lihaksikkaitten käsivarsien ja selän luoma kontrasti ole ollenkaan hassumpi. Jotenkin vain olen tainnut lukea tästä mekosta – ja kokonaisuudesta – jo niin monta ylistyslaulua, että alkaa jo vähän itseänikin kyllästyttää…
Vaikka onhan tuo mekko aivan järkyttävän ihana! Katsokaa nyt, mikä helma!!

Ja sitten se maailmanhistorian – tai no, ainakin twitter-historian – kuuluisin selfie:

Ei, kyllä olen aivan varma, että tämä tulee jäämään vähintäänkin populäärikulttuurin historiaan yhtenä merkkihetkenä. Onhan tuo nyt aikas huikea kuva!

 
THE Selfie ja kuinka se tehtiin. 😀
Kaikki kuvat: Popsugar
 

Olen miettinyt pääni puhki, millainen olisi täydellinen, toimiva garderobi. Inhoan sydämeni pohjasta omistaa turhia asioita, oli ne sitten kalliita, muka hienoja “investointeja” tai toisaalta johonkin keksittyyn tarpeeseen hankittuja “aina-hyvä-omistaa” -halpisjuttuja. Jos vaatteelle ei ole käyttöä, sen näkeminenkin on jo rasittavaa.
Toisaalta taas pukeutumisen pitäisi olla sekä kivaa, että helppoa. Etenkin arkiaamuisin tuntuu aina olevan vähintäänkin kiire. Miten sitä ei muka ikinä milloinkaan pääse ajoissa sängystä ylös? Jotenkin siinä kolmatta kertaa kännykän torkkupainiketta napauttaessaan ajattelee, että juuri tänä aamuna sitä ilman muuta suoriutuu vähintään viisi minuuttia nopeammin aamutoimista ja siitä syystä voi helposti venyä peiton alla vielä hetken. Ja toisenkin.
Jostain syystä aika ei kuitenkaan minään aamuna koe kummallista, mutta ah-niin-odotettua taipumista, vaan minuutti on minuutti myös ennen kello seitsemää. Suihku, kahvinkeitto, kissalle ruokaa, eväslaatikko (aamiainen mukaan), pukeutuminen, meikkaus, Tvärbanalle juoksu – siinäpä ne Mintun vähäiset aamurutiinit pähkinänkuoressa.

Aina joskus kehtaan tunnustaa miettiväni jo edellisenä iltana, mitä aion laittaa seuraavana päivänä päälleni. Se ei kuitenkaan johdu siitä, että olisin yli-innostunut kontrollifriikki tai hysteerisen kiinnostunut työpukeutumisestani. Omalla lattiallani vain ei satu lojumaan niitä sairaan hyvän näköisiä, coolin skandinaavisen designerin toteuttamia tyylikkäitä mustia tunikoita, joihin kuulemma monet hajamielisesti arkipukeutumiseensa suhtautuvat bloggarit arkikiireissään turvautuvat.
Oman sänkyni vieressä lojuu vain tummansininen hammastahnatahrainen OnePiece-haalari ja valitettavasti katu-uskottavuuteni ei ole sitä luokkaa, että voisin marssia se päällä toimistolle missään tilanteessa.
Eli tarvitaan siis hyvä, unenpöpperöiseen pikapukeutumiseen sopiva toimistogarderobi. Tässä on nyt jo kolmisen vuotta toimistohommia takana useamman vuoden freelance-hommailun jälkeen ja voin kertoa, että mikään ei voita kunnon neulemekkoa työasuna. Paksu, napakka jersey ja klassinen malli antaa riittävästi fiksua toimisto-uskottavuutta, mutta on silti mukava päällä työpöydän ääressä kökötellessä. Lisäksi mekko on todella nopea pukea päälle aamuisin, ei yhdistelyongelmia, ja lisäksi kuviollinen hämää myös siinä mielessä, että asusteet voi minimoida ihan täysin.
Yksi uusimmista arkipäivän sankareistani on Dagmarin Sample Salesta hankkimani tyylitellyn eläinkuosinen neulemekko. Se ei välttämättä vaadi kaverikseen oikeastaan mitään erityisiä asusteita, mutta Acnen karvanilkkurit jatkaa silti mielestäni aika kivasti mekon eläimellistä linjaa.

 

• mekko, Dagmar
• kengät, Acne

Talven awards season on taas täällä – mahtavaa! Kai tämä on niitä aikuisen paperinukkeleikkejä, siihen verrattavissa ainakin; vietän kieltämättä mieluusti hetken jos toisenkin gaala-asujen kuvia selaten. Täytyy tunnustaa, että esmes tänään taisi upota koko lounastunti Golden Globe -mekkoja ihmetellessä. No, olen sitten taas huomenna reipas ja sosiaalinen.
Eilen (viime yönä) jaetut kultaiset maapallot menivät kaiketi oikeisiin osoitteisiin, ansioituneille näyttelijöille. Itse olen palkintojenjaosta vain pinnallisesti kiinnostunut (oikei – on ihanaa, että huippumahtavalta tyypiltä vaikuttava Jennifer Lawrence sai pystin ja kiva, että Leonardo DiCaprio palkittiin edes maapallolla, jos vaikka jää taas ne Oscarit saamatta). Tärkeintä on kuitenkin se, mitä celebrityt ovat päättäneet pukea päälleen punaiselle matolle.
Tällä kertaa tuntui, että tosi moni oli löytänyt itselleen sopivan, persoonallisen ja kauniin juhlamekon. Kammotushörsöjä ja kummallisuuksia ei ollut muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Tässä muutama ykkössuosikkini.

Cate Blanchett tyylillensä uskollisesti erinomaisen eleganttina eksklusiivisessa Armani Privé pitsimekossa.

Ahhahhahahhaaaa!!

Emma Watsonin selästä avoin kirkkaanpunainen mekko + mustat housut -yhdistelmä jakaa aivan varmasti mielipiteitä. Idea on oikeastaan aika karsea, mutta jotenkin Emma Watsonin ikä ja tyyli muutenkin rimmaa asun kanssa tosi hyvin.

Jennifer Lawrence on vaan niin kertakaikkiaan valloittava! Diorin Haute Couture -mekko sopii tyylitään täydellisesti yhteen kantajansa persoonan kanssa. Herkkä mutta raju, persoonallinen mutta klassinen, moderni mutta perinteikäs – ihan just niinkuin pitääkin!

Naomi Wattsin Tom Ford -mekko on melkein liiankin amerikkalaisen yliseksy. Koska muu asustus, meikki ja hiukset ovat kuitenkin hillityt, on kullanhohtoinen kokonaisuus glamourin juhlaa. Näistä kuvista ei oikein hyvin näy, mutta mekko on takaa avoin vyötärölle saakka.

Hollywoodissa näyttä olenvan menossa varsinainen baby boom. Punaisella matolla vaikutti olevan ennätysmäärä pyöreitä masuja. Olivia Wilden Gucci -luomus korostaa kauniisti vatsaa ja oli mielestäni yksi onnistuneimpia odotusajan juhla-asuvalintoja.

Taylor Swift ja Carolina Herreran klassisen Hollywood-henkinen juhlamekko. Myös kampauksessa ja meikissä on jotain hurmaavaa 50-lukufiilistä. Ihanaa!
Tässä kun näitä Golden Globes kuvia selaillessani samalla luin juttuja itse juhlasta ja ohjelmasta, tuli ihan sellainen olo, että olisi hauska katsoa, vaikka jokin kooste tuolta. Juontajapari vaikuttaa todella mainiolta ja kyllähän sitä palkintoja jakavat näyttelijätkin varmasti panevat parastaan, kun tietää, että pahimmat kilpailijat ja parhaimmat kollegat istuvat yleisössä.
Kuvat: Popsugar

Tavallinen ketjukaupoista vaatehankintansa tekevä ihminen – eli kuka tahansa meistä – unohtaa helposti, että simppelimmänkin vetimen takana on usein yllättävänkin paljon ajatustyötä. Muistan oman ompelijakoulutukseni ensimmäisen tehtävän kanssa painiessani, että pitkän uran suomalaisen vaateteollisuuden huipulla tehneen opettajamme näkökulmasta oli suorastaan koomista, että unohdimme suunnitteluvaiheessa esimerkiksi ajatella, miten vaate teoreettisessa toteutustilanteessa puettaisiin päälle.

Samainen suuresti kunnioittamani opettaja myöskin iskosti inhon kaikkea ei-toimivaa kohtaan; vetoketjujen tulee aueta ja taskuihin pitää voida tunkea ainakin nenäliina – eikä jakun hihansuihin todellakaan ommella nappeja, jos niitä ei oikeasti voi aukaista ja sulkea.

Kävin eilen katsomassa Tillskärarakademin oppilasnäytöksen, joka järjestettiin Armémuseumin elegantissa aulassa. Coolista metalliverkko-catwalkista, musiikista, roudauksesta ja kaikesta muusta runt omkring vastasi toinen, tapahtumatuottamiseen keskittynyt lukiolinja, mutta nyt ei valitettavasti tule mieleen mikä.

Jos siellä ruudun toisella puolella on joku, jota mahdollisesti kiinnostaisi jo lukiotasoiset opinnot täällä Tukholmassa – laita tarkempia kysymyksiä kommenttiboksiin. Täällä on nimittäin aikas hyviä ja erinomaisia kontakteja antavia lukiolinjoja niille, jotka jo 16-veenä tietävät, miksi haluavat tulla isona. Etenkin siis esteettisien aineiden alueella.

Tillskärarakademin rehtori ja hyvä ystäväni Camilla Nhu Duongin jakussa, äidin vanhassa hopeatopissa, Hope:n kengissä ja kivipestystä silkistä valmistetussa kirppislöytöhameessa. Rehellisyyden nimissä pitää sanoa, että pyysin Camillaa seisomaan tuossa hetken, että voisin tarkistaa kameran asetukset näytöstä varten. Asu on kuitenkin niin cool, että kuva oli ihan pakko laittaa tänne blogiin. Topin hopeaisuus ei valitettavasti toistu kuvassa ihan niin täydellisesti kuin olisin toivonut.

Näytöksen lisäksi paikalle oli pystytetty näyttely. Entisenä alan opiskelijana ja ex-ammattiompelijana mieltäni lämmitti ihan hillittömästi se, miten perusteellisesti Tillskärarakademin oppilaat perehtyvät mm. vaatteen rakenteeseen. Tillskärarakademi ei ole se luovin tukholmalainen suunnittelijakoulu, mutta esimerkiksi kaikki kaavoituksesta edes vähänkään kiinnostuneet (ja edes jonkinlaista kykyä osoittaneet) ryöstetään hyviin duuneihin H&M:lle nopeammin kuin koodarit Googlelle.

En oikeastaan edes tiedä millainen maine H&M:llä on Suomessa, mutta täällä meillä se katsotaan vähintäänkin ompelu-, suunnittelu- ja muotialan “yliopistoksi”. Mikä sinänsä on ihan loogista, koska korkeamman asteen koulutuksiin täällä on todella helppo päästä, koska pääsykokeita ei tunneta, mutta todellista taitoa vaativia koulutuksia on erittäin vähän.

Tässä vielä lopuksi yksi näytöksen ehdottomasti hienoimmista asuista. Sähkönsinisestä ja signaali-oranssista silkistä valmistettu pitkä mekko on leikkaukseltaan klassinen, mutta vastavärien yhdistäminen tekee siitä voimakkaamman kuin aika perinteinen iltapukumalli olisi muuten ollut.

Sini-oranssin silkkimekon idea- ja fiiliskuvat samoin kuin mallipiirros ja kuvaus kertovat, että kyseessä on paljon enemmän kuin vain puku.

Ihanihan ekana haluaisin muistuttaa tuolla pari postausta alempana olevasta arvonnasta. Koko blogeja lukeva (ja arvontoihin osallistuva) maailmanosa taitaa olla niin jo joulukiireissään, että kilpailuvastauksia on tullut aivan ennätysvähän. Mikä tietysti tarkoittaa sitä, että tsäänssit voittaa huikean kätsy OBH Nordican kuumeneva hiustenmuotoiluharja on ennätyskorkealla!

Päivän kuulumisista sen verran, että taivaalta vihmovasta sateesta huolimatta meillä on ollut aivan mielettömän huippu päivä! Heräsin pari tuntia aikaisemmin kuin Karkki ja Peetu. Käytin tuon ajan ei-niin-salaiseen paheeseeni, sunnuntain lehden lukemiseen ja kahvin litkimseen sängyssä peiton alla. Ihana, rauhallinen oma hetki! Vain kisu kävi välillä puskemassa ja purisemassa. Makuualustaksi karvakuononeidille kelpasi tänään poikkeuksellisesti jo ne luetut sanomalehden osat.

Karkki heräsi super-energisenä ja sai meidät kaikki kuusenhankintareissuun jo ennen aamupalaa. Löydettiin aivan täydellinen kuusi – tuore, tuuhea, syvän vihreä ja tarpeeksi pitkä! Sateisen kävelymatkan jälkeen Peetu fiksasi meille aivan uskomattoman ihanan brunssin. Istuttiin pöydässä niin pitkään, että ulkona alkoi jo hämärtää.

Iltapäivällä Peetu on häärännyt edelleen lähes ilman taukoa keittiössä, Karkki on lukenut tenttiin ja Minttu dataillut.

Kun kävin hakemassa kuusen jalan kellarista, näin käytävässä tuollaisen vanhan koulutaulun. Hetken jo ehdin toivoa, että maailmankaikkeus oli laittanut sen sinne minulle joululahjaksi. En (tietenkään!!) tohtinut heti kiikuttaa “lahjaa” parempaan talteen, mutta ajattelin, että jos taulu on siinä vielä huomenna tai parin päivän päästä, voin olla melko varma, että omistaja on sen hylännyt.

Vähän myöhemmin kävin viemässä roskia ja ajattelin jättää samalla tauluun puhelinnumeroni lapulla ja selostuksen, että jos tuo hieno ihanuus on täysin hyljätty, adoptoin sen mielelläni hyvään ja arvostavaan kotiin. Koulutaulu oli kuitenkin ehtinyt jo kadota. Toivottavasti jonnekin seinälle…