Tavallinen ketjukaupoista vaatehankintansa tekevä ihminen – eli kuka tahansa meistä – unohtaa helposti, että simppelimmänkin vetimen takana on usein yllättävänkin paljon ajatustyötä. Muistan oman ompelijakoulutukseni ensimmäisen tehtävän kanssa painiessani, että pitkän uran suomalaisen vaateteollisuuden huipulla tehneen opettajamme näkökulmasta oli suorastaan koomista, että unohdimme suunnitteluvaiheessa esimerkiksi ajatella, miten vaate teoreettisessa toteutustilanteessa puettaisiin päälle.

Samainen suuresti kunnioittamani opettaja myöskin iskosti inhon kaikkea ei-toimivaa kohtaan; vetoketjujen tulee aueta ja taskuihin pitää voida tunkea ainakin nenäliina – eikä jakun hihansuihin todellakaan ommella nappeja, jos niitä ei oikeasti voi aukaista ja sulkea.

Kävin eilen katsomassa Tillskärarakademin oppilasnäytöksen, joka järjestettiin Armémuseumin elegantissa aulassa. Coolista metalliverkko-catwalkista, musiikista, roudauksesta ja kaikesta muusta runt omkring vastasi toinen, tapahtumatuottamiseen keskittynyt lukiolinja, mutta nyt ei valitettavasti tule mieleen mikä.

Jos siellä ruudun toisella puolella on joku, jota mahdollisesti kiinnostaisi jo lukiotasoiset opinnot täällä Tukholmassa – laita tarkempia kysymyksiä kommenttiboksiin. Täällä on nimittäin aikas hyviä ja erinomaisia kontakteja antavia lukiolinjoja niille, jotka jo 16-veenä tietävät, miksi haluavat tulla isona. Etenkin siis esteettisien aineiden alueella.

Tillskärarakademin rehtori ja hyvä ystäväni Camilla Nhu Duongin jakussa, äidin vanhassa hopeatopissa, Hope:n kengissä ja kivipestystä silkistä valmistetussa kirppislöytöhameessa. Rehellisyyden nimissä pitää sanoa, että pyysin Camillaa seisomaan tuossa hetken, että voisin tarkistaa kameran asetukset näytöstä varten. Asu on kuitenkin niin cool, että kuva oli ihan pakko laittaa tänne blogiin. Topin hopeaisuus ei valitettavasti toistu kuvassa ihan niin täydellisesti kuin olisin toivonut.

Näytöksen lisäksi paikalle oli pystytetty näyttely. Entisenä alan opiskelijana ja ex-ammattiompelijana mieltäni lämmitti ihan hillittömästi se, miten perusteellisesti Tillskärarakademin oppilaat perehtyvät mm. vaatteen rakenteeseen. Tillskärarakademi ei ole se luovin tukholmalainen suunnittelijakoulu, mutta esimerkiksi kaikki kaavoituksesta edes vähänkään kiinnostuneet (ja edes jonkinlaista kykyä osoittaneet) ryöstetään hyviin duuneihin H&M:lle nopeammin kuin koodarit Googlelle.

En oikeastaan edes tiedä millainen maine H&M:llä on Suomessa, mutta täällä meillä se katsotaan vähintäänkin ompelu-, suunnittelu- ja muotialan “yliopistoksi”. Mikä sinänsä on ihan loogista, koska korkeamman asteen koulutuksiin täällä on todella helppo päästä, koska pääsykokeita ei tunneta, mutta todellista taitoa vaativia koulutuksia on erittäin vähän.

Tässä vielä lopuksi yksi näytöksen ehdottomasti hienoimmista asuista. Sähkönsinisestä ja signaali-oranssista silkistä valmistettu pitkä mekko on leikkaukseltaan klassinen, mutta vastavärien yhdistäminen tekee siitä voimakkaamman kuin aika perinteinen iltapukumalli olisi muuten ollut.

Sini-oranssin silkkimekon idea- ja fiiliskuvat samoin kuin mallipiirros ja kuvaus kertovat, että kyseessä on paljon enemmän kuin vain puku.